Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa kiukuttelevaa ja mykkäkoulua pitävää miestäni, muita?
18.07.2019 |
Oikeasti miten te jaksatte? Mun miehellä on aina ollut tapana vaan olla sellainen etäinen, outo ja pitää mua varpaillaan. Jankkaa vain ettei oo mikään, sitten aina tunnustaa myöhemmin oli se työasia tai stressaa vain rahatilanne.
Kun koitetaan keskustella aina menee tällä kaavalla: kun kerron että minua loukkaa tämä tai tuo, tai toivoisin tämän menävän näin, alkaa "ei mikään koskaan ole hyvin, älä ole mun kanssa ku oon tämmöinen p*ska eikä kelpaa". Sitten sanon etten niin ajattele, mutta asiaan tultava muutos. Mies aina ottaa nämä huakkumisena. Sitten alkaa murjottaa ja eikä vastaa mitään. Tahallaan on vain hiljaa ja minä hermostun. Tulee riita ja käskee aina painua tänne ja tonne ja erotaan sitten. Kun pahoita tästä mieleni sanoo etten saisi ottaa tosissaan kun hän ei tarkoita sellaista.
Olen vaan väsynyt tähän, asioista ei voi jutella. Kaikki on vain toisen haukkumisesta kuulemma. Myös hermot sillä menee heti kun joku ei onnistu, kiroilee ja kaikki on nii perseestä. Oikeasti nykyään ajattelen että se nalkuttaa pahemmin kun monet naiset. Vapaa aikansa on korjaamassa autoja harrastuksena, minä siivoan ja koitan pitää taloa pystyssä ja olla menettämättä järkeä oman ajan puutteessa. Jos olen todella poikki ajattelen, että tänään en siivoa, vain pakolliset ja huomenna sitten jaksaa. Mies tulee kotiin ja alkaa imuroida, kiroaa kun täällä ei koskaan kukaan siivoa ja aina saa kaiken tehdä. No näin just, totean vaan että näinköhän on ja Herra on hyvä ja siivoaa sitten.
Huh sainpas purkautua. Helvetin raskasta elää ihmisen kanssa, kun koskaan ei tiedä mikä sillä nyt on. Sitten itse ajattelee eikö hän tahdo olla kanssani, onko joku työasia vai väsymys.
Kommentit (23)
"minua loukkaa tämä tai tuo, tai toivoisin tämän menävän näin"
"asiaan tultava muutos."
"asioista ei voi jutella. Kaikki on vain toisen haukkumisesta kuulemma."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä lisään vielä, ettei mies ilmeisesti ole oppinut keskustelemaan asioista, ne vain pitäisi lakaista maton alle. Kun mulla on ollut vaikeita asioita elämässä, olisin tarvinnut hänet rinnalle hän vain jättää yksin. Oon mennyt sitten terapiaan juttelemaan ja ratkomaan asioitani. Tuntuu ettei hän arvosta minua, hoidan asiat ja olen antanut omaa aikaa aina, mutta vaatinut sitä myös itse.
Tuntuu, että kaikkeen pitäisi löytyä aina joku syyllinen, on sellainen syyllistävä. En minä hae neuvoja ollakko vai ei, haluan vaan anonyymisti purkaa ajatuksia ja no eihän sitä tiedä oliko täällä muita ketkä samoja asioita pyörittelee. Ap
Minun mieheni on mykkäkoulun mestari. Lapsellista käytöstä. Ärsyttää todella.
Vierailija kirjoitti:
"minua loukkaa tämä tai tuo, tai toivoisin tämän menävän näin"
"asiaan tultava muutos."
"asioista ei voi jutella. Kaikki on vain toisen haukkumisesta kuulemma."
