Lue keskustelun säännöt.
Mihin pohjautuu se ajatus että varmaankin vainaja on toivonut lesken löytävän uuden puolison ettei tarvitse jäädä yksin?
26.07.2019 |
Onko siis se vainaja ollut niin täysivaltainen suhde leskelle että yksinolo on jotain kaikkein kamalinta mitä leskelle voi koskaan tapahtua? Ettei kerta kaikkiaan voi nauttia yksin olemisesta vaan tarvitsee siihen jonkun?
Näin ikisinkkuna vaikea käsittää tällaista ajattelutapaa. Kun en minä ainakaan itseäni kuvittele kenenkään elämän mitään tyhjää aukkoa täyttämään ettei tarvitse olla yksin. Eikä toisinpäinkään. Bonushan se olisi jos elämän mutkissa kulkisi mukana joku samanmielinen mutta pärjään 100 % ilmankin.
Kommentit (31)
No eihän sitä varmasti voi tietää, ellei se vainaja ole ennen kuolemaansa näin sanonut.
Ja sitäkään ei voi kukaan muu kuin leski tietää, onko yksinoleminen hänelle vaikeaa vai ei.
Nämä on näitä ikuisia kliseitä, joilla ei taida oikeasti olla kovin vahvaa totuuspohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tuo toivomus on jotenkin jalo ja vainajasta halutaan ajatella jaloja ajatuksia. Toinen klisee on se, että aina hautajaisissa sanotaan, että vainaja ei halunnut, että hautajaisissa itketään vaan että muistellaan ilolla. Minä olen ainakin niin p*ska ihminen, että toivon ihmisten olevan kuolemastani aidosti niin surullisia, ettei siinä tee mieli nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo toivomus on jotenkin jalo ja vainajasta halutaan ajatella jaloja ajatuksia. Toinen klisee on se, että aina hautajaisissa sanotaan, että vainaja ei halunnut, että hautajaisissa itketään vaan että muistellaan ilolla. Minä olen ainakin niin p*ska ihminen, että toivon ihmisten olevan kuolemastani aidosti niin surullisia, ettei siinä tee mieli nauraa.
Minustakin pitkälti noin ja lisäksi siihen että leskeä kutkuttaa saada mahdollisesti pitkänkin liiton jälkeen vähän vipinää makuukammariin.
Minulle on muuten aivan sama mitä puolisoni tekee kuolemani jälkeen, mutta toivoisin että hän ei luovuta keräämäämme varallisuutta huijareille. Pelko on siinä mielessä aiheellinen, että hän on hieman naivi sekä toistaitoinen talousasioissa ja minä olen hoitanut ne tähän saakka.
Minusta olisi kammottavaa jos lasten pitäisi heti kohta olla sopeutumassa uuteen äitiin tai isään.
No olisikohan ihan järkevää alkaa, nyt kun olet vielä itse elossa, niin jollain lailla valmentamaan sitä puolisoa talousaaioiden hoidossa?
Tämä siis sille, joka kertoi vaimonsa olevan toistaitoinen raha-asioissa.
En ymmärrä miksi pitää niin tiukasti kiinni siitä, että aina hoidat asiat vaimon puolesta.
Jos vaimo sanoo, että hoida nyt sinä vaan niinkuin tähänkin saakka, niin voit juuri perustella sillä, että vaimo pärjää käytännön asioissa sitten paremmin jos sinulle tapahtuu jotain.
Itse asiaan, ei varmaan ole tarkoitus, että ajatus olisi, että leskellä olisi "joku", mikä vaan tahansa, vaan se, että leski ei tunne huonoa omaatuntoa tai tekevänsä väärin jos uusi kumppani vielä löytyy.
Jotkut viihtyvät hyvin yksinkin, jotkut ovat sellaisia, että kaverin kanssa on mukavampaa.
