Pelkäätkö lapsesi omaksuvan huonoja tapoja sisaruspuoliltaan?

Vai niin, en näköjään osannut tuoda itseäni tänne ilmi sitten ollenkaan.. Nuo vastaukset kuulostaa siltä, että kukaan ei vastannut kysymyksiini ja kommentoijien tarkoitus onkin vain haukkua tässä minua.

Johan sanoin, että äiti ei juo lasten nähden eli sikäli ei alkoholinhuuruista. Sanoin myös, ettei ole varsinaista syytä millä isä voisi saada lapsia itselleen. Isäkin kipuilee näiden asioiden kanssa. Puhuin äidistä

välinpitämättömänä, en isästä. Isä tottakai toivoisi että jollain keinolla saisi lapset meille asumaan ja huomioi lapset kuten isän kuuluu silloin kun on meillä. On myös sanonut eksälleen että jos jonnekin lähtee toisi lapset meille eikä ottaisi hoitajaa mutta eksä ei ole tätä toivetta kuunnellut. Tilanne on alkoholin kannalta uusi sikäli että eksä on eronnut vasta n. Vuosi sitten uudesta kumppanista ja alkanut enemmän juomaan.

Tässä kyllä värikynää ovat käyttäneet ihan muut kuin minä. Oltiin jo sitä mieltä että isä ei välitä ollenkaan ja ei ole mitään mielenkiintoa lapsiaan kohtaan ja mitä vielä, asioita joita minä en tässä keskustelussa ole sanonut. Toivoin vain KOKEMUKSIA siitä miten asiat muissa uusperheissä menneet. Ilmeisesti vauvapalstalla vihataan uusperheitä kun keskustelua aiheesta ei ole tai niissä uusperheen uutta naista kohtaan hyökätään aika kovasti.

Tuntuu että täällä on joku eroperheen äitien lauma joka haluaa nähdä tämän ketjun ihan omilla silmillään ja hyökätä kimppuun.. No mitäpä muutakaan toisaalta voisi vauvapalstalta odottaa, kellä muulla olisi aikaa täällä palloilla kuin työttömillä katkerilla eroperheiden äideillä tai kuten minulla, mammalomalaisella.. Huoh. Kiitos kuitenkin näistä varsin yksipuolisista ja ilkeistä kommenteista. Jokatapauksessa jätän keskustelun omalta osaltani kyllä tähän.

Ap

Sä rakastuit sun mieheen ja tiesit, että sillä on lapsia. Se on koko paketti sitten, ei pelkkä mies.

Miten itse kohtelet näitä lapsia?

Eivät he ole sua elämäänsä valinneet, eivätkä sitä, että teille tulee vauva ja heille uusi sisarus. Osaatko ajatella tilannetta lasten kannalta? Osaatko tukea ja rakastaa heitä? 

Eivät he ole vanhempiensa eroa elämäänsä myöskään valinneet.

Sun tehtäväsi on olla yksi rakastava aikuinen lisää, joka ohjeistaa, asettaa rajoja, tukee (myös väleissä omaan äitiinsä ja isäänsä) ja hyväksyy lapset sellaisina kuin ovat. 

Sä olet ihan tietoisen päätöksen tehnyt, kun olet miehesi kanssa vauvan päättänyt hankkia, että hänellä on jo kaksi biologista sisarusta sitten valmiina.

Miten tuet heidän välejään ja kasvuaan tasa-arvoisiksi sisaruksiksi?

Mieti ennemmin noita asioita ja omaa asennettasi. - Ja muista, että kyse on pienistä lapsista, jotka ovat joutuneet tuohon kaiken sun tunnemyllerryksen keskelle.

Muista se, että he ovat niitä jotka ravaavat kahden rakkaan väliä.

Ei joka toisen viikonlopun mallissa lapsia kasvateta vaan hyväsytään ne sellaisina kuin he ovat. Jos haluaa vaikuttaa lapsiin pitää etsiä joku toinen malli.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla äiti puolille ilkeitä, mutta nyt minunkin korviin särähtää, sillä ap moittii lasten äitiä ja pitää automaattisesti selvänä, että lapset ovat täysin kehnoja. Ymmärrän toki, että ap on täysin kokematon äitinä ja tiedän, että oman lapsen myötä moni ajatus muuttuu, tulee ymmärrystä. Sen sanon, että sisaruksilla on sen verran paljon ikäeroa, että sisaret ovat murkkuiässä ja tuskin haluavat isälleen (jos vastaanotto huono) kun ap.n lapsi alkaa ottaa mallia

Tähän pakko vielä vastata. Minulla särähti korvaan tässä se, et vastaanotto huono? Missä sanottu että vastaanotto huono? Onko se, että yrittää huomioida ja kasvattaa parhaansa mukaan "huono vastaanotto"?

Selvästi täällä on nyt jotain eroperheäitejä jotka näkee minut pahana äitipuolena joka syrjii heidän lapsiaan. Kyse EI ole siitä, vaan pyrin kyllä heitä kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti, minun ja mieheni sopimisen sääntöjen mukaan. Nukkumaan ajoissa, jälkkäri ruoan jälkeen, ei kiroilla jne.

Miksi tämä saa sinut ymmärtämään, että lapset eivät viihdy ja heitä kohdeltaisiin TÄÄLLÄ huonosti?

Joku myös keksi että isä ei huolehdi koulunkäynnistä, ei harrastuksia, ei kavereita yms. Miten tuo minuun tai mieheeni liittyy? Kyllä lapset käyvät koulussa tietääkseni äidillään ihan normaalisti, on kavereitakin. Tässä nyt varmaan tahallaan trollataan ja pilataan tämä keskustelu ihan väärille urille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vai niin, en näköjään osannut tuoda itseäni tänne ilmi sitten ollenkaan.. Nuo vastaukset kuulostaa siltä, että kukaan ei vastannut kysymyksiini ja kommentoijien tarkoitus onkin vain haukkua tässä minua.

