Muita jotka kyllästyneet " kiitollisuus" ym. hehkutukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInäkin olen kiitollinen, mutta onhan se aika vaatimaton fiilis olla kiitollinen että jaksoi taas yhden työpäivän siihen verrattuna, että fb-kaverit on kiitollisia kun kahden miljoonan euron kämppäremontti valmistui tai koko onnellinen ja kiitollinen suku vietti jonkun synttäreitä omalla viinitilalla Etelä-Ranskassa.

Sinulla aika paljon kehitettävää ihmisenä.

No enpä tiedä. Kyllä köyhäkin voisi haluta jotain materiaalista kivaa, mutta ei voi koskaan sitä saada. Minua ei vaivaa yhtään se, jos tuntemattomilla ihmisillä on erityisen paljon taloudellista kiitollisuuden aihetta, mutta kun ne ihmiset tuntee hyvin, elämän epäreiluus jotenkin korostuu ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Marina ja narina ja pessimistinen valitus auttaa taatusti paremmin

Mutta onko kukaan tullut ikinä paremmalle tuulelle sitä, että hänen tunteitaan vastaan hyökätään esim. marisijaksi nimittämällä?

Positiivisuus ei tule kehenkään pakottamalla eikä syyllistämällä.

Jatkuvaa narinaa ja peruspessimissistä on raskas kuunnella, vie hapen koko tilasta... jatkuva tyytymättömyys.

Kiitollisuus ja "feeling blessed" ovat tällä hetkellä ne sosiaalisesti hyväksyttävät tavat kehuskella omalla menestyksellä.

Siinä missä olisi nykyisessä ilmapiirissä tyylitöntä ja törkeää ilmoittaa seuraavasti: "Olen timmissä kunnossa, minulla on rakastava ja vauras aviomies ja kallis sormus, kaksi tervettä lasta ja hyvä työpaikka, meillä on varaa matkustaa tänne Balille ja loikoa imeskelemässä drinkkejä sillä aikaa kun minimikorvauksella raatavat paikalliset palvelevat meitä, ja seuraavalla lomalla lennetään taas vähintään yhtä pitkälle vaikka maapallo käristyy jo valmiiksi, ja luuserien mielipiteet eivät kiinnosta mutta tietäkää että minulla on asiat näin hyvin"

...niin on ihan hyväksyttävää ja tykkäysten arvoista julkaista kuva jossa näkyy Balin ranta, oma timmi vatsa, drinkki, sormus, mies, leikkivät lapset ja täginä "#kiitollinen #blessed". Tämä jotenkin etäännyttää sen oman tekijyyden, ja antaa kuvan että kuvan julkaisija on vain kaiken hyvän passiivinen vastaanottaja eikä vastuussa lukijassa mahdollisesti heräävistä negatiivisista konnotaatioista.

Kai sitä voi olla molempia, sekä tympääntynyt toisiin asioihin että kiitollinen toisista, ei ne sulje toisiaan pois eikä olis rehellistä kumpaakaan jättää pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Marina ja narina ja pessimistinen valitus auttaa taatusti paremmin

Mutta onko kukaan tullut ikinä paremmalle tuulelle sitä, että hänen tunteitaan vastaan hyökätään esim. marisijaksi nimittämällä?

Positiivisuus ei tule kehenkään pakottamalla eikä syyllistämällä.

Jatkuvaa narinaa ja peruspessimissistä on raskas kuunnella, vie hapen koko tilasta... jatkuva tyytymättömyys.

Silloin pitää vain laittaa hymyä huuleen eikä antaa muiden negistelyn lannistaa! :)

Mullon yks tämmöinen "häntä pystyyn" kaveri joka jaksaa olla aina tsemppaamassa tai ehdottelemassa jotain konstia, jonka jokainen muutenkin tietää, on jo kokeillut ja kas kummaa ei ole toiminut. Hermo menee häneen ja sit vielä niin herkkä, että hänen tunteet pitää huomioida ettei vaan romahda tms.

Vierailija kirjoitti:

Kiitollisuus ja "feeling blessed" ovat tällä hetkellä ne sosiaalisesti hyväksyttävät tavat kehuskella omalla menestyksellä.

