Epätoivo aikuisen tyttären puolesta. Ei käy töissä, asunto kuin sikolätti, koiraansa ei lenkitä, tyttö itse kuin ojasta kämpinyt...

Entäs jos yrittäisitte yhdessä siivota sen kodin, kun sinulla näyttää kuitenkin olevan voimia sen jälkeen tekisitte jotain kivaa yhdessä esim. joku matka tai muuta mistä tytär piristyisi. Kyllä se tytön olotilakin pikku hiljaa vois ruveta parantumaan. Jos ei oo paljoo rahaa ja mököttää vaan asunnossaan, niin vähitellen se kodista huolehtiminen alkaa tympästä. Varsinkaan jos ei muutenkaan pidä siivoamisesta. Lukeeko kirjoja tai selaako nettiä. Jotkut uppoutuvat noihin harrastuksiin, mikä ei sinänsä ole paha juttu varsinkaan lukeminen. Eli hänellä voi olla omasta mielestään tärkeämpääkin tekemistä kuin siivoaminen. Voi olla kyllästynyt yksitoikkoiseen elämäänsä.

Nämä ovat vaikeita asioita. Ap:lla ei toisaalta ole enää velvollisuutta huolehtia tyttärestään, eikä hänen tarvitse kestää kaikkea pskaa. Hyvin usein vaikeasti masentunutta ei voi pelastaa, sillä hän kokee kaikenlaisen läheisten käytöksen, niin huolenpidon kuin hylkäämisen, v-ttuiluna. Anteeksi suora puheeni mutta sairastin itse vakavaa masennusta aikanaan ja olin täys hirviö. 

Kyllä tuo pahalta masennukselta jo vaikuttaa. Ikävä kyllä tuon vuoksi ei ketään saa pakkohoitoon, ellei hän ala olla vaaraksi itselleen. Ja sekainen kämppä ja epäsiisti olemus eivät vielä ole sellaista. Toivon, että tyttäresi herää itse jossain vaiheessa hakemaan apua. 

Miehenä on pakko kysyä, että missä isä?

Käykää lopettamassa se koira. 45 € lopetuspiikki, pääsee riesasta.

21 vuotiaaksi on lain mukaan elatusvelvollisuus. Sää meet huolehtimaan tai tulee yhteiskunnalta huutia. Vaikka ois 18 ja täysikänen, elatusvelvollisuus ei lopu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa, että täällä ollaan ekana huolissaan siitä koirasta, enemmän kuin ihmisestä...

Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Koira ei pääse asunnosta pois eikä löydä yksin uutta hoitajaa tai huolehtijaa, jos masentunut laiminlyö ulkoilun ja jopa ruokkimisen.

 

Masennus on sairaus. Laita pää pönttöön pliis ja vedä vivusta, sunlaisten ihmisten takia masentuneet ei hae hoitoa ja ruoskii vaan itseään kun eivät pysty kantamaan vastuuta itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika täsmällisesti meni yhteen skitsofrenian negatiivisiin oireesiin tuo ap:n kertomus...

Negative Symptoms of Schizophrenia: Things That Might Stop Happening

Negative symptoms refer to an absence or lack of normal mental function involving thinking, behavior, and perception. You might notice:

Lack of pleasure. The person may not seem to enjoy anything anymore. A doctor will call this anhedonia.

Trouble with speech. They might not talk much or show any feelings. Doctors call this alogia.

Flattening: The person with schizophrenia might seem like they have a terrible case of the blahs. When they talk, their voice can sound flat, like they have no emotions. They may not smile normally or show usual facial emotions in response to conversations or things happening around them. A doctor might call this affective flattening.

Withdrawal. This might include no longer making plans with friends or becoming a hermit. Talking to the person can feel like pulling teeth: If you want an answer, you have to really work to pry it out of them. Doctors call this apathy.

Struggling with the basics of daily life. They may stop bathing or taking care of themselves.

No follow-through. People with schizophrenia have trouble staying on schedule or finishing what they start. Sometimes they can't get started at all. A doctor might call this avolition.

Taudin myöhäisvaiheessa, ei alussa. Alkaa positiivisilla oireilla

Väärin. Nuo ovat varhaisia oireita ja on tärkeätä huomata ne ajoissa. Moni perhe on kyllä harmissaan etteivät huomanneet oireita ennen kun teini täysin flippasi ja meni psykoosiin.

