Muita jotka kyllästyneet " kiitollisuus" ym. hehkutukseen?

Kannattaa hakeutua itsensä kaltaisten seuraan ennemmin kuin sellaisten, jotka ovat ihan erilaisia. Somessa ei kannata seurata sellaisia, joiden päivitykset ärsyttävät. Töissä on hankala valita ihmisiä, joiden kanssa joutuu tekemään töitä, mutta sielläkin voi aina kääntää puheenaiheen johonkin muuhun, jos työkaveri on liian positiivinen tai negatiivinen. Vaikka työasioihin. Sukulaisia on helpompi vältellä kuin työkavereita, mutta jos heitä on joskus pakko tavata, voi toimia kuten työkavereidenkin kanssa eli vaihtaa puheenaihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitollinen, siunattu ja tietenkin myös...

... tuntee nöyryyttä! Useimmiten henkilö, jolla onni potkii koko ajan. On terveyttä itsellä ja läheisillä, ihmissuhteet kondiksessa, tavoitteet saavutettu ja tuurilla ja suhteilla jopa ylitetty. Talous kunnossa ja jopa erinomaisella tolalla.

Ai niin. Onhan tämä henikö myös "tehnyt elämässä jotain oikein". Vihjeenä niille, jotka ovat menettäneet esim työkykynsä nuorena, mahdollisuuden perustaa perheen (terveys ei salli eikä ole muutenkaan mahdollista tms.)

Huoh.

Todellakin. Se "nöyryys" on vielä "kiitollisuuttakin" kornimpaa. Jos joku tällainen tyyppi olisi normaaliälyllä varustettu, hän tietenkin käyttäisi hashtagina esim. #tekopyhä "headupmyownarse tai "minäminäminäminäminä. Mutta ei, kun ikävä kyllä ei ole hengenlahjoja annettu, vaikka rahaa olisikin.

Kyllä! Mulle tulee välillä suorastaan syyllinen ja huono olo siitä, kun luen päivästä toiseen näitä hehkutuksia ja muista olla kiitollinen tästäkin päivästä -renkutuksia. Tulee tunne, että olenko mä ainut joka ei koko ajan pysty olemaan kiitollinen ja onko mun lapset ainoita, jotka tappelee joskus aamusta iltaan toistensa kanssa ja vanhemmillakin palaa pinna ja tekis mieli heittää hanskat tiskiin. Olenko mä huono ihminen kun kiitollisuus on mulle vain hetken ohimenevä tunne jossain välissä, sillä on myös oma tahtonsa enkä voi sitä pakottaa esiin käskystä.

Voi kuule niitä riittää jotka eivät ymmärrä mitä suustaan suoltavat. Toisesta korvasta ohi ja toisaalta kannattaa ajatella, että niillä hehkutuksilla ja postitiivisilla "hömpötyksillä" Ihmiset tarkoittavat vain hyvää ja haluavat auttaa tietämättä miten se sinuun vaikuttaa, jos et kerro.

Paskin fraasi on "Kiitollinen elämälle". Tekisi joskus mieli kirjottaa noihin postauksiin kommentiksi joku muu "yleinen totuus", kuten vaikka "Life sucks", "Elämä on epäreilua", "Life's a bitch and then you die" yms. Vaikka kaipa nämä kiitolliset osaisivat arvostaa näitäkin suuria viisauksia, joita aivan sattumalta anteliaan universumin välikätenä heille tarjoilisin.

Kuulostaa, että ongelma on tuo ryhmä ja osa sen ihmisistä eikä kiitollisuus itsessään.

Sinuna miettisin vielä tarkemmin sitä, että mikä siinä muiden käytöksessä todellisuudessa ärsyttää. Koetko elämän epäreiluna, kun toisilla ”suuremmat” ilot (muista aina, ettei se mitä somessa kertoo ole koko totuus ja totuus voi olla jopa päinvastainen)? Vai koetko avoimen tunteiden ilmaisun ärsyttävänä jne? Eli mikä siinä todellisuudessa on se laukaiseva tekijä?

