Itse olette lapsillenne isät valinneet

Vierailija kirjoitti:

Mahdat olla hurmaava tyyppi.

Tältä näyttää kun Osuu & Uppoaa ! Se totuus pistelee vittumaisesti, näköjään....

Minä tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi miehelle jonka kanssa tiesin mahdollisesti käyvän einiinhyvin. Päätin pitää lapsen, koska tiesin selviäväni ilman isän panostakin. Ja olemme pärjänneet, lapsella on nyt maailman paras isäpuoli (jota pitää isänään), näkee aina välillä biologista isäänsäkin ja asia on pienen ihmisen mielestä ihan fine. Jälkeenpäin ajateltuna, oma mielipiteeni pärjäämisestä ei ehkä olisi pitänyt olla se ratkaiseva. Lapsellani on selvästi vahva isä kaipuu, enkä minä olisi sitä yksin pystynyt täyttämään. Toki elämä ilman nykyistä miestänikin olisi varmasti sujunut, mutta aina se elämä ei kuitenkaan ole pelkästään aikuisten maailmasta tarkastelua vaikka päätöksiä tehdessä niin ajatellaankin.

Kuvottava aloitus, joka kertoo lähinnä aloittajasta.

Ymmärrän, ettet käsitä, että ihmiset muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvempi nainen valitsee sitä, miksi mies suhteen aikana muuttuu.

Alussa ollaan tekeviä, ahkeria ja huomioivia, pidetään huolta itsestä ja kodista, ollaan kiinnostuneita suhteesta ja maailmasta.

Sitten kun nainen on saatu satimeen, niin heittäydytään ihan lapsen tasolle, odotetaan että nainen hoitaa kodin, lapset ja ruuan pöytään, ei huolehdita itsestä eikä kodista tai ihmisistä ympärillä.

Voisko joku mies selittää? Onko se alun huomiointi vain välivaihe uuden äidin etsinnässä?

Lapsellista olettaa toisen olevan muuttumaton. Tai itsensä.

Niin, kyllähän sitä odottaa, että se kumppaninkin kasvaa vastuulliseksi vanhemmaksi ja oppii huomioimaan ne lapsen tarpeet. Klassikkoja on, että tämä mies alkaa vinkua ja painostaa tekemään sen lapsen. Lupaa ja vakuuttaa osallistua, kantaa osansa vastuusta jne. Kuinka tämän jälkeen juolahtaa edes mieleen, että tyyppi voi taantua vauvan synnyttyä täysin kakaraksi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vellihousumiehistä ei ole uskollisiksi aviomiehiksi ja perheenisiksi. Siksi harkitsen lapsen hankkimista yksin lahjoitussiittiöillä.

Tmän takia harkitsen työnteon lopettamista, eli elätän vieraita lapsia, enkä sen takia halua veroja maksaa. Elättäköön veronmaksajat sitten minutkin, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvempi nainen valitsee sitä, miksi mies suhteen aikana muuttuu.

Alussa ollaan tekeviä, ahkeria ja huomioivia, pidetään huolta itsestä ja kodista, ollaan kiinnostuneita suhteesta ja maailmasta.

Sitten kun nainen on saatu satimeen, niin heittäydytään ihan lapsen tasolle, odotetaan että nainen hoitaa kodin, lapset ja ruuan pöytään, ei huolehdita itsestä eikä kodista tai ihmisistä ympärillä.

Voisko joku mies selittää? Onko se alun huomiointi vain välivaihe uuden äidin etsinnässä?

Lapsellista olettaa toisen olevan muuttumaton. Tai itsensä.

No jos ihmiset eivät ole muuttumattomia, niin sen itsekkään, lapsia hoitamattoman miehen vaimo voi kai myös uskoa, että mies muuttuisi parempaan. Ainakin kannattaa varmaan kokeilla ennen kuin eroaa?

Taivahan tosi. Kiva huomata että joku tällä palstalla sanoo asiat niin kuin ne ovat!