Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsin juuri näyttäväni mt/päihdeongelmaiselta
21.07.2019 |
Perhe ja kaverit jaksoivat mainita ulkoisesta habituksestani aina varhaisaikuisuuteen asti, mutta laihoin tuloksin.
Vasta nyt olen alkanut itsekin ymmärtämään, että ulkoisesti näytän enemmän vajaavaltaiselta pummilta kuin työssä käyvältä aikuiselta.
Kiinnostus omaa saati muiden ulkonäköä kohtaan on ollut aina vähäinen, vaikka toisinaan intoudunkin värjäämään hiuksiani (tosin mielenkiinto/huomiokyky ei riitä ylläpitämään väriä), laittamaan hiuksia ja meikkaamaan vähän sinne päin tai katsomaan mitä laitan päälleni.
Kohtalotovereita?
Kommentit (88)
Sitä se yhteiskunnassa eläminen on, kaikkien pitää olla toisiaan parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin nousi käsi pystyyn. Kilpirauhasongelmia, psoriasis, toispuoleinen kasvohalvaus ja vaikka mitä vaivoja, jotka saavat ulkonäön epämääräisen repsahtaneeksi ja turvonneeksi, ilman että asialle voisi paljoakaan. Kaupan päälle en oikein pidä trendikkäistä vaatteista vaan vähän ajattomammista. Perässä aiheetta kävelevät vartijat ja myymäläetsivät on tulleet tutuiksi, tosin viime aikoina ne on tainneet vähentyä, kun olen välillä panostanut laadukkaampiin vaatteisiin.
Mutta hei, pienempi ongelma epämääräinen ulkonäkö on kuin olla oikeasti päihdeongelmainen!
Eikö sua häiritse ajatus että hyvinvointi ja oikeusvaltiossa kävelee vartijat ja etsivät sairaan ihmisen perässä? Ei ulkomailla ole tuollasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla varmaan samoin. Vuosien uniongelmat ja masennus ovat tehneet minusta turvonneen zombin näköisen (turvotus ei ole koko kropassa, kasvot ovat jonkin verran pöhöttyneet). Voin hyvin kuvitella että jotkut pitävät minua kaappijuoppona ja muuten ongelmaisena. No tavallaan sitä olenkin, mutta päihteet eivät ole se syy. Näytän varmaan aina siltä kuin olisin menossa hirttämään itseni lähimpään puuhun.
Uniongelmia ja masennusta ollut itsellänikin, mutta aivan "normaalistikin" näytän ojasta heränneeltä.
Hiusten harjaaminen tai että se kävisi edes mielessä on harvinaista. Vaatteet ovat aivan mitä sattuu, yhdistelty kummallisesti, vähän epäsopivia ja osa jopa reikäisiä ja pienillä pinttyneillä tahroilla varustettuina.
Olen aina ollut jotenkin todella sokea sille miltä näytän ja jos huomaankin vaatteissa reiän/tahran olen taipuvainen ajattelemaan, että niitä tuskin huomaa. Yllätys on aina yhtä suuri kun joku kehtaa huomauttaa asiasta.
En tosin kiinnitä huomiota muidenkaan ulkonäköön kuin harvoissa poikkeuksissa.
Yläpeukkuja tälle, miksi? Ei kuulosta ihan normaalilta.
No ei kai kukaan ole väittänytkään 'normaaliksi".
Ne nyt vain ovat asioita, jotka eivät yleensä kiinnosta pätkääkään ja joihin ei itse kiinnitä huomiota.
Tiedän, että ovat kuitenkin monille itsestään selvyyksiä. Itselleni vain on vaikea hahmottaa, että vaate olisi pilalla, jos siinä on jokin pieni pesussa lähtemätön tahra hihassa tai muuten suunnilleen huomaamattomassa paikassa. Käytännössä käytän lähes joka ainoan vaatteeni "loppuun" eli siihen asti, että se on oikesti käyttökelvoton.
Suunnilleen sama hiusten kanssa, jos hiukset eivät ole yksi takkupehko, vaikea nähdä hiusten olevan harjauksen tarpeessa, joten se helposti jää.