Johan sanoin, että äiti ei juo lasten nähden eli sikäli ei alkoholinhuuruista. Sanoin myös, ettei ole varsinaista syytä millä isä voisi saada lapsia itselleen. Isäkin kipuilee näiden asioiden kanssa. Puhuin äidistä

välinpitämättömänä, en isästä. Isä tottakai toivoisi että jollain keinolla saisi lapset meille asumaan ja huomioi lapset kuten isän kuuluu silloin kun on meillä. On myös sanonut eksälleen että jos jonnekin lähtee toisi lapset meille eikä ottaisi hoitajaa mutta eksä ei ole tätä toivetta kuunnellut. Tilanne on alkoholin kannalta uusi sikäli että eksä on eronnut vasta n. Vuosi sitten uudesta kumppanista ja alkanut enemmän juomaan.

Tässä kyllä värikynää ovat käyttäneet ihan muut kuin minä. Oltiin jo sitä mieltä että isä ei välitä ollenkaan ja ei ole mitään mielenkiintoa lapsiaan kohtaan ja mitä vielä, asioita joita minä en tässä keskustelussa ole sanonut. Toivoin vain KOKEMUKSIA siitä miten asiat muissa uusperheissä menneet. Ilmeisesti vauvapalstalla vihataan uusperheitä kun keskustelua aiheesta ei ole tai niissä uusperheen uutta naista kohtaan hyökätään aika kovasti.

Tuntuu että täällä on joku eroperheen äitien lauma joka haluaa nähdä tämän ketjun ihan omilla silmillään ja hyökätä kimppuun.. No mitäpä muutakaan toisaalta voisi vauvapalstalta odottaa, kellä muulla olisi aikaa täällä palloilla kuin työttömillä katkerilla eroperheiden äideillä tai kuten minulla, mammalomalaisella.. Huoh. Kiitos kuitenkin näistä varsin yksipuolisista ja ilkeistä kommenteista. Jokatapauksessa jätän keskustelun omalta osaltani kyllä tähän.

Ap

Mä en leiki teidän kanssa enää kun kaikki ei mennyt niin kuin minä olisin halunnut. Ota tämä elävänä oppimateriaalina, jota ei kannata ohitaa.  Kukaan ei ole niin saa ta nal li sen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle ja äitiys on maailman kurjin rooli. Ja siihen vielä päälle äitipuolen rooli. Ei käy kateeksi. Paljon joudut vielä nöyrtymään ja oppimaan. 

"Tähän pakko vielä vastata. Minulla särähti korvaan tässä se, et vastaanotto huono? Missä sanottu että vastaanotto huono? Onko se, että yrittää huomioida ja kasvattaa parhaansa mukaan "huono vastaanotto"?

Selvästi täällä on nyt jotain eroperheäitejä jotka näkee minut pahana äitipuolena joka syrjii heidän lapsiaan. Kyse EI ole siitä, vaan pyrin kyllä heitä kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti, minun ja mieheni sopimisen sääntöjen mukaan. Nukkumaan ajoissa, jälkkäri ruoan jälkeen, ei kiroilla jne."

Yrität huomioida? Ja kasvatat parhaasi mukaan?

Huomioitko, kuten tulet omaasikin huomioimaan? Kasvatatko ihan täysin samallalailla ja tasa-arvoisesti kuten tulet omaasikin kasvattamaan? Rakastatko heitä sellaisina kuin ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla äiti puolille ilkeitä, mutta nyt minunkin korviin särähtää, sillä ap moittii lasten äitiä ja pitää automaattisesti selvänä, että lapset ovat täysin kehnoja. Ymmärrän toki, että ap on täysin kokematon äitinä ja tiedän, että oman lapsen myötä moni ajatus muuttuu, tulee ymmärrystä. Sen sanon, että sisaruksilla on sen verran paljon ikäeroa, että sisaret ovat murkkuiässä ja tuskin haluavat isälleen (jos vastaanotto huono) kun ap.n lapsi alkaa ottaa mallia

Tähän pakko vielä vastata. Minulla särähti korvaan tässä se, et vastaanotto huono? Missä sanottu että vastaanotto huono? Onko se, että yrittää huomioida ja kasvattaa parhaansa mukaan "huono vastaanotto"?

Selvästi täällä on nyt jotain eroperheäitejä jotka näkee minut pahana äitipuolena joka syrjii heidän lapsiaan. Kyse EI ole siitä, vaan pyrin kyllä heitä kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti, minun ja mieheni sopimisen sääntöjen mukaan. Nukkumaan ajoissa, jälkkäri ruoan jälkeen, ei kiroilla jne.

Miksi tämä saa sinut ymmärtämään, että lapset eivät viihdy ja heitä kohdeltaisiin TÄÄLLÄ huonosti?

Joku myös keksi että isä ei huolehdi koulunkäynnistä, ei harrastuksia, ei kavereita yms. Miten tuo minuun tai mieheeni liittyy? Kyllä lapset käyvät koulussa tietääkseni äidillään ihan normaalisti, on kavereitakin. Tässä nyt varmaan tahallaan trollataan ja pilataan tämä keskustelu ihan väärille urille.