Usein juuri kaksi leskeä löytää helpommin toisensa kuin sinkku tai eronnut. Kait se on se tapa ja tottumukset, että on parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kammottavaa jos lasten pitäisi heti kohta olla sopeutumassa uuteen äitiin tai isään.
Ei sen uuden nyt heti kohta tarvi löytyä.
Mutta ajatus on varmaan se, että toivoo myös, että leski ei jää iankaikkisesti ja loppuelämäkseen palvomaan ja muistelemaan mennyttä kumppaniaan.
Jatkaisi omaa elämäänsä, joko yksin tai uuden kumppanin kanssa.
Ettei jättäisi elämättä elämäänsä. Tai pelkäisi mitä se kuollut nyt tähänkin ja tähänkin sanoisi. Oppisi tekemään itse ja itsenäisesti omat päätöksensä ja valintansa.
No esim.
- vanhanaikainen pari, jaettu miesten ja naisten työt. Kuoleva uskoo, ettei eloon jäänyt opi kokkaamaan/huoltamaan lämmitystä. Tms. Katsoo tämän tarttevan uuden puolison avuksi. Jne
- Tiivis suhde, kuoleva uskoo ettei toinen pärjää yksin henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kammottavaa jos lasten pitäisi heti kohta olla sopeutumassa uuteen äitiin tai isään.
Ei sen uuden nyt heti kohta tarvi löytyä.
Mutta ajatus on varmaan se, että toivoo myös, että leski ei jää iankaikkisesti ja loppuelämäkseen palvomaan ja muistelemaan mennyttä kumppaniaan.
Jatkaisi omaa elämäänsä, joko yksin tai uuden kumppanin kanssa.
Ettei jättäisi elämättä elämäänsä. Tai pelkäisi mitä se kuollut nyt tähänkin ja tähänkin sanoisi. Oppisi tekemään itse ja itsenäisesti omat päätöksensä ja valintansa.
Palvomaan? Tällaisiako parisuhteet ovat. Oota just oksennan.
Mihinkö pohjautuu? Rakkauteen sitä toista kohtaan.
Ainakin itse haluaisin että jos minusta aika jättää mieheni eläisi onnellisena. Uskon (tai tiedän) että hän olisi onnellisempi hyvässä parisuhteessa. Mielummin tietysti yksin kuin huonossa suhteessa. Jos kuolisin näin nuorella iällä myös lapselleni toivoisin tasapainoista äitihahmoa tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on vain vilpitön toive siitä että leski löytäisi iloa elämäänsä ja olisi onnellinen. Tuo on vain yksi tapa ilmaista se toive.
Jokainen toivottaa omalla tavallaan, itse en kyllä noin sanoisi.
En mä ainakaan toivo. Siksi en suostu mihinkään keskinäisiin testamentteihinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla vainajalle ihan sama ja tuskin moni on kuolemaa tehdessään edes miettinyt asiaa.
Aop hyvä. Sinä olet ikisinkku juuri siksi, ett sinulle parisuhhde ja toisen kanssa olo ei ole välttämätöntä eikä edes tuo elämään mitään lisänautintoa. Mutta nyt puhutaan ihmisistä, vainajidta ja heidän leskistään, jotka eivät ole ikisinkkuja, vaan päinvastoin hakeutuneet parisuhteeseen ja siis saavat toisen kanssa olemisesta jotain lisäiloa elämäänsä.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta heidän tekemisistään voi usein päätellä jotain siitä, miten itse kukin asioita kokee,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa,a. - Tiedän pariskuntia, joa ova ollee yhdessä yli 55 vuotta. Omat vanhempanikin jo yli 40 vuotta. - Ise (sinkkuna) en osaa ottaa täysin kirjaimellisesti sanontaa tai mahd. vainajan toivomusta siitä, että leski "löytäisi uuden puolison ettei tarvitse jäädä yksin" - Vaan enemmän ymmärrän sen toiveeksi, että kumppanilla säilyisi ja pysyisi elämän ilo sittenkin kun hänellä ei enää ole vierellä kumppania.
