Emäntäkoulu

Olen käynyt emäntäkoulun 2000-luvulla. Hyvä koulutus.

Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.

Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.

Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.

Ensi askeleet yleissivistyksen saralla voi ottaa helposti sulavan Wikipedian avulla. Ihan ensimmäinen kappale kertoo sinulle, mistä oli kysymys:

"Maatalousalan ammattioppilaitoksiin Suomessa kuuluivat 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun loppupuolelle toimineet maanviljelyskoulut, jotka oli suunnattu etupäässä miehille ja kasvinviljelyn opetukseen. Naisille suunnattuja maatalousalan kouluja olivat meijerikoulut, emäntäkoulut ja karjanhoitokoulut. Nämä koulutyypit sijaitsivat usein yhdessä saman opetusmaatilan yhteydessä.[1] Niiden tehtäviä hoitavat nykyisin toisen asteen oppilaitoksiin kuuluvat ammattikoulut, jotka ovat usein monialaisia. Korkeamman asteen maatalousalan opetusta antoivat aiemmin maatalousopistot, joiden tehtäviä hoitavat nykyisin ammattikorkeakoulut. Yliopistotasoista maa- ja metsätalouden opetusta on 1900-luvun alusta antanut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ja 1960-luvulta alkaen Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta."

Yleissivistävänä voisi käydä molempia, siis jonain lyhyempänä versiona. Ihmisten kädentaidot heikkenee koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Saisi olla jotain hyödyllistä kuten suikkarikoulutus.

Japanissa vanhaan aikaan antoivat tämän koulutuksen kirjallisesti kun tyttö meni naimisiin. Työmatkalla Japaniin kävin erikoisessa museossa jossa oli nähtävillä tällainen "tyynykirja", jonka morsian sai häälahjaksi. Tarkoitus oli perehdyttää tyttö siihen, mitä miehen kanssa tapahtuu sängyssä. Kyllä oli suikkarit ja b-raput ja jos mitä asentoa neuvottu...

Lukion jälkeen, ennen yliopisto-opintoja, kävin kaverini kanssa puolen vuoden talouskoulun, jossa opetettiin ns. emännäntaitoja: laitossiivousta, ruoanlaittoa, tekstiilitöitä ja jonkinlaista elämänkatsomusopetustakin siellä oli. Tämä oli ihan 90-luvun lopussa. En tiedä onko tuollaisia enää, ja kuinka monessa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisi olla jotain hyödyllistä kuten suikkarikoulutus.

Japanissa vanhaan aikaan antoivat tämän koulutuksen kirjallisesti kun tyttö meni naimisiin. Työmatkalla Japaniin kävin erikoisessa museossa jossa oli nähtävillä tällainen "tyynykirja", jonka morsian sai häälahjaksi. Tarkoitus oli perehdyttää tyttö siihen, mitä miehen kanssa tapahtuu sängyssä. Kyllä oli suikkarit ja b-raput ja jos mitä asentoa neuvottu...

Japaniinialaisilla on oikea tyyli.

Kyllä, aikanaan oli isäntäkoulu, jossa opetettiin peltoviljelyä, karjanhoitoa, metsätöitä, koneoppia jne.

Emäntäkoulu oli aikanaan varsin hyvä oppilaitos, josta sai maatalouteen ja talouspuolelle hyvät teoriatiedot. Siellä opetettiin niin parsimaan sukat kuin lahtaamaan sika, pitämään talouskirjanpitoa ja kasvattamaan lapset.

Minä kävin kolmen kuukauden talouskoulun ihan huvikseni lukion jälkeen. 

Oli ihan älyttömän mukava ja hyödyllinen koulutus. 

Olen feministi, eikä emäntä- ja talouskoulussa ole mitään vikaa, eikä se ole myöskään sukupuolisidonnainen.

Kävin puolen vuoden mittaisen talouskoulun 80-luvun alussa ja jo silloin oli muutama poika koulussa.

Molemmat koulut antavat hyvät tiedot perusasioihin ja elämään.

Ja kun kyselit, onko miehille vastaavia kouluja, niin molemmista kouluista löytyy poikia ja miehiä.

Myös Martat järjestävät miehille erilaisia kursseja ja miehiä toimii jäsenemä aktiivisesta nimellä Reinot. Ja Martat järjesti miehille kursseja jo 60-70-luvulla. Ja ovat olleet aina kovin suosittuja miesten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.

Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.

Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.

Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.

Ymmärrän hyvin, että katkeroitui. Toivottavasti ei tuon jälkeen tehnyt isälleen mitään hyvää ja hoitanut häntä.

Kävikä Sofia emäntäkoulun niin kuin kunnon kotirouvan kuuluu?