Ap

Sinä tulet ja kirjoitat elämäkerrassi itsestäsi sen sankarin ja jo etukääteen miehen lapsista syyllisen tulevan lapsesi ongelmiin ja ihmettelet ettei empatia ja sympatia säteile? Kerjäsit käsi kyynärpäätä myöden verta nenästäsi ja sitä sait.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on aika kysyä mieheltä, miksei hän ihan oikeasti haluaisi taistella lapsia teille asumaan ja miksei ole tehnyt sitä jo ajat sitten. Tämä on tärkeä kysymys, se nimittäin tuo vastauksen juuri siihen, kuinka paljon hän on valmis tekemään lastensa, siis myös sinun lapsesi, eteen. Lähteekö pois, kun tulee ongelmia? Jättääkö toisen vanhemman yksin haastavien tilanteiden kanssa? Syyttäkö vain äitiä lasten vaikeuksista? Haluaako vain helppoa arkea? Onko valmis tekemään mitä tahansa omien lastensa hyvinvoinnin eteen?

Vastaus vaikuttaa kerrotun valossa kiusalliselta. Masentunut, alkoholiin taipuvainen äiti hoitaa lapsia jotenkuten, ja isä huokailee parin viikon välein kuinka huonosti hommat menee. On helppo sanoa, että haluaa jakaa kasvatusvastuuta, jos kuitenkin on valmis vain kahteen tapaamiseen kuussa.

Jos äiti ei suostu antamaan lapsia isälleen enemmän? Ja lapsilla näennäisesti kaikki hyvin, koulut yms sujuu. On vain ärsyttäviä tapoja kuten vaikkapa kiroilu. Ja äiti ei harrasta mitään yms. Ovatko ne syitä sitten vaihtaa huoltajuus isälle?

Tästäkö oikeudessakin vaihdetaan huoltajuus äidiltä isälle? Tämä oli yllättävä uusi tieto itselleni. Olen aina ajatellut että pitäisi olla jtn "vakavampaa". Kaverini miespuolinen eksä alkoi Jehovan todistajaksi, lapsi aina isällään ollessaan pelkäsi kuolemaa ja oireili siellä äidillään eli kaverilla että äiti kuulema kuolee eikä pääse hänen kanssaan taivaaseen ja tulee maailmanloppu ja isän luona piti lukea joka ilta raamattua oliko pari tuntia yms. Kaikenlaista henkistä uskonnollista väkivaltaa, ja poika oireili monella tapaa. Pissaili housuun iso poika jne.

Kaverini kertoi että sossussa hänelle vain naureskeltiin, ei ole aikaa tuollaiseen. Heidän pitää keskittyä perheisiin joissa on väkivaltaa yms, tuollaiset "pikkujutut" pitää vanhempien keskenään sopia.

Nyt on mammat sitä mieltä että kiroilusta

ja krapulasta voidaan noin vaan huoltajuus siirtää toiselle.. Ootteko tosissanne :D

Eiköhän tässä vaan kannattaisi pamahtaa sinne lasten äidin oven taakse te molemmat ja sanotte että nyt pidetään kuule Sanna semmone kasvatuspalaveri tykkäsit tai et. Ja ladotte siellä suorat sanat. Minusta se ois lasten isältä suoraselkäsyyden osoitus et laittaa sen lasten nahjusäidin selkä seinää vasten ja ei anna muita vaihtoehtoja kuin puhua asiasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on aika kysyä mieheltä, miksei hän ihan oikeasti haluaisi taistella lapsia teille asumaan ja miksei ole tehnyt sitä jo ajat sitten. Tämä on tärkeä kysymys, se nimittäin tuo vastauksen juuri siihen, kuinka paljon hän on valmis tekemään lastensa, siis myös sinun lapsesi, eteen. Lähteekö pois, kun tulee ongelmia? Jättääkö toisen vanhemman yksin haastavien tilanteiden kanssa? Syyttäkö vain äitiä lasten vaikeuksista? Haluaako vain helppoa arkea? Onko valmis tekemään mitä tahansa omien lastensa hyvinvoinnin eteen?

Vastaus vaikuttaa kerrotun valossa kiusalliselta. Masentunut, alkoholiin taipuvainen äiti hoitaa lapsia jotenkuten, ja isä huokailee parin viikon välein kuinka huonosti hommat menee. On helppo sanoa, että haluaa jakaa kasvatusvastuuta, jos kuitenkin on valmis vain kahteen tapaamiseen kuussa.

Jos äiti ei suostu antamaan lapsia isälleen enemmän? Ja lapsilla näennäisesti kaikki hyvin, koulut yms sujuu. On vain ärsyttäviä tapoja kuten vaikkapa kiroilu. Ja äiti ei harrasta mitään yms. Ovatko ne syitä sitten vaihtaa huoltajuus isälle?

Tästäkö oikeudessakin vaihdetaan huoltajuus äidiltä isälle? Tämä oli yllättävä uusi tieto itselleni. Olen aina ajatellut että pitäisi olla jtn "vakavampaa". Kaverini miespuolinen eksä alkoi Jehovan todistajaksi, lapsi aina isällään ollessaan pelkäsi kuolemaa ja oireili siellä äidillään eli kaverilla että äiti kuulema kuolee eikä pääse hänen kanssaan taivaaseen ja tulee maailmanloppu ja isän luona piti lukea joka ilta raamattua oliko pari tuntia yms. Kaikenlaista henkistä uskonnollista väkivaltaa, ja poika oireili monella tapaa. Pissaili housuun iso poika jne.

Kaverini kertoi että sossussa hänelle vain naureskeltiin, ei ole aikaa tuollaiseen. Heidän pitää keskittyä perheisiin joissa on väkivaltaa yms, tuollaiset "pikkujutut" pitää vanhempien keskenään sopia.

