Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin ärsyttää, kun yksi ystävä pyrii hyötymään sosiaalisista verkostoistani
17.07.2019 |
Tunnen tämän ystävän jo lapsuudesta saakka, nyt ollaan kohta nelikymppisiä. Hänellä ei ole eri kouluista, kimppakämpistä, työpaikoista, harrastuksista yms. jäänyt muita ystäviä jäljelle kuin minä. Milloin hän on vain kyllästynyt johonkin uuteen tuttavuuteen, milloin on tullut riitaa yms., mutta pitkiä ystävyyssuhteita hänellä ei ole minua lukuun ottamatta ollut. Se johtuukin paljolti omista sosiaalisista taidoistani, sillä olen joustava, ennakoiva yms., ylipäätään sosiaalisti taitavahko tapaus. Minulla on paljon erilaisia sosiaalisia verkostoja, esim. entisistä työpaikoista, harrastuspiireistä, opiskelupaikoista jne. Sinänsä hassua on, että olen luonteeltani paljolti introvertti, mutta koska sosiaaliset taitoni ovat niin hyvät (mm. kuuntelen toista, olen kiinnostunut, empaattinen), ihmiset ystävystyvät mielellään kanssani.
Yhä enemmän on alkanut ärsyttää, että tuo ystäväni pyrkii yhä enemmän ja enemmän hyötymään noista sosiaalisista suhteistani, joiden eteen olen siis vuosien varrella nähnyt paljon aikaa ja vaivaa. Esim. nyt tänä kesällä hän on useamman kerran viikossa pyytänyt -viime aikoina jopa ikävään sävyyn vaatinut, että voisi tulla mukaan minun muihin kaveritapaamisiin. Hänellä kun ei ole oikein muita sosiaalisia kontakteja kuin minä, haluaisi hän nähdä minua useamman kerran viikossa. Minulla ei kuitenkaan ole siihen aikaa eikä jaksamista, joten olen sanonut, että voidaan nähdä vaikka kerran viikossa tai kahdessa. Osan ajasta kun haluan olla myös ihan yksikseni esim. Netlixiä ahmien.
Tuo kaveri ei siis oikein tahdo tajuta, ettei hän vaan voi ykskaks tulla täysin vieraiden ihmisten kanssa tapaamiseen. Noilla tapaamisilla voidaan puhua hyvinkin henkilökohtaisista asioista, kuten lapsettomuushoidoista, puolison uskottomuudesta, lapsen kehitysvammaisuudesta, paino-ongelman kanssa kamppailusta jne. Olen koittanut tätä hänelle kauniisti selittää, mutta vastaukset ovat tasoa a) "joo, suomalaiset on just tollaisia. Ollaan vaan pienissä piireissä eikä haluta jutella muille kuin kavereille". tai b) "No etkö sä voisi järjestää jotain illanistujaisia, joissa kaikki olisi toisilleen vieraita ja vaikka pelattaisiin Trivial Pursuitia". En kehtaa sanoa hänelle suoraan että: a) hän itse ei ole vuosien varrella onnistunut pitämään yllä ystävyyssuhteita vaan ne ovat aina katkenneet johonkin. Ihmissuhteisiin pitää nähdä vaivaa ja panostaa, jotta ne toimivat. b) Kuten sanoin, olen luoteeltani introvertti ja minua ahdistaa ajatus, että alkaisin emännöimään jotain toisilleen vieraan porukan peli-iltaa tms. Miksi minun pitäisi olla se, joka on vastuussa toisten ihmisten sosiaalisista suhteista?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sä voisit järjestää jonkinlaisen tapaamisen esim ihan pienimuotoisenkin johon pyydät pari kaveriasi ja tämän takiaisen. Sitten katsotte synkkaako. Valkkaa vaikka ne joista on vähiten iloa sulle kun se hyöty on itsellesi ilmeisesti kaiken a ja o. Parhaassa tapauksessa tämä kaverisi ei enää vaivaa sinua jatkuvilla tarpeillaan tavata.
Outo tapa ajatella että toinen on tulossa kärkkymään sinun apajillesi,ihan kuin ihmiset olisivat jotain hyödykkeitä joita et halua jakaa. Mitä sinulta käytännössä voitaisiin tuossa tilanteessa viedäMiksi aloittajan pitäisi järjestää jokin tapaaminen? Voihan tämä kaverikin järjestää tapaamisen, johon kutsuu mukaan ap:n kavereineen tai jopa ap:n kaverit ilman ap:tä.
