Jos lapsesi tai muu läheinen sukulaisesi joutuisi kadulle, ottaisitko hänet luoksesi asumaan?
Siis siihen asti, että löytää uuden asunnon. Minä ottaisin hetkeäkään empimättä, olen kuullut myös käsittämättömiä kommentteja siitä, miten joku ei ottaisi omaa lastaankaan luokseen asumaan em. tilanteessa koska "maailmassa on kaikkien yksin pärjättävä". Miksi hankkia lapsia, jos asenne on tuo?
Kommentit (37)
Nope. Hylkäsivät minut kun olin heikoilla, eli en todellakaan.
Minä en todellakaan ottaisi. Eipä kyllä ole lapsiakaan. Mutta en vanhempianikaan ottaisi, minä tarvitsen omaa tilaa ja omaa rauhaa. Kotonani minun täytyy saada olla RAUHASSA!!
En jos olisi rikollinen, huumekäyttöä tms. Ottaisin jos olisi puhtoinen. Itse asiassa odotan, että sukulaispoikani tulee teini-iässä soittamaan ovikelloa kun sarvet kalahtavat äitinsä kanssa yhteen. Saapi tulla :)
Kyllä. Ottihan velikin mut nurkkiinsa siksi aikaa, että sain uuden asunnon, kun edellisestä piti paeta sekopäänaapuria.
Oma lapsuuden ydinperhe ei ottaisi minua kotiinsa, vaikka todella isolla todennäköisyydellä tappaisin itseni.
Käänsivät selkänsä vakavan masennuksen aikoihin.
Minusta ei olisi ollut vaivaa. olisin vaan tarvinnut jonkun paikan missä olla.
Nyt en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koska ei perhe tee noin. Ystäväni on perheeni nyt.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsuuden ydinperhe ei ottaisi minua kotiinsa, vaikka todella isolla todennäköisyydellä tappaisin itseni.
Käänsivät selkänsä vakavan masennuksen aikoihin.
Minusta ei olisi ollut vaivaa. olisin vaan tarvinnut jonkun paikan missä olla.
Nyt en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koska ei perhe tee noin. Ystäväni on perheeni nyt.
Miksi he käänsivät sinulle selkänsä? Miten se ilmeni? Olitko sinä tehnyt jotain loukkaavaa tai jättänyt tekemättä?
Vierailija kirjoitti:
Minä en todellakaan ottaisi. Eipä kyllä ole lapsiakaan. Mutta en vanhempianikaan ottaisi, minä tarvitsen omaa tilaa ja omaa rauhaa. Kotonani minun täytyy saada olla RAUHASSA!!
Ei aina voi olla rauhassa koska... no on ihminen. Sinä et ole normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vain mielisairas ei ottaisi. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan noin.
Ihmettelin aikoinani, kun tutustuin asunnottomaan naiseen, miten tämä voi nukkua yömajoissa ja joskus kadulla, vaikka lähisukulaisilla on isoa ok-taloa ja ties mitä. Kunnes pikkuhiljaa aloin hahmottaa, että hän oli asunut pitkäänkin sukulaisillaan, mutta siinä vaiheessa, kun noin puolet tavaroista oli viety kaniin ja känniset kaverit soittelivat ovikelloa pitkin yötä, todettiin, että olet kyllä selvin päin tervetullut, muttet muuten. Silloin tajusin, kuinka paha päihdeongelma voi ihmisellä olla. Että nukkuu vaikka julkisen vessan lattialla, vaikka vaihtoehtona olisi oma sänky, kunhan saa olla kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mielisairas ei ottaisi. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan noin.
Ihmettelin aikoinani, kun tutustuin asunnottomaan naiseen, miten tämä voi nukkua yömajoissa ja joskus kadulla, vaikka lähisukulaisilla on isoa ok-taloa ja ties mitä. Kunnes pikkuhiljaa aloin hahmottaa, että hän oli asunut pitkäänkin sukulaisillaan, mutta siinä vaiheessa, kun noin puolet tavaroista oli viety kaniin ja känniset kaverit soittelivat ovikelloa pitkin yötä, todettiin, että olet kyllä selvin päin tervetullut, muttet muuten. Silloin tajusin, kuinka paha päihdeongelma voi ihmisellä olla. Että nukkuu vaikka julkisen vessan lattialla, vaikka vaihtoehtona olisi oma sänky, kunhan saa olla kännissä.
Kylla se alkoholi vie ihmista.
Sanoin itse isalleni 16-vuotiaana, etta ei tarvi enaa soitella kannissa (mutsi siis erosi siita kun olin 2-vuotias, sen takia kun joi kaikki rahat), selvin pain sen sijaan voi soittaa vaikka joka paiva jos haluaa. Olen nyt 44 eika ole vielakaan soittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsuuden ydinperhe ei ottaisi minua kotiinsa, vaikka todella isolla todennäköisyydellä tappaisin itseni.
Käänsivät selkänsä vakavan masennuksen aikoihin.
Minusta ei olisi ollut vaivaa. olisin vaan tarvinnut jonkun paikan missä olla.
Nyt en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koska ei perhe tee noin. Ystäväni on perheeni nyt.Miksi he käänsivät sinulle selkänsä? Miten se ilmeni? Olitko sinä tehnyt jotain loukkaavaa tai jättänyt tekemättä?
En ollut tehnyt muuta loukkaavaa, kun sanonut mitä mieltä olen perheeni tavasta toimia silloin kun ihminen on heikoimmillaan. Elämänhallinta minulla on aina ollut sen verran hyvä ettei minulla ole ollut mitään päihde tai rahaongelmia.
Tekisin ja teen tuttujeni vuoksi asioita, jos he tarvitsevat minua, tai jos huomaan, että voin auttaa.
