Lue keskustelun säännöt.
Viime jouluinen ketju, miten äiti ei enää laittanut joulua?
22.07.2019 |
Muistaako muut tämän? Ketju oli todella pitkä ja ap kävi välillä päivittelemässä, miten perhe suhtautuu asiaan. Eivät uskoneet muistaakseni vielä aattoakaan edeltävänä iltana, ettei äiti tee, vaan kävivät vaatimassa tätä hakemaan koristeita varastosta, tekemään joulutorttuja jne.
Oikea ap ei tainnut koskaan enää palata ketjuun, muistaakseni yksikään "ap:n" vastauksista ei ollut aito.
Mikäli ketju ei ollut provo, minä ainakin haluaisin tietää miten siinä kävi! Pidetään tämä ketju ylhäällä, jos ketjun ap huomaisi tämän!
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No viettivät joulun purkkihernekeittoa syöden ja puhelimiaan tuijotellen.
Oon myös miettinyt muutamaan kertaan, että mitähän siinä kävi. Oon melko varma, että oli provo, mutta olisi kiva tietää lopputulema, jos ei ollutkaan.
Muistan ja seurasin monta päivää aktiivisesti ketjua! Itseasiassa just tyyliin viime viikolla ketju putkahti mieleeni ja mietin, miten loppujen lopuksi kävi. Olis kiva edelleen kuulla🤗
Joko oli provo tai ei, minä haluan silti tietää miten kävi. Tuollainen asetelma ei silti ole lainkaan mahdoton, varmaan monissa perheissä se menee noin, mutta naiset aina vain vuosi toisensa jälkeen tekevät vaikka eivät tahtoisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko oli provo tai ei, minä haluan silti tietää miten kävi. Tuollainen asetelma ei silti ole lainkaan mahdoton, varmaan monissa perheissä se menee noin, mutta naiset aina vain vuosi toisensa jälkeen tekevät vaikka eivät tahtoisi.
Ap
Haluat että joku keksii jatkoa tarinaan. Olisiko kiva, että nyt perhe osallistuu kaikkiin kotitöihöihin reilusti? Vai olisko ero parempi loppu tarinalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oli provo niin pitkälle jakso viedä, siksi halutaan se loppuratkaisukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko oli provo tai ei, minä haluan silti tietää miten kävi. Tuollainen asetelma ei silti ole lainkaan mahdoton, varmaan monissa perheissä se menee noin, mutta naiset aina vain vuosi toisensa jälkeen tekevät vaikka eivät tahtoisi.
Ap
Haluat että joku keksii jatkoa tarinaan. Olisiko kiva, että nyt perhe osallistuu kaikkiin kotitöihöihin reilusti? Vai olisko ero parempi loppu tarinalle?
Kuten sanoin, ei tuo ole mitenkään mahdotonta, että tarina on totta. Miksei voisi olla?
Minä en ajattele mikä lopputulema olisi kiva, se on mikä on, mutta tahtoisin tietää, että mikä se on.
Ihme kun tälle palstalle ei voi kirjoittaa mitään, ilman että se on provo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko oli provo tai ei, minä haluan silti tietää miten kävi. Tuollainen asetelma ei silti ole lainkaan mahdoton, varmaan monissa perheissä se menee noin, mutta naiset aina vain vuosi toisensa jälkeen tekevät vaikka eivät tahtoisi.
Ap
Ja jostain syystä suostuvat tähän joka vuosi?
Siinä oli oikea joulun jatkojännäri. Kiinnostaisi kyllä tietää miten päättyi, vai onko vieläkin tilanne päällä. Jos se muu perhe ei huomannut että joulu tuli ja meni ja tuijottavat vieläkin kännyköitään?
Nyt kun kesän perus mökki ym. provot on jo pitkälti käsitelty, eikä uusia hyviä ole enää tullut, niin kyllä tässä alkaa jo odottelemaan seuraavaa sesonkia josta taas irtoaa hyviä tarinoita. Joulu on muutenkin ihanaa aikaa.
