Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on AD(H)D ja/tai asperger ja elätte kutakuinkin tavallista elämää. Miten pystytte siihen?
16.07.2019 |
Tavallisen määritelköön jokainen itse, mutta mä mieltäisin sen niin, että ihminen kykenee töihin tai opiskelemaan, pystyy pitämään asuntonsa kunnossa, ei tarvitse tosissaan pelätä esim. asunnottomaksi joutumista tai luottotietojen menetystä, vaikka yrittää parhaansa. Bonuksena voisi pitää vaikka kykyä ajaa autolla, sujuvaa parisuhde/perhe-elämää ja kutakuinkin aktiivista sosiaalista elämää (kaverin tai ystävän tapaaminen vähintään kerran kuukauden sisällä).
Ehkä mä olen vain pahempi tapaus kuin ajattelin tai sitten olen vaan tyhmä, mutta mulla on jotain vaikeuksia elämän jokaisella osa-alueella, enkä mistään yrittämisestä huolimatta ole onnistunut pääsemään elämässä mihinkään. Osa vaikeuksista voi kyllä johtua traumataustastakin, mutta tuskinpa edes suurin osa.
Oletteko saaneet jotain apua? Mut heitettiin diagnoosin jälkeen täysin omilleni, mutta päälle kymmenen vuoden jälkeen saan ehkä vihdoinkin jotain apua. Joku viimeinkin uskoi mua. Ehkä voin kokeilla jotain näihin tarkoitettua lääkettäkin.
Mun on aina ollut vaikea saada apua mihinkään. Luulen, että se johtuu siitä, etten oikein osaa ilmaista mitään ahdistusta tai semmoista. Näytän ja kuulostan aina iloiselta, enkä muuta osaa, vaikka mulla olisi kipujakin tai suunnittelisin pilven reunalle lähtöä. Sanon kyllä aina siitä, etten osaa ilmaista itseäni muuten, mutta olen kai silti liian vakuuttava. Mulla on myös aina iloinen perusilme.
Haluaisin onnistua opiskeluissa ja tehdä töitä. Olen löytänyt sopivan alankin, mutta näitä vaikeuksia on niin paljon, ettei mistään tule mitään. Koulutuksen kautta voisin päästä mulle sopivaan työhön, mutta siitä koulutuksesta selviytyminen on haasteellista. Pelkään, että jos se ei olekaan edes mahdollista.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeellä
Mä toivon, että mullekin löytyisi joku toimiva lääke. Onneksi niitä on nykyisin. En tiedä, miksi, mutta tähän mennessä mulle on annettu vain rauhoittavia, masennuslääkkeitä ja antipsykootteja. Mikään ei oikeastaan auttanut. Esim. concertasta ei olla koskaan edes puhuttu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole diagnoosia mutta minun lapsella on ja kyllähän minulla on myös ADHD ja aspberger piirteitä myös. En näe että hyötyisin diagnoosista koska en kumminkaan kestäisi lääkitystä. Vahvat rutiinit on ollut se mikä pitää elämäni raiteillaan. Joka päivä samat asiat. Kotityöt, nukkumaan meno ym. Kaikki aina samalla tavalla. Myös laskujen maksaminen, kaupassa käynti. Silloin ei jää tekemättä asioita kun palloilen sinne tänne.
Vahvojen rutiinien kanssa olen myös pystynyt opiskelemaan työn ohella. Joka päivä vaan aikaisin ylös ja 1h koulutehtäviä ennen kun muu väki herää. Saan paljon paremmin tehty hommat kun muut meidän kursseilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeellä
Mä toivon, että mullekin löytyisi joku toimiva lääke. Onneksi niitä on nykyisin. En tiedä, miksi, mutta tähän mennessä mulle on annettu vain rauhoittavia, masennuslääkkeitä ja antipsykootteja. Mikään ei oikeastaan auttanut. Esim. concertasta ei olla koskaan edes puhuttu.
ap
Ilman add/hd lääkettä mikään ei tule auttamaan. No tietysti amfetamiinit ja kokaiini, mutta se tulisi hyvin kalliiksi. Monet add/hd ihmiset joilla ei ole oikeaa lääkitystä, joka on aina stimulantti pohjainen lääke muuten eikä mikään masennuslääke tai antipsykootti niin ovat syrjäytyneitä. Suomessa ollaan tässäkin asiassa jäljessä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole diagnoosia mutta minun lapsella on ja kyllähän minulla on myös ADHD ja aspberger piirteitä myös. En näe että hyötyisin diagnoosista koska en kumminkaan kestäisi lääkitystä. Vahvat rutiinit on ollut se mikä pitää elämäni raiteillaan. Joka päivä samat asiat. Kotityöt, nukkumaan meno ym. Kaikki aina samalla tavalla. Myös laskujen maksaminen, kaupassa käynti. Silloin ei jää tekemättä asioita kun palloilen sinne tänne.
