Valmis gradu netissä "nolottaa"!
Graduni sain valmiiksi ja se on nyt netissä koko maailman luettavana. Mikä kumma minulla on, kun minua ns. nolottaa se, että kaikki voivat sen nyt lukea. Hassuinta tässä on se, että sain siitä hyvän arvosanan. Huono itsetuntoko se vaan vaivaa, vai onko muilla ollut tällaista ajatusta?
Kommentit (49)
Ainakin meidän yliopistossa saa valita julkaistaanko gradu netissä vai ei. Vai muutitko mielesi?
Mitä jos muuttaa mielensä, miten gradun saa netistä pois?
Sain hyvän arvosanan eikä nolota yhtään. Gradusta oli myös lehdistätiedote.
Olen tosi ylpeä saavutuksestani.
Vierailija kirjoitti:
Sain hyvän arvosanan eikä nolota yhtään. Gradusta oli myös lehdistätiedote.
Olen tosi ylpeä saavutuksestani.
Niin sain minäkin. Tosin sillä erotuksella, että näen omassa gradussani edelleenkin vain pelkät puutteet ja viat :D.
Riippuu kai siitäkin, kuinka harvinainen nimi sinulla. Jos olet Liisa Virtanen, vain harva tietää, kuka Liisa gradun on kirjoittanut. Eri asia on jos, nimesi on osastoa Ann-Sofiette Biglake.
Harvempi niitä lukee, pääasiassa muut opiskelijat, jotka katsovat rakenteesta mallia omaansa.
Sain E:n ja käytän graduani lähteenä eri juttuihini suht usein. Joka kerta löytyy uusi virhe ):
Ainakin meidän graduseminaarissa piti lukea ja arvioida toisen tekemä gradu. Noin muuten en oikein keksi miksi kukaan lukisi graduasi alusta loppuun. Jos gradu löytyy netistä, niin 99.99% lukijoista korkeintaa pintapuolisesti vähän selailee.
Itse asiassa koko tieteentekemisen perusta on muiden useiden tieteentekijöiden tekemä työ. Gradun tehtävänä on tuottaa uutta tiedettä, ei keksiä polkupyörää uudelleen. Esimerkiksi tutustutaan vaikka polkupyörien jarruteknologihin. Sitten tehdään tutkielma siitä, miten saataisiin toteuttamiskelpoinen ja liiketaloudellisesti mahdollinen tapa kertätä jarrutuksessa syntyvä energia pyörän akkuun (jos tätä ei vielä tiedettäisi).
Koska uuden tieteen tehtävä on tuottaa tietoa muille tutkijoille, he voivat aina tutustua aiempaan tutkimustietoon, ellei sitä ole esim. kilpailusyistä julistettu salaiseksi.
Itse tutkin aikanaan Suomessa aiemmin tutkimatonta menetelmää, jolla voi tietokonegrafiikalla edustaa yrityksen konkurssi muutaman vuoden kuluessa. Sain 90/100 pistettä, mikä oli paras laitoksellani koskaan. Oli kiva seurata kun muut tekivät jatkotutkimusta, ja jalostivat hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa koko tieteentekemisen perusta on muiden useiden tieteentekijöiden tekemä työ. Gradun tehtävänä on tuottaa uutta tiedettä, ei keksiä polkupyörää uudelleen. Esimerkiksi tutustutaan vaikka polkupyörien jarruteknologihin. Sitten tehdään tutkielma siitä, miten saataisiin toteuttamiskelpoinen ja liiketaloudellisesti mahdollinen tapa kertätä jarrutuksessa syntyvä energia pyörän akkuun (jos tätä ei vielä tiedettäisi).
Koska uuden tieteen tehtävä on tuottaa tietoa muille tutkijoille, he voivat aina tutustua aiempaan tutkimustietoon, ellei sitä ole esim. kilpailusyistä julistettu salaiseksi.
Itse tutkin aikanaan Suomessa aiemmin tutkimatonta menetelmää, jolla voi tietokonegrafiikalla edustaa yrityksen konkurssi muutaman vuoden kuluessa. Sain 90/100 pistettä, mikä oli paras laitoksellani koskaan. Oli kiva seurata kun muut tekivät jatkotutkimusta, ja jalostivat hommaa.
Ei gradu ole mitään "uutta tiedettä" eivätkä tutkijat todellakaan käytä graduja lähteinä. Niitä lukevat vain toiset opiskelijat, kuten joku jo sanoi. Hyvästä gradusta voi toki jatkojalostaa oikean tieteellisen julkaisun.
Jos tuntuu, että oma tekele on hirveää kuraa, suosittelen tutustumista AMK-lopputöihin. Niille saa nauraa ja itkeä vedet silmissä. Omakin AMK-lopputyöni oli niin huono, että sen perusteella en antaisi itselleni vastuuta edes omakotitalon ruohonleikkuusta, mistään asiantuntijahommasta puhumattakaan. Ja minun työ oli meidän ryhmän parhaita.
Minulla myös ihan surkea gradu. Minulle riitti se että se on tehty, ihan sama mikä arvosana. Yllätyksekseni sainkin siitä C:n. Harmittaa kyllä että se on julkinen (kyllä meillä oli pakko julkaista), mutta lohduttaudun sillä että ketään se ei oikeasti kiinnosta.
Eräs jatko-opiskelijatuttuni sanoi että kyllä hänkin on miettinyt, kun tieto kasvaa ja kehittyy, että olipa hänellä huono gradu. :)
Älä murehdi, ketään ei kiinnosta gradusi ja jos kiinnostaa niin mitäs sitten.