Muistanko väärin vai eikö niitä ollut parikin samankaltaista jatkosta meneillään yhtäaikaa? Toisessa oli koko suku tulossa ja muu perhe ei tehnyt mitään asian eteen ja toisessa ihan vaan perheen kesken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä oli oikea joulun jatkojännäri. Kiinnostaisi kyllä tietää miten päättyi, vai onko vieläkin tilanne päällä. Jos se muu perhe ei huomannut että joulu tuli ja meni ja tuijottavat vieläkin kännyköitään?
Nyt kun kesän perus mökki ym. provot on jo pitkälti käsitelty, eikä uusia hyviä ole enää tullut, niin kyllä tässä alkaa jo odottelemaan seuraavaa sesonkia josta taas irtoaa hyviä tarinoita. Joulu on muutenkin ihanaa aikaa.
Muistanko väärin vai eikö niitä ollut parikin samankaltaista jatkosta meneillään yhtäaikaa? Toisessa oli koko suku tulossa ja muu perhe ei tehnyt mitään asian eteen ja toisessa ihan vaan perheen kesken?
Niin oli, seurasin itse molempia. Muistaakseni toinen oli sellainen, että mies oli kutsunut kauhean määrän sukulaisia jouluksi kuten aina ja oletti vaimon tekevän kaiken, mutta vaimo ei tahtonut. En muista yhtään, että miten siinä kävi, tekikö vaimo vai eikö.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko oli provo tai ei, minä haluan silti tietää miten kävi. Tuollainen asetelma ei silti ole lainkaan mahdoton, varmaan monissa perheissä se menee noin, mutta naiset aina vain vuosi toisensa jälkeen tekevät vaikka eivät tahtoisi.
Ap
Ja jostain syystä suostuvat tähän joka vuosi?
Kilteiksi kasvatetut naiset eivät halua tuottaa läheisilleen pettymystä. Miehiltä tuo onnistuu eikä heitä haittaa se yhtään.
Hei, hauska että huomasin tämän. Toisaalta taidan nykyään roikkua liikaakin täällä. Olen siis sen Teen jouluna kaiken yksin - en jaksa enää, enkä tee, aloittaja. Ja aloitus ei siis ollut provo, mutta ken uskoo joka tahtoo. Myös siihen että minä täällä kirjottelen. Mutta päivittelempäs tilanetta kuitenkin.
Aatto meni kutakuinkin niin, että mies ja lapset olettivat että yön aikana jotenkin loihdin kuitenkin kotiin sen joulun. Aamulla oli kuitenkin kova järkytys ja shokki kun en ollutkaan oikeasti tehnyt mitään. Riitahan siitä syntyi ja siinä meni koko aamu ja aamupäivä. Minussa oli kuulemma kaikki vika ja " en ollut sanonu mitään" vaikka sitähän oli juurikin koko joulukuun tehnyt. Olin käynyt vain itselleni ostamassa viiniä ja pitsaa. Mies ja lapset yrittivät lähteä äitelleen, mutta olimme onneksi sopineet anopin kanssa, ettei heille sovi tulla. Tilanne kärjistyi iltaa kohti niin kovasti, että lähdin äitelleni.
Äitelläni oli tapaninpäivään saakka ja silloin lapset tulivat käymään. Saatiin heidän kanssaan onneksi jotenkin keskusteltua ja pyydettiin anteeksi ja sovittiin. Keskusteltavaa toki silti oli paljon. Äiteltäni lähdin kahdeksi päiväksi hotelliin jonka olin varannut. Kävin hieronnassa ja syömässä hyvin ja otin vain itselleni aikaa. Koko tänä aika ei laitettu kuin pari viestiä miehen kanssa. 28 päivä tulin kotiin joka oli kamalassa kunnossa. Mies ja lapset olivat tilanneet kotiin vain roskaruokaa ja kaupasta oltiin jaksettu hakea vain limpparia ja kaljaa. Likasia astioita keittiössä, olohuoneessa ja makkareissa. Mitään ei oltu viitsitty pyyhkiä mitä lattialle tai pöydälle oli roiskunut. Likasia vaatteita myös jokapaikassa. Olin siis muutenki vain ennen joulua siivonnut vain omia jälkiäni. Niin mutta oli mies kuitenkin hakenut varastosta hänen rakkaan kynttelikkönsä olohoneen pöydälle. Yritettiin miehen kanssa keskustella, mutta aika turhaan. Mies ei nähnyt itsessään mitään vikaa tietenkään. Hänhän käy kuitenkin töissä jne (kuten myös minä). Tunnelma kotona oli jäätävä ja lapsetkin olivat ahdistuneita. Lähdettiin lapsien kanssa uudeksi vuodeksi äitelleni. Kävin kotona miehen kanssa juttelemassa tammikuun ensimmäisenä päivänä ja saatiin sovittua, että menemme pariterapiaan ja yritämme saada keskusteltua ja suhteen toimimaan.
