Valmis gradu netissä "nolottaa"!
Graduni sain valmiiksi ja se on nyt netissä koko maailman luettavana. Mikä kumma minulla on, kun minua ns. nolottaa se, että kaikki voivat sen nyt lukea. Hassuinta tässä on se, että sain siitä hyvän arvosanan. Huono itsetuntoko se vaan vaivaa, vai onko muilla ollut tällaista ajatusta?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa koko tieteentekemisen perusta on muiden useiden tieteentekijöiden tekemä työ. Gradun tehtävänä on tuottaa uutta tiedettä, ei keksiä polkupyörää uudelleen. Esimerkiksi tutustutaan vaikka polkupyörien jarruteknologihin. Sitten tehdään tutkielma siitä, miten saataisiin toteuttamiskelpoinen ja liiketaloudellisesti mahdollinen tapa kertätä jarrutuksessa syntyvä energia pyörän akkuun (jos tätä ei vielä tiedettäisi).
Koska uuden tieteen tehtävä on tuottaa tietoa muille tutkijoille, he voivat aina tutustua aiempaan tutkimustietoon, ellei sitä ole esim. kilpailusyistä julistettu salaiseksi.
Itse tutkin aikanaan Suomessa aiemmin tutkimatonta menetelmää, jolla voi tietokonegrafiikalla edustaa yrityksen konkurssi muutaman vuoden kuluessa. Sain 90/100 pistettä, mikä oli paras laitoksellani koskaan. Oli kiva seurata kun muut tekivät jatkotutkimusta, ja jalostivat hommaa.
Ei gradu ole mitään "uutta tiedettä" eivätkä tutkijat todellakaan käytä graduja lähteinä. Niitä lukevat vain toiset opiskelijat, kuten joku jo sanoi. Hyvästä gradusta voi toki jatkojalostaa oikean tieteellisen julkaisun.
Kyllä gradun on omalla pikkupikkuosuudellaan tarkoitus olla uutta tiedettä ja tutkijat (ammattitutkijat, jotka osavat arvioida niiden asianmukaisuutta ja tarkastaa faktat paremmin kuin toiset graduntekijät) kyllä käyttävät hyviä graduja lähteenä siltä osin kuin ne jostain kertovat.
Vierailija kirjoitti:
Oma gradun ovat monet opiskelijat löytäneet hakiessaan tietoa ko. tutkimusalasta. Voitin valmistumisvuotenani palkinnon vuoden parhaasta opinnäytteestä oppiaineessani ja sain hyvän arvosanan, joten graduni oli sinänsä pätevää tavaraa. Toistaiseksi onkin sitten tullut vastaan jo kaksi opinnäytettä, joissa on otettu kaikki mahdollinen hyötykäyttöön omasta työstäni (idea rakenteeseen, käytetyt lähteet, johtopäätökset ja jopa sanankäänteet). Löysin nämä, koska olen etsinyt omalta alaltani tietoa liittyen tutkijantyöhöni. Mutta ei siinä mitään, ideat ja ajatuksethan ovat kyllä vapaata riistaa. Jos olisin kateellinen, niin voisin tuntea harmitusta siitä, että toisella näistä plagioijista on nousujohteinen ura siinä, missä itse viimeistelen väitöskirjaani tällä hetkellä ilman rahoitusta sekä vailla ruusuisia tulevaisuudennäkymiä.
Gradun rakenne on kyllä niin kaavamainen, että sitä on käytännössä mahdoton plagioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa koko tieteentekemisen perusta on muiden useiden tieteentekijöiden tekemä työ. Gradun tehtävänä on tuottaa uutta tiedettä, ei keksiä polkupyörää uudelleen. Esimerkiksi tutustutaan vaikka polkupyörien jarruteknologihin. Sitten tehdään tutkielma siitä, miten saataisiin toteuttamiskelpoinen ja liiketaloudellisesti mahdollinen tapa kertätä jarrutuksessa syntyvä energia pyörän akkuun (jos tätä ei vielä tiedettäisi).
Koska uuden tieteen tehtävä on tuottaa tietoa muille tutkijoille, he voivat aina tutustua aiempaan tutkimustietoon, ellei sitä ole esim. kilpailusyistä julistettu salaiseksi.
