Miltä se tuntuu, kun kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä?

Ihan mukavalta.

Hurjalle. Vuodet ovat menneet todella nopeasti. Peilistä katsoo joku muu kuin minä.

Nyt pitäisi sopeutua mahdollisesti anopin rooliin ja se ei tunnu yhtään kivalle. Hyppäisin suoraan mummun rooliin mieluummin. Mutta kai sitä pitää kumminkin anoppinakin olla ....

Kammottavalta! Parhaimmat vuodet menivät lapsivuosissa ja ne eivät olleet kivoja vuosia ne. Nyt kun on saanut oman elämän jälleen takaisin, niin alkaa olla jo aika iäkäs😕

Sitä tässä pikkuhiljaa olen alkanut käsittelemään ja tajuamaan, mutta vielä on matkaa. En ymmärrä ajan kulkua, jotenkin "pelottaa", olen haikea ja myös onnellinen, olen saanut kasvatettua lapseni jo näin isoiksi ja kaikki hyvin. Nyt mietin miten "sijoittuvat" elämässä ja toivon, että löytävät paikkansa opiskeluissa, työssä jne. ja pysyvät terveinä, olisivat onnellisia.

Ovat nyt 16v ja pian 18v, minä 43v.

Haikealta ja toisaalta helpottavalta.

Selvisimme. Kaikki 4 koulutettu , 2 maisteria ja 2 tradenomia.

Parasta on se, että kaikilla on koulutusta vastaavaa työtä.

Hurjalta. Eka täytti nyt viime kuussa. En kestä.

Aivan ihanaa. Meillä on vain yksi, juuri pesästä lentänyt. Tämä on oikeaa rusinat pullasta -aikaa; ei työtä, ei vastuita, lapsettoman vapaus ja silti se lapsikin.

Ihanalta! Kivaa, kun poika vitsailee minun kustannuksella, lempeästi. Tietää, mistä hermostun tai huolestun. Jollain tavalla voin päästää irti, vaikka toisaalta en koskaan lakkaa huolehtimasta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä tässä pikkuhiljaa olen alkanut käsittelemään ja tajuamaan, mutta vielä on matkaa. En ymmärrä ajan kulkua, jotenkin "pelottaa", olen haikea ja myös onnellinen, olen saanut kasvatettua lapseni jo näin isoiksi ja kaikki hyvin. Nyt mietin miten "sijoittuvat" elämässä ja toivon, että löytävät paikkansa opiskeluissa, työssä jne. ja pysyvät terveinä, olisivat onnellisia.

Ovat nyt 16v ja pian 18v, minä 43v.

Minä taas olen 44-vuotias eukko ja lapseth on 5- ja 11-vuotiaita lapsia.

Kyllä nyt kelpaa odotella vielä kymmenen vuotta ainakin.

Kyllä minä selviän ja mieheni selviää jotenkuten. Hän kaatui taas autotallissa sivuttain kumoon. Törmäilee aina ympäriinsä, kun on niin kiire. Nyt on silmämuna vähän rikki kun juoksi päin pyöränsarvea.. Onneksi muut munat on tallella.

"Kuopus aloitti yliopiston ja muutti pois kotoa. Haikea olo. Minulla on hienoja lapsia."

Näin kirjoitti äitini päiväkirjaansa minun muutettua pois kotoa 25 vuotta sitten.

Äh, tulipa ikävä äitiä. <3

Oikein mukavalta. Jo 10 vuotta olen saanut nauttia yhden "elämäntehtäväni" loppuun hoitamisen jälkeisestä ajasta ja vuosi vuodelta tuntuu mukavammalta. Musta tulee koko ajan vain mukavuudenhaluisempi ja elän paljon enemmän itselleni kuin mitä tein ennen lapsia. Osittain toki siksikin, ettei nuorena ollut kauhean paljon varaa tehdä haluamiaan asioita. 

Hienolta tuntui. Ihana rauha kotona, intouduttiin miehen kanssa sekstailemaankin nuoruuden malliin keskellä päivää keittiön pöydällä tms. Ruoan kanssa voi ottaa rennommin kun ei ole nälkäistä nuorta miestä syömässä. Matkusteltu on myös enemmän.

??