Toisena päivänä tultiin lapsien kanssa kotiin, mutta miehen kanssa yhteiselosta ei tullut mitään. Minä en suostunut alkamaan siivoamaan heidän törkyjään ja mies vain kitisi eikä ymmärtänyt minun kantaani yhtään. Tulin siihen tulokseen, että meidän ei kannata asua saman katon alla, koska lapsetkin kärsii. Muutin sitten tilapäisesti hetkeksi äitelleni.
Jatkuu --
Jatkuu
Miehen kanssa käytiin 2 kk pariterapiassa, mutta tilanne ei juuri edennyt mihinkään. Tajusin, etten jaksa enää edes yrittää ja koko tilanne jo ennen jouluakin oli syönyt sen verran, etten enää välittänyt miehestäni samalla tavalla kuin joskus. Näin parhaaksi muuttaa kotoa kokonaan pois omaan asuntoon. Mies halusi silti yrittää ja yritimmekin, jos suhde olisi parantunut kun asumme erillään, mutta ei. 3,5kk joulun jälkeen haimme avioeroa.
Nyt tilanne on se, että minä asun ihanassa pienehkössä kolmiossa kerrostalossa ja mies asuu lapsien kanssa kotona. Mies ostaa minut syksyllä pois talosta ja sillon myös ero on virallinen. Lapsilla on huone minun luonani, mutta halusivat jäädä kotitaloonsa asumaan omiin huoneisiinsa. Käyvät minulla noin 2-7 kertaa viikossa. Ovat sen verran isoja, että saavat tulla ja mennä kotien välillä miten haluavat, kuhan ilmoittavat aina meille vanhemmille. Käyvät usein syömässä luonani ja lapsien kanssa välit ovat parantuneet. Ovat opetelleet pesemään pyykkinsä, käyttämään tiskikonetta ja jopa laittamaan ruokaa. tekemistä vielä on, mutta lupaava alku. Miehen kanssa välit ovat vielä tulehtuneet, mutta hoidamme asiat fiksusti ja niin etteivät lapset kärsi.
Itse voin henkisesti paremmin. Saan elää oman mieleni mukaan. Tykkään asunnostani, minulla on aikaa itsellenikin vihdoin. Nyt vasta tajuan miten paljon teinkään. Se harmittaa, että lapset eivät asu luonani, mutta ymmärrän että halusivat jäädä tuttuun ja turvalliseen. En siis itse voinut jäädä asumaan vanhaan kotiin, koska minulla ei olisi ollut varaa yksin sitä kustantaa, miehellä on paremmat tulot.
Mutta tässä näin pähkinänkuoressa viimeisen puolen vuoden kuulumiset. Kysellä toki saa, olen kesälomalla! Niin ja ihanaa, että muistatte minua vielä!
Mahtavaa, että huomasit ketjun! Jäin oikeasti miettimään, että miten sinulla mahtaa mennä, tsemppasin sinua paljon ketjussa kuten niin moni muukin.
Ikävää että teille kävi noin, mutta ainakin nyt voit paremmin, se on hienoa. Ja se, että lapset ovat oppineet tekemään kotitöitä, oli sekin hyvä puoli tuossa!
Ap
Ihanaa että pidit puolesi. Ei tuollaista orjana olemista tartte hyväksyä, mitä sulta odotettiin. Eikä tuollaisen miehen kanssa voi elää, joka näkee vikaa vain toisessa. Mitähän syöttää nyt lapsille, pizzaa joka päivä...mutta se on heidän asiansa.
up