Onko muilla ollut sellaista fiilistä, että mikä oikeus minulla on voida hyvin, kun oma isä tekee vanhuuttaan kuolemaa sairaalassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Kyllä mä haluaisin että mun läheiset sanoisivat mulle, jos näkisivät ulkopuolisina, että elän huonossa suhteessa, jossa mua vedätetään, uhkaillaan, kiristetään tai jopa eristetään omista lapsista ja suvusta. Sitä ei aina itse ymmärrä. -Ohis

Vai ei itse ymmärrä. Justjust. Tasan sen ymmärtää, mutta se miten siitä pääsee pois, onkin se toinen juttu. Jotkut pääsee irti ja jotkut ei. Se on ihan itsestä kiinni mitä tekee.

Moni narsistin uhri ei ymmärrä olevansa sellainen vaan pitää sitä normaalina elämänä. Sitten kun on vihdoin päässyt repäisemään itsensä irti suhteesta, yleensä jonkun ulkopuolisen avustuksella, ihmettelee että miksi koskaan sellaiseen sairaaseen suhteeseen ryhtyikään. Ja kyllä, narskuja on myös vanhuksissa.

Jos sitä pitää normaalina elämänä, niin siitä suhteesta ei lähde. Ei, vaikka kuka ulkopuolinen ihminen sanoisi mitä. Miksi pidät joitakuita ihmisiä tyhminä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Kyllä mä haluaisin että mun läheiset sanoisivat mulle, jos näkisivät ulkopuolisina, että elän huonossa suhteessa, jossa mua vedätetään, uhkaillaan, kiristetään tai jopa eristetään omista lapsista ja suvusta. Sitä ei aina itse ymmärrä. -Ohis

Vai ei itse ymmärrä. Justjust. Tasan sen ymmärtää, mutta se miten siitä pääsee pois, onkin se toinen juttu. Jotkut pääsee irti ja jotkut ei. Se on ihan itsestä kiinni mitä tekee.

En näkisi, että se on vain itsestä kiinni, mitä tekee. Ihmisen on myös ymmärrettävä, että on sen arvoinen ja niin tärkeä, että ei ansaitse myrkyllistä suhdetta. Moni ei ole muuta kokenutkaan. Oma kodin ilmapiiri on voinut olla sellainen, jossa lapsia haukutaan ja arvostellaan surutta, ei moni silloin tajua, että olisi olemassa suhteita, joissa voi olla haavoittuvainen ja kokonainen. En ole itsekään ikinä sellaista suhdetta saanut, kiitos kotini. En osaa laskea aseitani, enkä muureja, vaikka kumppani olisi kilttikin. Toki minun, tai ylipäätään sellaisen ihmisen, pitää oppia luottamaan, pelkkä kiltteys tai se, ettei koskaan sano pahasti, toisen taholta ei riitä. Myrkyllisiä ihmisiä osaisin kyllä löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Kyllä mä haluaisin että mun läheiset sanoisivat mulle, jos näkisivät ulkopuolisina, että elän huonossa suhteessa, jossa mua vedätetään, uhkaillaan, kiristetään tai jopa eristetään omista lapsista ja suvusta. Sitä ei aina itse ymmärrä. -Ohis

Vai ei itse ymmärrä. Justjust. Tasan sen ymmärtää, mutta se miten siitä pääsee pois, onkin se toinen juttu. Jotkut pääsee irti ja jotkut ei. Se on ihan itsestä kiinni mitä tekee.

Moni narsistin uhri ei ymmärrä olevansa sellainen vaan pitää sitä normaalina elämänä. Sitten kun on vihdoin päässyt repäisemään itsensä irti suhteesta, yleensä jonkun ulkopuolisen avustuksella, ihmettelee että miksi koskaan sellaiseen sairaaseen suhteeseen ryhtyikään. Ja kyllä, narskuja on myös vanhuksissa.

Jos sitä pitää normaalina elämänä, niin siitä suhteesta ei lähde. Ei, vaikka kuka ulkopuolinen ihminen sanoisi mitä. Miksi pidät joitakuita ihmisiä tyhminä?

Mutta se ei ole silti hyvää elämää. Ja muut läheiset näkevät sen kyllä, vaikka eivät osaakaan auttaa. Jos toinen ei tajua asiaa itse,koska se vaatisikin oikeanlaista apua, ja sitä ei ole paljon tarjolla. Narsistien uhreille apua siis. Siis heille, jotka on nujerrettu.

Ehkä mä tunnetasolla ajattelin, että isä ennen kuolemaansa luopuu siitä ihmisestä, joka tuli väliimme ja pitää vielä hauskaa minun kanssani. En tajua, etä miksi jos löytää uuden kumppanin tämä on niin epävarma itsestään, ettei suo kumppanilleen enää normaalia suhdetta lapseensa? No, sen kanssa sen naisen on elettävä joka päivä, lisäksi sai viettää isän kanssa viimeiset 10 vuotta lähinnä kärsien (ellei myötätunnon saantia lasketa arvoksi elämälle) kun taas ktsellä on muistot isästä aina ajalta kun hän oli parhaassa vedossaan elämässään. Siitä kiitollinen.

Mun isä on kuollut.

Itsellä toisinpäin. Oma isä oli väkivaltainen alkoholisoitunut hirviö joka hakkasi lapsiaan. Nyt kun hän riutuu sairaalapedissä tuskissaan niin kesäaamun aurinko ja koko elämä tuntuu suorastaan mahtavalta. Elämässä on kuin onkin oikeutta, joka nostaa mielialaani.