Kyllä osa -varmasi aika moni- joka on elänyt vuosikymmeniä toisen kanssa saattaa -ei aina mutta -saattaa ikäänkuin kasvaa kiinni toiseen niin, että toisen kuoleman voi kokea ja tuntea kuin itsestäkin olisi osa kuollut; kun on tai on ollu kumppanistaan enemmän riippuvainen ja kiinni. Enempi kuin aina itse edes saattoi ymmärtää ja käsittää kuin mahdollsiesi vasta sitten kun toista ei enää olisi. - Kyllähän osalle yksistään ero ja erilleen muutto kumppanista on "pienen kuoleman" kaltainen. (Toiset pärjäävät itsekseen paremmin kuin toiset).
Joillekin parisuhdekumppani on ainoa läheinen ja merkittävä ihmissuhde. - Jotkut ovat parisuhteessa ja perheen ympäröimänäkin yksinäisempiä, kuin osa heisä, jotka elävät oman näköistään elämäänsä yksin (sinkkuna), olematta tai kokematta silti lainkaan olevansa yksinäsiä.
Se leski on mies, ne ei osaa olla yksin.
Joskus puoliso todella sanoo noin ennen kuolemaansa. Ja harva kai on niin itsekäs, että ajattelisi että minun kuoltuani toinen ei saa enää etsiä uutta kumppania elämäänsä, vaan yksin pitää kituuttaa. Vai onko?
AP nyt tietysti ei luonnollisestikaan ymmärrä tätä asiaa, kun on itse yksin viihtyvää tyyppiä. Eihän se niin mene, että leski nyt ottaisi ihan kenet vaan, vaan etsii sellaisen kumppanin jonka kanssa oikeasti haluaa olla, ihan samalla tavalla kuin sen ensimmäisenkin kumppanin löysi aikoinaan.
Ei se kyllä muutenkaan kuolleelta ole mitenkään pois, mitä leski kuoleman jälkeen tekee. Jos minä kuolisin, niin haluaisin että emäntä voisi olla senkin jälkeen onnellinen, oli se sitten yksin tai jonkun muun kanssa.
Jos rakastaa puolisoaan, haluaa tämän olevan onnellinen. Joko yksin tai uudessa suhteessa leskeydyttyään.
Oma äitini löysi uuden, kun isäni oli vielä elossa mutta pahasti muistisairas (suomeksi sanottuna aivan pihalla kaikesta) ja laitoshoidossa. Ihan hieno homma. Ovat onnellisia 77-vuotiaita.
Suvussani kaikki lesket, miehet sekä naiset, ovat pysyneet yksin leskeydyttyään. Ottajia olisi ollut, etenkin miehillä. Mielestäni se kertoo, että liitto ja rakkaus oli niin syvää ettei korviketta enää tarvita. Itsekään en aio seurustella jos leskeksi jään, toimintaa ja tekemistä riittää lasten, lastenlasten ja ystävien kanssa aivan riittävästi. Puolisoni tekee mitä tekee jos kuolen ensin, mutta en erikseen häntä siihen kehota. Omilla rahoillaan tietenkin makselee uuden suhteensa kulut, ei minulta perityillä rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastaa puolisoaan, haluaa tämän olevan onnellinen. Joko yksin tai uudessa suhteessa leskeydyttyään.
Oma äitini löysi uuden, kun isäni oli vielä elossa mutta pahasti muistisairas (suomeksi sanottuna aivan pihalla kaikesta) ja laitoshoidossa. Ihan hieno homma. Ovat onnellisia 77-vuotiaita.
Kannatat siis pettämistä. Toivottavasti puolisollasi on nyt myös suhde, sullehan se olisi ihan ok. Vai olisiko sittenkään?
Perustuu leskeyteen.