Muiden ilo ei ole toisilta pois. Vaikka heillä ei olisi miljoonamatkoja, ei niitä todennäköisesti olisi silti sinullakaan. Ja henkilökohtaisesti en usko aidon ilon olevan materiassa ja rahassa, vaan ihan muissa asioissa. Materiaonni on hetkellistä ja ilo tulee usein saavutuksen tunteesta, tai tunteesta että ”ähäkutti siitähän näkevät vanhat luokkalaiset miten hyvin minä pärjään elämässäni” kun asiasta pääsee muille kertomaan. Ei se ole todellista kiitollisuutta tai edes iloa.

Juu,

olen myös sitä mieltä, että ne asiat joista pitäisi vähintään olla kiitollinen pitäsivät olla itsestäänselvyyksiä. Esim. Terveys, riittävä ravinto ja katto pään päällä. Tietenkään ne eivät aina ole, mutta niiden tulisi kuulua itseisarvona kaikille.

Kiitollisuuteen voi liittyä myös helposti "kiitollisuuden velka" tai sen tunne. Kiitollisuuteen kuuluu usein oletus, että lähtökohtaisesti kenellekkään ei kuulu mitään, eikä kenenkään kuulu esim. auttaa vaan kaikki mitä saat on extraa, josta tulee olla kiitollinen tai kaikki vähäkin mitä muiden eteen teet on uhraus ja kiitollisuuden arvoista.

Omaan filosofiaani kuuluu, että oletusarvona esim. jokaisen kuuluu kokea olevansa turvassa ja saada apua. Jos olet kaatunut maahan paikalle sattunut auttaa sinut ylös, jos näet eksyneen sokean autat hänet tien ylitse jne. Siksi että niin pitää ja kuuluu tehdä, et kiitollisuutta saadaksesi tai antaaksesi.

Jos maailma toimisi näin, siitä voisikin jo olla hieman kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Juu,

olen myös sitä mieltä, että ne asiat joista pitäisi vähintään olla kiitollinen pitäsivät olla itsestäänselvyyksiä. Esim. Terveys, riittävä ravinto ja katto pään päällä. Tietenkään ne eivät aina ole, mutta niiden tulisi kuulua itseisarvona kaikille.

Kiitollisuuteen voi liittyä myös helposti "kiitollisuuden velka" tai sen tunne. Kiitollisuuteen kuuluu usein oletus, että lähtökohtaisesti kenellekkään ei kuulu mitään, eikä kenenkään kuulu esim. auttaa vaan kaikki mitä saat on extraa, josta tulee olla kiitollinen tai kaikki vähäkin mitä muiden eteen teet on uhraus ja kiitollisuuden arvoista.

Omaan filosofiaani kuuluu, että oletusarvona esim. jokaisen kuuluu kokea olevansa turvassa ja saada apua. Jos olet kaatunut maahan paikalle sattunut auttaa sinut ylös, jos näet eksyneen sokean autat hänet tien ylitse jne. Siksi että niin pitää ja kuuluu tehdä, et kiitollisuutta saadaksesi tai antaaksesi.

Jos maailma toimisi näin, siitä voisikin jo olla hieman kiitollinen.

En ihan ymmärtänyt tätä. Tietenkin ihannemaailmassa nuo asiat toteutuvat, mutta eivät ne silti ole tässä hetkessä todellisuutta. Olemme suomessa mielettömän etuoikeutettuja sen osalta, mitä pidämme itsestäänselvyytenä. Mielestäni jokaisen suomalaisen ”pitäisi” olla kiitollinen niistä asioista, joita pidämme itsestäänselvyytenä mutta jotka eivät todellisuudessa sitä ole. Jos ei ole kiitollinen siitä, mitä nyt on, niin milloin sitten olisi kiitollinen ja onnellinen? Sittenkö kun tilillä on miljoona? Höpö höpö. Silloin ihminen haluaisi toisen miljoonan, ja sitten alkaisi stressi mihin rahat käyttää, ja sukulaisetkin vonkuisivat osuuttaan, ja yhä peilistä näkyisi vino nenä, jonka sitten voisi korjata, mutta stressi että minkä kirurgin valita jne. Yhä edelleen ihminen kuvittelisi onnen olevan ”heti tuon nurkan takana, kunhan vaan saan tämän asian kuntoon, sitten olen valmis” ja sitten nurkan takana olisikin toinen nurkka ja loputon kujanjuoksu edessä.

