Jos lapsesi tai muu läheinen sukulaisesi joutuisi kadulle, ottaisitko hänet luoksesi asumaan?

Kyllä periaatteessa, mutta en tiedä hyväksyisikö nykyinen vuokranantajani sellaisen järjestelyn.

Itse jouduin asumaan pari kuukautta äidin luona ja hän haukkui minua koko ajan siitä, että asuin hänen luonaan. Tilanne oli kyllä ihan tarpeeksi vaikea ilman sitä haukkumistakin. Vähän aikaisemmin välimme olivat olleet todella hyvät, ehkä paremmat kuin koskaan ennen, mutta täydellinen muutos äidin suhtautumisessa tapahtui heti sinä iltana kun muutin hänen kämppäänsä.

Olen ottanut. Ottaisin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vain mielisairas ei ottaisi. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan noin.

Ei mielisairaus tee ihmisestä tyhmää eikä tunteetonta.

Itse olen mielisairas, ja otin tyttäreni meille asumaan kun hän jäi asunnottomaksi.

Lapseni tietenkin, samoin siskoni, muut sukulaiset ja ystävät sillä ehdolla että on lyhytaikaista, tiedän että ko henkilö pyrkii löytämään asunnon nopeasti ja ei ole aktiivinen addikti tai rikollinen.

Riippuu, lapseni ottaisin ehdottomasti, mutta sukulaiset tietyllä varauksella. Sottaista hamstraaja tätiäni en ottaisi, enkä sekopää anoppiani. Jos jonkun sukulaisen ottaisin, en antaisi olla kauaa.

Tottakai ottaisin; lapseni, veljeni, miehen lapsen, äitini, parhaan ystäväni... koska tunnen heidät, ja tiedän että hakevat kyllä asunnon, ja tullaan toimeen jonkin aikaa saman katon alla.

Mutta voin ymmärtää, että kaiķkien ihmisten läheiset eivät ole edes tarpeeksi luotettavia, jotta niitä voisi kotiinsa päästää. Ihmisillä on erilaisia tilanteita.

Mieheni sukulaiset ja perheenjäsenet ottaisin, ehdottomasti.

Omiani en todellakaan, ne eivät ole koskaan auttaneet minua, joten eivät myöskään saisi minulta mitään apua.

Riippuu kuka sukulainen. Omat lapset todellakin, mutta alkoholistiäitiä en. En myöskään siskoani, mutta hänen lapsensa kyllä. Muita sukulaisia en huolisi. Heillä just se asenne, että on pärjättävä, niin pärjätköön sitten itsekseen. 

Lapseni tietenkin ottaisin. Ongelma olisi etäisyys hänen työhönsä t. työmahdollisuuksiinsa pk-seudulla.

Ongelma voisi olla myös, jos toisi taaperoaankin t. puolisoaan. Meidän asunto ei ole sisustettu heille.

Tietysti.Tai vaikka jonku tuntemattomanki.Ainut vaatimus:tässä talossa ei käytetä päihteitä(tupakka ok),möykätä yöllä,

Ottaisin ehdottomasti jos kyseessä ei olisi juoppo/narkkari. Läheiseni ovat tukeneet aina minua enkä epäilisi hetkeäkään auttaa ja tukea heitä.

Tarjoaisin heille heti kattoa pään päällä! Tarkoittaen lähinnä sohvaa, koska meillä ei juuri nyt ole ylimääräisiä makuuhuoneita. Mutta tarjoaisin sen mitä on.

Tarjosin juuri äidillenikin paikkaa jossa vapaasti viettää aikaa parin kk putkiremontin ajan. En epäiröinyt yhtään tai kysynyt edes mieheltäni asiaa.

Kyllä. On tilaa talossa ja perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsuuden ydinperhe ei ottaisi minua kotiinsa, vaikka todella isolla todennäköisyydellä tappaisin itseni.

Käänsivät selkänsä vakavan masennuksen aikoihin. 

Minusta ei olisi ollut vaivaa. olisin vaan tarvinnut jonkun paikan missä olla. 

Nyt en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koska ei perhe tee noin. Ystäväni on perheeni nyt.

Mun kaverini voisi sanoa noin. Hänellä on mielestään vain lievä masennus ja paniikkihäiriö.

Oikeasti hänellä on vainoharhainen psykoosi (ilmeisesti skitsofrenia) ja hän on erittäin aggressiivinen. Välillä hän on suljetulla muutaman kuukauden.

Hän yrittää tunkea vanhemmilleen tai siskolleen. Eivät ota sinne sekoilemaan ja riehumaan.

Asun yksin joten ehdottomasti, mutta sopisimme kyllä kestosta tarkkaan. Parempi kummallekin että on selvä peli.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni sukulaiset ja perheenjäsenet ottaisin, ehdottomasti.

Omiani en todellakaan, ne eivät ole koskaan auttaneet minua, joten eivät myöskään saisi minulta mitään apua.

Oletpa kiittämätön. He kasvattivat sinut aikuiseksi. Siinä oli suuri työ.

Äitini ei ottanut 23 vuotiasta poikaansa väkivaltaista narkkaria luokseen asumaan. Pelkäsi itsensä ja nuorempien sisarusten puolesta.

Meillä muutenkin kävi niin epämäärästä porukkaa toisinaan etsimässä tätä veljeä, että miten se homma olisikaan lähtenyt käsistä, jos veli olisi asunut saman katon alla