Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö lapsesi omaksuvan huonoja tapoja sisaruspuoliltaan?
22.07.2019 |
Odotan ensimmäistäni. Miehellä on kouluikäisiä lapsia kaksi, jotka käyvät joka toinen viikonloppu. Pidämme meillä heille omia sääntöjä kuin äidillään ja yritämme kasvattaa parhaamme mukaan. Silti minua on alkanut jännittää, omaksuuko tuleva yhteinen lapsemme näitä negatiivisia juttuja puolisisaruksiltaan. Onko kellään kokemusta asiasta?
Olemme yrittäneet miehen eksän kanssa sopia yhteisistä kasvatuslinjoista, mutta käytännössä tällä eksällä ei ole halua esimerkiksi kovin säännöllisiin rutiineihin yms. Äidin luona saa valvoa aina vähän vaihtelevasti, saa herkutella ennen ruokaa, saa käyttäytyä huonosti eli äitikin esimerkiksi kiroilee ja antaa katsoa lasten mielestäni kyseenalaisia ohjelmia tv:stä. Lapsille ostetaan mitä sattuu milloin sattuu, eikä kotitöitä tai muita ole heidän tehtäväksi. On oikeasti kova homma aina heidän ollessaan mieheni luona muistuttaa mitkä meillä ovat käyttäytymissäännöt ja miksi säännöt/rutiinit ovat hyvästä.
Lasten äiti siis "kasvattaa" lapsia ilman minkäänlaisia periaatteita, onko se nyt sitten vapaata kasvatusta.
Kyseessä siis poika, 9 ja tyttö, 12 ja heidän äitinsä käsittääkseni on alkoholiin taipuvainen (laittaa kuitenkin lapset hoitoon kun juo), ei harrasta mitään ja kaikesta päätellen hieman masentunut ja välinpitämätön.
Lapset hän haluaa kynsien ja hampain pitää ja mieheni ei ole halunnut taistella lapsia itselleen, no itse olen salaa onnellinen tästä koska mielestäni lasten kasvatus on jo sössitty pahasti. Isä kyllä yrittää mutta ei näe, miten huono vaikutus eksällään on lapsiin. Välillä tekee pahaa kun huomaa pienistä asioista että heillä esim joutuvat näkemään äitiä krapulassa ja äiti vaikkapa huutaa kotona usein.
Ei ole kuitenkaan sattunut mitään isoja tai selkeitä asioita joiden takia lapset voisi ottaa huostaan tai vastaavaa.
En voi mitään sille, että valitettavasti en haluaisi että oma lapseni ja mahdolliset tulevat lapset ovat näiden puolisisarusten kanssa tekemisissä. En tietenkään aio estää tätä, mutta jännittää mitä tapoja tai käyttäytymistä omat lapseni näkevät näiltä puolisisaruksilta. Pelkään, että jossain vaiheessa nämä isot puolisisarukset ovat omille lapsilleni jotain idoleita mutta huonossa mielessä.
Yritän ja yritämme mieheni kanssa kasvattaa hänen lapsiaan sen mitä pystymme ja ohjaamaan oikeaan suuntaan, mutta äitinsä luona vietetty aika heistä näkyy väkisellä välillä.
Minua kiinnostaisikin tosi paljon, miten uusperheissä näitä sääntöjä ja käytöstapoja on saatu sovitettua yhteen, kun perheeseen tulee aina joka toinen viikko lapsia, joilla ei sääntöjä oikein ole toisessa kodissaan?
Kommentit (80)
Minun lapset ja muiden kakarat...
Kuka hullu tekee lapsia miehelle jolla niitä on jo ennestään? Nyt ei auta sitten kuin kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin kaikesta tuosta kun tein lapset miehelle jolla ei ole entuudesta lapsia ja en eronnut.
Mielummin sukupuolitauti kuin mies jolla lapsia.
Myös ympäristö tulee vaikuttamaan lapseesi oli sisaruksia tai ei. Lapsesta ei voi koskaan luoda omaa kuvaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin sukupuolitauti kuin mies jolla lapsia.