No ei ole mikään pakko :D käyhän se noinkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärtänyt tämän aloituksen pointtia ollenkaan. Minäkin olen nelikymppinen, minulla on laaja ystäväpiiri ja olen asunut monessa paikassa sekä maailmalla että Suomessa, joten ystäväpiiri koostuu erilaisista ihmisistä eri paikoista. Helsingissä asuessani autoin useampaakin muualta muuttanutta saamaan sosiaalisen elämän alulle, eli aloin ottaa heitä mukaan oman ystäväpiirini tapaamisiin (eikä kyllä ketään tämän ikäistä haitannut puhua kipeistäkin asioista normaalisti vaikka entuudestaan tuntemattomiakin saattoi olla joskus mukana joko minun tai jonkun muun tuomana).
Monestakin ystävästäni on tullut ystäviä keskenään ja saattavat tavata myös ilman minua. Nämä tuttavuudet ja ystävyydet ovat taas osaltaan johtaneet uusiin. Eikö se olisi ap:llekin hyvä, ettet olisi enää tämän ihmisen ainoa ystävä, jos et jaksa itse häneen olla yhteydessä niin paljon?
Olen iloinen, että olen voinut olla kavereideni sosiaaliselle elämälle hyödyksi. En tajua, missä asennossa aivojeni pitäisi olla ajatellakseni, että ystäväni ovat jotenkin ansiottomasti hyötyneet minun ystäväpiiristäni ja se olisi jotenkin väärin. Tosin en ole kokenut myöskään ystäväpiirin ylläpitämistä mitenkään vaivalloisena, että sekään olisi syy miksi kokisin toisten hyötyneen minun "vaivannäöstäni"
Mulla on muutama hyvä ystävä, joiden kanssa vietän aikaa joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pitäisin ihmeellisenä, jos jompikumpi ehdottaisi mulle kavereita omasta kaveripiiristään tai yrittäisi tutustuttaa meitä. Ap:n kaveri vaikuttaa vähän kummalliselta tyypiltä, mun mielestä ystävät hankitaan itse ja sekin kertoo jotakin, jos ei pysty ylläpitämään suhteita. Sellaista ihmistä en veisi mukana ystävieni tapaamisiin.
Mulla on iän karttuessa ystävät lisääntyneet, kun lasten kasvettua on paremmin aikaa ystäville. Itse olen jokaisen ystävän hankkinut.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt tämän aloituksen pointtia ollenkaan. Minäkin olen nelikymppinen, minulla on laaja ystäväpiiri ja olen asunut monessa paikassa sekä maailmalla että Suomessa, joten ystäväpiiri koostuu erilaisista ihmisistä eri paikoista. Helsingissä asuessani autoin useampaakin muualta muuttanutta saamaan sosiaalisen elämän alulle, eli aloin ottaa heitä mukaan oman ystäväpiirini tapaamisiin (eikä kyllä ketään tämän ikäistä haitannut puhua kipeistäkin asioista normaalisti vaikka entuudestaan tuntemattomiakin saattoi olla joskus mukana joko minun tai jonkun muun tuomana).
Monestakin ystävästäni on tullut ystäviä keskenään ja saattavat tavata myös ilman minua. Nämä tuttavuudet ja ystävyydet ovat taas osaltaan johtaneet uusiin. Eikö se olisi ap:llekin hyvä, ettet olisi enää tämän ihmisen ainoa ystävä, jos et jaksa itse häneen olla yhteydessä niin paljon?
Olen iloinen, että olen voinut olla kavereideni sosiaaliselle elämälle hyödyksi. En tajua, missä asennossa aivojeni pitäisi olla ajatellakseni, että ystäväni ovat jotenkin ansiottomasti hyötyneet minun ystäväpiiristäni ja se olisi jotenkin väärin. Tosin en ole kokenut myöskään ystäväpiirin ylläpitämistä mitenkään vaivalloisena, että sekään olisi syy miksi kokisin toisten hyötyneen minun "vaivannäöstäni"
Kai kuitenkin ymmärrät, että osa meistä arvostaa vielä yksityisyyttään sen verran, ettei halua puhua kipeistä asoistaan tuntemattomille eikä välttämättä edes mistään henkilökohtaisen elämänsä asioista? Mä voisin ottaa jonkun ulkopuolisen mukaani johonkin kaveriporukkani tapaamiseen, mutta vain siinä tapauksessa, että se sopisi kaikille muillekin porukassa ja että uskoisin vahvasti ko henkilön sopivan ko porukkaan. Ja tietysti myös muutkin voisivat ottaa mukaan kavereitaan, sisaruksiaa, puolisonsa tai ketä vaan haluavatkin. Tapaamisen luonne muuttuu, jos siinä on ulkopuolisia.