Hygienia tietenkin erikseen, mutta kiinnostusta ulkonäköä kohtaan pidetään erityisesti naisilla jonkinlaisena itseisarvona ja huolehtimisen puute pahana mt/päihdeongelmana vaikka omalta kohdaltani voisin väittää, että itsensä puunaminen ja keskittyminen siihen miltä (muiden silmissä) näyttää lähinnä aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja ongelmia. (ja edelleen ymmärrän, että monille nämä ovat ihan tavallisia sen suurempaa "vaivaa vaatimattomia" itsestäänselviä toimenpiteitä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin nousi käsi pystyyn. Kilpirauhasongelmia, psoriasis, toispuoleinen kasvohalvaus ja vaikka mitä vaivoja, jotka saavat ulkonäön epämääräisen repsahtaneeksi ja turvonneeksi, ilman että asialle voisi paljoakaan. Kaupan päälle en oikein pidä trendikkäistä vaatteista vaan vähän ajattomammista. Perässä aiheetta kävelevät vartijat ja myymäläetsivät on tulleet tutuiksi, tosin viime aikoina ne on tainneet vähentyä, kun olen välillä panostanut laadukkaampiin vaatteisiin.
Mutta hei, pienempi ongelma epämääräinen ulkonäkö on kuin olla oikeasti päihdeongelmainen!
Eikö sua häiritse ajatus että hyvinvointi ja oikeusvaltiossa kävelee vartijat ja etsivät sairaan ihmisen perässä? Ei ulkomailla ole tuollasta.
Mistä tiedät? Varmasti on.
Rankimmassa syöpähoitovaiheessa näytin uupuneelta, vaatteeni olivat epäsiistejä, hiuksia en jaksanut harjata ja meikkaaminen oli ylivoimaista. Vartija seurasi minua, kun menin Aleksi Stockalle - ja hälytyksen aiheuttanut itänaapurista ollut pariskunta käveli ulos mahdollisten rosvousten tai unohtuneen hälyttimen kanssa.
monestihan se menee nii, et mitä enemmän piiloteltavaa, sen "paremmalta täytyy näyttää".... yritetään esittää ns hienoa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena todella ujo, eli kuljin liian suurissa vaatteissa ja kumarassa.
Minua luultiin usein mt-potilaaksi, ja joskus jopa kysyttiin olenko matkalla laitokseen. Siis vieraat ihmiset kysyivät ihan vilpittömästi...
Sittemmin olen petrannut ulkoasua ja ryhtiä, ja nyt enää minulle lässytetään kuin yksinkertaiselle. Ei kivaa, mutta parannusta entiseen verrattuna. Heh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin nousi käsi pystyyn. Kilpirauhasongelmia, psoriasis, toispuoleinen kasvohalvaus ja vaikka mitä vaivoja, jotka saavat ulkonäön epämääräisen repsahtaneeksi ja turvonneeksi, ilman että asialle voisi paljoakaan. Kaupan päälle en oikein pidä trendikkäistä vaatteista vaan vähän ajattomammista. Perässä aiheetta kävelevät vartijat ja myymäläetsivät on tulleet tutuiksi, tosin viime aikoina ne on tainneet vähentyä, kun olen välillä panostanut laadukkaampiin vaatteisiin.
Mutta hei, pienempi ongelma epämääräinen ulkonäkö on kuin olla oikeasti päihdeongelmainen!
Eikö sua häiritse ajatus että hyvinvointi ja oikeusvaltiossa kävelee vartijat ja etsivät sairaan ihmisen perässä? Ei ulkomailla ole tuollasta.
Mistä tiedät? Varmasti on.
Rankimmassa syöpähoitovaiheessa näytin uupuneelta, vaatteeni olivat epäsiistejä, hiuksia en jaksanut harjata ja meikkaaminen oli ylivoimaista. Vartija seurasi minua, kun menin Aleksi Stockalle - ja hälytyksen aiheuttanut itänaapurista ollut pariskunta käveli ulos mahdollisten rosvousten tai unohtuneen hälyttimen kanssa.