Tai nainen jolla lapsia ja sukupuolitauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo ne olemassa olevat lapset tulee aina menemään sinun lapsen edelle. Isä hyvittelee sekä eroa, että uutta sisarusta. Isä joutuu maksamaan samat elarit vaikka saa uuden elätetävän. Lapset tulee teille vaikka teillä on kuinka raskasta sen lapsen kanssa. Onnea ja menestystä!
ps. turvaa selustasi eron varalle
Mitä jos ihan ensin itse kokeilisit sitä äitiyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voi olla se pahin kaikista. Lapsen temperamenttiin kun ei voi kasvatuksella vaikuttaa.
Olisikohan tätä asiaa pitänyt miettiä ennen kuin perustaa tälläisen miehen kanssa perheen? Ei se tuosta ainakaan helpottumaan tule kuin erolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sellainen sääntö, etten mustamaalaa miehen exää. Pahansuopuus tarttuu lapsiin kovin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
News flash: todella moni äiti ei harrasta yhtään mitään. Mistähän ihmeestä vois johtua?
Lapset kasvavat nopeasti. 18 ikävuotta tulee pian. Voit olla yhteisen lapsen kanssa omissa menoissa enemmän, kun muita paikalla, jotta isi saa omien lastensa kanssa enemmän aikaa. Mummillakin lapsi voi ehkä olla enemmän silloin tai tädillään? Riippuu miten lasten asuminen on sovittu, joko onnistuu tai ei... Onhan se tietysti tärkeä viettää myös perheenä aikaa, jos mahdollista.
Oman kumppanini lapset käyttäytyvät useimmiten hyvin. Hieman jupisevat pienistä asioista, kun elämän realiteetteja ei ole opetettu, mutta kivoja lapsia. Kasvattaisin omani hieman eri lailla, mutta en puutu kasvatukseen, koska eivät ole omiani. En antaisi lapsille karkkia ja jädeä päivittäin, vaan niihinkin rajat. Nyt kumppanin lapsi on 10 vuotiaana jo melko kookas. Äitinsä on pienempi kuin hän... Syö todella isoja annoksia ja napostelee herkkuja. Olen miettinyt, että onko jonkinlaista tunnesyömistä. Kuulemma hieman mielialavaihteluita kotona. Sokeri ja lisäaineethan sitä tekevät ja itse rajoittaisin niiden syömistä... mutta eivät ole minun lapsia, joten en voi määrätä. Vaivihkaa koittanut kumppanille sanoa kuinka herkkä lapsen keho on ja miten lisäaineet ja sokeri heihin vaikuttavat... Se ei ole mennyt perille vielä, mutta osa sanomistani asioista on.
Toinen tyttö, 7 vuotta, käyttää itkua ihan kaikkeen. Olen huolestunut hänen älyllisestä kapasiteetistaan, koska itkee aivan kummallisista asioista, vaikka häntä ei kieltäisi mistään. On tässä kohtaa mielestäni vanhempien syy ette hän tunnu ymmärtävän ikäänsä nähden asioita. Harmillista. Olen koittanut kumppanille sanoa, että nyt olisi ensisijaisen tärkeätä selittää lapselle asioita, että ymmärtää paremmin miksi asioita tehdään ja mitä tuleman pitää jne. Ymmärrän, että vanhemmat haluavat olla kumpikin mahdollisimman kivoja lapsilleen ja hyvitellä eroa tai poissaoloaan, mutta kyllä vanhemmille kuuluu se kasvatusvastuu kokonaisvaltaisesti. Lapsen hyvinvoinnin vuoksi tulee asettaa joissakin asioissa rajat, vaikka lapsi pärjää ilmankin, mutta karkin ja siihen rinnastettavien asioiden ylensyönti päivittäin on lapsen pahoinpitelyä. Liika sokeri ei ole hyvästä. Alkoholisteilla on haiman ja maksan kanssa ongelmia alkoholin takia, niin on sokeristeillakin ja heidän määrä on kasvussa...
