Muita jotka kyllästyneet " kiitollisuus" ym. hehkutukseen?
Pitäis olla aina kiitollinen ja kaikki on vaan niin mahtavaa ja kaikki järjestyy...Ei se vaan mene aina niin.
Voi olla tosi paha olo ja yksinäistä, kiitollisuus tulee ekana mieleen?
Kommentit (53)
Ymmärrän ap sinua. Mulla vaan meinaa paska olo jäädä loputtoman loopin lailla päälle niin, että oma vointi vain pahenee. Kiitollisuus elämän hyvistä asioista on toisinaan auttanut. Mutta pirun vaikeaa se on eikä kenenkään lässytys asiasta auta mitään, jos se on ainut reaktio ja neuvo.
En ole kyllästynyt, mutta kaikenlainen positiivisuuden tyrkytys väärissä tilanteissa ärsyttää. Helposti sillä mitätöi toisen inhimilliset tunteet. Jos yrittää kieltää jonkun tunteet, ne saattavat vain voimistua ja lisäksi rupeaa ärsyttämään.
Joo. Marina ja narina ja pessimistinen valitus auttaa taatusti paremmin
Minusta kiitollisuuden pitäisi olla yksityinen tunne. Niin kuin monien muidenkin tunteiden. Ärsyttää ihmiset, jotka hehkuttaa omaa onneaan muiden edessä jatkuvasti. En itsekään sitä tee, niin en tajua miksi minun pitäisi innostua muiden kiitollisuudesta. Vai onko sen kaiken kiitollisuuslöpinän taustalla vaan tarve esittää nöyrää kun itsellä on sattunut törkeän hyvä tuuri ja muilla ei?
”Paha olla” ja ”yksinäisyys” ei vaan todella vaivaa niin pahasti jos on nälkä ja kylmä, eikä pääse peseentymään esimerkiksi. Sen tajuamista tuolla kulahtaneella, mutta paikkaansa pitävällä kiitollisuus puheella ajetaan takaa. Nykyihminen ei joudu välttämättä koko elämässään koettelemaan kriittisiä rajojaan, ja siksi todella voi kehittää suuriakin ongelmia asioista jotka eivät ole ongelmaa nähneetkään. Viikko erämaassa ilman mukavuuksia aina silloin tällöin auttaisi saamaan tervettä perspektiiviä elämään, ja sen ”kurjuuteen”
Ymmärrän ettei se kaikille aina sovi, ja positiivisuuden tyrkyttäminen on kuin kippaisi oksennusta toisen lautaselle. Eli ei näin.
Itse kuitenkin koitan ajatella asioita positiivisen kautta, surematta sitä minkä menetin, iloitsemalla siitä mikä on hyvin. Kun sairastuin ms-tautiin, olin iloinen ettei tauti johda kuolemaan ainakaan heti. Saan vielä elää. :) Kun sairauden takia menetin työkykyni työssä josta todella pidän, ajattelin että onneksi vielä kävelen ja saan nauttia perheen kanssa vapaasta. Mutta tää on vaan mun luonteelle tyypillistä, en ikinä lähtis tuputtamaan tätä muille.
“Let us rise up and be thankful, for if we didn’t learn a lot today, at least we learned a little, and if we didn’t learn a little, at least we didn’t get sick, and if we got sick, at least we didn’t die; so, let us all be thankful.” – Buddha
Kyllä mä oon kiitollinen kun yksinäisten vuosien ja rankkojen kokemusten jälkeen nyt on kaikki vihdoin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Marina ja narina ja pessimistinen valitus auttaa taatusti paremmin
Mutta onko kukaan tullut ikinä paremmalle tuulelle sitä, että hänen tunteitaan vastaan hyökätään esim. marisijaksi nimittämällä?
Positiivisuus ei tule kehenkään pakottamalla eikä syyllistämällä.
MInäkin olen kiitollinen, mutta onhan se aika vaatimaton fiilis olla kiitollinen että jaksoi taas yhden työpäivän siihen verrattuna, että fb-kaverit on kiitollisia kun kahden miljoonan euron kämppäremontti valmistui tai koko onnellinen ja kiitollinen suku vietti jonkun synttäreitä omalla viinitilalla Etelä-Ranskassa.
Vierailija kirjoitti:
MInäkin olen kiitollinen, mutta onhan se aika vaatimaton fiilis olla kiitollinen että jaksoi taas yhden työpäivän siihen verrattuna, että fb-kaverit on kiitollisia kun kahden miljoonan euron kämppäremontti valmistui tai koko onnellinen ja kiitollinen suku vietti jonkun synttäreitä omalla viinitilalla Etelä-Ranskassa.