Porukan kasaan saaminen voi keski-iässä olla sen verran hankalaa, että tapaamista jo oikeasti odotetaan. Jos sitten mukana onkin yllättäen joku tuntematon, keskustellaan porukalla kuten keskusteltaisiin tuntemattoman kanssa bussipysäkilläkin tai kaupan kassajonossa. Tämä voi olla monelle aika pettymyskin - varsinkin, jos on joutunut näkemään vaivaa sen eteen, että pääsee edes tulemaan - eikä tapaaminen todennäköisesti edes kestä kovin kauaa, koska porukka lähtee koteihinsa tai muualle, koska tapaaminen ei antanutkaan sitä mitä siltä oli odotettu.
Samoin toivoisin, että jos ollaan porukalla tapaamassa ja joku aikoo tuoda sinne mukanaan ihan muita ihmisiä, asiasta ainakin kerrottaisiin mulle etukäteen. Silloin voisin itse päättää. lähdenkö ollenkaan, otanko itse jonkun ystäväni/puolisoni/työkaverini/siskoni mukaan vai päätänkö lähteä asenteella, että ihan sama, keitä tapaan eli haluan vain lähteä, koska ei ole sillä hetkellä parempaakaan tekemistä.
Ap:n sosiaaliset taidot perustuvat kaksinaamaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voisi ? Peli-illat on kivoja. Ja niissä tutustuu helpommin, kuin että tarvitsisi pitää joutavanpäiväistä kohteliasta jutustelua aluksi yllä.
Jos sun muut ystäväsi tykkäävät tästä yksinäisestä, niin kyllä alkavat pyytää hekin häntä mukaan.
Mutta minusta tuntuu, että sinä tässä tahdot pitää tuon yksinäisen ressukan vain ja ainoastaan itselläsi eli olet mustis, mutta verhoat sen vielä ikävästi luulotteluun, että ystäväsi hyväksikäyttäisi sinua.
Aika raukkamaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt tämän aloituksen pointtia ollenkaan. Minäkin olen nelikymppinen, minulla on laaja ystäväpiiri ja olen asunut monessa paikassa sekä maailmalla että Suomessa, joten ystäväpiiri koostuu erilaisista ihmisistä eri paikoista. Helsingissä asuessani autoin useampaakin muualta muuttanutta saamaan sosiaalisen elämän alulle, eli aloin ottaa heitä mukaan oman ystäväpiirini tapaamisiin (eikä kyllä ketään tämän ikäistä haitannut puhua kipeistäkin asioista normaalisti vaikka entuudestaan tuntemattomiakin saattoi olla joskus mukana joko minun tai jonkun muun tuomana).
Monestakin ystävästäni on tullut ystäviä keskenään ja saattavat tavata myös ilman minua. Nämä tuttavuudet ja ystävyydet ovat taas osaltaan johtaneet uusiin. Eikö se olisi ap:llekin hyvä, ettet olisi enää tämän ihmisen ainoa ystävä, jos et jaksa itse häneen olla yhteydessä niin paljon?
Olen iloinen, että olen voinut olla kavereideni sosiaaliselle elämälle hyödyksi. En tajua, missä asennossa aivojeni pitäisi olla ajatellakseni, että ystäväni ovat jotenkin ansiottomasti hyötyneet minun ystäväpiiristäni ja se olisi jotenkin väärin. Tosin en ole kokenut myöskään ystäväpiirin ylläpitämistä mitenkään vaivalloisena, että sekään olisi syy miksi kokisin toisten hyötyneen minun "vaivannäöstäni"
Kai kuitenkin ymmärrät, että osa meistä arvostaa vielä yksityisyyttään sen verran, ettei halua puhua kipeistä asoistaan tuntemattomille eikä välttämättä edes mistään henkilökohtaisen elämänsä asioista? Mä voisin ottaa jonkun ulkopuolisen mukaani johonkin kaveriporukkani tapaamiseen, mutta vain siinä tapauksessa, että se sopisi kaikille muillekin porukassa ja että uskoisin vahvasti ko henkilön sopivan ko porukkaan. Ja tietysti myös muutkin voisivat ottaa mukaan kavereitaan, sisaruksiaa, puolisonsa tai ketä vaan haluavatkin. Tapaamisen luonne muuttuu, jos siinä on ulkopuolisia.