Eli, itse olen kiitollinen ihan niistä perusjutuista. Pelkästään niiden osalta olen maailman onnekkaimpien ihmisten joukossa. Olkoon teennäistä jonkun mielestä.

Olen muuten huomannut, että ainakin yksi tällainen 'ainakin olen tehnyt jotain oikein' tyyppi, jolla on rahaa kuin roskaa, on myös rikkauden myötä tullut tolkuttoman terveystietoiseksi. Kuntoilee, syö ihmedieettejä ja käy jatkuvasti lääkärillä ihan tyhjän takia kun pelkää koko ajan sairastuvansa vakavammin. Eli sen kaiken hyvän onnen vastapainona myös menetyksen pelko on paljon suurempi kuin tavallisella kuolevaisella.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kiitollisuuden pitäisi olla yksityinen tunne. Niin kuin monien muidenkin tunteiden. Ärsyttää ihmiset, jotka hehkuttaa omaa onneaan muiden edessä jatkuvasti. En itsekään sitä tee, niin en tajua miksi minun pitäisi innostua muiden kiitollisuudesta. Vai onko sen kaiken kiitollisuuslöpinän taustalla vaan tarve esittää nöyrää kun itsellä on sattunut törkeän hyvä tuuri ja muilla ei?

Voit ihan vapaasti pitää omat tunteesi yksityisinä. On se niin hienoa pitää salaisuutena kiitollisuutensa. Kaikki luulee, että olet ihan vaan kiittämätön mulkku, mutta oletkin sitten salaa yksityisesti kiitollinen ja osaat arvostaa asioita ja elämää.  Ei se ole mikään hyve, jos ei anna itsestään mitään muille ja kyttää muiden sanomisia typpisuuna. Kyllä tämä maailma olisi tylsä paikka, jos kaikki toimisivat tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kiitollisuuden pitäisi olla yksityinen tunne. Niin kuin monien muidenkin tunteiden. Ärsyttää ihmiset, jotka hehkuttaa omaa onneaan muiden edessä jatkuvasti. En itsekään sitä tee, niin en tajua miksi minun pitäisi innostua muiden kiitollisuudesta. Vai onko sen kaiken kiitollisuuslöpinän taustalla vaan tarve esittää nöyrää kun itsellä on sattunut törkeän hyvä tuuri ja muilla ei?

Voit ihan vapaasti pitää omat tunteesi yksityisinä. On se niin hienoa pitää salaisuutena kiitollisuutensa. Kaikki luulee, että olet ihan vaan kiittämätön mulkku, mutta oletkin sitten salaa yksityisesti kiitollinen ja osaat arvostaa asioita ja elämää.  Ei se ole mikään hyve, jos ei anna itsestään mitään muille ja kyttää muiden sanomisia typpisuuna. Kyllä tämä maailma olisi tylsä paikka, jos kaikki toimisivat tuolla tavalla.

Se on hyvää makua ja huomaavaisuutta, että ei leuhki omaisuudellaan eikä muulla hyvällä tuurillaan. Perusempatiataito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kiitollisuuden pitäisi olla yksityinen tunne. Niin kuin monien muidenkin tunteiden. Ärsyttää ihmiset, jotka hehkuttaa omaa onneaan muiden edessä jatkuvasti. En itsekään sitä tee, niin en tajua miksi minun pitäisi innostua muiden kiitollisuudesta. Vai onko sen kaiken kiitollisuuslöpinän taustalla vaan tarve esittää nöyrää kun itsellä on sattunut törkeän hyvä tuuri ja muilla ei?

Voit ihan vapaasti pitää omat tunteesi yksityisinä. On se niin hienoa pitää salaisuutena kiitollisuutensa. Kaikki luulee, että olet ihan vaan kiittämätön mulkku, mutta oletkin sitten salaa yksityisesti kiitollinen ja osaat arvostaa asioita ja elämää.  Ei se ole mikään hyve, jos ei anna itsestään mitään muille ja kyttää muiden sanomisia typpisuuna. Kyllä tämä maailma olisi tylsä paikka, jos kaikki toimisivat tuolla tavalla.

Se on hyvää makua ja huomaavaisuutta, että ei leuhki omaisuudellaan eikä muulla hyvällä tuurillaan. Perusempatiataito.

Kiitollisuus ja leuhkiminen on eri asioita.

Joku someryhmäkö sellaista hehkuttaa?