Esimerkkinä: "minua harmittaa, kun joudun kantamaan vastuuta kodista yksin, olisi kiva jos sinäkin välillä vapaapäivinå osallistuisit enemmän, etkä heti aamusta lähde vain omiin harrastuksiin"
Mies: jaa. En minä sitten osaa mitään, kun aina haukut minua. Oon niin huono sitten
"en minä niin ajattele, en vain jaksa olla vastuussa yksin kokoajan ja tuntuu epöruilulta että vain toisella on omaa aikaa kaikki vapaapäivät ja en voi suunnitella omia menoja"
Mies: ei sitten kun mikään ei kelpaa. *alkaa mökötys*
Nyt oon päättänyt etten enää aloita keskustelua, mutta en lähde mökötykseen mukaan. Miksi minun täytyisi jatkuvasti pahoittaa mieli, mutta kyllä se välejä hiertää kun toinen ei suutaan avaa ja ottaa kaiken sanomisen mollauksena.
Ap
Jos sinua vaivaa jokin asia, haluat puhua siitä (vaikka asialle ei ehkä kukaan voisikaan tehdä yhtään mitään). Jos miestäsi vaivaa jokin asia (kuten työstressi tai raha-asiat), hän haluaa käsitellä asian yksin omassa päässään (ja mahdollisesti miettii, miten asian saisi ratkaistua). Teillä on vain erilainen tapa käsitellä näitä asioita. Mä olen jossain määrin miehesi kaltainen. Varsinkin asioissa, jotka liittyvät mun työhöni tai raha-asioihini. Mulle olisi kauhistus olla parisuhteessa, jossa kotona pitäisi jokaista omaa tunnetilaansa alkaa selittämään ja selvittämään. Joskus vaan voi olla sellaisia päiviä, että yksinkertaisesti vaan vituttaa...kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos hän on aina tuollainen, niin etpä mitään muutosta saa aikaan vaatimalla sitä toiselta. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään.
Neuvoni on siis, että joko eroatte ilman sen kummempia keskusteluja, tai sitten annat miehen mellastaa rauhassa ja olet itse välittämättä siitä. Kertoo sitten syyt, jos on kertoakseen. Nuo siivouskiukut ja muut kommentit kertovat vain marttyyriluonteesta. Anna olla rauhassa marttyyri, mutta älä itse lähde siihen mukaan, älä vaadi keskusteluja tai muutoksia, kun se ei kerran tuota tulosta.
Omaa aikaa saa, kun järjestää sitä. Jos on lapsia, se vaatii vähän järjestelyä, mutta onnistuu kyllä. Jos kyse on siivoamisesta ja paikkojen siistinä pitämisestä, niin ei niitä tarvi aikatauluttaa minuutilleen.
Ärsyttäväähän tuollainen on, mutta parisuhteen ongelmissa yleensä on niin, että molempien on muututtava.
Vierailija kirjoitti:
No jos hän on aina tuollainen, niin etpä mitään muutosta saa aikaan vaatimalla sitä toiselta. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään.
Neuvoni on siis, että joko eroatte ilman sen kummempia keskusteluja, tai sitten annat miehen mellastaa rauhassa ja olet itse välittämättä siitä. Kertoo sitten syyt, jos on kertoakseen. Nuo siivouskiukut ja muut kommentit kertovat vain marttyyriluonteesta. Anna olla rauhassa marttyyri, mutta älä itse lähde siihen mukaan, älä vaadi keskusteluja tai muutoksia, kun se ei kerran tuota tulosta.
Omaa aikaa saa, kun järjestää sitä. Jos on lapsia, se vaatii vähän järjestelyä, mutta onnistuu kyllä. Jos kyse on siivoamisesta ja paikkojen siistinä pitämisestä, niin ei niitä tarvi aikatauluttaa minuutilleen.
Ärsyttäväähän tuollainen on, mutta parisuhteen ongelmissa yleensä on niin, että molempien on muututtava.
Kiitos vastauksesta. Meillä on lapsia,vähän isommalla ikäerolla. Yhden kanssa vielä sain jotenkin asiat järjestettyä, siivottua, töissä helppo käydä. Kakkosen tulo muutti tietenkin elämää enemmän, lapsia kaksi ja työtä enemmän yms. Mies ei huono isä ole, hoitaa lapsia yms, mutta tosiaan ei ymmärrä myös tarvitsevan omaa aikaa. Olen nyt kodinhoidon tuella ja jatkuvasti kuulen syyllistämistä kun hän joutuu maksamaan kaiken. Yksi päivä sanoin etten enää jaksa, olemme yhdessä sopineet että olen kotona myöhempään, kuopustabei tarvitse pienenä laittaa hoitoon kun rahatilanne ei ole huono.