Nyt on mammat sitä mieltä että kiroilusta

ja krapulasta voidaan noin vaan huoltajuus siirtää toiselle.. Ootteko tosissanne :D

Eiköhän tässä vaan kannattaisi pamahtaa sinne lasten äidin oven taakse te molemmat ja sanotte että nyt pidetään kuule Sanna semmone kasvatuspalaveri tykkäsit tai et. Ja ladotte siellä suorat sanat. Minusta se ois lasten isältä suoraselkäsyyden osoitus et laittaa sen lasten nahjusäidin selkä seinää vasten ja ei anna muita vaihtoehtoja kuin puhua asiasta!

Juuri näin kannattaa toimia kun itse pitää lapsia luonaan 4 pv/kk. Saa pysymään välit hyvinä ja ehkä kaupan päälle vielä lähestymiskiellonkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla ollaan äitipuolia kohtaan aina niin ilkeitä!

Siskoni on äitipuoli, ja hänen tytärpuolensa on lojaali sillä tavalla biologista äitiään kohtaan kuten lapset aina ovat. Todellisuudessa tai käytännössä viettää todella paljon enemmän aikaa siskoni kanssa kuin oman äitinsä. Samoin matkii uutta äitipuolta joka asiassa, kengistä lähtien kaikki pitää olla samaa. Ulkopuolisen silmiin näyttää, että siskoni on hänen äitinsä enemmän kuin biologinen äitinsä.

Joskus se kelkka voi kääntyä niinkin. Koita itse olla hyvä esimerkki, ehkä myös miehesi lapset ottavat sinut ja teidän yhteiset lapset esikuvikseen eikä toisinpäin :)

Tällä palstalla ollaan erityisen ilkeitä exille. Aloittaja soimasi miehensä exää niin, että pahaa teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla ollaan äitipuolia kohtaan aina niin ilkeitä!

Siskoni on äitipuoli, ja hänen tytärpuolensa on lojaali sillä tavalla biologista äitiään kohtaan kuten lapset aina ovat. Todellisuudessa tai käytännössä viettää todella paljon enemmän aikaa siskoni kanssa kuin oman äitinsä. Samoin matkii uutta äitipuolta joka asiassa, kengistä lähtien kaikki pitää olla samaa. Ulkopuolisen silmiin näyttää, että siskoni on hänen äitinsä enemmän kuin biologinen äitinsä.

Joskus se kelkka voi kääntyä niinkin. Koita itse olla hyvä esimerkki, ehkä myös miehesi lapset ottavat sinut ja teidän yhteiset lapset esikuvikseen eikä toisinpäin :)

Tällä palstalla ollaan erityisen ilkeitä exille. Aloittaja soimasi miehensä exää niin, että pahaa teki.

Täällä kannattaa muotoilla asia niin, et itse on lähivanhempi ja ne ongelmat mitä perheessä on, on siellä etävanhemmalla ;) johan alkaa sympatiapisteitä ropista. Täällä palstailee vain oikeita äitejä eikä mitään äitipuolileikkiäitejä.

Toinen vinkki, kannattaa käyttää aina sanaa lapsi. Lapsipuoli-sanan käyttö on rangaistava teko jo itsessään ja jos joku saa tietää että olet vain äitipuoli, sen jälkeen sinulla ei ole kasvatusoikeutta eikä myöskään oikeutta kritisoida noita lapsiasi, olisivat he sitten lapsipuolina miten rakkaita tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä että äiti on niin kauhean huono, mutta isää ei sen enempää huoleta lasten tilanne, että ottaisi edes viikoittain lapset luokseen.

Näinhän se tietenkin halutaan nähdä. Koitin mielestäni nämäkin asiat aloitusviestissä selventää. Meillä on selkeä näkemys lasten isän kanssa miten meillä käyttäydytään ja esim huonoon käytökseen puututaan heti. Kiroilusta tiedän ainakin varmasti, että tapa tulee heidän äidiltään, meillä kumpikaan ei kiroile ja lasten äiti kiroilee lasten kuullen.

Lasten isä on sanonut, että joutuu paljon miettimään miten lasten äidin kanssa asioista puhuu kun ei ole halua äidiltä sopia yhteisiä pelisääntöjä. Äitiä ei vain kertakaikkiaan kiinnosta. Lasten isä on myös puhunut paljon siitä, miten hyvältä se ajatus tuntuu että meidän yhteisen lapsen kohdalla voimme YHDESSÄ päättää miten kasvatetaan. Huomaan, että tuo yhteisen sävelen puuttuminen kasvatuksessa eksänsä kanssa on hänellekin rankkaa.

Omaan silmään sellainen vapaampi kasvatustyyli vain kuulostaa huonolta. Esim uskon että alkoholinhuuruista elämää sivusta seurannut saattaa ajautua sellaiseen itsekin helpommin. Tavallaan tässä ei ole mitään murehdittavaa kun miehen kanssa näistä on puhuttu että vaikka hänen lapsensa saavat olla äidillään miten sattuu, yritämme täällä heille ja meidän tuleville lapsille pitää yhteiset ja johdonmukaiset säännöt.

Silti tämä asia minua jännittää ja olisin kiinnostunut kuulemaan, onko kellään omat lapset oireilleet niiden puolisisarusten oireilujen takia tai vastaavaa? Onko puoli sisarusten erilainen elämäntyyli äidillään vaikuttanut omiin lapsiin.

Joku mainitsi sen omat lapset muiden kakarat. Kyllähän se varmaan niin meilläkin menee, en koe omiksi lapsiksi lapsia jotka ovat meillä joka toinen vklp. Ovat mieheni lapsia ja yritän heille olla luotettava aikuinen kaveri.

Todellisuudessa lasten käytökseen vaikuttaa iän myötä yhä enemmän muu kuin koti. Kiroilemaankin moni oppiu ihan muualla kuin kotona.

