Paljonko annatte teidän 15v teinien pelata päivittäin tietokoneella tai pelkonsolilla?

Mikä siinä lasten pelaamisessa oikeesti niin paljon ärsyttää, että tekis mieli laitteetkin rikkoa? Saatoin itsekin tuonikäisenä pelata läpi yön, eikä se meikäläisen(eikä vanhempienikaan) päätä rikkonut mitenkään. Ihan tuottava ja työssäkäyvä aikuinen minustakin tuli, kuten suurimmasta osasta kaveripiirissäni.

Mitään muuta perustelua ette osannu antaa, kuin se, että se ärsyttää teitä niin mahdottomasti.

Ok.

En halua mainita sitä tässä, mutta eipä niitä ns huippulukioiksi (ka-raja vähintään 9,3) vuodesta toiseen tituleerattavia montaa Hgissäkään ole.

~3~

Vierailija kirjoitti:

En ole rajoitttanut koskaan lasten pelaamista. Neljä heistä on jo aikuisia ja nuorinkin pian. Vanhin lapsista (poika) on pelialalla, tytöt taas eivät peleistä uraa halunneet. Kaikki lapset ovat pärjänneet koulussa ja opinnoissa erinomaisesti runsaasta pelaamisesta huolimatta, englannin kielessä jopa ainakin osittain pelaamisen ansiosta.

Itse olen 80-luvun lapsi, jolloin pelaaminen oli vielä lapsenkengissä, ja käytin keskimäärin vartin päivässä läksyihin, silloin tällöin tunti tai kaksi liikuntaa ja lopun aikaa käytännössä pelasin. Nykyisin vaativissa asiantuntijatehtävissä ja muutenkin elämä mallillaan. Tai no pelaamista ei ehdi enää juurikaan harrastaa kuin hyvin satunnaisesti. Sen verran täytyy todeta, että sen aikaisissa peleissä arvoitukset ja tehtävät olivat huomattavasti vaativampia. Nykyisissä peleissä kaikki tehdään valitettavan päivänselväksi, että kuuluisa idioottikin tajuaa suorilta mitä pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ok.

En halua mainita sitä tässä, mutta eipä niitä ns huippulukioiksi (ka-raja vähintään 9,3) vuodesta toiseen tituleerattavia montaa Hgissäkään ole.

~3~

Se ei ole Ressu, ksyk, norssit. Mikä se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia niissä huippulukioissa 80% oppilaista on tyttöjä.

Aika moni näistä "gamergirleistä" käy juuri noita huippulukioita.

Tyttären ka. 9,4 ja pelaa....

Meillä ei ole ollut rajoituksia. Jo peruskoulun alaluokilla huomasi, että ne rajoittajaperheiden lapset vietti ison osan elämästään kärttäen pelaamista ja kaverit oli vain väline päästä pelaamaan (muiden kotiin). Meillä ei tehty tietokoneista peikkoja ja demonisoitu pelaamista. Ehkä siksi nuori pystyy tekemään muutakin kuin pelaamaan, koska hän tietää, että sitä ei kielletä vain siksi, että äidillä on huono päivä.

Vierailija kirjoitti:

Pojan perustelut pelaamisen puolesta ovat toki aukottomat kuten aina näillä teineillä:

Mitähän ne sun perustelut pelaamista vastaan sitten ovat?

- No kun ei mun nuoruudessani.

- En tajuu mitä iloa siit on.

- Menis leikkii kirkonrottaa ulos yksin niin sais liikuntaa.

Oliko sulla muitakin aukottomia perusteluja?

Tämä kuulostaa ihan samalta kuin poikani kahden kaverin yh-äidit. Toinen on todella ylipainoinen mt-potilas ja toinen alkoholin käytön taka jätetty holisti. Mutta reiluja mutseja kun pojat saa tehdä mitä haluaa.

Meilläkin saa pelata, vaikka yötä myöten, kun on asialliset hommat hoidettu ja oltu myös perheen kanssa joskus. Näin kesällä on niin paljon lomamatkoja ja kyläilyjä, joten voi olla että pelaa tosi vähän (tai vain kännykällä). Kun tullaan kotiin, pitää tuo aukko ottaa kiinni, ja pari päivää lähes putkeen (mitä nyt nukkua välillä 12 t unet). Mutta siis joo saattaa pelata 14-02. Mutta ei joka päivä jaksa noin paljon. Pelaaminen ON nykyään normaali harrastus.

On pelaamisen lisäksi tosi paljon koneella. Tekee vlogia, ohjelmoi, tekee musiikkia, piirtää, katsoo videoita jne.

Ja kun koulumenestys in tässä ollut puheena, taisi keskiarvo olla viimeksi n. 9.6 (15 v poika).

