Raaja poissa miten ottaa kuiskailut ja tujotukset vastaan?
Miten te otatte vastaan tujotukset, kuiskailut, osottamiset yms huomioon jos joku raaja puuttuu. Itse kamppailen asian kanssa ja haluaisin oppia niin että saisin olla iloinen muitten tuntemattomattomien kanssa? Voitteko keksiä asioita jossa saisin jonkun laisen hyväksymisen tujotuksiin ja kuiskailuihin.
Kommentit (28)
Ajattelen
- jos on itse sinut asian kanssa ja itsevarma niin katseet eivät häiritse
- uteliaisuus uutta ja itselle outoa asiaa kohtaan on luontaista ihmisille
- näkymättömyys häiritsisi ehkä enemmän kuin tuijotus, kun ihmiset katsoisivat ohi tai läpi, ja tietäisin miksi
- kuiskailu ja osoittelu ei ole hyvätapaista mutta miten sen kieltäisi, kaikki ei kehtaa kysyä suoraan, koska sitä pidetään vielä huonompana käytöksenä
- oli aika jolloin pahastuin ja häkellyin suorista kysymyksistä, mutta nykyään arvostan, ajattelen että voin tehdä joistain asioista tavallisia ja normaaleja avoimuudella (mulla ei puutu raajaa, eri asia)
Huumorilla tietenkin! Taitaa, tatskaa mitä vaan... ja asennetta. Niin kauan kun säälit itseäs, niin tuijotukset haittaa.
Jos ihmiset pitäisivät vaan huolta toisistaan ilman arvostelua jookosta joo? Ei sitäkään näe päällepäin jos joku on täys qsipää perheelleen tai muille vaikka pitäisi olla vilkku pään päällä, sais tuijottelut takaisin.
Tuijottaminen ja osoittelu on huonoa käytöstä, mutta ei varmaan yleensä ilkeydestä johtuvaa eli tahallaan pahan mielen aiheuttamista. Ehkä useimmiten uteliaan ihmisen ajattelemattomuutta ja sosiaalista kömpelöyttä?
Kyllä ilkeisiinkin ihmisiin varmaan joskus törmää.
Luulisi, että kaikki osaisivat käyttäytyä nykyään, kun tällaisista asioista puhutaan mediassa niin paljon, mutta näköjään valitettavasti ei.
Sinulla on täysi oikeus olla, liikkua ja iloita muiden ihmisten keskellä. Olet Jumalan luoma ihminen ja Hän on laittanut sinut tänne maailmaan kuten meistä jokaisen.
Kokemukset erilaisuudesta voivat ajan mittaan lisätä ihmistuntemusta ja psykologista vahvuutta. Katsoin joskus Youtubesta aiemmin ketjussa mainitun Nick Vujicicin luennon, ja hän puhui viisaasti mm. siitä, millainen oli olla erilainen lapsi koulussa ja kaveripiirissä.
Hyvää jatkoa!
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Itse saattaisin unohtua ajatuksiini "tuijottaen", koska tuosta tuli mieleeni vasta näkemäni video kuinka 3D-tulostimilla tehdään mekaanisia käsiä nopeasti kasvaville lapsille.
Ja ylempänä tulikin jo esille, että maailmalla on vaikka kuinka monta kaunista ihmistä, joilta puuttuu raaja jos toinenkin. Ja koska makuja on yhtä monia kuin ihmisiäkin, joku tuijottaja saattaa tuijottaa sinua ihaillen...
Etenkin pysäköidyistä autoista kaupan parkkipaikalla ja verhonvälistä ikkunoista töllötetään, muutenkin moni jää tuijottamaan kuin ois aaveen nähny, kai se on semmoinen oman pienen kuplan ulkopuolella tapahtuva seikkailu.