Sulla on aika outo käsitys lapsista kun kuvittelet että vain liimaat lapseen ne ominaisuudet jotka tälle toivot.

Tottakai vaikuttaa, ja toivon että omat lapseni eivät niitä minun huonona pitämiäni tapoja opi noilta puolisisaruksiltaan.

Käytin tuota kiroilua esimerkkinä, sen huomaa selvästi mistä se tulee. Samoin yksi esimerkki voisi olla, että varsinkin tämä vanhempi lapsi on todella töykeä. Haukkuu vaikkapa kaupassa toisia ihmisiä isoon ääneen ja käyttää rumaa kieltä vaikka sen ikäisen luulisi ymmärtävän mitkä sanat esimerkiksi loukkaa toista. Tämänkin näen selvästi että tulee äidiltä, äitinsä kielenkäyttö on juuri sellaista. Esimerkiksi tähän me mieheni kanssa yritämme puuttua. Että tuo ei ole oikein, puhuttelut yms. Nämä vain huolettavat, siirtyvätkö omille lapsilleni jotkin näistä "tavoista" joita on vaikea kitkeä pois yhdessä viikonlopussa, kun aikaa on aina joka toinen viikonloppu.

Ystävilläni ja omilla sisaruksillani on lapsia ja olemme keskustelleet näistä heidänkin kanssa ja olen läheltä nähnyt sitä lapsiperhe-elämää sitä kautta. Olen elänyt esimerkiksi ystäväni lapsen kohdalla aika läheltä sen vaiheen kun kiroiltiin ruokakaupassa ja kaikille ihmisille. Kaverini ei kiroile ollenkaan, eli se kiroilu tuli jostain muualta ja kestikin sen yhden kauden ja unohtui.

Tottakai toivon että nuo huonot käytöstavat liittyy johonkin ikävaiheeseen ja menevät ohi, eikä siihen että miehen eksä osaa puhua melko karua kieltä ja toimii lapsilleen huonona esimerkkinä. Ja tämä kiroilu ja muiden ihmisten haukkuminen nyt siis vain esimerkkinä.

Ap

Sehän on hienoa, ettei miehesi nykyinen hauku tai arvostele muita ihmisiä. Eihän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä että äiti on niin kauhean huono, mutta isää ei sen enempää huoleta lasten tilanne, että ottaisi edes viikoittain lapset luokseen.

Näinhän se tietenkin halutaan nähdä. Koitin mielestäni nämäkin asiat aloitusviestissä selventää. Meillä on selkeä näkemys lasten isän kanssa miten meillä käyttäydytään ja esim huonoon käytökseen puututaan heti. Kiroilusta tiedän ainakin varmasti, että tapa tulee heidän äidiltään, meillä kumpikaan ei kiroile ja lasten äiti kiroilee lasten kuullen.

Lasten isä on sanonut, että joutuu paljon miettimään miten lasten äidin kanssa asioista puhuu kun ei ole halua äidiltä sopia yhteisiä pelisääntöjä. Äitiä ei vain kertakaikkiaan kiinnosta. Lasten isä on myös puhunut paljon siitä, miten hyvältä se ajatus tuntuu että meidän yhteisen lapsen kohdalla voimme YHDESSÄ päättää miten kasvatetaan. Huomaan, että tuo yhteisen sävelen puuttuminen kasvatuksessa eksänsä kanssa on hänellekin rankkaa.

Omaan silmään sellainen vapaampi kasvatustyyli vain kuulostaa huonolta. Esim uskon että alkoholinhuuruista elämää sivusta seurannut saattaa ajautua sellaiseen itsekin helpommin. Tavallaan tässä ei ole mitään murehdittavaa kun miehen kanssa näistä on puhuttu että vaikka hänen lapsensa saavat olla äidillään miten sattuu, yritämme täällä heille ja meidän tuleville lapsille pitää yhteiset ja johdonmukaiset säännöt.

Silti tämä asia minua jännittää ja olisin kiinnostunut kuulemaan, onko kellään omat lapset oireilleet niiden puolisisarusten oireilujen takia tai vastaavaa? Onko puoli sisarusten erilainen elämäntyyli äidillään vaikuttanut omiin lapsiin.

Joku mainitsi sen omat lapset muiden kakarat. Kyllähän se varmaan niin meilläkin menee, en koe omiksi lapsiksi lapsia jotka ovat meillä joka toinen vklp. Ovat mieheni lapsia ja yritän heille olla luotettava aikuinen kaveri.

Todellisuudessa lasten käytökseen vaikuttaa iän myötä yhä enemmän muu kuin koti. Kiroilemaankin moni oppiu ihan muualla kuin kotona.

Sulla on aika outo käsitys lapsista kun kuvittelet että vain liimaat lapseen ne ominaisuudet jotka tälle toivot.

Tottakai vaikuttaa, ja toivon että omat lapseni eivät niitä minun huonona pitämiäni tapoja opi noilta puolisisaruksiltaan.

Käytin tuota kiroilua esimerkkinä, sen huomaa selvästi mistä se tulee. Samoin yksi esimerkki voisi olla, että varsinkin tämä vanhempi lapsi on todella töykeä. Haukkuu vaikkapa kaupassa toisia ihmisiä isoon ääneen ja käyttää rumaa kieltä vaikka sen ikäisen luulisi ymmärtävän mitkä sanat esimerkiksi loukkaa toista. Tämänkin näen selvästi että tulee äidiltä, äitinsä kielenkäyttö on juuri sellaista. Esimerkiksi tähän me mieheni kanssa yritämme puuttua. Että tuo ei ole oikein, puhuttelut yms. Nämä vain huolettavat, siirtyvätkö omille lapsilleni jotkin näistä "tavoista" joita on vaikea kitkeä pois yhdessä viikonlopussa, kun aikaa on aina joka toinen viikonloppu.