Hän sanoo ettei tarvitse mennä töihin, sitten valittaa kun pyydän rahaa johonkin tai hänen on maksettava ruokaostokset. Itselläni koko kodinhoidon tuki menee heti laskuihin. Sit kun hermot menee itsellä, olen sanonut että hänen on sanottava jos meillä olekaan varaa kotona olemiseen, menen sit töihin. Sit taas alkaa että ei sun tarvi mennä. Mut väsynyt olemaan jatkuvasti syyllistettynä ja varpaillaan.
Ei miehen ole pakko puhua. Mutta olisihan se kiva jos voisi edes kertoa että mietityttää eism työasiat. Eikä niin et ei ole mikään mutta käytös ihan erilaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika pariterapeutille ( Antti Ervasti sexpo). Nimittäin naisterapeutti oli miehen mielestä vaan salaliitossa mun kanssa. Mues terapeutti kun puhui samoista asioista oma mieheni muutti käytöstään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hän on aina tuollainen, niin etpä mitään muutosta saa aikaan vaatimalla sitä toiselta. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään.
Neuvoni on siis, että joko eroatte ilman sen kummempia keskusteluja, tai sitten annat miehen mellastaa rauhassa ja olet itse välittämättä siitä. Kertoo sitten syyt, jos on kertoakseen. Nuo siivouskiukut ja muut kommentit kertovat vain marttyyriluonteesta. Anna olla rauhassa marttyyri, mutta älä itse lähde siihen mukaan, älä vaadi keskusteluja tai muutoksia, kun se ei kerran tuota tulosta.
Omaa aikaa saa, kun järjestää sitä. Jos on lapsia, se vaatii vähän järjestelyä, mutta onnistuu kyllä. Jos kyse on siivoamisesta ja paikkojen siistinä pitämisestä, niin ei niitä tarvi aikatauluttaa minuutilleen.
Ärsyttäväähän tuollainen on, mutta parisuhteen ongelmissa yleensä on niin, että molempien on muututtava.Kiitos vastauksesta. Meillä on lapsia,vähän isommalla ikäerolla. Yhden kanssa vielä sain jotenkin asiat järjestettyä, siivottua, töissä helppo käydä. Kakkosen tulo muutti tietenkin elämää enemmän, lapsia kaksi ja työtä enemmän yms. Mies ei huono isä ole, hoitaa lapsia yms, mutta tosiaan ei ymmärrä myös tarvitsevan omaa aikaa. Olen nyt kodinhoidon tuella ja jatkuvasti kuulen syyllistämistä kun hän joutuu maksamaan kaiken. Yksi päivä sanoin etten enää jaksa, olemme yhdessä sopineet että olen kotona myöhempään, kuopustabei tarvitse pienenä laittaa hoitoon kun rahatilanne ei ole huono.
Hän sanoo ettei tarvitse mennä töihin, sitten valittaa kun pyydän rahaa johonkin tai hänen on maksettava ruokaostokset. Itselläni koko kodinhoidon tuki menee heti laskuihin. Sit kun hermot menee itsellä, olen sanonut että hänen on sanottava jos meillä olekaan varaa kotona olemiseen, menen sit töihin. Sit taas alkaa että ei sun tarvi mennä. Mut väsynyt olemaan jatkuvasti syyllistettynä ja varpaillaan.