Vahvojen rutiinien kanssa olen myös pystynyt opiskelemaan työn ohella. Joka päivä vaan aikaisin ylös ja 1h koulutehtäviä ennen kun muu väki herää. Saan paljon paremmin tehty hommat kun muut meidän kursseilla.
Rutiinit on mullekin tärkeitä. Jos saan pidettyä niistä kiinni, asiat tulee paremmin hoidettua. Jos saan tosiaan lääkityksen tähän, niin rutiini on ehdottomasti asia, joka sitten myös pitää elämää kasassa.
Onnea elämään lapsellesi ja sullekin! Onneksi nykyään ymmärretään näitä ongelmia vähän paremmin ja lapsellasi on sut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeellä
Mä toivon, että mullekin löytyisi joku toimiva lääke. Onneksi niitä on nykyisin. En tiedä, miksi, mutta tähän mennessä mulle on annettu vain rauhoittavia, masennuslääkkeitä ja antipsykootteja. Mikään ei oikeastaan auttanut. Esim. concertasta ei olla koskaan edes puhuttu.
ap
Ilman add/hd lääkettä mikään ei tule auttamaan. No tietysti amfetamiinit ja kokaiini, mutta se tulisi hyvin kalliiksi. Monet add/hd ihmiset joilla ei ole oikeaa lääkitystä, joka on aina stimulantti pohjainen lääke muuten eikä mikään masennuslääke tai antipsykootti niin ovat syrjäytyneitä. Suomessa ollaan tässäkin asiassa jäljessä.
Taidat olla oikeassa. Mullakin on aina tullut joku seinä vastaan joka asiassa. En nyt halua toivoa liikaa, mutta tässä vaiheessa ehkä tosiaan vain lääkitys ja ehkä joku lisäapu voisi tehdä musta jotenkin yhteiskuntakelpoisen. En enää itse räpiköimällä pääse tämän pidemmälle.
Nuo kokeilemani lääkkeet ei tosiaan toimineet. Antipsykootti oli sellainen, jota ehkä tarvitsin hetkellisesti tasaamaan mun päätäni, mutta sen syöminen vuosien ajan oli virhe. Pääasiassa nuo lääkkeet on vain pahentaneet asioita.
Jäljessä kyllä ollaan. Onneksi satuin ehkä oikean ihmisen vastaanotolle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vakituisessa työssä ja juuri ostin oman asunnon. Yksin elän, koska olen myös aseksuaali ja aromantikko ja on adhd-diagnoosi.
Olen käyny teinistä asti toimintaterapiassa, joka tosin loppui jo jotain 7 vuotta sitten. Uskon että tuosta on ollut paljonkin apua, varsinkin kun vanhemmista ei ole ollut antamaan sitä tukea mitä olisin tarvinnut.
Asunto nyt ei mikään siisteyden perikuva ole, mutta nykyään ei ainakaan mätäne ruokia pesualtaassa tai ole lattiat täynnä vaatteita.
Miten pystyn? Pitänyt pikkuhiljaa opetella ja siisteyttä on opettanut myös varastelevat koirat, jos jättää jotain ruokaa minnekkään lojumaan niin ne syö sen, jos jättää vaatteita lattialle, ne on kohta aivan täynnä karvoja ja käyttökelvottomia.
Mutta huomaan, että tarvitsen rutiineja, lomalla meinasi lähtä lapasesta enkä saanut mitään tehtyä, nyt kun käyn taas töissä se rytmittää elämää, ei voi jämähtää sohvalle. Nytkin pitää tämä kirjoittaminen lopettaa etten myöhästy töistä.
Lääkitys on, mutta mielestäni se auttoi eniten opiskelussa ja töissä se auttaa keksittymään, minusta se ei auta siivouksen aikaansamisessa eikä esim. raha-asioissa.