Ystävilläni ja omilla sisaruksillani on lapsia ja olemme keskustelleet näistä heidänkin kanssa ja olen läheltä nähnyt sitä lapsiperhe-elämää sitä kautta. Olen elänyt esimerkiksi ystäväni lapsen kohdalla aika läheltä sen vaiheen kun kiroiltiin ruokakaupassa ja kaikille ihmisille. Kaverini ei kiroile ollenkaan, eli se kiroilu tuli jostain muualta ja kestikin sen yhden kauden ja unohtui.

Tottakai toivon että nuo huonot käytöstavat liittyy johonkin ikävaiheeseen ja menevät ohi, eikä siihen että miehen eksä osaa puhua melko karua kieltä ja toimii lapsilleen huonona esimerkkinä. Ja tämä kiroilu ja muiden ihmisten haukkuminen nyt siis vain esimerkkinä.

Ap

Sehän on hienoa, ettei miehesi nykyinen hauku tai arvostele muita ihmisiä. Eihän?

On varmaan eri asia haukkua vauvapalstalla ilman että lapset tietää, kuin huudella kaupan käytävillä naapurin tätistä että toi on ihan kamala mummeli ja sillä on ruma hattu niin että kaikkien korvat helottaa..

Minä jouduin miettimään samaa. Puolisoni lapset ovat ihan eri tavoin kasvatettu. Heitä ei juurikaan kielletä, ettei tule paha mieli. He eivät kestä komentamista ja eivät tee mitään itse. Tyyliin 7-luokkalainen ei osaa mennä nukkumaan ohjaamatta.

Vastausta sinulle minulla ei ole, mutta tsemppiä!

Voi luoja taas näitä kommentteja! Ihan sama mitä teet tai mietit, se on kuitenkin väärin, koska uusioperhe. Mitään asiaahan näillä haukkujilla ei näytä olevan. Kunhan pitää päästä haukkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla äiti puolille ilkeitä, mutta nyt minunkin korviin särähtää, sillä ap moittii lasten äitiä ja pitää automaattisesti selvänä, että lapset ovat täysin kehnoja. Ymmärrän toki, että ap on täysin kokematon äitinä ja tiedän, että oman lapsen myötä moni ajatus muuttuu, tulee ymmärrystä. Sen sanon, että sisaruksilla on sen verran paljon ikäeroa, että sisaret ovat murkkuiässä ja tuskin haluavat isälleen (jos vastaanotto huono) kun ap.n lapsi alkaa ottaa mallia

Tähän pakko vielä vastata. Minulla särähti korvaan tässä se, et vastaanotto huono? Missä sanottu että vastaanotto huono? Onko se, että yrittää huomioida ja kasvattaa parhaansa mukaan "huono vastaanotto"?

Selvästi täällä on nyt jotain eroperheäitejä jotka näkee minut pahana äitipuolena joka syrjii heidän lapsiaan. Kyse EI ole siitä, vaan pyrin kyllä heitä kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti, minun ja mieheni sopimisen sääntöjen mukaan. Nukkumaan ajoissa, jälkkäri ruoan jälkeen, ei kiroilla jne.

Miksi tämä saa sinut ymmärtämään, että lapset eivät viihdy ja heitä kohdeltaisiin TÄÄLLÄ huonosti?

Joku myös keksi että isä ei huolehdi koulunkäynnistä, ei harrastuksia, ei kavereita yms. Miten tuo minuun tai mieheeni liittyy? Kyllä lapset käyvät koulussa tietääkseni äidillään ihan normaalisti, on kavereitakin. Tässä nyt varmaan tahallaan trollataan ja pilataan tämä keskustelu ihan väärille urille.

Ap

Lapset ovat hyvin tarkkanäköisiä ja huomaavat, että pidät heitä huonotapaisina ja että halveksit heidän äitiään. Keskustelussa muuten voi tulla erilaisia mielipiteitä esille. Se ei ole keskustelua, jos muut vain hurraavat mielipiteillesi. Tekstisi perusteella olet ihminen, jota en haluaisi tuttavapiiriini.

Tämä palsta on oikeaa keskustelua ajatellen mahdoton, koska sen sijaan, että asiasta voisi keskustella, niin kiihkoillaan siitä, kuinka vääriin uusperhe on ja kuinka vain ydinperheen äiti on oikea ihminen. No, jos asiaa ajattelee loogisesti niin uusperhe syntyy vain, jos ns ydinperhe on hajonnut. Eli ydinperheen alunperäiset vanhemmat ovat joko menneet vääristä syistä yhteen tai epäonnistuneet suhteessaan. Kumpikaan edellisistä ei ole vanhempipuolen syy. Alunperäiset vanhemmat ovat 'epäonnistuneet' ja hajottaneet ydinperheen. Miksi tästä tilanteesta vanhempipuolia syytetään? Lapset toki kohdistavat harmitustaan vanhempipuoliin, eivätkä ole tilannetta valinneet, mutta tilanne on alunperin ydinperhe vanhempien vika ja epäonnistuminen. Voi toki olla enemmän toisen vanhemman syy kuin toisen, mutta EI uuden puolison.

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin miettimään samaa. Puolisoni lapset ovat ihan eri tavoin kasvatettu. Heitä ei juurikaan kielletä, ettei tule paha mieli. He eivät kestä komentamista ja eivät tee mitään itse. Tyyliin 7-luokkalainen ei osaa mennä nukkumaan ohjaamatta.