Itse tutkin aikanaan Suomessa aiemmin tutkimatonta menetelmää, jolla voi tietokonegrafiikalla edustaa yrityksen konkurssi muutaman vuoden kuluessa. Sain 90/100 pistettä, mikä oli paras laitoksellani koskaan. Oli kiva seurata kun muut tekivät jatkotutkimusta, ja jalostivat hommaa.
Gradussa ei tarvitse olla uutta. Se on vasta väitöskirjassa vaatimuksena.
Useimmissa yliopistoissa ei saa tehdä gradua aiheesta, josta on mahdoton sanoa mitään uutta, ja tarkoitus on, että siihen löytyy joku pieni oma näkökulma, jokaj oko vahvistaa tai rajoittaa aikaisemman tutkimuksen havaintoja - siis tuottaa uutta tietoa. Ei sen tarvitse eikä ole tarkoitusmaailmoja mullistaa, eikä opiskelija gradutasolla sellaiseen pystykään, mutta sen ON tarkoitus olla jotain enemmän kuin aikaisempien tutkimusten yhteenveto ja tiivistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaan häpeät - ei huhtistakaan hävetä
Eikä rauhantaetta. Ai niin sillähän se on vielä tekemättä😁
Muuten on varmaan hämärä tyyppi, mutta graduhan sillä on tehty, kun toimittajat kävivät sitä Varsovassa selvittämässä. Lisäksi löytyi toinen kesken jäänyt maisterin tutkinto, mutta montako niitä nyt ihminen tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Näetkö miten monta kertaa graduasi on luettu tai ladattu? Kohta sä mietit, että miksi kukaan EI lue sun gradua.
Mistä tuon näkee?
Ainakin helsingin yliopiston gradut näkee ethesis-sivustolla. Omaani on ladattu ~850 kertaa.
Laitoin oman graduni saataville vain kirjastokappaleena, ei sitä ole pakko laittaa kaikkien nähtäville jos ei kiinnosta
Tiedätkö jollain gradulla ei ole yhtään mitään väliä elämässä, jos et nyt aio tutkijan uralle. Aivan sama mitä sinne on kirjoittanut, jos se on hyväksytty ja maisterin todistuksen olet saanut. Parin vuoden päästä et muista yhtään mitään kirjoittamastasi, hyvä jos aihetta edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa koko tieteentekemisen perusta on muiden useiden tieteentekijöiden tekemä työ. Gradun tehtävänä on tuottaa uutta tiedettä, ei keksiä polkupyörää uudelleen. Esimerkiksi tutustutaan vaikka polkupyörien jarruteknologihin. Sitten tehdään tutkielma siitä, miten saataisiin toteuttamiskelpoinen ja liiketaloudellisesti mahdollinen tapa kertätä jarrutuksessa syntyvä energia pyörän akkuun (jos tätä ei vielä tiedettäisi).
Koska uuden tieteen tehtävä on tuottaa tietoa muille tutkijoille, he voivat aina tutustua aiempaan tutkimustietoon, ellei sitä ole esim. kilpailusyistä julistettu salaiseksi.
Itse tutkin aikanaan Suomessa aiemmin tutkimatonta menetelmää, jolla voi tietokonegrafiikalla edustaa yrityksen konkurssi muutaman vuoden kuluessa. Sain 90/100 pistettä, mikä oli paras laitoksellani koskaan. Oli kiva seurata kun muut tekivät jatkotutkimusta, ja jalostivat hommaa.
Ei gradu ole mitään "uutta tiedettä" eivätkä tutkijat todellakaan käytä graduja lähteinä. Niitä lukevat vain toiset opiskelijat, kuten joku jo sanoi. Hyvästä gradusta voi toki jatkojalostaa oikean tieteellisen julkaisun.
Siihen aikaan kun minä opiskelin, gradu ei todellakaan ollut uutta tiedettä vaan pelkkä harjoitelma tieteen tekemiseen. Vasta lisensiaattityöt ja väitöskirjat ovat uutta tiedettä. Ei tietenkään mikään estä tekemästä sitä jo gradussa, mutta harvemmin siihen on edes yritystä.
Kyllä nolottaa minunkin toiseksi parhaan arvosanan saanut gradu, vaikka se on vain yliopiston kirjastossa. On sitäkin joku käyttänyt poissa hyllystä, minun lisäkseni. Luultavasti lukija on etsinyt siitä vinkkiä omaan työhönsä eikä edes huomannut virheitä. Eihän niitä huomanneet edes gradun tarkastajat.
Ketään ei kiinnosta kenenkään gradu.