Annoin pettämisen anteeksi. Kaduttaa

Uskon, että on kyllä hankalaa olla suhteessa, jossa on tapahtunut pettämistä. Onhan se sen verran iso katastrofi suhteessa. Mahtaisiko parisuhdeterapia auttaa teitä molempia, jotta voisitte jatkaa yhteisoloa? Voimia sinulle x

Kuulostaa siltä, että et ole aidosti päässyt asian yli ja sydämestäsi antanut anteeksi. Luottamus ei ole palannut suhteeseen. Olisiko hyvä hakea ammattilaiselta keskusteluapua ja selvitellä omia ajatuksia ja tilannetta?

Kyllä sinulla on kaikki oikeus muuttaa mieltäsi. Todeta että parhaasi ja kaikkesi yritit mutta se ei vaan riitä. Senhän sinä lupasit että yrität kaikkesi, et luvannut muuta.

Nyt se yritys ei vaan riitä ja olet todennut sen. Jos olotila on kurja niin sinä saat itse tehdä päätöksen lähteä ja lopettaa parisuhde. Sen syynä on yhä vielä pettäminen, ei mikään 100% sinun oma epäonnistuminen.

Tsemppiä!

Ps. Yksin on parempi olla kuin parisuhteessa jossa voi huonosti.

Annoit anteeksi, mutta et voi unohtaa. Kaksi eri asiaa. Nyt sun täytyy miettiä kumman annat ratkaista teidän yhteiselon kohtalon. Et voi tuossa suossa velloa, mielenterveyteesi vaikuttaa, eikä se ole miestäkään kohtaan oikein, vaikka syyllinen kaikkeen tähän onkin.

Suo molemmille oma elämä tai sitten vaikka ammattiauttajan kanssa juttelet ja selvität mitä voit tehdä. Tunteitaan ei voi pakottaa, mutta elämänsä suuntaa voi määritellä ja muutoksia tehdä. Jos et vaan mitenkään pääse tuosta yli, niin tiedät mitä tehdä. Aika kuluu.

Kiitos teille. Tuli tosi hyvä mieli näistä vastauksista. Ehkä viisasta olisi käydä ensi töikseen ammattilaisen luona keskustelemassa asiasta. Yhdessä taikka erikseen. Totta on, että tähän tilanteeseen ja tähän olotilaan en voi enää jäädä. Tämähän murtaa lopulta molemmat.

Ap

Pelkäätkö että mies pettää yhä vai miksi tämä on ongelma? Kuulostaa että teillä on asiat hyvin poislukien sinun pelkosi.

No sinähän teit sen minkä lupasit: olet usean vuoden yrittänyt parhaasi päästä asian yli. Ei se tee sinusta epäonnistujaa, jos nyt myönnät sen tosiasian, että luottamus ei ole palannut pettämisen jälkeen ja tuskin tuleekaan palaamaankaan. Epäonnistuja olet vasta sitten jos jäät tuohon samaan tilanteeseen ja jatkat sellaisen elämän elämistä, missä ei yrittämisestä huolimatta tapahdu muutosta. Ja sinä et ole vetämässä keneltäkään mattoa alta. Miehesi alunperin sen maton teidän alta veti. Sinä olet vain yrittänyt pyristellä jonkinlaisessa välivaiheessa, joka ei ole johtanut mihinkään muuhun kuin pahan olon pitkittymiseen. Yksin olemisessa ei ole mitään pelättävää. Ehkä se olisikin se erityisen tärkeä (väli)vaihe sinulle juuri nyt. Kuulostaa kummalliselta, että elät syyllisyydessä, vaikka miehesi oli se, joka sinua petti... Yksinolo voisi auttaa pääsemään irti tuosta syyllisyyden tunteesta. Alkaisit näkemään selvemmin, mitä SINÄ tarvitset. Varsinkin masennusta sairasteleva voi helposti mukailla muita, koska energia ei riitä omien halujen ja toiveiden pohtimiseen ja toteuttamiseen. Voi olla vaikeaa, jos on eksynyt ja kadottanut itsensä eikä enää edes tiedä, minkä puolesta taistella. Tähän juuri tuo yksin oleminen ja itsenäisesti eläminen voisi tuoda apua. On pakko miettiä päätökset sen kannalta, mikä on itselle parasta ja mitä itse todella haluaa. Nyt vaikuttaa siltä, että teet päätöksesi miehesi toiveiden (pettämisen ignooraaminen ja suhteeseen jääminen pahasta olosta huolimatta) kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö että mies pettää yhä vai miksi tämä on ongelma? Kuulostaa että teillä on asiat hyvin poislukien sinun pelkosi.

Tietenkin se pelko on jatkuvasti takaraivossa. Meillä käydään samaa asiaa läpi. Mä jankkaan asioita ja mies tuskastuu. Erota ei kumpikaan halua mutta saas nähdä miten käy.

Ei petetyksi tullut pääse koskaan siitä yli. Välillä asiaa ei muista ollenkaan ja sitten se taas tulee jostakin mieleen. Sama tilanne kuin koulukiusatuksi joutuneena. Luottamus ihmisiin katoaa molemmissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö että mies pettää yhä vai miksi tämä on ongelma? Kuulostaa että teillä on asiat hyvin poislukien sinun pelkosi.

Minusta minä itse olen tällä hetkellä suurin ongelma suhteessa. Tästä kaikesta on aiheutunut itsetunnon romahtaminen ja riittämättömyyden tunne, joka nakertaa. Sisimmässäni pelkään sen tapahtuvan uudelleen.