Hienoa kuulla, että osa himopelaajista tekee muutakin, hoitaa velvollisuudet ja menestyy koulussa. Oma poikani ei kuulu tähän joukkoon, mutta eihän sitä voi tietää, johtuiko asia pelaamisesta.

Pojalleni pelaaminen ja ylipäänsä onlinessa roikkuminen on tärkeää sosiaalisten suhteiden kannalta: siellä jutellaan samojen kavereiden kanssa kuin livenäkin. Ja lisäksi on pelkästään pelimaailmasta tuttuja kavereita.

Joku kommentoi, että miksi se lapsen pelaaminen ärsyttää niin paljon ja eihän se oma ärsytys ja vanhanaikainen ajattelu saisi olla kieltämisen ja rajoittamisen syy. Minulla ei olekaan, vaan hermot menee siitä, kun mitään muuta ei hoideta, koulu menee päin helvettiä, ei liikuta, nyt kesälomalla pelataan illasta aamuun ja nukutaan aamusta iltaan. Poika elää aivan eri aikavyöhykkeellä,ja siihen on tultava loppu. Muuten hakijan.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa kuulla, että osa himopelaajista tekee muutakin, hoitaa velvollisuudet ja menestyy koulussa. Oma poikani ei kuulu tähän joukkoon, mutta eihän sitä voi tietää, johtuiko asia pelaamisesta.

Pojalleni pelaaminen ja ylipäänsä onlinessa roikkuminen on tärkeää sosiaalisten suhteiden kannalta: siellä jutellaan samojen kavereiden kanssa kuin livenäkin. Ja lisäksi on pelkästään pelimaailmasta tuttuja kavereita.

Joku kommentoi, että miksi se lapsen pelaaminen ärsyttää niin paljon ja eihän se oma ärsytys ja vanhanaikainen ajattelu saisi olla kieltämisen ja rajoittamisen syy. Minulla ei olekaan, vaan hermot menee siitä, kun mitään muuta ei hoideta, koulu menee päin helvettiä, ei liikuta, nyt kesälomalla pelataan illasta aamuun ja nukutaan aamusta iltaan. Poika elää aivan eri aikavyöhykkeellä,ja siihen on tultava loppu. Muuten hakijan.

No jos poika valittaa että "kaikki muut saa", niin voi hyvin sanoa, että tuo lupa on todellakin ehdollinen. JOS hoitaa koulun, kotityöt, perheajan ja urheilun, niin sitten saa välillä pelata ihan niin paljon kuin huvittaa, eli paljon.

Vähän sama kuin jos syö terveellisesti muuten ja on hoikka, niin sitten voi ottaa joka päivä kesällä limua tai jätskiä tms. Ja jos joku päivä juo sitä limua älyttömän määrän, ei uutta tipu seuraavaksi päiväksi.

Meillä sanotaan että kun sinä rapsutat minun selkääni, niin minä myös mielelläni rapsutan sinun selkääsi. Turha odottaa mitään kivaa, jos ei ole itse kiva.

T. 33

Vierailija kirjoitti:

Hienoa kuulla, että osa himopelaajista tekee muutakin, hoitaa velvollisuudet ja menestyy koulussa. Oma poikani ei kuulu tähän joukkoon, mutta eihän sitä voi tietää, johtuiko asia pelaamisesta.

Pojalleni pelaaminen ja ylipäänsä onlinessa roikkuminen on tärkeää sosiaalisten suhteiden kannalta: siellä jutellaan samojen kavereiden kanssa kuin livenäkin. Ja lisäksi on pelkästään pelimaailmasta tuttuja kavereita.

Joku kommentoi, että miksi se lapsen pelaaminen ärsyttää niin paljon ja eihän se oma ärsytys ja vanhanaikainen ajattelu saisi olla kieltämisen ja rajoittamisen syy. Minulla ei olekaan, vaan hermot menee siitä, kun mitään muuta ei hoideta, koulu menee päin helvettiä, ei liikuta, nyt kesälomalla pelataan illasta aamuun ja nukutaan aamusta iltaan. Poika elää aivan eri aikavyöhykkeellä,ja siihen on tultava loppu. Muuten hakijan.

Mun on vaikea ymmärtää tätä tyyliä, että itse annetaan lapsen tehdä mitä vaan, ja sitten ulistaan ja raivotaan. Mutta mitään oikeasti ei saada aikaiseksi.

Mun on tasan kerran tarvinnut ottaa lapselta puhelin pois kolmeksi päiväksi, kun hommat ei sujuneet. Ja tein sen aivan kuten olin etukäteen kertonut tapahtuvan, eikä niin, että uhkaillaan uhkaillaan uhkaillaan, venytetään rajoja, annetaan periksi, neuvotellaan jne.