Ei miehen ole pakko puhua. Mutta olisihan se kiva jos voisi edes kertoa että mietityttää eism työasiat. Eikä niin et ei ole mikään mutta käytös ihan erilaista. Ap
Mä ymmärrän teitä molempia. Oikeastaan teidän olisi pitänyt jo ennen hoitovapaasta päättämistä tehdä vuosibudjetti, josta selvästi olisi näkynyt, miten paljon mihinkin välttämättömään asiaan menee rahaa ja minkä verran rahaa jää niiden jälkeen johonkin ylimääräiseen. Ja vasta sen jälkeen arvioida, onko hoitovapaan aikainen taloudellinen tilanteenne sellainen, joka ei aiheuta huolestumista kummallekaan ja johon kumpikin on valmis sitoutumaan ilman, että rahasta tulee riitaa.
Omaa aikaa sun pitää ottaa eikä pyytää sitä mieheltäsi. Eihän miehesikään pyydä omaa aikaa sulta. Kun mies tulee töistä, lähdet lenkille, kuntosalille, uimaan tai mitä nyt haluatkaan tehdä. Pari kertaa viikossa voi auttaa jo paljon. Et siis kysy, voitko lähteä vaan lähdet. Läpsystä ovensuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika pariterapeutille ( Antti Ervasti sexpo). Nimittäin naisterapeutti oli miehen mielestä vaan salaliitossa mun kanssa. Mues terapeutti kun puhui samoista asioista oma mieheni muutti käytöstään
Heh. Joo mies on kyllä sellainen että tajuaa asiat kun joku muu sanoo. Esim raskausaikana ei tajunnut mun mielialavaihteluita, kaverinsa vaimo odotti samaan aikaan ja vasta uskoi kun kaveri oli sanonut että oma vaimo myös aika herkillä ja voi huonosti.
Minua vaan väsyttää kun tuntuu, että jatkuvasti olen vastuussa että kaikilla olisi hyvä olla. Mies kiukuttelee, lapset kiukuttelee ja mies suuttuu siitäkin. Sanoo, että lähtee kohta johonkin kun kaikki vaan ulisee. Jos joku asia ei onnistu ja koitan sanoa ettei tää nyt maailmanloppu ole sehän on.
Reissuun kun mennään, muut ollaan innoissamaan jos samola käydään kyläilemässä kaukana asuvien ihmisten luona. Mies aloittaa kitinän heti kun perseestä mennä kylään kaikissa aina joku vika. Kun isovanhemmat lähtee reissuun ja tarjoaa kesämökkiä vapaaksi siitäkin valittaa kun perseestä olla täällä ja tuolla. Ei vissiin tajua ettei me lasten kanssa jakseta vain kotona kököttää, hänestä tietenkin mukava olla kotona sitten illalla kun ollut harrastuksessa ja tavannut ystäviä koko päivän. Itse paloin loppuun kuopuksen vauva aikana.
Aloitin taas salilla käynnin joka on oma henkireikäni. Mutta usein se menee niin, että kun sanon että aamulla lähden sitten salille, mies sanoo että hän oli jo sopinut tätä ja tuota. Sitten illalla se on ihan poikki ja valittaa kun ei saa levätä. Kun itse kävin töissä en voinut olla yhtä väsynyt kun mun työpäivät ei ollu niin pitkiä kun hänen.
Välillä vaan tuntuu, onko mieheni ihan tunteeton ja itsekäs. Onhan minussakin vikoja, olen aika tulisieluinen itsekin, ehkä sillä lietsonut noita meidän riitoja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hän on aina tuollainen, niin etpä mitään muutosta saa aikaan vaatimalla sitä toiselta. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään.
Neuvoni on siis, että joko eroatte ilman sen kummempia keskusteluja, tai sitten annat miehen mellastaa rauhassa ja olet itse välittämättä siitä. Kertoo sitten syyt, jos on kertoakseen. Nuo siivouskiukut ja muut kommentit kertovat vain marttyyriluonteesta. Anna olla rauhassa marttyyri, mutta älä itse lähde siihen mukaan, älä vaadi keskusteluja tai muutoksia, kun se ei kerran tuota tulosta.
Omaa aikaa saa, kun järjestää sitä. Jos on lapsia, se vaatii vähän järjestelyä, mutta onnistuu kyllä. Jos kyse on siivoamisesta ja paikkojen siistinä pitämisestä, niin ei niitä tarvi aikatauluttaa minuutilleen.
