Jos minua jännittää, ja minulle sanotaan että "hyvin se menee", niin miksi aina ärsyynnyn ihan älyttömästi?

Minustakin tuo on ärsyttävää. Minusta se tuntuu vähättelyltä. Itseä jännittää ja haluaisi suoriutua hyvin, mutta toiselle sillä ei ole niin väliä miten se menee, joten hän sanoo, että ihan hyvin se menee. Eli kun lopulta sopertaa jotain älytöntä, eikä saanut sanottua, mitä piti, niin onhan se vähän surkeaa, että siihen sanotaan vain, että ihan hyvä se oli. Niin, paitsi, että ei ollut. Mutta muita ei kiinnosta tai eivät kehtaa sanoa.

Tulet vähätellyksi etkä kohdatuksi tunteesi kanssa. Ymmärrettävää että suututtaa.

Minulle tulee tuosta kannustuksesta myös ärsyyntynyt olo, ja mietin päässäni että "no mistäpä sinä sitä tiedät että menee hyvin, entä jos meneekin päin peetä?"

Koska henkilö, joka sanoo noin, ei tiedä, miltä todella kova jännittäminen tuntuu.

Ja jos vielä ois paniikkihäiriö....Kuten mulla.... Jännitys + paniikkihäiriö, ei kiva :(

Mulla on aina ollut niin, että jos joku tai itse sanoo juurikin "hyvin se menee" silloin menee kaikki päin peetä mutta jos hoen mielessäni että "et onnistu" se menee täydellisesti.

XD

Muistan ihan ala-asteelta asti kun pelattiin pesistä, olin lyönti vuorossa ja hoin ääneen "en onnistu en onnistu" ja joku kuuli sen, hän huutaa että "kyllä sä onnistut!!"

Niin en osunut mutta seuraavalla hoin sitten mielessä etten osu niin silloin tuli hyvä lyönti.

Varmaan se on jotain psykologista

Minulla on ihan sama. Jännitän todella paljon ja kärsin myös paniikkikohtauksista. Ärsyttää ihan hirveästi, vaikka sillä tarkoitetaankin hyvää. Vielä enemmän ärsyttää, kun joku lohduttelee jälkikäteen, että hyvinhän selvisit kuitenkin. Tekee mieli inttää vastaan, että no enkä selvinnyt ja mennä mököttämään yksin jonnekin. :D Läheiseltä ihmiseltä tykkäisin paljon enemmän vaikka lohdutushaleista kuin mistään "hyvin se meni" -löpinästä.

Uskon, että taustalla on häpeä ja nolatuksi tulemisen pelko. Ja epäonnistumisen tunne. Sillä hetkellä "hyvin se meni" tuntuu valehtelulta.

En minäkään järin tykkää tuollaisesta. Muutenkin kannustamisessa minuun taitaa tehota paremmin käänteinen psykologia. Minulla on ilmeisesti tarve todistaa muka-tietäville ihmisille, että he ovat väärässä. Jos sanotaan, ettei jokin kumminkaan onnistu, niin saan siitä motivaatiota näyttää, että onnistunpas. Jos taas sanotaan, että onnistun, niin tekee mieli näyttää, että enpäs.

Kannustaminen ärsyttää ehkä osittain siksi, että jos onnistun, niin sitten annan kannustajalle "oikeuden" itsetyytyväisesti kuvitella, että onnistumiseni oli jotenkin hänen kannustamisensa ansiota eikä pelkästään omaa työtäni. On vaikea motivoitua yrittämään, jos samalla ajattelee, että onnistumisen kunnia menee jollekin toiselle: kannustajalle, joka ei tehnyt mitään.

Minua on kannustettu elämäni aikana ihan tarpeeksi. Ja eipä ole auttanut, kun ei minusta ole mitään tullut. Ehkä en olisi tällainen luuseri, jos olisi lytätty enemmän.

Olettepa hassuja kun ei tsemppaus ja lohdustus kelpaa.

Suomalaisia on sitten vaikea tukea ja kannustaa. Kaikki mitä sanoo on aina päin peetä. Ilmankos monet suomalaiset ei juuri paljon mitään puhukaan. Vaikeneminen on kultaa.

Mitä tilanteessa tulisi sanoa? Ei mitään, vai?

Lisäksi: jos kannustaja kuvittelee, että jokin onnistuu minulta helposti, en jaksa edes yrittää, koska kannustaja on vähätellyt sitä, miten paljon minun tarvitsee asian eteen taistella.

- 8

Voi miten hyvä, että tein tämän aloituksen. En ole ainoa! Joku ymmärtääkin minua. Olen paniikkihäiriöinen ja menossa just nyt hammaslääkäriin. Olen aivan paniikissa ja istun bussissa pidättämässä kyyneleitä. Mies sanoi puhelimessa että hyvin se menee ja minua alkoi raivostuttaa.