Vaan ihan yksinkertaisena asiana kuten että jääkaapin ovi pitää avata, jotta sieltä voi ottaa ruokaa ulos, hänelle myös kerroin, mikä on seuraamus tietystä käytöksestä. Ei raivoten, uhkaillen tms.

Ja kas, pienemmät sisarukset oppivat siinä samalla. Ja puhelinta ei saanut takaisin hyvällä käytöksellä, kerjäämisellä tms. Vaan tehtiin kuten oli sanottu.

Se ei ole vaikeaa, kun jaksaa alusta asti olla johdonmukainen. Ja sitten jos ei jaksa, lopputulos on tätä marinaa.

En rajoita jos tekee välillä muutakin, syö, käy uimassa, kavereiden kanssa, nukkuu jne. Jos haluaa sitten kaiken muun ajan pelata, niin siitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin saa pelata, vaikka yötä myöten, kun on asialliset hommat hoidettu ja oltu myös perheen kanssa joskus. Näin kesällä on niin paljon lomamatkoja ja kyläilyjä, joten voi olla että pelaa tosi vähän (tai vain kännykällä). Kun tullaan kotiin, pitää tuo aukko ottaa kiinni, ja pari päivää lähes putkeen (mitä nyt nukkua välillä 12 t unet). Mutta siis joo saattaa pelata 14-02. Mutta ei joka päivä jaksa noin paljon. Pelaaminen ON nykyään normaali harrastus.

On pelaamisen lisäksi tosi paljon koneella. Tekee vlogia, ohjelmoi, tekee musiikkia, piirtää, katsoo videoita jne.

Ja kun koulumenestys in tässä ollut puheena, taisi keskiarvo olla viimeksi n. 9.6 (15 v poika).

Miksi perheen kanssa oleminen on ehtona? Onko kivaa pelata lautapeliä, kun tiedät teinin olevan mukana vain pakosta. Odottaa vain, että pääsisi mielenkiintoisempien pelien ja pelikavereiden pariin

Meillä vanhin 13 vuotta (poika) . En rajoita pelaamista. Joku päivä pelaa pitkään ja monena muuna päivänä pääosin ulkona kaverien kanssa.

12 vuotiaan (tyttö) pelaamista rajoitan satunnaisesti. Yleensä leikkii kaverien kanssa tai piirtää ja askartelee.

9 vuotiaan (poika) pelaamista kyttään enemmän. Kyllä huomaa, että pelit tullut nuorempana elämään. Lisäksi viihtyy hyvin yksinkin eikä ota yhtä usein yhteyttä kavereihin kuin vanhemmat ja tarttuu usein pelikoneeseen. Yleensä ei seuraa mitään ihmeellistä pelin loppumisesta. Joskus toteaa minun olevan tyhmä ja muistutan, että äidille ei puhuta noin. Suu menee kiinni ja mököttää hetken. Pian keksii itselleen tekemistä.

Minä edustan sitä koulukuntaa, että en halua rajoittaa teinin pelaamista tietokoneella. Kun jokin asia (tietokoneet) kiinnostaa intohimoisesti teiniä todella paljon, niin olisi kummallista alkaa rajoittamaan teinin intohimon kohdetta.

Tietokonepelaamisessa ei ole oikeasti mitään väärää. Pelit ovat elämyksellisiä, pelihahmo siirtyy uudelle tasolle, jossa pääsee käyttämään luovuttaa ja suunnittelemaan seuraavaa taktiikkaa. Pelit kehittävät matemaattis-loogista päättelykykyä sekä avaruudellista hahmottamiskykyä. Kaupan päälliseksi teinien englannin kielen taito kohenee kuin itsestään. Meidän teinillä on englanti kymppi. Lähde sitten vanhempana rajoittamaan englannin kielen päivittäistä treenaamista. No en. 

Tietysti toivoisin, että teini liikkuisi tai urheilisi hieman enemmän, mutta liikunnan aika tulee varmaan myöhemmin hänen kiinnostuksen kohteeksi.

En rajoita yhtään. Mun lapset ei kuitenkaan ole niin addiktoituneita pelaamiseen. Eli jos pyydän vaikka lähtemään uimaan niin ilomielin ne lähtee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin saa pelata, vaikka yötä myöten, kun on asialliset hommat hoidettu ja oltu myös perheen kanssa joskus. Näin kesällä on niin paljon lomamatkoja ja kyläilyjä, joten voi olla että pelaa tosi vähän (tai vain kännykällä). Kun tullaan kotiin, pitää tuo aukko ottaa kiinni, ja pari päivää lähes putkeen (mitä nyt nukkua välillä 12 t unet). Mutta siis joo saattaa pelata 14-02. Mutta ei joka päivä jaksa noin paljon. Pelaaminen ON nykyään normaali harrastus.