Mun kokemuksen mukaan ei ole. Suomi on yhden muotin maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi jonkunlainen kaveri, kuvaus käy häneen, etenkin tuon hiusvärjäyshomman kanssa
Ei näistä kuvauksista heti mieleen tuu pitkäsääriset, hoikat slaavilaiset kaunottaret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla varmaan samoin. Vuosien uniongelmat ja masennus ovat tehneet minusta turvonneen zombin näköisen (turvotus ei ole koko kropassa, kasvot ovat jonkin verran pöhöttyneet). Voin hyvin kuvitella että jotkut pitävät minua kaappijuoppona ja muuten ongelmaisena. No tavallaan sitä olenkin, mutta päihteet eivät ole se syy. Näytän varmaan aina siltä kuin olisin menossa hirttämään itseni lähimpään puuhun.
Onneksi ymmärsin ajoissa pitäväni päihteistä. Nyt meneekin jo kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa et ootte ihan hirveän näkösiä....
ite oon ainaki kaunis ja varmasti jotku kateuksissaan vittuilee.
Tätä ei varmaan näillä spekseillä saisi edes sanoa, mutta olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni. Pidän itseäni jopa ihan kauniina, vaikka ulkonäköni ei ihan osukaan useampien makuun.
Unelmaelämää olisi jos voisi olla juuri sitä mitä on, kaikkialla ja joka hetki. Kukaan ei arvostelisi tai yrittäisi päteä paremmuudellaan, ulkonäöllään, älyllään, koulutuksellaan, työllään, rahalla jne. vaan se kaikki olisi aivan toisarvoista. Ainoa mikä merkitsisi olisi ihmisen sisin ja hyvä, myötäelävä käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näytän pultsarilta koska mä tykkään olla niin. Mun mielestä puliukkolook ei ole pultsareiden yksinoikeus, vai ominko mä nyt sitten toisten kulttuuria tällä? Kyllä tää on vapautta parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on rosacea eli kasvoni punoittavat usein. Moni on varmaan luullut, että ryyppään ankarasti, vaikka en juurikaan käytä alkoholia.
Minulle on vihjailtu usein eri työpaikoissa, että olisin vaikka minkä aineen käyttäjä, mutta kukaan ei ole viitsinyt edes tutustua minuun, vaan nämä arviot on heitelty pelkän olemuksen perusteella. Minulla on usein ollut elämäni aikana uniongelmia ja yksinäisyyttä, joiden seurauksena olen välillä vähän toisaikainen. Olen aina ollut yhtä yllättynyt näistä heitoista enkä muutenkaan ole mikään verbaaliautomaatti, joten en ole osannut sanoa mitään näissä tilanteissa, joka varmaan on vain lisännyt näitä perusteettomia epäilyksiä.
Mikä tarve ihmisillä on arvioida ja tuomita ihmisiä tutustumatta nihin?
Ymmärrän. Olen kans itse pöhöttyneen pulsun näköinen, tajusin viimeistään passikuvasta. Meikkaus tai ulkonäkö eivät kiinnosta, vaatteet käytän aina loppuun, siis siihen asti ettei niitä pysty enää hyvällä tahdollakaan korjaamaan eli vuosia, vuosikymmeniä. Osaan korjata ja paikata itse, joten sorrun siihen usein ja näin jatkuu vaatteiden elämä epämuodikkaina rupsahtaneina ryysyinä. Mutta käyttökelpoisina! Unettomuus ja väsymys saavat minutkin turpoamaan kasvoista, tähän vielä stressivatsa. Jos syön stressin aikana yhtään mitään, paisun kuin ilmapallo ja maha tursuu housuista yli. Sen takia en osallistu mihinkään juhliin juurikaan, inhottaa se olotila kun niissä on kuitenkin pakko syödä ja sitten turvota ja on tukalaa. Parhaillaan mietin miten selviän isomummon synttäreistä kun kotiinkaan ei kehtaa jäädä, eikä mulla ole minkäänlaisia juhlavaatteita + syömisongelma.
