Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko tunteneet häpeää, kun ystäväpyyntönne ei vastattu?
25.07.2019 |
Olemme perhetuttuja mieheni lapsuudenkaverin ja hänen vaimonsa kanssa. Yli kymmenen vuotta sitten olimme paljonkin tekemisissä heidän kanssaan, kun lapsemme olivat pieniä.
Nyt mieheni tapasi sattumalta kaverinsa, joka kutsui meidät käymään heillä.
Mukavaa oli ja he ehdottivat, että tulisimme heidän mökilleen.
Menimme sinne heinäkuun alkupuolella tuliaiset mukanamme ja mielestäni kaikki sujui loistavasti. Nauroimme ja juttelimme vapautuneesti ja tuntui, kuin vuosia välissä ei olisikaan.
Seuraavana aamuna lähdimme kotiin ja totesin miehelleni, että olipa ihanaa.
Parin päivän jälkeen laitoin vaimolle fb:n kaveripyynnön, mutta hän vastannut siihen.
Aluksi olin hämilläni ja kun vastausta ei kuulunut, aloin tuntea valtavaa häpeää.
Parin viikon jälkeen poistin pyyntöni.
En tiedä, mikä meni vikaan? Hänellä on kuitenkin fb: ssa lukuisia kavereita joten ainakaan siinä, että hän haluaisi pitää siellä vain harvat, ei ole varmaankaan kyse.
Nyt pointtini on se, ettei minulla ole hinkua päästä katselemaan hänen elämäänsä vaan se häpeä torjumisesta.
Olen itsekriittinen ihminen enkä koskaan tuppaudu seuraan. Viestipyyntöjä en lähettele.
Ja nyt, kun luottavaisena lähestyin häntä, kävikin näin.
En voi olla miettimättä, mitä vikaa minussa on; mokasinko, puhuinko tyhmiä, olinko liian tuttavallinen?
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Toivon asiallisia kommentteja.
ap
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi minulla kyllä on fb-tili ja siellä kavereita. En vaan käytä sitä kuin ihan satunnaisesti. Voi mennä kuukausia, etten edes avaa sitä.
Sama juttu, puolikin vuotta voi hurahtaa että edes fb:ssä käyn. Ja luonnolisesti mulla ei ole fb:tä kännykkä appina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät todellakaan elä somessa. Tiedän monia jotka on vuosia sitten tehnyt profiilin, eikä olekaan innostunut hommasta ja profiili on vain jäänyt roikkumaan. Tai sitten käy tyyliin muutaman kerran vuodessa vain vilkaiseen.
Toinen vaihtoehto on, että jollain on useampia profiileja joista vanhimpien salasanatkin jo unohtunut. Jos sellaiseen laittaa kaveripyynnön niin ei luonnollisestikaan saa ikinä vastausta.
Ps. Hellyttävä nimi tuo "ystäväpyyntö" kuvaa hyvin kuinka vakavasti asian otat. Kaveripyyntö kun ei ole yhtään niin henkilökohtainen:)
Jotenkin kuulostaa kyllä aavistuksen kusipäiseltä ottaa joku "säälikaveriksi" jos tämä sivuilla ei ole vilksettä. Itse olen sen verran ylpeä mies kuitenkin, että kaikenlainen sääli, alentuvuus yms ei kyllä hyvä heilu. Säälipillun voisi tällä naamalla ja mahdollisuuksilla juuri hyväksyä...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kahdesti pyytänyt saada seurata mieheni naispuolista ystävää instagramissa ja hän on kieltäytynyt. Ei siis ole vain jättänyt vastaamatta, vaan torjunut pyynnön. Tämän tietää siitä, että olen voinut pyytää häntä uudestaan. Jos jättäisi vaan vastaamatta pyyntöön, se näkyisi ns. odottaa-tilassa.
Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että hän ei varmaan tunnistanut minua koska käytin erilaista nimimerkkiä. Toisen kerran erehtymisen vaaraa ei voinut olla, koska nimimerkkini on nykyään koko nimeni. Profiilikuvastani tunnistaa jos tuntee minut, kasvoista näkyy siinä puolet. Lisäksi instagram näyttää yhteiset "kaverit" joten niidenkin perusteella voi kyllä päätellä kuka on kyseessä.
En enää tietenkään laita seurauspyyntöä kun on jo kahdesti torjunut. Mutta ihmettelen tätä, koska ollaan vietetty aikaakin yhdessä mukavasti ja muiden tuttujen hän antaa itseään seurata. Ehkä olen tajuamattani loukannut häntä jotenkin tai jotain? Harmittaa ja nolottaa.
Mun mies poistaisi itse seuraamisen tuollaiselta naispuoliselta "ystävältään".
Olen kaikkien miehen ystävien kaveri eri someissa, tottakai, ovathan he minullekin kyllin tuttuja ja sama toisinpäin.