Ja mistä sinä tiedät ettei tuolla ole myös niitä positiivisia oireita. Ei niillä ole tapana kertoa niistä muille.

Vierailija kirjoitti:

Surettaa, että täällä ollaan ekana huolissaan siitä koirasta, enemmän kuin ihmisestä...

Minulle tuli sama fiilis kun luin kommentteja. Joistain kommenteista tuli jopa sellainen fiilis, että masentunutta syyllistetään ja pidetään pahana ihmisenä jonka hyvinvoinnilla ei ole niin väliä. Itsekin olen toki huolissani lemmikistä, eläin on kuitenkin siinä mielessä ihmistä heikommassa asemassa että ei voi itse vaikuttaa tilanteeseen eikä pääse pois. Koira olisi kyllä hyvä ottaa pois tytöltä ainakin väliaikaisesti ja sitten rakentavasti yrittää keskustella tytön kanssa. Hän tarvitsee apua eikä selvästikään kykene hakemaan sitä yksin.

Hyväksikäyttö siinä vaiheessa nuoruutta... kun huomasit selvän muutoksen.

Veikkaan, että raiskattu silloin tai pakotettu johonkin.

Oli niin selvä muutos.

Apua tarvitsee.

Ole läsnä. Joudut varmaan ikävään tilanteeseen, kun toimitat sen ulkopuolisen avun.

Tuossa tilanteessa, missä tyttäresi nyt on, hän ei pysty itse itseään auttamaan eikä apua hakemaan.

Hämmennys on kiin suuri. Itsesyytökset nuorella tosi kovat.

Hae hänelle apu.

Kyllähän sieltä joku tulee arvioimaan tilanteen.

Ole selkeä ja ole määrätietoinen.

Toimi järjellä.

Lapsi ei pysty nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän yksittäistapauksen lisäksi on oltava oikeasti huolissaan siitä, miksi niin monet naiset masentuvat ja ajautuvat mt-ongelmiin. Ero miehiin alkaa olla jo iso. Yksittäisen tragedian lisäksi tämä vaikuttaa yhteiskuntaankiin monin eri tavoin.

Juurisyyt olisi kartoitettava, ja sitten myös tehtävä tälle jotain. Vaikka siinä mentäisiin yksilön itsemääräämisoikeuden tontille.

Miehillä on varmasti vähintään yhtä paljon mt-puolen ongelmia, mutta heissä se näkyy muiden vihaamissa ja syyttelyä. Esim. naisten vihaaminen yksi oire.

Miehillä kyllä on vähintään yhtä paljon mielenterveydellisiä ongelmia, masennusta ja stressiä, mutta he eivät vaan haen niihin yhtä hanakasti apua. Paitsi vasta, kun on seinä lopullisesti vastassa ja sitten ihmetellään, kuinka tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu. Tämä on jopa huomattu yliopiston terveydenhoitosäätiössä (Yths). Yli 80% avun hakijoista on naisia, heille myös tarjotaan helposti lääkkeitä, psykologisista hoitoa jne. Miehet puolestaan jämähtävät jopa vuosiksi kotia ( opinnot eivät etene ja kukaan ei välitä) tai menevät hakemaan apua itkukurkussa ja sekaisin kuin seinäkello. Tämä johtuu ihan meidän nykykulttuuristamme, jossa miehellä ei ole edelleenkään oikeutta näyttää heikkoutta ja heidän ongelmiinsa suhtaudutaan vähätellen.

Vierailija kirjoitti:

Kiistää silti olevansa masentunut ja piti viikon mykkäkoulun, kun ehdotin että menee puhumaan jollekulle.

Eilen taas kävin siellä, vein koiran ulos ja roskat sekä tiskasin. Tyttö käveli tukka silmillä likainen toppi päällä ja poltti avoimessa ikkunassa, vaikka käsittääkseni tuo on vuokra-asunnoissa ankarasti kielletty. Oloni on lannistunut ja äitinä epäonistunut. Tyttö on nyt siis 19v, ammattikoulussa jätti autolinjan kesken ja sen jälkeen oli hetken töissä kaupan kassalla.