Vastausta sinulle minulla ei ole, mutta tsemppiä!

Tämä. On meitä äitipuoliakin täällä.

Ap:lle:

Koita sompailla kunnioittaen lasten äitiäkin ja hänen kasvatustyyliään, oli se sitten vapaata tai mitä ikinä. Kuhan ei mitään selkeää lapsen kehitykselle haitallista pääse tapahtumaan ainakaan teillä ja puututte heti jos kuulette että juo lasten nähden tai vaikka koulunkäynti kärsii. Jotkut vanhemmat ei pidä harrastuksia tärkeinä, jotkut pitää. Jotkut haluaa syödä vapaammin, jotkut liputtaa yhteistä ruokaa joka päivä kello viisi. Ei näissä ole oikeaa tapaa, ja sun pitää vaa tehdä niinku susta tuntuu parhaalta.

Jos sinua jokin lohduttaa, niin pianhan ne on jo aikuisia, ja eivät ole kauaa lapsia yhtäaikaa sinun biologisten lastesi kanssa, tällöin ovat korkeintaan lastenhoitoapuna ja toivottavasti aikuistuneet pois kiroilusta ja sellaisesta jo ihan luonnollisestikin :D

Meillä on tulossa kolmas, ja oli se vain vapauttava tunne ekan kohdalla kun meidän kasvatuskuvioissa ollaan vanhempina vain minä ja mies. Kaikesta biologisiin lapsiin liittyvistä asioista voin keskustella vain mieheni kanssa ja kun olemme samantyylisiä ihmisiä, kasvatuksesta ei ainakaan isommissa linjoissa ole ristiriitoja ja voin tehdä päätöksiä miehenkin puolesta kun tiedän miten hän haluaa asiat hoidettavan. Ei ole sellaista turhaa vääntöä ja säätöä mitä ei-biologisten lasten kohdalla aina. Tottakai normaalin perhearkeen kuuluu kaikenlaista myöskin ikävää, mutta onhan se hemmetti vie paljon nopeampaa sopia asioista tai hoitaa lasten asiat kun mukana ei ole useampia vanhempia ja ihan oikeana vanhempana sinulla on miehesi kanssa lopullinen päätösvalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on aika kysyä mieheltä, miksei hän ihan oikeasti haluaisi taistella lapsia teille asumaan ja miksei ole tehnyt sitä jo ajat sitten. Tämä on tärkeä kysymys, se nimittäin tuo vastauksen juuri siihen, kuinka paljon hän on valmis tekemään lastensa, siis myös sinun lapsesi, eteen. Lähteekö pois, kun tulee ongelmia? Jättääkö toisen vanhemman yksin haastavien tilanteiden kanssa? Syyttäkö vain äitiä lasten vaikeuksista? Haluaako vain helppoa arkea? Onko valmis tekemään mitä tahansa omien lastensa hyvinvoinnin eteen?

Vastaus vaikuttaa kerrotun valossa kiusalliselta. Masentunut, alkoholiin taipuvainen äiti hoitaa lapsia jotenkuten, ja isä huokailee parin viikon välein kuinka huonosti hommat menee. On helppo sanoa, että haluaa jakaa kasvatusvastuuta, jos kuitenkin on valmis vain kahteen tapaamiseen kuussa.

Jos äiti ei suostu antamaan lapsia isälleen enemmän? Ja lapsilla näennäisesti kaikki hyvin, koulut yms sujuu. On vain ärsyttäviä tapoja kuten vaikkapa kiroilu. Ja äiti ei harrasta mitään yms. Ovatko ne syitä sitten vaihtaa huoltajuus isälle?

Tästäkö oikeudessakin vaihdetaan huoltajuus äidiltä isälle? Tämä oli yllättävä uusi tieto itselleni. Olen aina ajatellut että pitäisi olla jtn "vakavampaa". Kaverini miespuolinen eksä alkoi Jehovan todistajaksi, lapsi aina isällään ollessaan pelkäsi kuolemaa ja oireili siellä äidillään eli kaverilla että äiti kuulema kuolee eikä pääse hänen kanssaan taivaaseen ja tulee maailmanloppu ja isän luona piti lukea joka ilta raamattua oliko pari tuntia yms. Kaikenlaista henkistä uskonnollista väkivaltaa, ja poika oireili monella tapaa. Pissaili housuun iso poika jne.

Kaverini kertoi että sossussa hänelle vain naureskeltiin, ei ole aikaa tuollaiseen. Heidän pitää keskittyä perheisiin joissa on väkivaltaa yms, tuollaiset "pikkujutut" pitää vanhempien keskenään sopia.

Nyt on mammat sitä mieltä että kiroilusta

ja krapulasta voidaan noin vaan huoltajuus siirtää toiselle.. Ootteko tosissanne :D

Eiköhän tässä vaan kannattaisi pamahtaa sinne lasten äidin oven taakse te molemmat ja sanotte että nyt pidetään kuule Sanna semmone kasvatuspalaveri tykkäsit tai et. Ja ladotte siellä suorat sanat. Minusta se ois lasten isältä suoraselkäsyyden osoitus et laittaa sen lasten nahjusäidin selkä seinää vasten ja ei anna muita vaihtoehtoja kuin puhua asiasta!