Siinä missä olisi nykyisessä ilmapiirissä tyylitöntä ja törkeää ilmoittaa seuraavasti: "Olen timmissä kunnossa, minulla on rakastava ja vauras aviomies ja kallis sormus, kaksi tervettä lasta ja hyvä työpaikka, meillä on varaa matkustaa tänne Balille ja loikoa imeskelemässä drinkkejä sillä aikaa kun minimikorvauksella raatavat paikalliset palvelevat meitä, ja seuraavalla lomalla lennetään taas vähintään yhtä pitkälle vaikka maapallo käristyy jo valmiiksi, ja luuserien mielipiteet eivät kiinnosta mutta tietäkää että minulla on asiat näin hyvin"

...niin on ihan hyväksyttävää ja tykkäysten arvoista julkaista kuva jossa näkyy Balin ranta, oma timmi vatsa, drinkki, sormus, mies, leikkivät lapset ja täginä "#kiitollinen #blessed". Tämä jotenkin etäännyttää sen oman tekijyyden, ja antaa kuvan että kuvan julkaisija on vain kaiken hyvän passiivinen vastaanottaja eikä vastuussa lukijassa mahdollisesti heräävistä negatiivisista konnotaatioista.

Jumalalle kiitos konnotaatioista!!

Musta te pessimistit ja negistelijät kuulostatte kauheilta ihmisiltä, kateellisilta. Tympeiltä. Mua ei haittaa yhtään muiden #blessed jutut

Vierailija kirjoitti:

Kiitollisuus ja "feeling blessed" ovat tällä hetkellä ne sosiaalisesti hyväksyttävät tavat kehuskella omalla menestyksellä.

Siinä missä olisi nykyisessä ilmapiirissä tyylitöntä ja törkeää ilmoittaa seuraavasti: "Olen timmissä kunnossa, minulla on rakastava ja vauras aviomies ja kallis sormus, kaksi tervettä lasta ja hyvä työpaikka, meillä on varaa matkustaa tänne Balille ja loikoa imeskelemässä drinkkejä sillä aikaa kun minimikorvauksella raatavat paikalliset palvelevat meitä, ja seuraavalla lomalla lennetään taas vähintään yhtä pitkälle vaikka maapallo käristyy jo valmiiksi, ja luuserien mielipiteet eivät kiinnosta mutta tietäkää että minulla on asiat näin hyvin"

...niin on ihan hyväksyttävää ja tykkäysten arvoista julkaista kuva jossa näkyy Balin ranta, oma timmi vatsa, drinkki, sormus, mies, leikkivät lapset ja täginä "#kiitollinen #blessed". Tämä jotenkin etäännyttää sen oman tekijyyden, ja antaa kuvan että kuvan julkaisija on vain kaiken hyvän passiivinen vastaanottaja eikä vastuussa lukijassa mahdollisesti heräävistä negatiivisista konnotaatioista.

Tämä. Nämä kiitollisuusihmiset ovat joskus vähän yksinkertaisia. Minusta osoittaa vain huonoa makua ja arvostelukykyä ylipäätään kehuskella omalla onnellaan, varsinkin kun se on taloudellista, koska onhan se itsestäänselvää, että vähemmän onnekkaita harmittaa katsella miten typerästi joku voi rahansa käyttää. Jos itselläni olisi rahaa tuhota maapallo, kukaan ei tietäisi asiasta enkä taatusti lentelisi Serengetiin ihmettelemään miten eläimet kuolee kuivuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Marina ja narina ja pessimistinen valitus auttaa taatusti paremmin

Mutta onko kukaan tullut ikinä paremmalle tuulelle sitä, että hänen tunteitaan vastaan hyökätään esim. marisijaksi nimittämällä?

Positiivisuus ei tule kehenkään pakottamalla eikä syyllistämällä.

Jatkuvaa narinaa ja peruspessimissistä on raskas kuunnella, vie hapen koko tilasta... jatkuva tyytymättömyys.

Silloin pitää vain laittaa hymyä huuleen eikä antaa muiden negistelyn lannistaa! :)

Ja olla kiitollinen siitä, että on vapaa poistumaan tällaisen negailijan seurasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ettei se kaikille aina sovi, ja positiivisuuden tyrkyttäminen on kuin kippaisi oksennusta toisen lautaselle. Eli ei näin.