Porukan kasaan saaminen voi keski-iässä olla sen verran hankalaa, että tapaamista jo oikeasti odotetaan. Jos sitten mukana onkin yllättäen joku tuntematon, keskustellaan porukalla kuten keskusteltaisiin tuntemattoman kanssa bussipysäkilläkin tai kaupan kassajonossa. Tämä voi olla monelle aika pettymyskin - varsinkin, jos on joutunut näkemään vaivaa sen eteen, että pääsee edes tulemaan - eikä tapaaminen todennäköisesti edes kestä kovin kauaa, koska porukka lähtee koteihinsa tai muualle, koska tapaaminen ei antanutkaan sitä mitä siltä oli odotettu.
Samoin toivoisin, että jos ollaan porukalla tapaamassa ja joku aikoo tuoda sinne mukanaan ihan muita ihmisiä, asiasta ainakin kerrottaisiin mulle etukäteen. Silloin voisin itse päättää. lähdenkö ollenkaan, otanko itse jonkun ystäväni/puolisoni/työkaverini/siskoni mukaan vai päätänkö lähteä asenteella, että ihan sama, keitä tapaan eli haluan vain lähteä, koska ei ole sillä hetkellä parempaakaan tekemistä.
Ymmärrän toki, ja tietenkin aina ollaan kysytty muilta lupa, voiko joku uusi ihminen tulla tapaamiseen. Itse luotan ystäviini ja siihen että myös heidän ystävänsä sopivat joukkoon. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei ikinä ole tullut sellaista tilannetta, että jonkun yhden ihmisen läsnäolo olisi jotenkin muuttanut tilanteen normaalista poikkeavaksi. Ehkä ystäväpiirini on jollain tavalla erilainenkin, iän myötä tuntuu että ennen jotenkin yksityisemmältä tuntuneet asiat eivät enää monellakaan tunnu niin suurilta salaisuuksilta kun itsellä ja kaikilla on ollut vaikka ja mitä. Mutta tässähän ihmiset ovat erilaisia. Pääpointtini kuitenkin liittyi siihen, että päästämällä yksinäisen kaverin ystäväpiiriinsä saattaa ratketa ongelma liittyen siihen että yksinäinen toivoo enemmän yhteydenpitoa kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt tämän aloituksen pointtia ollenkaan. Minäkin olen nelikymppinen, minulla on laaja ystäväpiiri ja olen asunut monessa paikassa sekä maailmalla että Suomessa, joten ystäväpiiri koostuu erilaisista ihmisistä eri paikoista. Helsingissä asuessani autoin useampaakin muualta muuttanutta saamaan sosiaalisen elämän alulle, eli aloin ottaa heitä mukaan oman ystäväpiirini tapaamisiin (eikä kyllä ketään tämän ikäistä haitannut puhua kipeistäkin asioista normaalisti vaikka entuudestaan tuntemattomiakin saattoi olla joskus mukana joko minun tai jonkun muun tuomana).
Monestakin ystävästäni on tullut ystäviä keskenään ja saattavat tavata myös ilman minua. Nämä tuttavuudet ja ystävyydet ovat taas osaltaan johtaneet uusiin. Eikö se olisi ap:llekin hyvä, ettet olisi enää tämän ihmisen ainoa ystävä, jos et jaksa itse häneen olla yhteydessä niin paljon?
Olen iloinen, että olen voinut olla kavereideni sosiaaliselle elämälle hyödyksi. En tajua, missä asennossa aivojeni pitäisi olla ajatellakseni, että ystäväni ovat jotenkin ansiottomasti hyötyneet minun ystäväpiiristäni ja se olisi jotenkin väärin. Tosin en ole kokenut myöskään ystäväpiirin ylläpitämistä mitenkään vaivalloisena, että sekään olisi syy miksi kokisin toisten hyötyneen minun "vaivannäöstäni"
Kai kuitenkin ymmärrät, että osa meistä arvostaa vielä yksityisyyttään sen verran, ettei halua puhua kipeistä asoistaan tuntemattomille eikä välttämättä edes mistään henkilökohtaisen elämänsä asioista? Mä voisin ottaa jonkun ulkopuolisen mukaani johonkin kaveriporukkani tapaamiseen, mutta vain siinä tapauksessa, että se sopisi kaikille muillekin porukassa ja että uskoisin vahvasti ko henkilön sopivan ko porukkaan. Ja tietysti myös muutkin voisivat ottaa mukaan kavereitaan, sisaruksiaa, puolisonsa tai ketä vaan haluavatkin. Tapaamisen luonne muuttuu, jos siinä on ulkopuolisia.