Ärsyttäväähän tuollainen on, mutta parisuhteen ongelmissa yleensä on niin, että molempien on muututtava.Kiitos vastauksesta. Meillä on lapsia,vähän isommalla ikäerolla. Yhden kanssa vielä sain jotenkin asiat järjestettyä, siivottua, töissä helppo käydä. Kakkosen tulo muutti tietenkin elämää enemmän, lapsia kaksi ja työtä enemmän yms. Mies ei huono isä ole, hoitaa lapsia yms, mutta tosiaan ei ymmärrä myös tarvitsevan omaa aikaa. Olen nyt kodinhoidon tuella ja jatkuvasti kuulen syyllistämistä kun hän joutuu maksamaan kaiken. Yksi päivä sanoin etten enää jaksa, olemme yhdessä sopineet että olen kotona myöhempään, kuopustabei tarvitse pienenä laittaa hoitoon kun rahatilanne ei ole huono.
Hän sanoo ettei tarvitse mennä töihin, sitten valittaa kun pyydän rahaa johonkin tai hänen on maksettava ruokaostokset. Itselläni koko kodinhoidon tuki menee heti laskuihin. Sit kun hermot menee itsellä, olen sanonut että hänen on sanottava jos meillä olekaan varaa kotona olemiseen, menen sit töihin. Sit taas alkaa että ei sun tarvi mennä. Mut väsynyt olemaan jatkuvasti syyllistettynä ja varpaillaan.
Ei miehen ole pakko puhua. Mutta olisihan se kiva jos voisi edes kertoa että mietityttää eism työasiat. Eikä niin et ei ole mikään mutta käytös ihan erilaista. Ap
Mä ymmärrän teitä molempia. Oikeastaan teidän olisi pitänyt jo ennen hoitovapaasta päättämistä tehdä vuosibudjetti, josta selvästi olisi näkynyt, miten paljon mihinkin välttämättömään asiaan menee rahaa ja minkä verran rahaa jää niiden jälkeen johonkin ylimääräiseen. Ja vasta sen jälkeen arvioida, onko hoitovapaan aikainen taloudellinen tilanteenne sellainen, joka ei aiheuta huolestumista kummallekaan ja johon kumpikin on valmis sitoutumaan ilman, että rahasta tulee riitaa.
Omaa aikaa sun pitää ottaa eikä pyytää sitä mieheltäsi. Eihän miehesikään pyydä omaa aikaa sulta. Kun mies tulee töistä, lähdet lenkille, kuntosalille, uimaan tai mitä nyt haluatkaan tehdä. Pari kertaa viikossa voi auttaa jo paljon. Et siis kysy, voitko lähteä vaan lähdet. Läpsystä ovensuussa.
Hyvä pointti. Näin me katsottiin ja todettiin että rahat riittää mainiosti. Meillä sikäki hyvä, että asumiskustannukset tässä talossa todella pienet. Miehen harrastus on vaan todella kallis, autonosat ei oo hirveen halpoja. Varsinkin kun ostaa monta autoa ja kaikkiin osia niin rahaa palaa. Itse saan sen kodinhoidontuen reilu 200e kuussa ja lapsilisät. Ne kyllä menee laskuihin valitettavasti. Ja monesti olen kysynyt, onko taloudellinen tilanne edelleenkin hyvä. Vastaus on aina että kyllä on. Mutta siis pointti vain on se, etten jaksa kuunnella syyllistämistä kun minulla ei ole rahaa. Olen sanonut, että kodinhoidontukeen vaikuttaa hänen tulonsa, meen sitten töihin kun en jaksa kuunnella. Mut sekään ei ole hyvä sitten.
Ensimmäisinä vuosina mies kerran jäi työttömäksi. Asui minun asunnossani, minä maksoin vuokran, asumiskulut yms. En koskaan syyllistänyt häntä vaan tuin. Vaikka kävi töissä sen jälkeen ei silloin ollut väärää, että minä maksoin kaiken. En ajattele, että miehen tienaamat rahat ovat omiani, mutta nyt kun olemme perhe luulisi että ne on perheemme hyväksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hän on aina tuollainen, niin etpä mitään muutosta saa aikaan vaatimalla sitä toiselta. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään.