Niin raha-asiat, asuntovelka on ja pari tonnin joustoluotto, muuten olen velaton, enkä ole koskaan ollut lähelläkään velkaantua, siis niin että menisi luottotiedot yms. ollut selkärangassa että teen mitä tahansa, niin laskut maksan ensin.
Ei minulla silti mikään helppo elämä ole, se on vain nyt jotenkin tasoittunut. Pitkäikäinen ystäväni sanoo, että kun muutin 18 vuotiaana kotoa, hän ihan pelkäsi että mitähän elämästäni tulee, eikä olisi ikinä uskonut, että päädyn siihen pisteeseen missä nyt olen. Eli varmasti on tuuristakin kiinni ja jostain sattumalta saaduista luonneominaisuuksista/siitä miten adhd juuri minulla ilmenee.
Mä yritän elää lääkkeettömästi. Concerta auttais valtavasti, tiedän, koska oon käyttänyt sitä, mutta samalla se jotenkin syö puolet persoonasta pois. Inhosin sitä, mutta samalla kuitenkin rakastin sitä rauhaa ja selkeyttä minkä se tuo. No, mitenkä mä pärjään ilman lääkkeitä? Välttävästi sanoisin. Mä pystyn ilman lääkkeitä pitämään vain yhdestä narusta kunnolla kiinni, se pitää vain sit päättää että onko se koti, työ, harrastukset vai ihmissuhteet. Kaikki muu menee sit just siinä rajalla että ajautuuko ne täyteen kaaokseen. Helpoin on kun karsii kaiken ihan minimiin, ihmissuhteet, harrastukset, tavara, laskut. Mitään ei saa tilata laskulle tai osarilla, ei lehtiä, ei kirjastokorttia, ei luottokorttia, prepaid-liittymä ja pakolliset laskut suoraveloitukseen. Ei mitään ylimääräistä kuten huonekasveja, akvaarioo, tms, koira vielä menee ja se tuo mukavasti rytmiä elämään. Mut se on ainakin tavallaan pakottanut elämään melko säännöllistä elämää ja ottamaan vastuuta. Jokin helppo työ mitä voi tehdä aivot narikassa. Olematon sosiaalinen elämä (introvertille ihan helppo juttu). Nämä on mun selviytymiskeinot. Ja siltikin säännöllisin väliajoin mulla pääsee kämppä räjähtämään ja laskuja menee perintään. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on add. Nuorempana varmaan adhd mutta aikuisiällä sain add-diagnoosin.
Luottotiedot on mennyt kyllä ja raha-asiat on haastavia mutta miuten ei suuremmin ongelmia. Lähempänä kolmeakymppiä vasta aloin aikuistumaan kunnolla vaikka olikin jo kaksi lasta silloin.
Lääkitystä koitettiin ja vuoden sitä söin mutten tykännyt olosta joka siitä tuli. Mies sanoi myös että olen etäinen. Lääkityksen avulla opin kuitenkin tehtävien pilkkomisen eli kotityöt ei ole enää mikään ongelma. Koti on siisti.
Lapsia on 3 ja parisuhde kunnossa. Miehellä on luottotiedot kunnossa ja on tasainen ja rauhallinen. Tämä on rauhoittanut myös minua ja auttanut aikuistumaan. Minä taas olen opettanut miestä heittäytymään ja "hulluttelemaan".
Kahdella lapsista on adhd ja oma diagnoosi on ollut siinä hyväksi. Ymmärrän lapsiani täydellisesti ja olen hankkinut heille kaiken tarvittavan tuen jota en itse ole aikanaan saanut. He pärjäävätkin aika hyvin koulussa ja opettajilta tulee positiivista palautetta siitä että on hyvin kasvatetut pojat. Toinen on siis jo ylä-asteella ja olen itsekin ylpeä fiksuista pojista.
Raha-asioista vielä että olen antanut mieheni hoitaa ne nykyään ja osa rahoistani menee suoraveloituksella mieheni tilille ja hän maksaa minun laskuja. Tämä on iso apu kyllä.
Ajan hahmottaminen on myös vaikeaa mutta siinäkin opinut täsmällisemmäksi. Puhelimen hälytykset ja kalenteri muistutuksineen on tärkeä.
Päällisin puolin ei minusta diagnoosia huomaa enkä ole työpaikoillakaan siitä puhunut. Ei vaikuta työntekooni siis.
Opiskelu oli haastavaa. Haaveissa paluu koulun penkillekin mutta opiskelu jännittää.