Lapsena oli ihan normaali, iloinen pikkutyttö. Teininä muuttui flegmaattiseksi ja sulkeutuneeksi, koulu ei maistunut ja oma ulkonäkö kinnosti rumalla, vääristyneellä tavalla eli ei meikannut eikä suostunut pesulle mutta ajoi pään kaljuksi ja puhkoi naamaansa reikiä,teki siis lävistyksiä. Kaverit katosi ja se ainut poikaystävä joka oli... voin sanoa että olin iloinen kun suhde loppui !

Ajattelin, että kun murrosiän pahimmat kuohut hellittävät löytää tiensä ja ryhdistäytyy mutta niin ei käynyt.

Tyttäresi tarvitsee ehdottomasti apua ja todennäköisesti myös lääkityksen. Itse sairastuin salakavalasti keskivaikeaan masennukseen, joka paheni ahdistuneisuuteen synnytyksen jälkeen. En kerta kaikkiaan ymmärtänyt omaa tilaani, kunnes olin itsekin niin poikki siihen jatkuvaan ilottomuuteen ja huonommuuden tunteeseen, että puoliksi pakotettuna ja puoliksi omasta halustani menin lääkäriin. Sain apua ja nyt elämä tuntuu jo ihan toisenlaiselta. En olisi ikinä uskonut, että sairastun, koska mun elämä on oikeasti ollut ihan hyvää aina eikä mulla ole mitään syytä sille, miksi näin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Surettaa, että täällä ollaan ekana huolissaan siitä koirasta, enemmän kuin ihmisestä...

Saman huomasin, mutta ei ihmekään ettei ihminen merkitse näille . Tämähän on wt-mammojen palsta.

Tyttö saattaa tarvita koiraansa kaikesta huolimatta, koira on hänelle varmasti tärkeä. En kyllä ensimmäisenä veisi masentuneelta rakasta lemmikkiä. Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa muka kuin ottaa koira pois..:?!

Ja mikä tää miesten/miehen syyttely nyt on? Epäillään, että pahoinvointi johtuu hyväksikäytöstä tai raiskauksesta, vaikka tällaisesta ei ole minkäänlaisia viitteitä tai todisteita. Yhtä hyvin masennus voi johtua ainoastaan siitä, että nykyinen elämäntilanne on epämieluisa, mutta ei vaan osaa tai keksi tehdä muutosta siihen.

jonkun pitäisi viedä koira lopetettavaksi, ei kora noin voi pitää ja ovat muutenkin aivan kuten tupakointikin kiellettyjä vuokra asunnoissa

Vierailija kirjoitti:

Ja täälläkin av:lla vaan vttuiltiin takaisin, kun yritettiin pistää yhtä sosiopaatti-pornomallia ruotuunsa, maan pinnalle...

Nyt kuulostaa hyvältä. AV palauttaa sosiopaattisen pornomallin maan pinnalle.

En tiedä kenestä puhutaan, mutta veikkaisin että aika helposti tuli sosiopaatin leima...

Tietäjä36 kirjoitti:

21 vuotiaaksi on lain mukaan elatusvelvollisuus. Sää meet huolehtimaan tai tulee yhteiskunnalta huutia. Vaikka ois 18 ja täysikänen, elatusvelvollisuus ei lopu.

Väärin. 

”Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää 18 vuotta. Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aihetuvista kustannuksista”.

Kun puhutaan lapsen 18-vuoden jälkeisestä ajasta on kyseessä koulutusavustus, jonka vanhemmat ja lapsi voivat sopia keskenään. Parhaimmassa tapauksessa vanhempien puhevalta lapsen asioissa loppuu kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän yksittäistapauksen lisäksi on oltava oikeasti huolissaan siitä, miksi niin monet naiset masentuvat ja ajautuvat mt-ongelmiin. Ero miehiin alkaa olla jo iso. Yksittäisen tragedian lisäksi tämä vaikuttaa yhteiskuntaankiin monin eri tavoin.

Juurisyyt olisi kartoitettava, ja sitten myös tehtävä tälle jotain. Vaikka siinä mentäisiin yksilön itsemääräämisoikeuden tontille.

Miehillä on varmasti vähintään yhtä paljon mt-puolen ongelmia, mutta heissä se näkyy muiden vihaamissa ja syyttelyä. Esim. naisten vihaaminen yksi oire.