Ei mua suuremmin hetkauta. Kerran taitaa olla tuttava, peruskouluaikainen luokkatoveri, jättänyt kaveripyynnön hyväksymättä. Sama se. Ymmärrän, että ihmisillä voi olla eri tapoja ja periaatteita, jotkut esim pitävät kavereina vain aktiivisia tämän päivän ystäviä ja lähisukulaisia, toiset taas koko maailman kaikkia ihmisiä julkkikset mukaanlukien. Itse pyrin siihen että hyväksyn ainoastaan kavereita, jotka olen ainakin kerran henkkoht tavannut ja jonkun sanan vaihtanut. Pari pyyntöä olen siksi jättänyt hyväksymättäkin. Sosiaalinen media ei ole niin tärkeä, että siitä vähänkään etäisempien tuttavien suhteen jaksaisi pahemmin stressata. Oikea elämä ratkaisee, sitten samojen ihmisten kanssa voi somessakin jakaa juttuja, mutta se on samalla myös muuta, erilaisten juorujen, uutisten, kokemusten ja viihteen jakamisen verkosto laajemmassa piirissä. Kaveruus on vain väline laajentaa sitä verkostoa, ei henkilökohtaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, täällä Instagramin parista samantyyppisiä häpeän kokemuksia. Kun hyvänäkin kaverina pitämäni ihminen ei seuraa takaisin (eli mun elämä ei kai ole kovin kiinnostava) tai ei hyväksy seurantapyyntöä, vaikka seuraajia näyttää olevan. Pohdin jossain vaiheessa koko tilin. kun ihan muutamasta tällaisesta tapauksesta tuli paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla roikkuu ystäväpyyntöjä facessa. Minulla on siis tili ja muutama hassu kontakti siellä. En ole eläessäni sinne mitään kirjoittanut, en edes peukuttanut. Miksi hyväksyn ystäviä, kun en elä siellä?
Samoin. Itsekkin liityin ainoastaan koska eräs lasten harrastusryhmät viesti sen kautta. Lapset ovat näistä harrastusta kasvaneet pois, mutta ei ole tullut profiilia poistettua.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään, kateus on yleensä syynä, jos minua ei halua kaveriksi.
Sama täällä. Myöskään en tunne häpeää jos minun iskuyritykset torjutaan. Kateutta sekin kun olen niin hyvännäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä Instagramin parista samantyyppisiä häpeän kokemuksia. Kun hyvänäkin kaverina pitämäni ihminen ei seuraa takaisin (eli mun elämä ei kai ole kovin kiinnostava) tai ei hyväksy seurantapyyntöä, vaikka seuraajia näyttää olevan. Pohdin jossain vaiheessa koko tilin. kun ihan muutamasta tällaisesta tapauksesta tuli paha mieli.
Ai onko instakin tuollainn että pitää seurata takaisin? En ole tiennytkään!
Mä seuraan sellaisia huumorijuttuja joista pidän. Oma profiilini siellä on kaikille avoin, ja itse en seuraile kavereita vaikka he seuraisivatkin minua. Seuraan vain juttuja jotka kiinnostavat minua, tai saavat hyvälle mielelle :) Sellaisten kavereiden, jotka minua seuraavat, tai vaikka eivät seuraisikaan, profiileja käyn katsomassa viikottain ja tykkäämässä ja kommentoimassa, joilla on myös julkinen profiili. Olen vetänyt rajan siihen, että minulle insta on avoin, mukava mesta, enkä halua mitään "vain näille tyypeille jutut, enpäs annakaan tuon seurata minua vaikka tahtoo"-lapsellista. Eli jättäydyn itse siitä pois.
Häpeäkseni tunnusta, että mulla on roikkunut jotain kaveripyyntöjä vuosia... johtuen siitä että en ole osannut päättää hyväksyykö kaveriksi jonkun hyvänpäivän tutun vuosien takaa vai en. Mulle Facebook on myös enemmän harrastustoimintaan liittyvä, kuulun useisiin siihen liittyviin ryhmiin ja olen niissä aktiivinen. Sitten kun julkaisen (harvoin) jotain omalla seinälläni, niin saatan ihan hämmentyä kun kommentoijina on sellaisia ihmisiä, joita en ole tavannut vuosiin, vaikka entisiä työkavereita. Tästä syystä julkaisen vielä vähemmän ja yksityisyysasetuksetkin ovat tiukimmat mahdolliset.
Kaveriksi olen pyytänyt silloin ihan alussa lähimmät sukulaiset ja ystävät, sen jälkeen en ole ketään pyytänyt.
Instan puolella en todellakaan seuraa kaikkia minua seuraavia, olen sielläkin harrastuksen vuoksi (toinen kuin facen) ja seuraan lähinnä niitä tilejä. Omat julkaisuni siellä liittyvät vain ja ainoastaan tähän harrastukseen.
Alue: Aihe vapaa
En tavoita tuota ajatusmallia, että torjutuksi tulemisessa olisi jotain hävettävää. Kaveripyynnön laittamisessa ei mielestäni ole yhtään mitään negatiivista, päinvastoin se osoittaa että ihminen on avoin, ystävällinen, toisista kiinnostunut ja uskaltaa osoittaa sen. En tiedä mitä ihminen, joka ei koskaan laita kaveripyyntöjä kenellekään, haluaa viestiä. Ettei hän välitä eikä ole kiinnostunut kenestäkään? Itse arvostan enemmän kaveripyyntöjen laittajaa.
En siis häpeä jos kaveripyyntöni torjutaan, mutta ihmetystä olen kokenut kyllä. Lähinnä tilanteissa, joissa muut omasta viiteryhmästäni on hyväksytty. Koen, että häpeä on kuitenkin torjujan, joka käyttäytyy tuollaisessa tilanteessa kummallisesti ja töykeästi.
Itsekin torjun toisinaan, mutta koska tiedän että se saattaa aiheuttaa ihmetystä, lähetän yleensä yksärin jossa kiitän kaveripyynnöstä ja kerron miksi olen poistanut sen. Esimerkiksi työkontakteille laitan viestin, jossa kerron että yritän pitää Facebookin irrallaan työelämästä, eikä kaveripyynnön torjuminen ole henkilökohtaista.
Jos henkilöllä on vain vähän kavereita, hyväksyn aina vaikka olisi koska ajattelen, että hän on varmaankin arka laittamaan pyyntöjä.