Olen asiasta koittanut keskustella, mutta saan vastaukseksi joko naurahtelua tai hän loukkaantuu ja sitä myötä vaikenee täysin. Rakentavaa keskustelua aiheesta on vaikea toteuttaa miehen suhtautumisen vuoksi.

Et ole antanut anteeksi. olet vain sanonut antavasi. Eri asioita.

Et ole antanut anteeksi. Jos haluat antaa anteeksi, sinun on lopetettava se jankkaaminen ja mentävä vaikka ammattilaisen luo puimaan asiaa. Jos taas olet tajunnut, ettet halua tai voi antaa anteeksi, teidän pitää erota.

riippuu varmaan siitä miten paljon valehtelua, sinun pilkkana pitämistä, tuohon pettämiskuvioon on liittynyt, ja miten kauan sitä salasuhdetta kesti, ja miten se paljastui? Tunnustiko mies itse, vai saitko sinä hänet kiinni, vai kertoiko joku muu. Kovin pitkä salasuhde, yhteisen tulevaisuuden suunnittelu häenn kanssa, ja sit jos se toinen nainen onkin dumpannut miehesi, ja hädissään  tuli takaisin kun ei rakastajaansa saanut...niin aika harva varmaan jatkaisi...Mut en tiedä.

Mitään useamman kuukauden jatkuvaa kuviota en itse varmaan unohtaisi, jos siihen liittyisi vakavaa salailua valehtelua, yhteisten rahojenne käyttöä jne.

Ex-petti ja lopetin suhteen, koska tiesin, etten voisi enää luottaa häneen. Ajan myötä käy myös niin, että petettyä aletaan solvata ja syyllistää siitä, ettei hän pysty unohtamaan. Pettämistä myös harvoin oikeasti käsitellään loppuun asti ja harva pettäjä kykenee ottamaan vastaan petetyn raivoa tai tuskaa. Eräs tuttava erosi 35 vuoden kuluttua pettämisestä, kun se oli kuitenkin aina häntä vaivannut.

Vierailija kirjoitti:

riippuu varmaan siitä miten paljon valehtelua, sinun pilkkana pitämistä, tuohon pettämiskuvioon on liittynyt, ja miten kauan sitä salasuhdetta kesti, ja miten se paljastui? Tunnustiko mies itse, vai saitko sinä hänet kiinni, vai kertoiko joku muu. Kovin pitkä salasuhde, yhteisen tulevaisuuden suunnittelu häenn kanssa, ja sit jos se toinen nainen onkin dumpannut miehesi, ja hädissään  tuli takaisin kun ei rakastajaansa saanut...niin aika harva varmaan jatkaisi...Mut en tiedä.

Mitään useamman kuukauden jatkuvaa kuviota en itse varmaan unohtaisi, jos siihen liittyisi vakavaa salailua valehtelua, yhteisten rahojenne käyttöä jne.

Salailua liittyi vahvasti tuohon kuvioon. Pettämistä kesti useamman kuukauden ja kumppaneita oli muutamia.

Hän jäi ikävästi kiinni yhteisten tuttavien kautta, jotka lopulta painostivat miestäni kertomaan minulle totuuden.

Luottamuspula jyllää, mutten halua asettaa miestäni syytettyjen penkille jatkuvasti vain omien tunnetilojen sanelemana. Kaikesta huolimatta kunnioitan häntä ihmisenä.

Aivan itse tämän tietoisesti valitsin. Luulin kai itseäni vahvemmaksi kuin olenkaan. Valita nyt anteeksiannon polku tietäen, että edessä on helvetillinen kivireki vedettävänä. Tekisin nyt toisin, mutta suunta ei ole kuin eteenpäin. Edessä on ratkaisujen ja isojen päätösten aika.

Ap

Erosin viisitoista vuotta ensimmäisen pettämisen jälkeen. Niitä pettämisiä olikin sitten pitkin avioliittoa. En koskaan pystynyt unohtamaan sitä ensimmäistäkään kertaa, vaikka yritin. Pettäminen tuhoaa suhteen perustan ja kannattaa lähteä heti, eikä tuhlata elämästään vuosia. Pettäjä kun pettää toistekin ja kolmannen kerran jne. Valitettavasti.

Ei sinulla olekaan mitään syytä luottaa tai antaa anteeksi, luultavammin mies pettää yhä, mutta on vain parempi siinä. Pettäminen on kiusaamisen muoto, jossa nolataan petetty puoliso. Se on vallankäyttöä ja alistamista, julkista nolaamista missä kohde ei tiedä olevansa nolattuna. Se on sinun seksuaalisuutesi omistamistamista ja hallintaa kun samalla pettäjä itse on vapaa tekemään mitä tahansa.  

Kumppaneita muutamia? En kyllä ihmettele, ettet pysty tosissasi anteeksi antamaan saati unohtamaan.

No minusta olet ainakin yrittnyt kaikkesi niin kuin lupasit. Ei kannata itseään näännyttää enempää jos tuntuu pahalta. Mies saa lopulta syyttää itseään.

Tuo että kumppaneita oli useampia on kyllä vaikea unohtaa ja antaa anteeksi. Tosi kylmäveristä toimintaa mieheltäsi.

Olet yrittänyt lähes mahdotonta eli antaa anteeksi ja unohtaa. Mietin vain, että onko tuo mies kaikkien ponnistelujesi arvoinen, luotettava ylipäätään?