On pelaamisen lisäksi tosi paljon koneella. Tekee vlogia, ohjelmoi, tekee musiikkia, piirtää, katsoo videoita jne.

Ja kun koulumenestys in tässä ollut puheena, taisi keskiarvo olla viimeksi n. 9.6 (15 v poika).

Miksi perheen kanssa oleminen on ehtona? Onko kivaa pelata lautapeliä, kun tiedät teinin olevan mukana vain pakosta. Odottaa vain, että pääsisi mielenkiintoisempien pelien ja pelikavereiden pariin

Perheen kanssa oleminen ei välttämättä tarkoita lautapeliä, vaan lähtemistä mukaan mummolan mökille pariksi päiväksi, tapaamaan isomummon vanhainkodissa, vaateostoksille, veneilemään, grillaamaan, rannalle tms. mitä nyt perheen kanssa tehdään.

Ei voi vaan pelata kotona itsekseen 24/7.

T. 33

Vierailija kirjoitti:

16v ja pian 18v pelaavat n.2h/pvässä. Pelaisivat enemmänkin, tottakai, mutta tuo määrä on jäänyt meillä käyttöön, kouluaikoina ei pelata joka päivä vaan tyyliin la-su+1-2 arkipvänä, tosin nekin monesti jäävät, koska opiskelu.

Toki kännykkä on kuin "viiden raaja", mutta ei nyt sentään ihan koko ajan ja mm ruokapöydässä ei ole ruutuja kellään.

Yöunista ei ole tarvinnut koskaan vääntää, varsinkaan esikoinen ei ole koskaan kritisoinut riittävän yöunen tarvetta/määrää, n.8-10h/yö.

18-vuotiaallakin ruutuaika? Aikalailla menee yli.

Meillä ei ole teineillä mitään rajoituksia.

Yöunien määrää? Puutut siis jopa aikuisen ihmisen nukkumiseen.

Ei voi ymmärtää.

Täällä yksi aivan normaaliksi kasvanut, erilaisia harrastuksia ja kavereita omaava, yliopistossa opiskeleva nainen, joka puolet teini-iästään oli omassa huoneessaan, valvoi liikaa ja pelasi päivät pitkät pleikkaa, riiteli perheen kanssa, you name it.

Vanhempien tulisi antaa tilaa ja yrittää ymmärtää, ei kontrolloida ja yrittää muuttaa. Pelaan vieläkin aikuisena lomilla joskus yön putkeen, välillä en kuukausiin mitään.

Mulle pelaaminen oli ainoa asia, joka sai mut energiseksi ja pois ajattelemasta ahdistavia asioita. Ymmärrän, että työssäkäyvää vanhempaa vituttaa, kun oma lapsi ei näytä ottavan minkäänlaista vastuuta omasta elämästään, mutta kyseessä on teini-ikäinen. Moni teini käy paljon ulkona ja kylillä, mutta ryyppää ja lintsaa. Itse en tehnyt esimerkiksi tätä. Nykyään on myös ajankohtaista tietää peleistä tai pelata edes jotain.

Ja jos koulu esimerkiksi kärsii, kyseessä on varmaankin masennus tai muut ongelmat, eikä teinin yltiöpäinen kontrollointi helpota asiaa. Vanhemmat luulevat olevansa niin paljon fiksumpia, vaikka todellisuudessa pahentavat ongelmia, joita teinillä saattaa olla. On eri asia rankaista vaikkapa siitä, että ei tule kotiin ajoissa tai ei siivoa, mutta on typerää rankaista siitä, että teini ei ole sellainen kuin itse toivoisi. 15-vuotias kun ei ole mikään lapsi, vaan yrittää selviytyä asioistaan ja ongelmistaan todennäköisesti yksin eikä niistä halua avautua.

Puuttukaa asioihin vasta, kun nuorella ei suju normaalin arjen pyörittäminen, älkää silloin kun teitä itseänne vaan ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan perustelut pelaamisen puolesta ovat toki aukottomat kuten aina näillä teineillä:

Mitähän ne sun perustelut pelaamista vastaan sitten ovat?

- No kun ei mun nuoruudessani.

- En tajuu mitä iloa siit on.

- Menis leikkii kirkonrottaa ulos yksin niin sais liikuntaa.

Oliko sulla muitakin aukottomia perusteluja?

Tämä kuulostaa ihan samalta kuin poikani kahden kaverin yh-äidit. Toinen on todella ylipainoinen mt-potilas ja toinen alkoholin käytön taka jätetty holisti. Mutta reiluja mutseja kun pojat saa tehdä mitä haluaa.

Ootko nyt täpinöissäsi, kun sait yh:t nostettua esille ja koet olevasi ns. parempi ihminen? Miksi et perustellut niin kuin pyydettiin? Aivan. Sinulla ei ole perusteluja.