Porukan kasaan saaminen voi keski-iässä olla sen verran hankalaa, että tapaamista jo oikeasti odotetaan. Jos sitten mukana onkin yllättäen joku tuntematon, keskustellaan porukalla kuten keskusteltaisiin tuntemattoman kanssa bussipysäkilläkin tai kaupan kassajonossa. Tämä voi olla monelle aika pettymyskin - varsinkin, jos on joutunut näkemään vaivaa sen eteen, että pääsee edes tulemaan - eikä tapaaminen todennäköisesti edes kestä kovin kauaa, koska porukka lähtee koteihinsa tai muualle, koska tapaaminen ei antanutkaan sitä mitä siltä oli odotettu.
Samoin toivoisin, että jos ollaan porukalla tapaamassa ja joku aikoo tuoda sinne mukanaan ihan muita ihmisiä, asiasta ainakin kerrottaisiin mulle etukäteen. Silloin voisin itse päättää. lähdenkö ollenkaan, otanko itse jonkun ystäväni/puolisoni/työkaverini/siskoni mukaan vai päätänkö lähteä asenteella, että ihan sama, keitä tapaan eli haluan vain lähteä, koska ei ole sillä hetkellä parempaakaan tekemistä.
Ymmärrän toki, ja tietenkin aina ollaan kysytty muilta lupa, voiko joku uusi ihminen tulla tapaamiseen. Itse luotan ystäviini ja siihen että myös heidän ystävänsä sopivat joukkoon. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei ikinä ole tullut sellaista tilannetta, että jonkun yhden ihmisen läsnäolo olisi jotenkin muuttanut tilanteen normaalista poikkeavaksi. Ehkä ystäväpiirini on jollain tavalla erilainenkin, iän myötä tuntuu että ennen jotenkin yksityisemmältä tuntuneet asiat eivät enää monellakaan tunnu niin suurilta salaisuuksilta kun itsellä ja kaikilla on ollut vaikka ja mitä. Mutta tässähän ihmiset ovat erilaisia. Pääpointtini kuitenkin liittyi siihen, että päästämällä yksinäisen kaverin ystäväpiiriinsä saattaa ratketa ongelma liittyen siihen että yksinäinen toivoo enemmän yhteydenpitoa kuin ap.
Kyllä mä sitten tuon ymmärrän. Mä työskentelen it-alalla ja mulla on aivan mahtava työporukka. Niin mahtava, että tavataan välillä vapaa-ajallakin. Jos mennään keskenämme, tiedossa on 99%:sti puhetta nörttiaiheista. Jos paikalla olisi joku, joka on ihan eri alalla, todennäköisesti hän pitkästyisi. Itse ainakin pitkästyin parikymppisenä, kun poikaystävni otti mut mukaansa johonkin kavereidensa kanssa ja parin kaljan jälkeen miehet puhuivat vain inttijuttuja. BOOOOOOOOORING! Joten en lähtenyt enää mukaan, jos mukaan ei tullut edes yhden kaverinsa tyttöystäväkin.
Työporukkani kanssa kuitenkin sovitaan, otetaanko puolisot mukaan. Jos otetaan, jokainen tietää jo lähteissään, että ei puhuta pelkkiä nörttijuttuja. Kuitenkin jossain vaiheessa uppoudutaan niihin nörttiaiheisiinkin, mutta silloin puolisot voivat jutella jostain muusta eikä kukaan kyllästy, kun me väitellään jostain nörttiasiasta. Joskus sovitaan, että otetaan puolisoiden lisäksi lapsetkin mukaan. Silloinkin tapaamisen luonne on erilainen kuin jos olisi vain aikuisia. Mutta kun jokainen tietää etukäteen, että nyt on lapsetkin mukana, ei odota yhteiseltä ajalta samaa kuin jos vain aikuisia olisi mukana tai jos vain nörttejä olisi mukana.
Mulla on muitakin kaveriporukoita (opiskeluaikaisia ja harrastusporukoita), joissa porukan yhdistävän tekijän vuoksi on syntynyt vuosien varrella "inside-juttuja". Kyse ei ole välttämättä porukan sisäisistä jutuista vaan esimerkiksi opiskelemaamme alaa tai harrastusta koskevista jutuista. Vähän sama kuin työporukan nörttijutut Jos mukaan tulee yksi ihminen, jolla ei ole hajuakaan ko alasta tai harrastuksesta, todennäköisesti hänkin jossain vaiheessa pitkästyy. Toki pitää koittaa huomioida tämä ulkopuolinenkin ja puhua välillä muistakin aiheista, mutta koska nyt ollaan kokoonnuttu yhteen jutellaksemme ensisijaisesti meitä yhdistävistä asioista, niistä myös jutellaan. Sen vuoksi on hyvä, että ulkopuolisten mukaan tulemisesta sovitaan etukäteen, jotta muutkin voivat ottaa muita tuttujaan mukaan. Silloin keskustelunaiheet on monipuolisempia, koska on useampi pienempi, porukka keskustelemassa. Samaan aikaan osa voi jutella alasta tai harrastuksesta ja osa jostain ihan muusta. Ihmiset voivat tutustua toisiinsa.