Neuvoni on siis, että joko eroatte ilman sen kummempia keskusteluja, tai sitten annat miehen mellastaa rauhassa ja olet itse välittämättä siitä. Kertoo sitten syyt, jos on kertoakseen. Nuo siivouskiukut ja muut kommentit kertovat vain marttyyriluonteesta. Anna olla rauhassa marttyyri, mutta älä itse lähde siihen mukaan, älä vaadi keskusteluja tai muutoksia, kun se ei kerran tuota tulosta.
Omaa aikaa saa, kun järjestää sitä. Jos on lapsia, se vaatii vähän järjestelyä, mutta onnistuu kyllä. Jos kyse on siivoamisesta ja paikkojen siistinä pitämisestä, niin ei niitä tarvi aikatauluttaa minuutilleen.
Ärsyttäväähän tuollainen on, mutta parisuhteen ongelmissa yleensä on niin, että molempien on muututtava.Kiitos vastauksesta. Meillä on lapsia,vähän isommalla ikäerolla. Yhden kanssa vielä sain jotenkin asiat järjestettyä, siivottua, töissä helppo käydä. Kakkosen tulo muutti tietenkin elämää enemmän, lapsia kaksi ja työtä enemmän yms. Mies ei huono isä ole, hoitaa lapsia yms, mutta tosiaan ei ymmärrä myös tarvitsevan omaa aikaa. Olen nyt kodinhoidon tuella ja jatkuvasti kuulen syyllistämistä kun hän joutuu maksamaan kaiken. Yksi päivä sanoin etten enää jaksa, olemme yhdessä sopineet että olen kotona myöhempään, kuopustabei tarvitse pienenä laittaa hoitoon kun rahatilanne ei ole huono.
Hän sanoo ettei tarvitse mennä töihin, sitten valittaa kun pyydän rahaa johonkin tai hänen on maksettava ruokaostokset. Itselläni koko kodinhoidon tuki menee heti laskuihin. Sit kun hermot menee itsellä, olen sanonut että hänen on sanottava jos meillä olekaan varaa kotona olemiseen, menen sit töihin. Sit taas alkaa että ei sun tarvi mennä. Mut väsynyt olemaan jatkuvasti syyllistettynä ja varpaillaan.
Ei miehen ole pakko puhua. Mutta olisihan se kiva jos voisi edes kertoa että mietityttää eism työasiat. Eikä niin et ei ole mikään mutta käytös ihan erilaista. Ap
Mä ymmärrän teitä molempia. Oikeastaan teidän olisi pitänyt jo ennen hoitovapaasta päättämistä tehdä vuosibudjetti, josta selvästi olisi näkynyt, miten paljon mihinkin välttämättömään asiaan menee rahaa ja minkä verran rahaa jää niiden jälkeen johonkin ylimääräiseen. Ja vasta sen jälkeen arvioida, onko hoitovapaan aikainen taloudellinen tilanteenne sellainen, joka ei aiheuta huolestumista kummallekaan ja johon kumpikin on valmis sitoutumaan ilman, että rahasta tulee riitaa.
Omaa aikaa sun pitää ottaa eikä pyytää sitä mieheltäsi. Eihän miehesikään pyydä omaa aikaa sulta. Kun mies tulee töistä, lähdet lenkille, kuntosalille, uimaan tai mitä nyt haluatkaan tehdä. Pari kertaa viikossa voi auttaa jo paljon. Et siis kysy, voitko lähteä vaan lähdet. Läpsystä ovensuussa.