Emma K. kirjoitti:

Miehille on armeija. Kaikkien naisten olisi käytävä emäntäkoulu. 12 kk.

Nykyisin niin avuttomien naisten olisi opittava ruoanlaittoa, siivousta, silitystä y.m. kodinhoitotöitä.

Minä osaan nuo hommat ja kotini on siisti. Syömme kotiruokaa.

Nykyään naiset osaavat tilata vain valmispizzaa. Se on suurin kotityö näillä naikkosilla.

Olis tosi hyvä tuollainen koulu naisille.

Sais mieskin tulla siistiin kotiin ja syödä kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.

Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.

Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.

Oma äitini olisi halunnut lähteä kibbutsille, ja sen jälkeen opiskella ompelijaksi ja perustaa oman ompelimon. Se ei hänen vanhemmilleen kelvannut, vaan lähettivät tämän emäntäkouluun. Sanoivat että susta tulee joko tämän talon emäntä tai keittäjä, eikä kouluja käydä ammattikoulua pidemmälle. Äidistä tuli koulun keittäjä ja sanoo katuvansa koko ikänsä sitä että alistui vanhempiensa painostuksiin. Sanoi, että kun sai minut niin sen viimeistään jälkeen haave ompelijan ammatista oli menetetty. Lapsiperheessä ei noin vain aleta yrittäjiksi. 

Kyllä nuorten tyttöjen/naisten elämä on ollut kamalaa 70-luvun maaseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.

Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.

Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.

Oma äitini olisi halunnut lähteä kibbutsille, ja sen jälkeen opiskella ompelijaksi ja perustaa oman ompelimon. Se ei hänen vanhemmilleen kelvannut, vaan lähettivät tämän emäntäkouluun. Sanoivat että susta tulee joko tämän talon emäntä tai keittäjä, eikä kouluja käydä ammattikoulua pidemmälle. Äidistä tuli koulun keittäjä ja sanoo katuvansa koko ikänsä sitä että alistui vanhempiensa painostuksiin. Sanoi, että kun sai minut niin sen viimeistään jälkeen haave ompelijan ammatista oli menetetty. Lapsiperheessä ei noin vain aleta yrittäjiksi. 

Kyllä nuorten tyttöjen/naisten elämä on ollut kamalaa 70-luvun maaseudulla. 

En nyt noinkaan sanoisi. Meillä ostettiin Helsingistä kaksio ja sanottiin, että siinä on asunto, kun menet yliopistoon. Isosisko muutti sinne 1975 ja minä 10 vuotta myöhemmin. Vain tyhmimmät jäi lähikaupungin ammattikouluun.

Faith kirjoitti:

Lukion jälkeen, ennen yliopisto-opintoja, kävin kaverini kanssa puolen vuoden talouskoulun, jossa opetettiin ns. emännäntaitoja: laitossiivousta, ruoanlaittoa, tekstiilitöitä ja jonkinlaista elämänkatsomusopetustakin siellä oli. Tämä oli ihan 90-luvun lopussa. En tiedä onko tuollaisia enää, ja kuinka monessa paikassa.

Talouskoulun käynnistä sai ainakin jossain vaiheessa lisäpisteitä, kun pyrki esim sairaanhoitopuolelle. Miehethän saivat lisäpisteitä armeijan käynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.

Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.

Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.

Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.

Ei ole, on syntynyt 1947. Siihen aikaan vielä maaseudulla oli paljonkin tuollaista vanhoillista ajattelua, varsinkin köyhien piirissä, joissa ei ollut tosiaan edes koko lapsilaumaa varaa kouluttaa pakollista oppikoulua pidemmälle. Joten se jako sitten usein meni että yritetään pojista lahjakkain/lahjakkaimmat saada kouluihin, tytöiltä jätetään koulut pois.

Faith kirjoitti:

Lukion jälkeen, ennen yliopisto-opintoja, kävin kaverini kanssa puolen vuoden talouskoulun, jossa opetettiin ns. emännäntaitoja: laitossiivousta, ruoanlaittoa, tekstiilitöitä ja jonkinlaista elämänkatsomusopetustakin siellä oli. Tämä oli ihan 90-luvun lopussa. En tiedä onko tuollaisia enää, ja kuinka monessa paikassa.

Minä kävin 80-luvun lopussa kolmen kuukauden talouskoulun. Meillä oli lisäksi puutarhan- ja lastenhoitoa. 

Minusta se koulutus pitäisi uudistaa tähän päivään sopivaksi. Kodinhoitoa, lasten kasvatusta, talouden hallintaa, pienimuotoista puutarhanhoitoa. Sopisi ihan kaikille. Lastenhoito voisi olla valinnainen jos ei halua lapsia. Puolen vuoden tehokurssi voisi jo riittää.