Minä luin kakkosluokkaisen yliopiston sivupisteestä valmistuneen kollegani gradun netistä. Se oli kyllä niin käsittämättömän surkea tekele, että myötähäpeän määrä ei ole edes mitattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa koko tieteentekemisen perusta on muiden useiden tieteentekijöiden tekemä työ. Gradun tehtävänä on tuottaa uutta tiedettä, ei keksiä polkupyörää uudelleen. Esimerkiksi tutustutaan vaikka polkupyörien jarruteknologihin. Sitten tehdään tutkielma siitä, miten saataisiin toteuttamiskelpoinen ja liiketaloudellisesti mahdollinen tapa kertätä jarrutuksessa syntyvä energia pyörän akkuun (jos tätä ei vielä tiedettäisi).
Koska uuden tieteen tehtävä on tuottaa tietoa muille tutkijoille, he voivat aina tutustua aiempaan tutkimustietoon, ellei sitä ole esim. kilpailusyistä julistettu salaiseksi.
Itse tutkin aikanaan Suomessa aiemmin tutkimatonta menetelmää, jolla voi tietokonegrafiikalla edustaa yrityksen konkurssi muutaman vuoden kuluessa. Sain 90/100 pistettä, mikä oli paras laitoksellani koskaan. Oli kiva seurata kun muut tekivät jatkotutkimusta, ja jalostivat hommaa.
Gradussa ei tarvitse olla uutta. Se on vasta väitöskirjassa vaatimuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa koko tieteentekemisen perusta on muiden useiden tieteentekijöiden tekemä työ. Gradun tehtävänä on tuottaa uutta tiedettä, ei keksiä polkupyörää uudelleen. Esimerkiksi tutustutaan vaikka polkupyörien jarruteknologihin. Sitten tehdään tutkielma siitä, miten saataisiin toteuttamiskelpoinen ja liiketaloudellisesti mahdollinen tapa kertätä jarrutuksessa syntyvä energia pyörän akkuun (jos tätä ei vielä tiedettäisi).
Koska uuden tieteen tehtävä on tuottaa tietoa muille tutkijoille, he voivat aina tutustua aiempaan tutkimustietoon, ellei sitä ole esim. kilpailusyistä julistettu salaiseksi.
Itse tutkin aikanaan Suomessa aiemmin tutkimatonta menetelmää, jolla voi tietokonegrafiikalla edustaa yrityksen konkurssi muutaman vuoden kuluessa. Sain 90/100 pistettä, mikä oli paras laitoksellani koskaan. Oli kiva seurata kun muut tekivät jatkotutkimusta, ja jalostivat hommaa.
Ei gradu ole mitään "uutta tiedettä" eivätkä tutkijat todellakaan käytä graduja lähteinä. Niitä lukevat vain toiset opiskelijat, kuten joku jo sanoi. Hyvästä gradusta voi toki jatkojalostaa oikean tieteellisen julkaisun.
On se kumma jos gradun/lopputyön ei tarvitse enää tuottaa mitään uutta tietoa. Kyllä ainakin 38 vuotta sitten oli vaatimus uuden tieton tuottamisesta. Kirjoitin tuon oman työni tuosta konkurssien ennustamisesta tietokonegrafiikalla (38 vuotta sitten kun tietokonegrafiikka oli tikku-ukkoja paperilla), johon viittasin. Kukaan ei ollut aiemmin testannut viidelläkymmenellä pankijohtajilla menetelmää ja verrannut sitä normikäytössä oleviin menetelmiin. Ilokseni ne pankijohtajat ennustivat konkursseja paremmin ja nopeammin minun menetelmälläni.
Korkeakoulun gradua/lopputyötä tekevät opiskelijat ovat tutkijoita, jotka luovat uutta tiedettä. Mitä järkeä olisi latoa jo ennalta tiedettyjä asioita kasaan? Tai kopioida muiden juttuja.
Oma gradun ovat monet opiskelijat löytäneet hakiessaan tietoa ko. tutkimusalasta. Voitin valmistumisvuotenani palkinnon vuoden parhaasta opinnäytteestä oppiaineessani ja sain hyvän arvosanan, joten graduni oli sinänsä pätevää tavaraa. Toistaiseksi onkin sitten tullut vastaan jo kaksi opinnäytettä, joissa on otettu kaikki mahdollinen hyötykäyttöön omasta työstäni (idea rakenteeseen, käytetyt lähteet, johtopäätökset ja jopa sanankäänteet). Löysin nämä, koska olen etsinyt omalta alaltani tietoa liittyen tutkijantyöhöni. Mutta ei siinä mitään, ideat ja ajatuksethan ovat kyllä vapaata riistaa. Jos olisin kateellinen, niin voisin tuntea harmitusta siitä, että toisella näistä plagioijista on nousujohteinen ura siinä, missä itse viimeistelen väitöskirjaani tällä hetkellä ilman rahoitusta sekä vailla ruusuisia tulevaisuudennäkymiä.
Eikö sen gradun julkaisu ole yleensä vapaaehtoista?
Vierailija kirjoitti:
Eikö sen gradun julkaisu ole yleensä vapaaehtoista?
Voi sen pyytää julistamaan salaiseksi, jos se sisältää esimerkiksi tärkeitä yrityssalaisuuksia tai johonkin patenttiin johtavaa tietoa.
Jos se ei ole salainen, niin on se ainakin oppilaitoksen kirjastossa luettavissa. Nettikäytännöistä en tiedä kun aikanani (1982) netti ei ollut kuin joidenkin USA:n yliopistojen yhteinen pikkuverkko nimeltä Arpanet.
Vai ei ketään kiinnosta gradut? Onhan tässä kovastikin kaiveltu poliitikkojen graduja esille tarkoituksena löytää jotakin heitä vastaan.
Kukaan ei lue graduasi. Ei ketään kiinnosta toisten gradut.