Ajokortin ajoin myöhemmin kuin muut koska en olisi pystynyt keskittymään liikenteessä. Nyt on automaattivaihteisto. Muulla en suostu ajamaan ihan liikenneturvallisuuden takia 😅 Nyt voin keskittyä vain ajamiseen ja liikenteen seuraamiseen. Superkeskityn liikenteessä ja tarkkailen koko ajan näkyykö hirviä tai muuta. Joskus huomaan että ajatus harhailee jos ajaa pitkää suoraa. Tiedostan tuon onneksi niin pystyn paremmin pitämään ajatukset kasassa.
Monesti kuulen että joku e vaihtaisi diagnoosia mistään hinnasta pois kun on sen ansiosta niin luova jne. Joo pitää paikkansa kyllä mutta löyn vetoa että ilman diagnoosia olisi elämä paljon helpompaa. Olisin mm opiskellut sitä mitä olisin halunnut ja menestynyt koulussa paremmin puhumattakaan raha-asioista!
Ap, aspergeria ja add:tä on valtavan monenasteista. Lievimpiä ei edes diagnosoida, vahvimmin assit ovat liki HFA:ta eli hyvätasoista autistia, ja tarvitsevat tukiasunnon tms. Ei se mikään ihme ole, että moni diagnosoitukin add/as pärjää ihan hyvin.
Minulla on as-poika ja add-tyttö, molemmat lukiossa. Poika diagnosoitiin jo kolmevuotiaana, ja hän on kyllä hyvin omalaatuinen nuorimies, ei ole kavereita ja koulussa tuli nuorempana kiusatuksi.
Tytär saanee diagnoosin tänä syksynä, add:tä alettiin epäillä vasta lukiossa, koska siihen asti hän pärjäsi koulussa hienosti, älykäs ja hyvämuistinen kun on. Lukiossa olisi kuitenkin pakko lukea omatoimisesti, ja siihen keskittyminen on hyvin vaikeaa.
Molemmilla lienee psyykkisiäkin ongelmia, joita pitää hoitaa terapiassa. Monella neurologisesti epätyypillisellä on, koska neurologiset ongelmat altistavat kiusaamiselle. Mutta hullua kylläkin, esimerkiksi adhd-tutkimuksiin pääsy voi tyssätä siihen, että nuorella on psyykkisiä ongelmia, vaikka ne eivät todellakaan sulje toisiaan pois.
Kuitenkin kuulostaa aika oudolta, jos sinulle ap ei ole kokeiltu add-lääkitystä, vaikka sinulla on siitä diagnoosi. Miksi ei? Vai onko dg jostakin psyykesairaidesta ja add "omadiagnosoitu"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1/2
Täällä varsin samanlainen A-rivi kuin 7:llä: lapsena dg (lievä) ADD, Asperger-diagnoosi jäi "yhdestä pisteestä kiinni" ja aseksuaali (a- tai demiromanttinen). Lääkkeitä en ole koskaan tarvinnut ja itse asiassa ADD:stä ei otettu dg-paperia, koska vanhempani katsoivat, että dg saattaisi tehdä aiheettoman stigman esim. opettajien silmissä. Teininä opin hallitsemaan niin ADD- kuin aspergerpuoltani sillä, että luin aihepiiristä tavattoman paljon (kiitos internet!) ja näin alitajuntani alkoi hiljalleen tunnistaa ko. piirteitä ja hillitsemään niitä / oppimaan niistä pois.Opintojen kanssa jätin helposti viime tinkaan, mutta toisaalta hyvä oppimiskyky on kompensoinut ja yliopistostakin valmistuin kiitettävin arvosanoin (ja aikataulussa). Tentteihin lukeminen oli se hankalin, erilaisia raportteja taas laatisin mielelläni, koska saan soveltaa! Töissä "liian helpot" rutiinitehtävät tuottavat tuskaa usein tehtynä, mutta olen asiantuntijaorganisaatiossa ja työskentelemme tiimeissä, joten rutiinitehtävien delegointiin nuoremmille kannustetaan ja uutta haastetta on tarjolla jatkuvasti, joten työn imu hoitaa loput (rakastan työtäni). Sanoisin siis, että opintojen ja työn mielekkyydellä on aivan olennainen merkitys, jotta homma sujuu, eli ap, uskalla rohkeasti tarttua tilaisuuteen!! :) Mieletöntä, että olet löytänyt kiinnostavan alan ja väylän, jolla sille voit päästä!