Joo, mä ymmärrän, onhan toi rasittavaa. Mulla on kans yks kaveri, joka ei aina ymmärrä muiden rajoja. Jos mä oon jossain tapahtumassa muiden kavereiden kanssa, tää yks vaan lyöttäytyy seuraan. Ei siinä mitään, jos tulee morjenstamaan, mutta kun kyseessä on äärimmäisen puhelias ihminen, en saa enää juteltua muiden kanssa, kun tää yks vetää loppuillan jotain monologia. Harmittaa erityisesti silloin, kun on käymässä joku kaveri, joka asuu toisessa kaupungissa ja jota en usein tapaa. Tai jos nyt vaan haluaisin olla miesystäväni kanssa keikalla ilman kolmatta pyörää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt tämän aloituksen pointtia ollenkaan. Minäkin olen nelikymppinen, minulla on laaja ystäväpiiri ja olen asunut monessa paikassa sekä maailmalla että Suomessa, joten ystäväpiiri koostuu erilaisista ihmisistä eri paikoista. Helsingissä asuessani autoin useampaakin muualta muuttanutta saamaan sosiaalisen elämän alulle, eli aloin ottaa heitä mukaan oman ystäväpiirini tapaamisiin (eikä kyllä ketään tämän ikäistä haitannut puhua kipeistäkin asioista normaalisti vaikka entuudestaan tuntemattomiakin saattoi olla joskus mukana joko minun tai jonkun muun tuomana).
Monestakin ystävästäni on tullut ystäviä keskenään ja saattavat tavata myös ilman minua. Nämä tuttavuudet ja ystävyydet ovat taas osaltaan johtaneet uusiin. Eikö se olisi ap:llekin hyvä, ettet olisi enää tämän ihmisen ainoa ystävä, jos et jaksa itse häneen olla yhteydessä niin paljon?
Olen iloinen, että olen voinut olla kavereideni sosiaaliselle elämälle hyödyksi. En tajua, missä asennossa aivojeni pitäisi olla ajatellakseni, että ystäväni ovat jotenkin ansiottomasti hyötyneet minun ystäväpiiristäni ja se olisi jotenkin väärin. Tosin en ole kokenut myöskään ystäväpiirin ylläpitämistä mitenkään vaivalloisena, että sekään olisi syy miksi kokisin toisten hyötyneen minun "vaivannäöstäni"
Kai kuitenkin ymmärrät, että osa meistä arvostaa vielä yksityisyyttään sen verran, ettei halua puhua kipeistä asoistaan tuntemattomille eikä välttämättä edes mistään henkilökohtaisen elämänsä asioista? Mä voisin ottaa jonkun ulkopuolisen mukaani johonkin kaveriporukkani tapaamiseen, mutta vain siinä tapauksessa, että se sopisi kaikille muillekin porukassa ja että uskoisin vahvasti ko henkilön sopivan ko porukkaan. Ja tietysti myös muutkin voisivat ottaa mukaan kavereitaan, sisaruksiaa, puolisonsa tai ketä vaan haluavatkin. Tapaamisen luonne muuttuu, jos siinä on ulkopuolisia.
Porukan kasaan saaminen voi keski-iässä olla sen verran hankalaa, että tapaamista jo oikeasti odotetaan. Jos sitten mukana onkin yllättäen joku tuntematon, keskustellaan porukalla kuten keskusteltaisiin tuntemattoman kanssa bussipysäkilläkin tai kaupan kassajonossa. Tämä voi olla monelle aika pettymyskin - varsinkin, jos on joutunut näkemään vaivaa sen eteen, että pääsee edes tulemaan - eikä tapaaminen todennäköisesti edes kestä kovin kauaa, koska porukka lähtee koteihinsa tai muualle, koska tapaaminen ei antanutkaan sitä mitä siltä oli odotettu.