Itse kuitenkin koitan ajatella asioita positiivisen kautta, surematta sitä minkä menetin, iloitsemalla siitä mikä on hyvin. Kun sairastuin ms-tautiin, olin iloinen ettei tauti johda kuolemaan ainakaan heti. Saan vielä elää. :) Kun sairauden takia menetin työkykyni työssä josta todella pidän, ajattelin että onneksi vielä kävelen ja saan nauttia perheen kanssa vapaasta. Mutta tää on vaan mun luonteelle tyypillistä, en ikinä lähtis tuputtamaan tätä muille.

humble brag

Vierailija kirjoitti:

Musta te pessimistit ja negistelijät kuulostatte kauheilta ihmisiltä, kateellisilta. Tympeiltä. Mua ei haittaa yhtään muiden #blessed jutut

Minuakaan ei haittaa yhtään sellaiset blessed-jutut, joissa se kiitollisuus kohdistuu vaikka saunalonkeroon tai vapaapäivään. Siinä kohtaa menee yli kun kiitollisuutta tuntee sellainen ihminen, joka on keinotetellut itselleen miljoonaomaisuuden ja ostaa sillä ylikalliita uhanalaisia eläimiä ruuaksi, tai vaihtoehtoisesti 300 kiloa tomahawk-pihvejä, eikä muuta syökään. Yksi vähän 'more money than sense'-kaverini osti itselleen Australiasta jostakin eksoottisesta puulajista tehdyn 20k euron sähköpöydän, vaikka ei edes ikinä tee töitä sen ääressä. #blessed tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

“Let us rise up and be thankful, for if we didn’t learn a lot today, at least we learned a little, and if we didn’t learn a little, at least we didn’t get sick, and if we got sick, at least we didn’t die; so, let us all be thankful.” – Buddha

Ziisus mitä p*skaa. 

Kiitollinen voi olla, mutta mielellään julkisesti vain sellaisista asioista, joihin muillakin on mahdollisuus.

Koen että kiitollisuus ei ole ole positiivisuutta, vaan hyvien asioiden tunnustamista. Ihan tutkitusti yksi suurimpia onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tiedän oikein hyvin elämäni huonot asiat, ja niitä on ollut paljon... mutta koen että kiitollisuus niistä harvoista hyvistä asioista on pitänyt minut pinnalla.

Kiitollinen, siunattu ja tietenkin myös...

... tuntee nöyryyttä! Useimmiten henkilö, jolla onni potkii koko ajan. On terveyttä itsellä ja läheisillä, ihmissuhteet kondiksessa, tavoitteet saavutettu ja tuurilla ja suhteilla jopa ylitetty. Talous kunnossa ja jopa erinomaisella tolalla.

Ai niin. Onhan tämä henikö myös "tehnyt elämässä jotain oikein". Vihjeenä niille, jotka ovat menettäneet esim työkykynsä nuorena, mahdollisuuden perustaa perheen (terveys ei salli eikä ole muutenkaan mahdollista tms.)

Huoh.

Kyllä se siitä kirjoitti:

Mullon yks tämmöinen "häntä pystyyn" kaveri joka jaksaa olla aina tsemppaamassa tai ehdottelemassa jotain konstia, jonka jokainen muutenkin tietää, on jo kokeillut ja kas kummaa ei ole toiminut. Hermo menee häneen ja sit vielä niin herkkä, että hänen tunteet pitää huomioida ettei vaan romahda tms.

Älä valita niin paljon... ei tarvitse toisen sitten kannustaa ja tsempata koko ajan.

Tuttavani valitteli ylipainoaan, jota ei oikeasti ollut. Aikani jaksoin kommentoida, ettei hänellä ole ylipainoa. Valitus jatkui siihen asti, kunnes muutin tyylini myötätuntoiseksi ja nyökyttelin osaaottavasti hänen valituksiinsa. Jostain kumman syystä valitus loppui 😁

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä kirjoitti:

Mullon yks tämmöinen "häntä pystyyn" kaveri joka jaksaa olla aina tsemppaamassa tai ehdottelemassa jotain konstia, jonka jokainen muutenkin tietää, on jo kokeillut ja kas kummaa ei ole toiminut. Hermo menee häneen ja sit vielä niin herkkä, että hänen tunteet pitää huomioida ettei vaan romahda tms.

Älä valita niin paljon... ei tarvitse toisen sitten kannustaa ja tsempata koko ajan.

:D et ymmärtänyt mitä luit, tsemppiä ei tossa tilanteessa ole pyydetty vaan sitä on tyrkytetty. Joskus voi olla ihan hiljaa. Mikä naisia vaivaa, kun aina olettavat, että pitää olla empaattinen KOKO AJAN ja KAIKESTA?

Tilannetajua näihinkin hehkutuksiin. Kannattaa myös jättää lukematta ärsyttävät jutut.