Ystäväni ovi oli aina avoinna minulle silloin kun masennus oli pahimmillaan. En edes ikinä kertonut kuinka paha olla oli. Hän soitti usein ja pyysi tulemaan. Silloinkin kun oli tarkoitus lopettaa elämä. Menin kuitenkin kiltisti paikalle, koska olin luvannut. Pikkuhiljaa aivokemioiden tasapaino palasi ja akuuttitilanne loppui. Luulin olevani maailmassa aivan yksin, mutta on minulla enkeleitä matkassa mukanani ja ne ovat niitä ystäviä joita en aina näe, mutta kun näemme tai juttelemme, aina juttu jatkuu kuten aina ennenkin. Aika tai välimatka ei ole rikkonut yhteyttä. Veri ei ole vettä sakeampaa kaikkien kohdalla.
En ottaisi ketään muuta sukulaista kuin siskoni ja vain vähäksi aikaa. Lapsia minulla ei ole, ja haluan asua yksin.
Läheisen ja tärkeän sukulaisen kyllä. Eli esim vanhempani ottaisin, mutta veljeäni en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mielisairas ei ottaisi. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan noin.
Ihmettelin aikoinani, kun tutustuin asunnottomaan naiseen, miten tämä voi nukkua yömajoissa ja joskus kadulla, vaikka lähisukulaisilla on isoa ok-taloa ja ties mitä. Kunnes pikkuhiljaa aloin hahmottaa, että hän oli asunut pitkäänkin sukulaisillaan, mutta siinä vaiheessa, kun noin puolet tavaroista oli viety kaniin ja känniset kaverit soittelivat ovikelloa pitkin yötä, todettiin, että olet kyllä selvin päin tervetullut, muttet muuten. Silloin tajusin, kuinka paha päihdeongelma voi ihmisellä olla. Että nukkuu vaikka julkisen vessan lattialla, vaikka vaihtoehtona olisi oma sänky, kunhan saa olla kännissä.
No tuo tietysti on ihan eri tilanne. Ei kysytty että otatko alkoholistin kotiisi joka myy kaikki sun tavarat, vaan otatko oman lapsesi tai sukulaisesi joka on ilman asuntoa. Nykyäänkin on paljon jopa perheitä joilla ei ole astuntoa, äitiä ja lapsia...
Lapseni tottakai ottaisin. Äitini, mikäli hän olisi valmis muuttamaan 650 kmn päähän kotoaan. Tosin äitini on minua varakkaampi ja hän omistaa enemmän asuntoja ja mökkejä kuin minä, joten olisi vaikea kuvitella miksi hän tänne haluaisi tulla.
Jos minulla olisi tilaa, niin perheenjäsenen tai parhaan ystävän ottaisin, mutta hänen pitäisi elää hiljaisesti.
Nyt, kun minulla ei ole tilaa, ottaisin hänet esim. 1-2 vuorokaudeksi, jonka aikana auttaisin häntä hakemaan majapaikkaa joltakulta isommassa kodissa asuvalta sukulaiselta / tuttavalta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mielisairas ei ottaisi. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan noin.
Ihmettelin aikoinani, kun tutustuin asunnottomaan naiseen, miten tämä voi nukkua yömajoissa ja joskus kadulla, vaikka lähisukulaisilla on isoa ok-taloa ja ties mitä. Kunnes pikkuhiljaa aloin hahmottaa, että hän oli asunut pitkäänkin sukulaisillaan, mutta siinä vaiheessa, kun noin puolet tavaroista oli viety kaniin ja känniset kaverit soittelivat ovikelloa pitkin yötä, todettiin, että olet kyllä selvin päin tervetullut, muttet muuten. Silloin tajusin, kuinka paha päihdeongelma voi ihmisellä olla. Että nukkuu vaikka julkisen vessan lattialla, vaikka vaihtoehtona olisi oma sänky, kunhan saa olla kännissä.
Kylla se alkoholi vie ihmista.
Sanoin itse isalleni 16-vuotiaana, etta ei tarvi enaa soitella kannissa (mutsi siis erosi siita kun olin 2-vuotias, sen takia kun joi kaikki rahat), selvin pain sen sijaan voi soittaa vaikka joka paiva jos haluaa. Olen nyt 44 eika ole vielakaan soittanut.
Minä olen samanikäinen ja isäni oli juoppo ja vanhemmat erosi kun olin 2v näin isäni joskus neljävuotiaana ja seuraavan kerran vasta kun olin parikymppinen ja itselläni oli pieni lapsi. Isä kyllä soitti kännissä ja minä aina sanoin että ei tarvi soitella kännissä. Soitteli sitten aina joskus selvinpäinkin mutta puhelut oli lyhyitä koska ei hän keksinyt mitään asiaa selvinpäin. Pari vuotta sitten hän kuoli munuaissyöpään muutamassa kuukaudessa, kyllä se silti tuntui pahalta vaikka ei oltu läheisiä. Isä ei juurikaan tainnut loppuvuosina enää juoda mutta kymmenien vuosien juomisen takia varmasti sai sen syövänkin aika nuorena.
Jos joskus olisi ollut tilanne että olisi isä soittanut että voiko muuttaa mun luo asumaan, niin en olisi ottanut vaan hoitanut hänelle jonkun muun paikan. Kuka tahansa muu on sitten eri asia.
Lapsi asuu omistamassani asunnossa, joten jos sieltä joutuu kadulle, niin miksi ottaisin lapsuudenkotiin?
Riippuu tilanteesta. Narkkaria en ottaisi nurkkiini, muussa tapauksessa ilman muuta.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vain mielisairas ei ottaisi. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan noin.