Millaiset välit sinulla on äitiisi?

ok

Hyvät välit. 100km maanpinnalla ja 2m multaa.

Menet vain vauvasi kanssa kylään.

Joku estohan tuolla mammallasi tuntuu olevan.

Lapsella on kuitenkin hyvä olla suhteita sukuun ja oma isovanhempi olisi kiva olla olemassa.

Onko lapsen isän puolelta mahdollisuus isovanhempiin, vaikket isän kanssa olekaan yhdessä?

En ole yli kahdeksaan vuoteen puhunut, kuullut tai nähnyt. Turvakiellot hommattu, nimet muutettu ja muutettiin toiselle puolelle suomea. Väkivaltaisesta hullusta on yllättävän vaikea päästä eroon. Lapsenlapsiaan ei ole tavannut, eikä tapaa.

Erittäin hyvät välit. Puhutaan yleensä facessa viesteillä, nähdään ehkä pari kertaa vuodessa kun välimatkaa on 170km niin ei jaksa sitä ajaa kovin usein kummatkaan. Lapset käy vähän useammin ja ovat useamman päivän kerrallaan.

Ei tietenkään kenenkään luo mennä kysymättä, eihän sitä tiedä onko siellä jotain muita tai ovatko kotonakaan, tottakai pitää kysyä ennenkuin toisen kotiin tuppautuu ja kaukaa ajetaan sen takia. 

Mulla on kaksi siskoa ja yksi veli, ja ei ole mitään erityisiä äiti-tytärpäiviä kellään ollut, toki on voitu joskus mennä jonnekin niin ettei isä ole mukana tai muut sisarukset niin lasketaanko se sitten, ne nyt vaan on sattumia sitten. Nuorin sisko tietysti on eniten ollut äidin kanssa kahdestaan matkoillakin josku koska me vanhemmat ollaan oltu sitten jo omien perheiden kanssa matkustelemassa. Ja me joilla on lapsia ollaan saatu äidiltä ja isältä lastenhoitoapua tilanteista riippuen., välimatka on usein este ja ennen tietysti se että vanhemmat oli vielä työelämässä.

Läheiset välit ja sen takia ahdistaa kun äiti alkaa olemaan jo iäkäs ja hänen lähestyvä kuolema on mielessä aina vaan useammin. Ehkä epäsopivasti sanottu, mutta tavallaan kadehdin niitä jotka ei ole vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä, taitavat päästä tässä asiassa vähän helpommalla.

Lämpimät muistot. Äitini on siis kuollut.

Ei olla koskaan oltu läheisiä, äiti ei ollut kovin kiinnostunut lapsistaan, harrastukset ja työt ja ylityöt olivat tärkeämpiä. Opin jo hyvin pienenä olemaan kertomatta asioitani äidille, koska hän ei kuitenkaan ymmärtänyt ja kertoi ne eteenpäin. Nyt hänellä on keskivaikea muistisairaus ja joudun huolehtimaan hänestä jatkuvasti. Olen käytännössä omaishoitaja ilman palkkaa ja koen sen hyvin raskaaksi. Omia lapsia minulla ei ole, syynä suurelta osin se että en osaisi itse olla äiti kun en saanut siihen minkäänlaista mallia.

Hyvät ja lämpimät. Ja viimeiset 5 vuotta täysin ongelmattomat, hän kuoli 2014.

Olen nähnyt viimeksi joulukuussa 2010. Sen jälkeen ei omasta tahdostaan pitänyt yhteyttä moneen vuoteen. Sitten muutaman vuoden ajan soitti aina äitienpäivänä, mutta en vastannut. Nyt on ollut hiljaista, ja näin tämä saa jatkuakin kunnen kuolema jomman kumman korjaa.

Olisikin kyseessä joku pikkuriita, mutta hän on alkoholisti, sadistinen sellainen. Piti ja pitää minua, adoptiolastaan, kakkosluokan kansalaisena, mihinkään kykenemättömänä hepsankeikkana jota vuoroin kiusasi henkisesti, vuoroin tukisteli ja retuutti lapsuudessani. Ja kun yritin kasvaa aikuiseksi, henkinen piina jatkui tuohon vuoteen 2010. Tulin silloin raskaaksi, eikä hän kestänyt sitä. 

Kylmät ja etäiset, hyvä niin. Pääsen paljon helpommalla, kun en ole kyseisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.