Jännittää alkaa yrittämään vauvaa
Ollaan miehen kanssa sovittu, että tästä kierrosta jää ehkäisy (kondomi) pois ja saa tulla jos on tullakseen. Yhdessä yli vuosikymmen ja ikääkin on 30+.
Meillä ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, mutta pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin siihen että koitetaan.
Antakaa meille rohkeutta ja uskallusta tähän. Jännittää ja pelottakaa ihan helvetisti.
Kommentit (28)
Kyllä meitäkin jännitti aluksi. Nyt kun on kulunut pari yrityskiertoa, niin ei enää hirveästi jännitä, tulisi vaan se positiivinen tulos joskus! :) Mutta muistan tuon tunteen ja luulen, että on ihan normaalia jännittää näin ison asian suhteen. Onneksi, vaikka heti tärppäisikin, niin on vielä se 9 kk aikaa valmistautua henkisestikin uuteen elämänvaiheeseen. Tsemppiä yritykseen!
Vierailija kirjoitti:
Jos asia aiheuttaa lähinnä negatiivisia tuntemuksia niin suosittelen harkitsemaan uudelleen - ei se lapsi pelkästään onnea ja autuutta tuo tullessaan.
No eiköhän se jännitys ja pelko ole ihan normaalia kun näin isosta asiasta on kysymys. Pienemmätkin uudet asiat jännittää ja jopa pelottaa (positiivisuudestaan huolimatta) eikä niitä siksi kannata jättää tekemättä.
Jaaha, kommenteista ja niiden peukutuksista päätellen av:lla on vaan sellaisia äitejä ja tulevia äitejä, joita ei ollenkaan jännittänyt/jännitä tuleva uusi elämänmullistus, vaan ovat olleet ihan tyynenä uuden edessä eivätkä voi käsittää, että mikä siinä uuden elämän kasvattamisessa nyt niin muka jännittää.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, kommenteista ja niiden peukutuksista päätellen av:lla on vaan sellaisia äitejä ja tulevia äitejä, joita ei ollenkaan jännittänyt/jännitä tuleva uusi elämänmullistus, vaan ovat olleet ihan tyynenä uuden edessä eivätkä voi käsittää, että mikä siinä uuden elämän kasvattamisessa nyt niin muka jännittää.
En sitten enempää saanut mahtumaan tuohon sanaa uusi, heh.
Jännittääkö ottaa pippeliä sisäänäsä, vai mikä?
Onnea yritykseen, olette rohkeita!
(terv. kolmen äiti)
Jännittäminen ja kova odottaminen että tärppää voivat jopa estää raskautumista. En nyt yleistä, mutta kai siinä pieni vaikutus on. Ota vain rennosti. Raskaudet sitten kun on sen aika. Joillakin tärppää nopeammin joillakin hitaammin esimerkiksi minulla, mutta johtui keltarauhashormonin puutteesta. Teroitin avulla raskauduin ja nyt on ihana tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Jännittäminen ja kova odottaminen että tärppää voivat jopa estää raskautumista. En nyt yleistä, mutta kai siinä pieni vaikutus on. Ota vain rennosti. Raskaudut sitten kun on sen aika. Joillakin tärppää nopeammin joillakin hitaammin esimerkiksi minulla, mutta johtui keltarauhashormonin puutteesta. Teroitin avulla raskauduin ja nyt on ihana tyttö.
Jestas miten paljon virheitä tekstissä. Tarkoitin tuossa viimeisessä lauseessa että Terolutin avulla raskauduin.
Tuttua. Meillä eka sai alkunsa pikkuisen vahingossa. Ei ehtinyt jännittää.
Tokaa kun ruvettiin yrittämään niin muistan sen jännityksen. Sydän hakkasi ja heti testiä tekemään kun vain pystyi. 5kk antoi odottaa itseään ja tärppäsi sitten, kun oli jo jännitys vähentynyt.
Tsemppiä!
Minua jännittää niin paljon, etten oo uskaltanu ees ajatella vaikka vähän lapsen tahtoisinkin..
Täällä kanssa nyt eka yrityskuukausi ajatuksella tulee jos on tullakseen eli mitään paineita ei oo tarkoitus ottaa. Ja jännittää. Pelottaakin. Tosi iso muutos elämään se lapsi olisi ja vaikea siihen on kuitenkaan suuremmin varautua vain muiden juttuja kuuntelemalla - jokainen lapsi kun on erilainen eikä voi tietää millainen se oma sitten on.
Tsemppiä kaikille lapsesta haaveileville!
Täällä palstalla aina jaksetaan vttuilla ihmisille "itepä oot ukkos valinnut ja sen kanssa lapsia tehnyt" jos jollain uudella isällä on jotain haasteita perhe-elämässä.
Mistä hitosta sitä voi tietää millanen joku on isänä tai äitinä ennnenkun se tilanne tulee??
En mä ainakaan osaa sanoa millainen äiti musta lopulta tulee.
Onko se nyt sitten ihme jos tämmöiset isot asiat jännittää...
Pistäkää ensi yöksi kello soimaan 20 minuutin välein, niin saatte vähän esimakua vauva-ajasta.
Ei kyllä kuulu jännittää tuollainen jos aidosti haluaa äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulu jännittää tuollainen jos aidosti haluaa äidiksi.
On mua jännittäny työpaikan vaihtokin vaikka aidosti halusin siihen uuteen firmaan töihin.
Miksi uudet, elämän mullistavat, asiat ei saisi jännittää? Perustele. Järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulu jännittää tuollainen jos aidosti haluaa äidiksi.
Mua kiinnostaa mitä mueltä oot siitä että synnytys jännittää/ synnytyspelosta? Eihän sellastakaan varmaan VOI tapahtua, "jos aidosti haluaa äidiksi".
Kovin tutulta kuulostaa. Raskaustestiä tehdessäkin kädet melkein tärisivät. Mietitytti myös, miten kiinnymme lapseen, kun mitään vauvakuumetta ei ollut. Nyt meillä on ihana pieni tyttö ja vaikka välillä on ollut vaikeampaakin, niin ihmeen hyvin kaikki on kuitenkin mennyt - paremmin kuin olisin kuvitellut. Toki elämä muuttuu monin tavoin, mutta kyllä vauvan kanssakin pystymme tekemään niitä asioita, jotka ovat meille tärkeitä, vaikka vaatiikin enemmän miettimistä. Onnea koitokseen!
Meillä oli tuo sama edessä jo kohta kaksi vuotta sitten. Asiaa oli pohdittu jo pitkään, ikääkin kun on jo yli 30.
Ensimmäinen puoli vuotta oli jännittävää aikaa, 8 kk kohdalla hakeuduttiin hoitoihin ja onneksi tärppäsi sitten letrozoleilla kun yritystä oli vähän päälle vuosi.
Nyt siis raskaana ja viimeiset hetket meneillään.
Tsemppiä siis, mutta koska ikää on jo tuon verran, suosittelen hakeutumaan tutkimuksiin jos ei lasta ala kuulua. Me olisimme saaneet odotella iät ja ajat, koska todettiin etten ovuloi. Mutta se saatiin sitten lääkityksellä toimimaan.
Jos asia aiheuttaa lähinnä negatiivisia tuntemuksia niin suosittelen harkitsemaan uudelleen - ei se lapsi pelkästään onnea ja autuutta tuo tullessaan.