Hyvä pointti. Näin me katsottiin ja todettiin että rahat riittää mainiosti. Meillä sikäki hyvä, että asumiskustannukset tässä talossa todella pienet. Miehen harrastus on vaan todella kallis, autonosat ei oo hirveen halpoja. Varsinkin kun ostaa monta autoa ja kaikkiin osia niin rahaa palaa. Itse saan sen kodinhoidontuen reilu 200e kuussa ja lapsilisät. Ne kyllä menee laskuihin valitettavasti. Ja monesti olen kysynyt, onko taloudellinen tilanne edelleenkin hyvä. Vastaus on aina että kyllä on. Mutta siis pointti vain on se, etten jaksa kuunnella syyllistämistä kun minulla ei ole rahaa. Olen sanonut, että kodinhoidontukeen vaikuttaa hänen tulonsa, meen sitten töihin kun en jaksa kuunnella. Mut sekään ei ole hyvä sitten.
Ensimmäisinä vuosina mies kerran jäi työttömäksi. Asui minun asunnossani, minä maksoin vuokran, asumiskulut yms. En koskaan syyllistänyt häntä vaan tuin. Vaikka kävi töissä sen jälkeen ei silloin ollut väärää, että minä maksoin kaiken. En ajattele, että miehen tienaamat rahat ovat omiani, mutta nyt kun olemme perhe luulisi että ne on perheemme hyväksi. Ap
Musta tuntuu, että miehesi ajatteli teidän selviävän sun hoitovapaasi aikana ihan hyvin peruselämisen kustannuksista (kuten selviättekin), mutta ei siitä, että hänen pitäisi luopua hoitovapaasi ajaksi harrastuksestaan tai ainakin vähentää sitä. Nyt hänen pitäisi valita harrastuksensa ja lastensa kotihoidon väliltä, mutta ei haluaisi luopua kummastakaan. Ja se harmittaa.
Ei ole myöhäistä tehdä budjettia. Arvioitte siihen realistisesti kaikki kulut, myös ruokakulut. Jos sinä pääasiassa hoidat ruokaostokset, sun tililläsi täytyy joka kuukausi olla sellainen summa, että se riittää kuukauden ruokiin. Silloin sun ei edes tarvitse pyytää mieheltä rahaa ruokaostoksiin. Jää ainakin yksi riidanaihe pois.
Sori vaan mutta tuntuu että olet yhdessä melkoisen ikävän tyypin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näitä löytyy myös muilta. Ei miestä kannata päästää saman katon alle.
Olen myös pari kertaa törmännyt näihin mielensäpahoittajiin. Ihan hel*tin rasittavia säälipakkauksia. On varmaan niin huono itsetunto, että pitää aina uhriutua "että oon aina niin pa*ka kaikessa". Mistään ei voi kerkustella, mitään ei saa kommentoida eikä varsinkaan esittää kritiikkiä. Sitä ei näiden sielu kestä. Liekö ihan joku mielenterveysongelma taustalla vai kaikesta loukkaantuva narsisti, että häntähän ei neuvota ja arvostella.
Voi ei :( Kuulostaa melkein samalta kuin ex-mieheni. Kaikki oli kuulemma hänelle aina rankempaa, vaikka olisi tismalleen samoja asioita koettu :D Kovin osallistuva ei ollut isänäkään ja eron jälkeen ei ole lapsia paljoakaan ottanut luokseen. Ovat tänä kesänä olleet yhden yön isällään ja voi olla, että isän osallistuminen lasten hoitoon/kasvatukseen tältä kesältä oli sitten siinä.
Mitenkö jaksetaan? No siten, että oma tasoni riitti saamaan kunnon miehen, niin ei tarvinnut valita kumppaniksi tuollaista debiiliä.
Sanoit, että on aina ollut tuollainen. Aloit kuitenkin suhteeseen häneen kanssa. Oletitko että hän maagisesti ajan myötä muuttuisi ihannekumppaniksi?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkö jaksetaan? No siten, että oma tasoni riitti saamaan kunnon miehen, niin ei tarvinnut valita kumppaniksi tuollaista debiiliä.
Eipä tämän kommentin perusteella uskoisi, että riitti :D
"Sitten sanon etten niin ajattele, mutta asiaan tultava muutos."
Eli ajattelet.