Samoin toivoisin, että jos ollaan porukalla tapaamassa ja joku aikoo tuoda sinne mukanaan ihan muita ihmisiä, asiasta ainakin kerrottaisiin mulle etukäteen. Silloin voisin itse päättää. lähdenkö ollenkaan, otanko itse jonkun ystäväni/puolisoni/työkaverini/siskoni mukaan vai päätänkö lähteä asenteella, että ihan sama, keitä tapaan eli haluan vain lähteä, koska ei ole sillä hetkellä parempaakaan tekemistä.
Ymmärrän toki, ja tietenkin aina ollaan kysytty muilta lupa, voiko joku uusi ihminen tulla tapaamiseen. Itse luotan ystäviini ja siihen että myös heidän ystävänsä sopivat joukkoon. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei ikinä ole tullut sellaista tilannetta, että jonkun yhden ihmisen läsnäolo olisi jotenkin muuttanut tilanteen normaalista poikkeavaksi. Ehkä ystäväpiirini on jollain tavalla erilainenkin, iän myötä tuntuu että ennen jotenkin yksityisemmältä tuntuneet asiat eivät enää monellakaan tunnu niin suurilta salaisuuksilta kun itsellä ja kaikilla on ollut vaikka ja mitä. Mutta tässähän ihmiset ovat erilaisia. Pääpointtini kuitenkin liittyi siihen, että päästämällä yksinäisen kaverin ystäväpiiriinsä saattaa ratketa ongelma liittyen siihen että yksinäinen toivoo enemmän yhteydenpitoa kuin ap.
Todennäköisesti onkin. Oma kokemukseni taas on, että ihmisistä on muutamassa vuodessa tullut aiempaa varovaisempia siitä, mitä yksityisasioitaan paljastavat muille. Huomaa jo ihan Facebookissakin (vaikka jokainen on sinne ihan itse fb-kaverinsa hyväksynyt), ettei enää yhtä avoimesti päivitetä oman elämän juttuja kuin vielä 5 vuotta sitten. Ihmiset haluavat aiempaa tarkemmin suojella yksityisyyttään. Sama pätee hyvin monilla reaalimaailmassakin eli tuntemattomille eikä edes puolitutuille haluta kertoa kovin paljoa itsestä. Ihan sama, vaikka tämä henkilö olisi jonkun ystävän kaveri.
Aloittajan tapauksessa kuvaus hänen kaveristaan ei saa ainakaan minua tuntemaan kovin suurta luottamusta ko henkilöä kohtaan, joten todennäköisesti tällaisen ihmisen seurassa kertoisin itsestäni vain nimeni ja sen jälkeen voisin jutella vaikka säästä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sillä ei ole mitään oikeutta hyötyä sun sosiaalisista suhteista, jos et itse hyödy siitä mitenkään.
Suomalaisilla on rasittava piirre olla tajuamatta, että hyödyn pitää olla molempiin suuntiin.
😂🤣💪 Spot on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jokun tietty syy ettet halua tämän ystävän liittyä sun kaveripiireihin? Siis toki ymmärrän, että joskus voi olla asioita, että vanhat kaverit ei ole valmiita jakaan uuden kanssa. Mutta miksei voi ehdottaa, että Hei, sopisko että ens kerralla mun kaveri Maija tulisi mukaan, se on tosi hauska tyyppi jne. ja ehkä kaikki viihtyvät oikein hyvin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Onko jokun tietty syy ettet halua tämän ystävän liittyä sun kaveripiireihin? Siis toki ymmärrän, että joskus voi olla asioita, että vanhat kaverit ei ole valmiita jakaan uuden kanssa. Mutta miksei voi ehdottaa, että Hei, sopisko että ens kerralla mun kaveri Maija tulisi mukaan, se on tosi hauska tyyppi jne. ja ehkä kaikki viihtyvät oikein hyvin yhdessä.
Mistä ihmeestä sait aloituksesta käsityksen, että ap:n kaveri olisi tosi hauska tyyppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jokun tietty syy ettet halua tämän ystävän liittyä sun kaveripiireihin? Siis toki ymmärrän, että joskus voi olla asioita, että vanhat kaverit ei ole valmiita jakaan uuden kanssa. Mutta miksei voi ehdottaa, että Hei, sopisko että ens kerralla mun kaveri Maija tulisi mukaan, se on tosi hauska tyyppi jne. ja ehkä kaikki viihtyvät oikein hyvin yhdessä.
Kehotat siis aloittajaa valehtelemaan ystävilleen? Valehteletko itse omillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jokun tietty syy ettet halua tämän ystävän liittyä sun kaveripiireihin? Siis toki ymmärrän, että joskus voi olla asioita, että vanhat kaverit ei ole valmiita jakaan uuden kanssa. Mutta miksei voi ehdottaa, että Hei, sopisko että ens kerralla mun kaveri Maija tulisi mukaan, se on tosi hauska tyyppi jne. ja ehkä kaikki viihtyvät oikein hyvin yhdessä.