Otsikon kysymykseen vielä vastaus. En pelkää, koska yhteinen lapsemme kasvatetaan eri lailla. Minulla on silloin mahdollisuus vaikuttaa enemmän, kun lapsi asuu luonani 100% ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10-vuotiaana tyypillisesti lihotaan. Kasvu hidastuu ja murrosikä orastaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan tätä asiaa pitänyt miettiä ennen kuin perustaa tälläisen miehen kanssa perheen? Ei se tuosta ainakaan helpottumaan tule kuin erolla.
Kaikissa uusperheisiin liittyvissä keskusteluissa näyttää olevan yleistä että irvaillaan sillä ettei olisi pitänyt ylipäätään lähteä mukaan uusperheeseen.. Ei varmaan ole olemassa uusperheen vanhempaa jolle nämä asiat olisivat selvää kuin pläkki. Johan niitä on ydinperheessäkin paljon kasvatukseen liittyviä asioita jotka mietityttää.
Keskusteluun ei varmaan kannata osallistua jos ei ole kokemusta asiasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat nopeasti. 18 ikävuotta tulee pian. Voit olla yhteisen lapsen kanssa omissa menoissa enemmän, kun muita paikalla, jotta isi saa omien lastensa kanssa enemmän aikaa. Mummillakin lapsi voi ehkä olla enemmän silloin tai tädillään? Riippuu miten lasten asuminen on sovittu, joko onnistuu tai ei... Onhan se tietysti tärkeä viettää myös perheenä aikaa, jos mahdollista.
Oman kumppanini lapset käyttäytyvät useimmiten hyvin. Hieman jupisevat pienistä asioista, kun elämän realiteetteja ei ole opetettu, mutta kivoja lapsia. Kasvattaisin omani hieman eri lailla, mutta en puutu kasvatukseen, koska eivät ole omiani. En antaisi lapsille karkkia ja jädeä päivittäin, vaan niihinkin rajat. Nyt kumppanin lapsi on 10 vuotiaana jo melko kookas. Äitinsä on pienempi kuin hän... Syö todella isoja annoksia ja napostelee herkkuja. Olen miettinyt, että onko jonkinlaista tunnesyömistä. Kuulemma hieman mielialavaihteluita kotona. Sokeri ja lisäaineethan sitä tekevät ja itse rajoittaisin niiden syömistä... mutta eivät ole minun lapsia, joten en voi määrätä. Vaivihkaa koittanut kumppanille sanoa kuinka herkkä lapsen keho on ja miten lisäaineet ja sokeri heihin vaikuttavat... Se ei ole mennyt perille vielä, mutta osa sanomistani asioista on.
Toinen tyttö, 7 vuotta, käyttää itkua ihan kaikkeen. Olen huolestunut hänen älyllisestä kapasiteetistaan, koska itkee aivan kummallisista asioista, vaikka häntä ei kieltäisi mistään. On tässä kohtaa mielestäni vanhempien syy ette hän tunnu ymmärtävän ikäänsä nähden asioita. Harmillista. Olen koittanut kumppanille sanoa, että nyt olisi ensisijaisen tärkeätä selittää lapselle asioita, että ymmärtää paremmin miksi asioita tehdään ja mitä tuleman pitää jne. Ymmärrän, että vanhemmat haluavat olla kumpikin mahdollisimman kivoja lapsilleen ja hyvitellä eroa tai poissaoloaan, mutta kyllä vanhemmille kuuluu se kasvatusvastuu kokonaisvaltaisesti. Lapsen hyvinvoinnin vuoksi tulee asettaa joissakin asioissa rajat, vaikka lapsi pärjää ilmankin, mutta karkin ja siihen rinnastettavien asioiden ylensyönti päivittäin on lapsen pahoinpitelyä. Liika sokeri ei ole hyvästä. Alkoholisteilla on haiman ja maksan kanssa ongelmia alkoholin takia, niin on sokeristeillakin ja heidän määrä on kasvussa...Otsikon kysymykseen vielä vastaus. En pelkää, koska yhteinen lapsemme kasvatetaan eri lailla. Minulla on silloin mahdollisuus vaikuttaa enemmän, kun lapsi asuu luonani 100% ajasta.