Miehillä kyllä on vähintään yhtä paljon mielenterveydellisiä ongelmia, masennusta ja stressiä, mutta he eivät vaan haen niihin yhtä hanakasti apua. Paitsi vasta, kun on seinä lopullisesti vastassa ja sitten ihmetellään, kuinka tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu. Tämä on jopa huomattu yliopiston terveydenhoitosäätiössä (Yths). Yli 80% avun hakijoista on naisia, heille myös tarjotaan helposti lääkkeitä, psykologisista hoitoa jne. Miehet puolestaan jämähtävät jopa vuosiksi kotia ( opinnot eivät etene ja kukaan ei välitä) tai menevät hakemaan apua itkukurkussa ja sekaisin kuin seinäkello. Tämä johtuu ihan meidän nykykulttuuristamme, jossa miehellä ei ole edelleenkään oikeutta näyttää heikkoutta ja heidän ongelmiinsa suhtaudutaan vähätellen.

Naiset ovat useammin psykokulttuurin uhreja, jotka jäsentävät ongelmiaan julkista sektoria rasittavalla tavalla ja medikalisoivat omat suorituspaineensakin. Sitten ihmetellään, kun mielenterveyshoito on ruuhkautunut eikä ole resursseja hoitaa edes niitä vaikeimmin häiriintyneitä, kun aivan tavallisista ongelmista kärsivät ihmiset ulkoistavat tunteiden sääntelynsä ja stressinhallinnantansa veronmaksajille ja lääkeyhtiöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa, että täällä ollaan ekana huolissaan siitä koirasta, enemmän kuin ihmisestä...

Saman huomasin, mutta ei ihmekään ettei ihminen merkitse näille . Tämähän on wt-mammojen palsta.

Tyttö saattaa tarvita koiraansa kaikesta huolimatta, koira on hänelle varmasti tärkeä. En kyllä ensimmäisenä veisi masentuneelta rakasta lemmikkiä. Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa muka kuin ottaa koira pois..:?!

Vaihtoehto olisi ottaa tyttö ja koira asumaan kotiinsa väliaikaisesti. Mutta AP ei suoraan sanottuna vaikuta kovin huolehtavaiselta vanhemmalta...Ja kyllä tässä muutama muukin vuoden äiti on kirjoitellut. 

ope56 kirjoitti:

Olen ollut yläkoulun ope 35 vuotta, ja olen huomannut, että nykyään tyttöjen mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet  käsiin (kaikissa kouluissa, sanoi terkkari).  Nykykulttuurissamme on siis jotain, joka sairastuttaa tyttöjä. Ilmeisesti se on somen tarjoavat tuhoisat ulkonäkökeskeiset ja seksistiset mallit naisena olemiselle ja se kilpailu, jonka se tyttöjen välille virittää. Tyttöjen väliset sosiaaliset suhteet ovat todella mutkistuneet ehkä viimeisen viiden vuoden aikana.

Teinipojat katsovat pornoa, tytöt vertailee itseään pornomalleihin jne.

Kun luin otsikon, luulin, että kyse on kolmeakymmentä lähestyvästä oikeasti aikuisesta.. 19-vuotias on vielä nuori, osin lapsi. Sitäpaitsi olen huomannut, että nuoret ovat nykyään lapsellisempia kuin  ennen.

Lävistykset yms viittaisivat siihen, että hän haluaa kapinoida vallitsevia naisen ulkonäkönormeja vastaan.

Ihmettelen hieman tätä, että et vielä ole pelastanut koiraa. Koiralle pitkä aika olla sisällä vuorokausitolkulla. Lisäksi masentuneen ihmisen lähellä, mikä voi olla koiralle aika stressaavaa, se kun aistii ihmisten tunteet. Lisäksi pitäisin koiran laiminlyöntiä merkkinä aika vakavasta mielenterveyden ongelmasta, kun ei jaksa hoitaa rakasta lemmikkiään.

Koiran huono hoito on indikaattori ongelmasta, sen tyttäresi varmaan voisi tajuta, jos sanot, että näin ei voi jatkua koiran kanssa.

Sille, joka suri sitä, että keskustelussa ollaan enemmän huolissaan koirasta kuin tytöstä: Totta kai olemme huolissamme myös koirasta, joka on ihmisen armoilla. Tyttö voi tehdä valintoja, mennä hoitoon, mitä tahansa. Koiralla ei sitä valinnanvaraa ole.

Nykykulttuurissamme on vikana vanhemmuus, turha lähteä merta edemmäs kalaan.