Lue keskustelun säännöt.
Jos minua jännittää, ja minulle sanotaan että "hyvin se menee", niin miksi aina ärsyynnyn ihan älyttömästi?
19.07.2019 |
En jotenkin pysty ottamaan vastaan mitään, tuntuu että räjähdän vihasta jos joku kehtaa kannustaa. Tyhmää, tiedän. Tulee sellainen paniikki, että no mitäs jos ei menekään hyvin, hirveä häpeä sen jälkeen...
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin haluan, että mulle vakuutellaan onnistumista jos olen itse epäileväinen ja jännitän.
Ongelma tuossa on, että ei ihmiset VOI TIETÄÄ miten kukakin haluaa hänelle vastattavan. Kannattaa ottaa se ystävällismielisenä toivotuksena, eikä polttaa päreitä ja siltoja sen takia.
Ei voikaan tietää. Mutta itsekeskeinen ihminen joka ei ymmärrä maailman ja muiden ihmisten olevan hänestä erillisiä, olettaa muiden lukevan hänen ajatukset.
Nuo ihmiset ovat jääneet pienen lapsen tasolle. Sellaisen joka ei vielä tiedä äidin ja muun maailman olevan erillinen. Ihan pieni lapsi luulee että muut maailma on hänelle alisteinen ja hän on kaikkivoipa.
Narsistisilla ihmisillä ei ole kehittynyt tuo erillisyyden kokemus. Ovat surullisia, säälittäviä ja rasittavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyrant kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, jollain meni näköjään keskustelu tunteisiin :D Itse samaistun aloittajaan, mutta tiedän että itselläni se johtuu siitä että olen perfektionisti. Vasta nyt kolmekymppisenä olen alkanut opetella armon antamista itselleni. Enhän minä vaadi muiltakaan täydellisyyttä, miksi sitä silti koittaa hampaat irvessä itse suorittaa liikaa? Noh, ehkä se tästä vielä :D
Perfektionismi on mielisairaus joka voi johtaa täydelliseen lamautumiseen, sitä on hyvä käyttää tekosyynä kaikkeen tekemättömään. Lisäksi se antaa henkilölle mahdollisuuden arvostella aina toisia ja nousta valtaistuimelle tekemättä mitään. Ainoa oivallus joka parantaa tästä olemattomasta asiasta nimeltään perfektionismi, on ymmärrys, jossa näkee asioiden olevan täydellisiä vaikka ne eivät olisikaan täysin omassa kontrollissa. Perfektionismi on eräänlaista jumaluuden tavoittelua, jossa ihminen on unohtanut olevansa samojen lakien alainen, kuin kaikki universumissa.
Perfetkionisti on narsismia, jossa kuvitellaan olevansa muita tärkeämpiä ihmisiä. Ei perfektionisti vaadi välttämättä muilta täydellisyyttä, koska pitää muina niin huonoina ihmisinä itseensä verrattuna, ettei heiltä voikaan vaatia.
Itseään hän pitää muita parempana jolta pitääkin odottaa täydellistä.
Narskuja siis on nämä perfetktionistit. He ajattelevat, että voivat olla kaikessa täydellisiä, kunhan vain yrittävät parhaansa. Sehän ei pidä paikkaansa. Ei kukaan voi olla kaikessa täydellinen.
Perfektionisti on niin k-päinen että uskoo olevansa joku yli-ihminen, joka pysyy kun vain yrittää.
SAIRASTA!
Ja mitään eivät usko, mitä toiset sanovat, koska toiset ihmiset ovat heille pelkkää maan tomua.
Perfektonismi on kyllä sairasta, mutta harvoin narsistista sellaista.
Oma tyttäreni on perfektionisti ja kärsii suunnattomasti, muttei voi itselleen mitään. On myös maailman ystävällisin ja hyväsydämisin ihminen, aina valmiina auttamaan ja tukemaan toisia. Pikkaisen törkeää haukkua kaikkia narskuiksi.
Se on tavallaan todella narsistista ja se miksi näin on, on myös tuossa selitetty.
Eihän normaali ihminen oleta että hän on juuri se ainoa maailmasta, jolta voi odottaa täydellistä joka asiassa? Sehän on ihan naurettavan suuruuden hullua!
Ihminen siis pitää itseään niin paljon muita parempana, että voi vaatia itseltään täydellistä. Ja muilta ei voi vaatia, kun ovat niin säälittäviä etteivät edes voisi onnistua.
Narsististahan se on eikä mitään muuta. Vaikka olisi sinun tyttäresi ja kaikkea, niin itsekeskeistä ja suuruuden hullua.
Ja jos sinun lapsi on tuollainen, niin kyllä sietää sinun mennä peilin eteen miettimään erittäin pitkäksi ajaksi!
Mikä teissä on sitten muihin ihmisiin nähden sellaista, että olette heitä kaikkia (7.5 miljaria) tärkeämpiä tässä maailmassa?
Mikä teissä on niin suurenmoista ja upeaa, että kaikki 7.5 miljardia ihmistä vain miettii teidän koetulostanne ja teidän instapyllistelyänne, vaikka itsellä olisi syöpä uusimassa ja työpaikka lähdössä alta?
Mikä se teissä on niin erityistä ja kosmisessa mittakaavassa aivan mahdottoman mielenkiintoista, että koko universumi olisi aina vain teitä vastaan kaikessa. Mikä se sinun perseessäsi on niin erilaista kuin muiden, että se hammaslääkäri juuri sinun turpavärkkisi kohdalla mokaisi, vaikka olisi hoitanut 3999 potilasta ennen sinua, ilman mitään ongelmaa?
VASTATKAA alapeukuttavat RAUKAT!
Perustelkaa mikä teissä on muita parempaa ja suurempaa, niin lähden tästä ketjusta!
Vierailija kirjoitti:
Turhaan ressaat. Hyvin se menee.
=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ajattele olevani muita parempi tai tärkeämpi. Päinvastoin, koen olevani muita huonompi, vähäarvoinen, mitätön ja ylimääräinen. Sitä minun tulee yrittää hyvittää ja tasoittaa onnistumalla kaikessa ja epäonnistumisen pelko on lamauttavaa, pienissäkin asioissa.
Vaan onpa tämä näyttäytynyt ulospäin niin, että minuakin on syytetty ylimieliseksi, että luulen olevani muita parempi. Tämä on vähitellen eristänyt minut muista ja normaalista elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ajattele olevani muita parempi tai tärkeämpi. Päinvastoin, koen olevani muita huonompi, vähäarvoinen, mitätön ja ylimääräinen. Sitä minun tulee yrittää hyvittää ja tasoittaa onnistumalla kaikessa ja epäonnistumisen pelko on lamauttavaa, pienissäkin asioissa.
Vaan onpa tämä näyttäytynyt ulospäin niin, että minuakin on syytetty ylimieliseksi, että luulen olevani muita parempi. Tämä on vähitellen eristänyt minut muista ja normaalista elämästä.
Olet ihan samanlainen kuin muutkin. Ja luuletko että onnistumalla jossain tai kaikessa, saan jotain hyväksyntää ja "anteeksi" jonkun kuvitellun muita muka huonommuuden?
Mene terapiaan ja lopeta tuo höpötys!
Kyllä sä joskus pääset yli tuosta ap