Miksi nykyään pitäisi kutsua aviopuolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kutsuu mua vaimoksi, myös silloin, kun emme olleet vielä naimisissa. Minä olen kutsunut nimellä tai mieheksi.

Hävetti oma käytös suhteemme alkuaikoina, kun anoppi esitteli mua suvulleen mieheni kaverini. Selitin kaikille, että ollaan kyllä enemmänkin kuin kavereita. Joillekin totesin, että meillä on ihan seksisuhde.

Ei-kaveri

En tiedä anopin ikää, mutta

monet iäkkäämmät ihmiset käyttävät seurustelukumppanista juuri tuota kaveri-sanaa. Ystävät ovat sitten erikseen.

Juuri näin. Myös oma äitini ja anoppini puhuu kaverista jos on kyse seurustelusta.

Huvitti, kun kohtasin entisen luokkatoverini, joka on alle neljänkymmenen, ja hän kysyi: "Onko sulla kaveria?"

Saksan kielessä Freund, ystävä, voi olla ystävä tai seurustelukumppani.

Tää ei nyt liity ihan aloitukseen, mutta vanhempi sukulainen kutsui mun aviomiestäkin mun kaveriksi yli 5 vuotta häiden jälkeen. Ja hän oli ollut paikalla meidän häissä.

Enpä ihmettele ettei vastausta kuulu ;) Joko tyhmä tai trolling.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kutsuu mua vaimoksi, myös silloin, kun emme olleet vielä naimisissa. Minä olen kutsunut nimellä tai mieheksi.

Hävetti oma käytös suhteemme alkuaikoina, kun anoppi esitteli mua suvulleen mieheni kaverini. Selitin kaikille, että ollaan kyllä enemmänkin kuin kavereita. Joillekin totesin, että meillä on ihan seksisuhde.

Ei-kaveri

Meillä päin kaverilla viitataan vanhojen ihmisten puheessa juuri seurustelukumppaniin.

Mistähän tuokin kaverinimitys kumpuaa? Ei kai voi olla ikivanha nimitys?

Meilläpäin sanottiin poikakaveri tai tyttökaveri.

Saatettiin myös sanoa, että "Maija" tuo kaverinsa näytille - ja tarkoitettiin sydämen valittua, ei mitä tahansa kaveria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kutsuu mua vaimoksi, myös silloin, kun emme olleet vielä naimisissa. Minä olen kutsunut nimellä tai mieheksi.

Hävetti oma käytös suhteemme alkuaikoina, kun anoppi esitteli mua suvulleen mieheni kaverini. Selitin kaikille, että ollaan kyllä enemmänkin kuin kavereita. Joillekin totesin, että meillä on ihan seksisuhde.

Ei-kaveri

Meillä päin kaverilla viitataan vanhojen ihmisten puheessa juuri seurustelukumppaniin.

Mistähän tuokin kaverinimitys kumpuaa? Ei kai voi olla ikivanha nimitys?

Meilläpäin sanottiin poikakaveri tai tyttökaveri.

Saatettiin myös sanoa, että "Maija" tuo kaverinsa näytille - ja tarkoitettiin sydämen valittua, ei mitä tahansa kaveria.

Hitostako kuulija tietää, että onko kyseessä vain joku monista platonisista kavereista vai se sydämen valittu?

Nykyään aviopuolisoa pitää kutsua jos haluaa hänet paikalle. Ihan niin kuin ennenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kutsuu mua vaimoksi, myös silloin, kun emme olleet vielä naimisissa. Minä olen kutsunut nimellä tai mieheksi.

Hävetti oma käytös suhteemme alkuaikoina, kun anoppi esitteli mua suvulleen mieheni kaverini. Selitin kaikille, että ollaan kyllä enemmänkin kuin kavereita. Joillekin totesin, että meillä on ihan seksisuhde.

Ei-kaveri

Meillä päin kaverilla viitataan vanhojen ihmisten puheessa juuri seurustelukumppaniin.

Mistähän tuokin kaverinimitys kumpuaa? Ei kai voi olla ikivanha nimitys?

Meilläpäin sanottiin poikakaveri tai tyttökaveri.

Saatettiin myös sanoa, että "Maija" tuo kaverinsa näytille - ja tarkoitettiin sydämen valittua, ei mitä tahansa kaveria.

Hitostako kuulija tietää, että onko kyseessä vain joku monista platonisista kavereista vai se sydämen valittu?

Eiköhän se merkitys kuulunut äänen sävyssä.

Voi olla myös, että lapsilla oli leikkikaverit, mutta nuoren aikuisen kaveri-nimitys sai sitten niitä painotuksia. En muista, että olisi ollut kuulijalle epäselvää, minkä sortin kaveruudesta oli kyse. Lapsen korvissa (omissani) tämä katsastettavaksi tuotava kaveri sävyttyi jotenkin juhlallisesti. [Poika]kaveri / [tyttö]kaveri merkitsi aikuisuutta, edelsi mahdollista kihlausta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kutsuu mua vaimoksi, myös silloin, kun emme olleet vielä naimisissa. Minä olen kutsunut nimellä tai mieheksi.

Hävetti oma käytös suhteemme alkuaikoina, kun anoppi esitteli mua suvulleen mieheni kaverini. Selitin kaikille, että ollaan kyllä enemmänkin kuin kavereita. Joillekin totesin, että meillä on ihan seksisuhde.

Ei-kaveri

Meillä päin kaverilla viitataan vanhojen ihmisten puheessa juuri seurustelukumppaniin.

Mistähän tuokin kaverinimitys kumpuaa? Ei kai voi olla ikivanha nimitys?

Meilläpäin sanottiin poikakaveri tai tyttökaveri.

Saatettiin myös sanoa, että "Maija" tuo kaverinsa näytille - ja tarkoitettiin sydämen valittua, ei mitä tahansa kaveria.

Hitostako kuulija tietää, että onko kyseessä vain joku monista platonisista kavereista vai se sydämen valittu?

Eiköhän se merkitys kuulunut äänen sävyssä.

Voi olla myös, että lapsilla oli leikkikaverit, mutta nuoren aikuisen kaveri-nimitys sai sitten niitä painotuksia. En muista, että olisi ollut kuulijalle epäselvää, minkä sortin kaveruudesta oli kyse. Lapsen korvissa (omissani) tämä katsastettavaksi tuotava kaveri sävyttyi jotenkin juhlallisesti. [Poika]kaveri / [tyttö]kaveri merkitsi aikuisuutta, edelsi mahdollista kihlausta jne.

En kuullut anopin äänen sävystä, mitä tarkoitti.

Minä sanon puolisoksi tai kutsun ihan vaan nimellä.