Sinulla aika paljon kehitettävää ihmisenä.
Tarkoitan näitä henkisiä ryhmiä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
“Let us rise up and be thankful, for if we didn’t learn a lot today, at least we learned a little, and if we didn’t learn a little, at least we didn’t get sick, and if we got sick, at least we didn’t die; so, let us all be thankful.” – Buddha
Osasipa Buddha hyvin englantia.
Aito kiitollisuus ei ärsytä, mutta sellainen tiettyjen henkisten oppien edustama epäaito, pakotettu kiitollisuus kyllä. Sitä käytetään noissa Vetovoiman laki piireissä kuin taikatemppua, uskotaan että kaikki toiveet toteutuu kunhan jaksaa vaikka hampaat irvessä olla kiitollinen kaikesta. Se on surullista katsottavaa silloin jos jo päälle näkee että ihminen voi oikeasti aika huonosti, mutta hautaa pahan olonsa pakotettuun kiitollisuuteen. Itse uskon että terveellisempää olisi sanoa rehellisesti itselleen että nyt kyllä ahdistaa tai v*tuttaa kuin pientä eläintä, kuin väkisin sen pelossa hokea kiitollisuuslauseita, että pelkää että muuten tilanne ei ikinä käänny parempaan.
Miten ne, jotka kehottavat olemaan aina kiitollinen, perustelevat sitä? Miksi pitää olla kiitollinen ja mille tai kenelle?
Kristinuskossa kiitollinen suhtautuminen Jumalaan on tärkeässä osassa uskovan elämää. Raamatussa uskovia kehotetaan: "Kiittäkää joka tilassa." Vaikkei kaikesta tuntisikaan kiitollisuutta, syytä on kiittää kaikenlaisissa tilanteissa ja tiloissa. Pysyvä syy uskovaisen kiittää on Jeesus. Kiitoksen kohde on Jumala.
Raamatussa sanotaan myös, että "kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut omikseen" (Room. 8:28), joten iankaikkisuuteen ulottuvan perspektiivin mukaan ajateltuna uskova voi kyllä kiittää kaikesta! Virressä "Kiitos sulle, Jumalani" lauletaan juuri tästä:
"2.
Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.
...
4.
Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!"
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Samaa mieltä! Peruspositiivinen elämänasenne ja asioiden perspektiiviin laittaminen ei minusta vaadi jatkuvaa sometykitystä kiitollisuudesta. Miten arjesta voi edes nauttia, jos kaikista ihan perusjutuistakin täytyy olla kokoajan #happy #thankful #blessed?
Kiitollisuus on asenne, joka vie pitkälle, itse olen sen kantapään kautta oppinut. Ei kannata koskaan verrata toisiin vaan käsitellä kiitollisuutta oman elämän kautta.. Oman arkeni ja onnellisuuteni mullisti harjoitus, jossa listataan 100 asiaa joista on omassa elämässään kiitollinen (ihan mitä vaan, tyyliin auringonpaiste, uusi laukku, oma lapsi). Sen jälkeen asia kerrallaan kuvitellaan, että menettäisi nämä kaikki asiat. Toisessa vaiheessa aletaan listaa taas käymään läpi ja pohtimaan miltä tuntuisi, kun yksitellen saisikin nämä kaikki asiat takaisin.
Lopultahan olet lähtötilanteessasi, mutta itse ainakin opin arvostamaan asioita aika eri tavalla!
Olen kyllästynyt jatkuvaan marinaan ja kitinään, kaikki on aina huonosti... työkaveri harrastaa tuota töissä, ei jaksaisi millään kuunnella. Osa ihmisistä on sellaisia, ettei hyvää huomata ennen kuin jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
MInäkin olen kiitollinen, mutta onhan se aika vaatimaton fiilis olla kiitollinen että jaksoi taas yhden työpäivän siihen verrattuna, että fb-kaverit on kiitollisia kun kahden miljoonan euron kämppäremontti valmistui tai koko onnellinen ja kiitollinen suku vietti jonkun synttäreitä omalla viinitilalla Etelä-Ranskassa.
Oletko koskaan harkinnut ettet seuraisi ko. ihmisiä? Itse en ole fb:ssä ollenkaan.
Seuraan yhtä ryhmää. En jaksa enää lukea niitä hömpötyksiä.