Odotapas kun teille tulee ero ja lapsesi joutuu heittopussiksi vieraan naisen luokse, katsotaan sitten sitä tunnesyömistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat nopeasti. 18 ikävuotta tulee pian. Voit olla yhteisen lapsen kanssa omissa menoissa enemmän, kun muita paikalla, jotta isi saa omien lastensa kanssa enemmän aikaa. Mummillakin lapsi voi ehkä olla enemmän silloin tai tädillään? Riippuu miten lasten asuminen on sovittu, joko onnistuu tai ei... Onhan se tietysti tärkeä viettää myös perheenä aikaa, jos mahdollista.
Oman kumppanini lapset käyttäytyvät useimmiten hyvin. Hieman jupisevat pienistä asioista, kun elämän realiteetteja ei ole opetettu, mutta kivoja lapsia. Kasvattaisin omani hieman eri lailla, mutta en puutu kasvatukseen, koska eivät ole omiani. En antaisi lapsille karkkia ja jädeä päivittäin, vaan niihinkin rajat. Nyt kumppanin lapsi on 10 vuotiaana jo melko kookas. Äitinsä on pienempi kuin hän... Syö todella isoja annoksia ja napostelee herkkuja. Olen miettinyt, että onko jonkinlaista tunnesyömistä. Kuulemma hieman mielialavaihteluita kotona. Sokeri ja lisäaineethan sitä tekevät ja itse rajoittaisin niiden syömistä... mutta eivät ole minun lapsia, joten en voi määrätä. Vaivihkaa koittanut kumppanille sanoa kuinka herkkä lapsen keho on ja miten lisäaineet ja sokeri heihin vaikuttavat... Se ei ole mennyt perille vielä, mutta osa sanomistani asioista on.
Toinen tyttö, 7 vuotta, käyttää itkua ihan kaikkeen. Olen huolestunut hänen älyllisestä kapasiteetistaan, koska itkee aivan kummallisista asioista, vaikka häntä ei kieltäisi mistään. On tässä kohtaa mielestäni vanhempien syy ette hän tunnu ymmärtävän ikäänsä nähden asioita. Harmillista. Olen koittanut kumppanille sanoa, että nyt olisi ensisijaisen tärkeätä selittää lapselle asioita, että ymmärtää paremmin miksi asioita tehdään ja mitä tuleman pitää jne. Ymmärrän, että vanhemmat haluavat olla kumpikin mahdollisimman kivoja lapsilleen ja hyvitellä eroa tai poissaoloaan, mutta kyllä vanhemmille kuuluu se kasvatusvastuu kokonaisvaltaisesti. Lapsen hyvinvoinnin vuoksi tulee asettaa joissakin asioissa rajat, vaikka lapsi pärjää ilmankin, mutta karkin ja siihen rinnastettavien asioiden ylensyönti päivittäin on lapsen pahoinpitelyä. Liika sokeri ei ole hyvästä. Alkoholisteilla on haiman ja maksan kanssa ongelmia alkoholin takia, niin on sokeristeillakin ja heidän määrä on kasvussa...Otsikon kysymykseen vielä vastaus. En pelkää, koska yhteinen lapsemme kasvatetaan eri lailla. Minulla on silloin mahdollisuus vaikuttaa enemmän, kun lapsi asuu luonani 100% ajasta.
Odotapas kun teille tulee ero ja lapsesi joutuu heittopussiksi vieraan naisen luokse, katsotaan sitten sitä tunnesyömistä.
Meillä ei kukaan ole mikään heittopussi vieraan naisen luona... Lapset pitävät minusta. Muuta en kommentoi.
Miksi tällä palstalla ollaan äitipuolia kohtaan aina niin ilkeitä!
Siskoni on äitipuoli, ja hänen tytärpuolensa on lojaali sillä tavalla biologista äitiään kohtaan kuten lapset aina ovat. Todellisuudessa tai käytännössä viettää todella paljon enemmän aikaa siskoni kanssa kuin oman äitinsä. Samoin matkii uutta äitipuolta joka asiassa, kengistä lähtien kaikki pitää olla samaa. Ulkopuolisen silmiin näyttää, että siskoni on hänen äitinsä enemmän kuin biologinen äitinsä.