Omistan yhdet tai kahdet siistihköt vaatteet, joita käytän töissä yliopistolla, siellä ei kukaan onneksi huomauttele tai tuijota. Puhdasta kuitenkin aina, ja käyn joka ilta suihkussa. Vapaa-ajan viihdyn puutarhassa ja ulkona, kasvit tai eläimet eivät minulle ikinä naura tahi mulkkaa. Sukulaiset paheksuvat ja sanovat että tarvitset uusia vaatteita ja et kai tuollaisissa aio lähteä kaupungille jne., ihan kuin se olisi heidän asiansa. Jos häpeävät minua niin kulkekoon välimatkan päässä, mutta sekään ei kelpaa.
Nuorena olin kavereiden kanssa päihteettömässä tapahtumassa, jossa jonkin Saapas-järjestön työntekijä otti minut kiinni ja sivummalle. Jouduin huumepikatestiin ja puhallutetuksi ulkoisen olemukseni takia. Mustat silmänaluset, vitivalkoinen iho. Sen koommin en enää uskaltanut mukaan näihin rientoihin. Koulun terveystarkastuksessa pistettiin joka kerta sormenpäähän ja katsottiin hemppa, täytyihän olla ainakin raudanpuute kun tyttö on tuon näköinen. Ei ollut. Vieraat lapset huutelevat narkomaaniksi kun kuljen ohi. En ole koskaan kokeillut mitään huumeita, ja koska sekä äidin että isän puolen suku on täynnä alkoholisteja, tein tietoisen päätöksen olla koskaan juomatta alkoa. En edes tupakoi. Kofeiini on ainut päihteeni. Oli lohduttavaa lukea ylempää viesti, että onneksi perin vain alkoholistin ulkonäön. Nyt vanhempana tullut kasvoihin ruusufinni vai mitä punoitus onkaan, pitkä maantienvärinen tukka, meikkaamattomuus... Surkeinta on, että tämän kuoren alla olen fiksu, ystävällinen ja mukava ihminen, ja minua kohdellaan kuin olisin liuottanut tinnerillä aivoni veks jo pari vuosikymmentä sitten. Paitsi tosiaan yliopistolta löydän tasoistani seuraa. Onneksi.
Kuten joku yllä, minäkin saan vartijat perääni hyvin usein kun käyn kaupassa. Aina kun erehdyn katsomaan vaatteita, on kyttäys taattu. Viimeksi olisin tarvinnut uusia alusvaatteita, mutta ahdistuin liikaa vieressä seisovasta isosta vartijamiehestä ja lähdin kotiin. En tiedä milloin huvittaa yrittää uudelleen. Olisin oikeasti tarvinnut sen pikkaripaketin ja rintsikat, ja myös maksanut ne. En ole millään tapaa aineellisesti köyhä, vaikka näytänkin siltä ja houkuttelen kaikki lainvartijat kimppuuni.
Niin, ja festareille minut on ratsattu useamman kerran huume-epäilyn takia, käännetty ympäri käsilaukku ja kopeloitu että mistä ne huumeet löytyy. Ei auta selittää, etten ole kuunaan moisiin koskenutkaan. T: 39
Alue: Aihe vapaa
Täälläkin nousi käsi pystyyn. Kilpirauhasongelmia, psoriasis, toispuoleinen kasvohalvaus ja vaikka mitä vaivoja, jotka saavat ulkonäön epämääräisen repsahtaneeksi ja turvonneeksi, ilman että asialle voisi paljoakaan. Kaupan päälle en oikein pidä trendikkäistä vaatteista vaan vähän ajattomammista. Perässä aiheetta kävelevät vartijat ja myymäläetsivät on tulleet tutuiksi, tosin viime aikoina ne on tainneet vähentyä, kun olen välillä panostanut laadukkaampiin vaatteisiin.
Mutta hei, pienempi ongelma epämääräinen ulkonäkö on kuin olla oikeasti päihdeongelmainen!