En ole yhtään mitään
Olen 44-vuotias sinkku, opettaja. Viimeisin karmea parisuhde kariutui 8 vuotta sitten. Asun hirveässä asunnossa, kun parempia ei tällä palkalla saa yksin. Joudun olemaan äitini kanssa liki päivittäin ja orjailemaan häntä. Siskoni kanssa en tule toimeen ollenkaan, vielä vähemmän hänen puolisonsa. Ystäviä on vähän, mutta he eivät tietenkään perheellisinä ehdi tavata kovin usein, enkä,itsekään jaksaisi. En koe, että elämälläni on mitään merkitystä. Sama ois olla olematta.
Kommentit (14)
Sinä olet sinä ja arvokas juuri omana itsenäsi! Elämäntilanteesi aiheuttaa sinulle pahaa oloa, mutta se ei tee sinusta yhtään arvottomampaa tai huonompaa.
Toivon, että löydät valoa elämääsi.
Eikö ole mitään asioita mistä olet kiinnostunut? Harrastuksia? Mielenkiinnon kohteita?
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet sinä ja arvokas juuri omana itsenäsi! Elämäntilanteesi aiheuttaa sinulle pahaa oloa, mutta se ei tee sinusta yhtään arvottomampaa tai huonompaa.
Toivon, että löydät valoa elämääsi.
Juuri näin, tämä oli ihanasti kirjoitettu.
Ap, on tärkeää, että erotat olosuhteesi itsestäsi. Asiat voivat muuttua nopeastikin myös myönteiseen suuntaan. Voimia ja aurinkoa sinulle. Terveisin myös vaikeassa elämäntilanteessa oleva nainen.
En usko,, että mikään muuttuu. Olen ennen ajatellut, että tulossa on parempaa. Kymmenen vuotta on ollut tätä samaa paskaa. Olen lähes aina yksin, jos en ole äitini kanssa. Naamanikin alkaa jo rupsahtaa. Rahaakaan ei ole tehdä mitään erityistä. Elämässä ei ole mitään järkeä. Ap
Mulla on opettajan paperit mutta en ole päässyt oman alani töihin. Minun silmissäni sinä olet onnistunut.
Ainakin olet enemmän kuin AV:n ilkeät trollit.
Asutko ulkomailla? Koska Suomessahan saa asumistukea, jos palkka ei riitä. Kaikkea hyvää. Askel kerrallaan kohti uusia seikkailuja vaan. Mä en kyllä äitini ja sisarukseni kanssa hevillä asuisi.
No suurin osa meistä ei ole mitään.
Kukaan ei meitä muista 100 vuoden päästä. Vai montako yli 100 vuotta sitten elänyttä ihmistä te tiedätte? Napoleonin ja pari muuta suurmiestä miljardien ihmisten joukosta. Asettanee asiat perspektiiviin ?
Asun yksin kauheassa asunnossa, mutta en saa isompaa lainaa näillä tuloilla, että voisin ostaa kivemman asunnon. Äidin luona käyn päivittäin. Siskoa tapaan vain pakon edessä. Anteeksi epäselvyyteni. Työhön meno ahdistaa, ei ole mitään annettavaa enää lapsille. Ap
Sun pitää antaa itsellesi arvoa. Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja ymmärrän siksi masennuskausien mielensäätä, mutta mielestäni on ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että hyvin harvoin muutos vain tapahtuu, tai hyvät asiat vain saapuvat elämään. Tarkoitan siis sitä, että kun et ole tyytyväinen elämääsi, sun täytyy itse tehdä päätös muuttaa asioita ja tehdä töitä niiden asioiden eteen. Oman ajatusmaailman muuttaminen ei ole helppoa, mutta se on täysin mahdollista. Ala aktiivisesti haastamaan omia negatiivisia ajatuksiasi.
Kuulostaa vähän siltä, että tällä hetkellä et oikein elä itseäsi varten. Äitiä ei ole pakko nähdä joka päivä, jos ei halua (mikäli hän tarvitsee hoitajaa, kunnan kotihoito voi auttaa), eikä toisten ihmisten vastentahtoiseen passaamiseen kannata tuhlata omaa elämäänsä. :)
Mua itseäni helpottaa ajatus siitä, että meistä kenelläkään, tai elämällä, ei oikeastaan ole mitään merkitystä, vaan jokainen voi itse määritellä oman merkityksensä ja sen, mitä varten tällä planeetalla oikeastaan on.
Mikä sua kiinnostaisi elämässä, mitä haluaisit tehdä?
Muuta pois, heti. Siis HETI