Joskus se kelkka voi kääntyä niinkin. Koita itse olla hyvä esimerkki, ehkä myös miehesi lapset ottavat sinut ja teidän yhteiset lapset esikuvikseen eikä toisinpäin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat nopeasti. 18 ikävuotta tulee pian. Voit olla yhteisen lapsen kanssa omissa menoissa enemmän, kun muita paikalla, jotta isi saa omien lastensa kanssa enemmän aikaa. Mummillakin lapsi voi ehkä olla enemmän silloin tai tädillään? Riippuu miten lasten asuminen on sovittu, joko onnistuu tai ei... Onhan se tietysti tärkeä viettää myös perheenä aikaa, jos mahdollista.
Oman kumppanini lapset käyttäytyvät useimmiten hyvin. Hieman jupisevat pienistä asioista, kun elämän realiteetteja ei ole opetettu, mutta kivoja lapsia. Kasvattaisin omani hieman eri lailla, mutta en puutu kasvatukseen, koska eivät ole omiani. En antaisi lapsille karkkia ja jädeä päivittäin, vaan niihinkin rajat. Nyt kumppanin lapsi on 10 vuotiaana jo melko kookas. Äitinsä on pienempi kuin hän... Syö todella isoja annoksia ja napostelee herkkuja. Olen miettinyt, että onko jonkinlaista tunnesyömistä. Kuulemma hieman mielialavaihteluita kotona. Sokeri ja lisäaineethan sitä tekevät ja itse rajoittaisin niiden syömistä... mutta eivät ole minun lapsia, joten en voi määrätä. Vaivihkaa koittanut kumppanille sanoa kuinka herkkä lapsen keho on ja miten lisäaineet ja sokeri heihin vaikuttavat... Se ei ole mennyt perille vielä, mutta osa sanomistani asioista on.
Toinen tyttö, 7 vuotta, käyttää itkua ihan kaikkeen. Olen huolestunut hänen älyllisestä kapasiteetistaan, koska itkee aivan kummallisista asioista, vaikka häntä ei kieltäisi mistään. On tässä kohtaa mielestäni vanhempien syy ette hän tunnu ymmärtävän ikäänsä nähden asioita. Harmillista. Olen koittanut kumppanille sanoa, että nyt olisi ensisijaisen tärkeätä selittää lapselle asioita, että ymmärtää paremmin miksi asioita tehdään ja mitä tuleman pitää jne. Ymmärrän, että vanhemmat haluavat olla kumpikin mahdollisimman kivoja lapsilleen ja hyvitellä eroa tai poissaoloaan, mutta kyllä vanhemmille kuuluu se kasvatusvastuu kokonaisvaltaisesti. Lapsen hyvinvoinnin vuoksi tulee asettaa joissakin asioissa rajat, vaikka lapsi pärjää ilmankin, mutta karkin ja siihen rinnastettavien asioiden ylensyönti päivittäin on lapsen pahoinpitelyä. Liika sokeri ei ole hyvästä. Alkoholisteilla on haiman ja maksan kanssa ongelmia alkoholin takia, niin on sokeristeillakin ja heidän määrä on kasvussa...Otsikon kysymykseen vielä vastaus. En pelkää, koska yhteinen lapsemme kasvatetaan eri lailla. Minulla on silloin mahdollisuus vaikuttaa enemmän, kun lapsi asuu luonani 100% ajasta.
Odotapas kun teille tulee ero ja lapsesi joutuu heittopussiksi vieraan naisen luokse, katsotaan sitten sitä tunnesyömistä.
Meillä ei kukaan ole mikään heittopussi vieraan naisen luona... Lapset pitävät minusta. Muuta en kommentoi.
Ei sinun mielestäsi, mutta lapsillapa saattaa olla eri mielipide. Palataan asiaan kun oma kullannuppusi on vieraan naisen hoivissa ja kokee siitä ahdistusta, jota lievittää syömällä.
En. Lapsilla ei ole sisarpuolia eikä tule.