Mistä ihmeestä sait aloituksesta käsityksen, että ap:n kaveri olisi tosi hauska tyyppi?
Hauska, mukava, tai mikä positiivinen sana häntä nyt kuvaa parhaiten. Jos ei ole mitään positiivista sanottavaa niin en kyllä ymmärrä miksi ap on tämän ystävä ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jokun tietty syy ettet halua tämän ystävän liittyä sun kaveripiireihin? Siis toki ymmärrän, että joskus voi olla asioita, että vanhat kaverit ei ole valmiita jakaan uuden kanssa. Mutta miksei voi ehdottaa, että Hei, sopisko että ens kerralla mun kaveri Maija tulisi mukaan, se on tosi hauska tyyppi jne. ja ehkä kaikki viihtyvät oikein hyvin yhdessä.
Mistä ihmeestä sait aloituksesta käsityksen, että ap:n kaveri olisi tosi hauska tyyppi?
Hauska, mukava, tai mikä positiivinen sana häntä nyt kuvaa parhaiten. Jos ei ole mitään positiivista sanottavaa niin en kyllä ymmärrä miksi ap on tämän ystävä ylipäätään.
Ihminen, joka riitaantuu helposti muiden kanssa, ei mielestäni vastaa mitään noista mainitsemistasi sanoista. On ihan mahdollista, että aloittaja on ainoa ihminen, jonka kanssa hän ei ole riitaantunut. Mulla on ollut yksi tuon tyyppinen kaveri enkä itse olisi ikinä ottanut riskiä, että hän olisi riitaantunut jonkun mun ystäväni kanssa ja pahimmassa tapauksessa mun ja ystäväni välit olisivat olleet ohi. Lopulta hän onnistui karkottamaan omat teini-ikäiset lapsensakin näiden isälle eli exälleen asumaan ja sen jälkeen minä olin ainoa, jonka kanssa enää haastaa riitaa. Siihen loppui meidän kaveruus.
Et voi "pelastaa" häntä, vaikka mitä järkkäisit. Hulluillekin on vertaisryhmiä, kyllä on kaverissa vikaa jos ei mitään keksi.
Älä itse ota mitään yhteyttä häneen. Jos hän pommittaa, älä vastaa tai vastaa "nyt ei ehdi". Sinun EI tarvi selittää hänelle yhtään mitään, saat aikuinen ihminen mennä ilman tuota perskärpästä.
Jos haluat tavata häntä, sovit ajan. Hän ei kunnioita sinua, sinun on laitettava rajat.
Jos olet narsismiin taipuvaisten kanssa tekemisissä, älä missään tapauksessa esittele heitä toisilleen. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä ymmärrän, onhan toi rasittavaa. Mulla on kans yks kaveri, joka ei aina ymmärrä muiden rajoja. Jos mä oon jossain tapahtumassa muiden kavereiden kanssa, tää yks vaan lyöttäytyy seuraan. Ei siinä mitään, jos tulee morjenstamaan, mutta kun kyseessä on äärimmäisen puhelias ihminen, en saa enää juteltua muiden kanssa, kun tää yks vetää loppuillan jotain monologia. Harmittaa erityisesti silloin, kun on käymässä joku kaveri, joka asuu toisessa kaupungissa ja jota en usein tapaa. Tai jos nyt vaan haluaisin olla miesystäväni kanssa keikalla ilman kolmatta pyörää.
Mulla on täysin samanlainen tuttu. Toimii myös niin, että vaikka kauempana asuva kaveri olisi tullut kylään mun luokse, lyöttäytyy seuraan jos näkee meidät jossain. Ei kysy voiko tulla, vaan jää notkumaan.
On myös sellainen henkilö, jonka täytyy aina saada tietää kaikki, joten jos puhutaan ohimennen jostain meidän keskinäisestä asiasta, seuraa kysymys- ja utelutulva.
Kerran tämä henkilö kertoi minulle kaverini hyvistä ja huonoista ominaisuuksista, eikä ymmärtänyt ettei edes tunne koko ihmistä, kysehän ei ole hänen kaveristaan.
Miksi aloittajan pitäisi järjestää jokin tapaaminen? Voihan tämä kaverikin järjestää tapaamisen, johon kutsuu mukaan ap:n kavereineen tai jopa ap:n kaverit ilman ap:tä.