Koska onko se hyvin mennyt tilanne jos menen paniikkiin mutta hammas saa ensiapua? Tulee paineita, että pitää mennä koko tilanne ihan Zen. Muuten olen luuseri. Ap

Sama täällä, se on jotenkin niin turha lohdutus. Vähättelevää ja tuntuu pyrkimykseltä vain sivuuttaa minut, että lopettaisin valittamisen. No toki jos sanoja ei jaksa kuunnella valitustani...

Toinen samaan kategoriaan: kerron lähettäväni työhakemuksen paikkaan X ja lisään perään, että en tosin elättele suuria toiveita päästä sinne. Poikkeuksetta kuulen: "Mutta kannattaa silti yrittää, eihän se ota jos ei annakaan." Aaaarghh!! Minähän sanoin jo, että yritän, en tarvitse mitään turhia kannustuspuheita!!!

Tiedän, first world problems...

Numero 7 vielä jatkaa, että itse tykkään enemmän myötäelävästä lohduttamisesta. Tuntuu paremmalta, jos joku sanoo "Ei sinun ole pakko onnistua täydellisesti, teet sen mihin pystyt. Jos alkaa ahdistaa liikaa, voit lopettaa kesken eikä maailma kaadu siihen". Yritän itse puhua mielessäni itselleni tuohon tyyliin rauhoittelevasti ennen jotain tilanteita. Tuntuu paljon lohdullisemmalta antaa itselleen lupa epäonnistua kuin vaatia kaikkea menemään hyvin. Ei tarvitse olla täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Voi miten hyvä, että tein tämän aloituksen. En ole ainoa! Joku ymmärtääkin minua. Olen paniikkihäiriöinen ja menossa just nyt hammaslääkäriin. Olen aivan paniikissa ja istun bussissa pidättämässä kyyneleitä. Mies sanoi puhelimessa että hyvin se menee ja minua alkoi raivostuttaa.

Koska onko se hyvin mennyt tilanne jos menen paniikkiin mutta hammas saa ensiapua? Tulee paineita, että pitää mennä koko tilanne ihan Zen. Muuten olen luuseri. Ap

Olisi siis ollut parempi jos mies ei olisi sanonut mitään kannustavaa, ei olisi edes kommentoinut mitään? 

"Menet ja kärsit sen ohi vaan" olisiko ollut parempi kuin hyvin se menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi miten hyvä, että tein tämän aloituksen. En ole ainoa! Joku ymmärtääkin minua. Olen paniikkihäiriöinen ja menossa just nyt hammaslääkäriin. Olen aivan paniikissa ja istun bussissa pidättämässä kyyneleitä. Mies sanoi puhelimessa että hyvin se menee ja minua alkoi raivostuttaa.

Koska onko se hyvin mennyt tilanne jos menen paniikkiin mutta hammas saa ensiapua? Tulee paineita, että pitää mennä koko tilanne ihan Zen. Muuten olen luuseri. Ap

Olisi siis ollut parempi jos mies ei olisi sanonut mitään kannustavaa, ei olisi edes kommentoinut mitään? 

"Menet ja kärsit sen ohi vaan" olisiko ollut parempi kuin hyvin se menee?

Itse asiassa joo. Paljon parempi. Se on perzeestä mutta pakko tehdä ja niin edelleen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä tilanteessa tulisi sanoa? Ei mitään, vai?

Voi vaikka myöntää, että toisen pelko tai ahdistus tai jännitys on ihan todellista ja kannustaa puhumaan siitä lisää sen sijaan että vain toteaa pelon tai jännityksen olevan turhaa. Koska se ei ole turhaa vaan se on ihan todellista.

Joitakin alapeukkuja ovat antaneet näköjään juuri nuo "kannustajat". :D

Jep, ärsyttävää. Ärsyttävää siksi, että kommentti ei perustu mihinkään. 

Sen sijaan, jos toinen sanoo, että ehkä se ei mene hyvin, mutta se menee riittävän hyvin, niin se on parempi. Siinä on tarttumapintaa, ei vain huttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tilanteessa tulisi sanoa? Ei mitään, vai?

Voi vaikka myöntää, että toisen pelko tai ahdistus tai jännitys on ihan todellista ja kannustaa puhumaan siitä lisää sen sijaan että vain toteaa pelon tai jännityksen olevan turhaa. Koska se ei ole turhaa vaan se on ihan todellista.

No mieti, et jos toinen sanois, että joo kyllä se sun pelkos on ihan perusteltua koska suuri osa juurihoidoista epäonnistuu ja hampaan poistokin on vaarallista.  Ja jatkais vielä, että hammaslääkäreissä on tosi paljon tumemploita.

Olisko kiva?