Kotityöt... Tämä on ollut kaikista vaikeinta. Varsinkin 50-75 h työviikkojen aikana on saattanut käydä niin, että tiskikoneessa ovat puhtaat useamman päivän ja likaisia kertyy tiskialtaaseen, samat vuodevaatteet monta viikkoa putkeen (vaikka koira nukkuu sängyssä) ja mitähän muuta... Tässä kuitenkin on minulla auttanut olennaisesti askareseuranta: alkuun vihko, johon merkkasin raksin homman tehtyäni, sitten excel ja myöhemmin app (HabitShare on mielestäni paras, kannattaa kokeilla!). Nykyään on jonkinlaiset rutiinit esim. kuinka usein se vessa pitäisi pestä tai lakanat vaihtaa, seurantaa en enää tarvitse.
Jatkuu =>
2/2
<= jatkoa viestiin 11
Kodin ja rahan kanssa on paikoin todella järeät systeemit:
Raha: Automaattimaksatuksella esim. vastike ja muut kiinteät, kuukausittaiset maksut. Harvemmin tulevat paperilaskut (esim. sähkö) laitan eteisen lipaston päälle näkyvillä olevaan telineeseen, maksettuani kirjoitan niihin maksun päivämäärän ja siirrän lipastossa olevaan laatikkoon, jonka tyhjennän paperinkeräyskassiin sen täytyttyä. Eli jos lasku ajelehtii lipaston päällä, se on maksamatta. Mailatut laskut lukemattomana inboxissa maksuun saakka. Elaskuja verkkopankkiin kaihdan kuin ruttoa ja verkkokaupoissa yleensä pankkimaksu. Minulla palkka ylittää kuukausikulut ja saankin nettopalkasta puolet säästöön "automaattisesti" ilman kulukuria, mutta jos säästäisin, niin excelkuukausibudjettiseuranta.
Koti: Kaappien sisällöt erilaisissa laatikoissa, joissa lukee dymotarralla niiden sisältö (esim. "Työkalut ja varaosat, pl. akkuporakone (varasto)"). Näin myös jääkaapissa: tällä tavalla itse jääkaappi ei myöskään juuri pääse likaantumaan vaan riittää, että läpinäkyvän muovilootan laittaa tiskikoneeseen. On muuten VALTAVA apu! Tavaroiden paikat olen suunnitellut luontaisten kulkureittieni ja tarpeideni mukaan. Aspergerpuoleni on ollut hyvin avulias järjestelmän rakentamisessa. Lisäksi tavaroita ostaessa olen hyvin kriittinen: olen mieluummin ilman kuin ostan jonkin väliaikaisratkaisun ja mieluummin käytän jotain olemassaolevaa esinettä hieman luovemmin, esim. vanhasta tv-tasosta tuli loistava kenkähylly. Materiaaleissa tärkeää ovat helppohoitoisuus ja pesuystävällisyys (jo koirankin takia).
Sosiaalisissa suhteissa olen hyvin laiska: töissä erittäin ulospäinsuuntautunut mutta vapaalla aika kranttu, keiden kanssa viitsin viettää aikaani, joten karsin ihmisiä aika helposti elämästäni. Toisaalta teenkin asioita mieluusti itsekseni, esim. käyn elokuvissa, kahvilla tai museoissa paljon myös ilman seuraa ja FB-chat vilkkuu jatkuvasti. Jos haluaisin olla vapaa-ajalla sosiaalisempi, niin pyrkisin varmaan rakentamaan tähänkin jonkin löyhän rutiinin, hieman kuin ohjatut harrastukset ovat tiettyinä kellonaikoihina. Voisiko tällainen toimia sinulla ap, esim. alat kavereidesi kanssa aina tehdä jotain "kuun ensimmäinen viikonloppu" -tyyppisesti tai aloitat vaikka jonkin itseäsi innostavan harrastuksen, jossa tapaisit muita samanhenkisiä?
Eli tiivistetysti, omassa arjessani ratkaisevia ovat olleet mielekkäiden asioiden tekeminen, omien luontaisten seikkojen päälle rakentaminen (esim. tavaroiden paikat) ja ADD- sekä aspergerpiirteideni tunnistaminen ja tietyllä tasolla jopa hyödyntäminen: moni aspergeroireeni on osoittautunut loistavaksi työkaluksi, esim. nippelitiedon muistaminen.
N27
Lääkkeellä