Jatkuva itsensä muihin vertaaminen ja kateus
Miten tästä pääsee eroon?
Olen 30+ nainen ja vertailen itseäni aivan jatkuvasti muihin. Ja kadehdinkin muita. Oma itsetunto on erinäisistä syistä tosi alhaalla, ja tämä korreloi suoraan tähän vertailuun.
Tässä kadehtimisessa ei ole edes mitään logiikkaa, ihan päivästä riippuu mistä silloin olen alemmuuskomplekseissani.
Tämähän ei tietenkään paranna mitään, on johtanut vaan katkeruuteen ja eristäytymiseen, kun haluan vältellä näitä tunteitani. Tiedän, että en saa tästä elämääni mitään hyvää vaan ainoastaan päin vastoin.
Auttakaa, miten pääsen tästä täysin elämääni ikävöittävästä eroon?
Kommentit (9)
Et näe kaikkea näiden ihmisten elämästä, joita kadehdit. Luot heistä täydellisen kuvan mielessäsi, joka on eri asia kuin todellisuus. Keskity tekemään asioita joista itse nautit.
Käytätkö paljon somea? Ei se muidenkaan elämä ole pelkästään sitä minkä haluavat siellä muille näyttää, jos olet somen suurkuluttaja, ja se aiheuttaa tätä alemmuuskompleksia niin luovu siitä, ja ala keskittyä omaan suoritukseen. Mikä tuottaa iloa ja mikä taas ahdistusta, seuraa niitä tunteita valinnoissasi.
Minusta nuo neuvot on vähän huonoja että "ei se kumminkaan onnellinen ole, eiköhän silläkin oo kaikki oikeasti huonosti". Miksei opeteta sitä että oikeasti oppisi olemaan onnellinen toisen puolesta jos sillä onkin kaikki ihan tosi hyvin nyt.
Ei johonkuhun muuhun vertailemalla selviä se, mikä itselle on tärkeää.
Sinä olet aina huono hän, hän on aina huono sinä.
Kautedesta pääsee eroon muuttamalla se ihailuksi ja matkimiseksi/ oppimiseksi. Mitä minä voin oppia tältä ihailemaltani ihmiseltä?
Tyypin on täytynyt tehdä joitain oikein ja hyvin jotta on ansainnut hyvän asemansa elämässä. (Karman lakien mukaan). Jos sitten ilmeneekin että kaveri on huijari tai saanut omaisuutensa ja asemansa rikollisesti, niin eihän semmoista tarvi kadehtia, seuraukset lankeavat hällekin.
Sielunsa myyminen on vihoviimeinen asia.
Pohjalla on ajatuksena se että täytyy hyväksyä oma tilanteensa, radikaalisti vain myönnettävä että tämmöinen osa minulla on tässä vaiheessa. Vain siitä voi ponnistaa etiä päin.
Vertaat vääriin tyyppeihin. Koitapa jotain intialaista hapolla poltettua köyhyysrajan alapuolella elävää yh-äitiä ja mieti sit uudelleen.
Eikä kaikkea tosiaan näe. Mulla on hyvä ystävä, jolla päällepäin on tosi kadehdittava elämä. On hoikka ja nätti, itse hyväpalkkasessa työssä ja vetävän hyväpalkkaisen miehen kans aviossa, nätit lapset ja upea talo. Vaan sitä ei moni tiedä, miten monta läheistä hän on menettänyt aivan liian nuorina. Jos häneltä jotain kannattaa kadehtia, niin sitkeyttä ja viisautta!
Somettomuus tekee muuten elämästä paljon helpompaa, vaihda uutisiin ja mielentila alkaa muuttua.
Mitä asioita sitten kadehdit