Ei tähän mitään sossua tarvitse sekoittaa. Jos haluaa huolehtia lapsistaan paremmin kuin äiti, hakee järjestelyihin muutosta oikeudesta. Ei se vaadi mitään lasuja ja huostaanottotilanteita, ihan kunnollisissakin perheissä jaetaan huoltovastuu uudelleen, jos sille ilmenee tarve tai halu. Mutta tietysti jos ei edes halua yrittää saada lapsia itselleen, ei toki kannata edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla äiti puolille ilkeitä, mutta nyt minunkin korviin särähtää, sillä ap moittii lasten äitiä ja pitää automaattisesti selvänä, että lapset ovat täysin kehnoja. Ymmärrän toki, että ap on täysin kokematon äitinä ja tiedän, että oman lapsen myötä moni ajatus muuttuu, tulee ymmärrystä. Sen sanon, että sisaruksilla on sen verran paljon ikäeroa, että sisaret ovat murkkuiässä ja tuskin haluavat isälleen (jos vastaanotto huono) kun ap.n lapsi alkaa ottaa mallia

Tähän pakko vielä vastata. Minulla särähti korvaan tässä se, et vastaanotto huono? Missä sanottu että vastaanotto huono? Onko se, että yrittää huomioida ja kasvattaa parhaansa mukaan "huono vastaanotto"?

Selvästi täällä on nyt jotain eroperheäitejä jotka näkee minut pahana äitipuolena joka syrjii heidän lapsiaan. Kyse EI ole siitä, vaan pyrin kyllä heitä kohtelemaan tasapuolisesti ja reilusti, minun ja mieheni sopimisen sääntöjen mukaan. Nukkumaan ajoissa, jälkkäri ruoan jälkeen, ei kiroilla jne.

Miksi tämä saa sinut ymmärtämään, että lapset eivät viihdy ja heitä kohdeltaisiin TÄÄLLÄ huonosti?

Joku myös keksi että isä ei huolehdi koulunkäynnistä, ei harrastuksia, ei kavereita yms. Miten tuo minuun tai mieheeni liittyy? Kyllä lapset käyvät koulussa tietääkseni äidillään ihan normaalisti, on kavereitakin. Tässä nyt varmaan tahallaan trollataan ja pilataan tämä keskustelu ihan väärille urille.

Ap

Kyllä se koulunkäynnistä huolehtiminen on muutakin kuin lasten aamulla ovesta ulos paiskaaminen. Se läksyistä muistuttaminen, kokeisiin valmistautuminen, tarvikkeista huolehtiminen, yhteistyö ja yhteydenpito koulun kanssa, kouluterveydenhoito, kaikkien muutosten ja teemapäivien hoitaminen, kaveriasioiden, kuten riitojen ja kiusaamisten sumpliminen lasten kanssa, kouluhuolten ja kaikkien ilojenkin kuunteleminen, ne ovat sitä arjen vanhemmuutta, josta miehesi ei ole perillä lainkaan. On ihan oikeasti epäreilua sanoa lasten äidistä, että hän ei suostu jakamaan kasvatusvastuuta, kun se vastuu on sellaisella alueella, johon lasten isä selvästikään aio puuttua. Sinusta lapset voivat olla ärsyttäviä ja on rasittavaa, että he teillä käyvät kiroilevasta ja käyttäytymässä huonosti, mutta ihan oikeasti, katso sitä miestäsi niissä tilanteissa! Hän on niiden lasten isä! Se, minkä hän tekee näille lapsille, sen hän tekee myös sinun lapsellesi. Jos vastuu isommista lapsista ei oikeasti kiinnosta, miksi kiinnostaa uuden lapsen kohdalla? Ja entä jos teille tulee ero, miten teidän välillä vanhemmuus jakautuu?

Ei tämä ole mikään äidin ylistyspuhe, vaan ihan realistinen kysymys siitä, millainen isä hän oikeasti on. Ihan joka päivä. Kuinka usein lapset soittelevat hänelle tai hän lapsilleen, millaista heidän keskustelukulttuuri silloin on, mitä he ylipäänsä juttelevat isäviikonloppuina yhdessä, käykö hän lasten koulun tilaisuuksissa tai harrastusten tapahtumissa? Mitä ne ovat ne heidän keskinäiset, luonnolliset yhteiset jutut, kaikki vitsit ja hassuttelut ynnä muut? Tunteeko isä lasten kavereita nimeltä? Tietääkö isä lasten lempiruoat, bändit, vaatetyylit ja kulloisetkin alakulttuurit, missä somekanavilla lapset kavereineen pyörivät, jne. Koska tähän saakka olet luonut vain kuvan miehestä, joka paimentaa jotain melkein vieraita kauhukakaroita, jotka lähinnä kiroilevat ja haukkuvat muita. Ihan kuin miehelläsi ei olisi missään vaiheessa ollut mahdollisuutta ottaa osaa siihen millaisia lapsista kasvaa. Ja vaikka kaikesta päätellen äiti ei nyt mikään taivahan enkeli olekaan, ei hän ole niiden lasten ainoa vanhempi. Jos tähän saakka on riittänyt tapaaminen pari kertaa kuussa, se ei selvästikään enää riitä, kun isä kerran on tyyymätön lasten saamaan kasvatukseen. Ihan oikeasti, hänellä on avaimet tähän ongelmaan. En keksi yhtään syytä, miksei miehesi lähtisi ihan vaikka oikeuteen asti penäämään tasaisempaa jakoa lasten arkeen. Ja jos nyt kerran sinustakin tuntuu, että isommat lapset saavat äidiltään vääränlaista mallia, ratkaisu on ihan päivänselvä. Tietenkin te yritätte saada lapset teille useammin! Te pystytte tarjoamaan jotain sellaista, mitä äiti ei, ja sinua pelottaa että oma lapsesi saa huonoa esimerkkiä isommilta sisaruksiltaaan. Sitähän ei tule tapahtumaan, että isä vähentäisi lastensa kanssa olemista uuden lapsen takia, joten antakaa suosiolla enemmän aikaa ja hyvää elämää niille isommille.