Tapahtumia elämässäsi, joiden jälkeen olet alkanut ajattelemaan ”ennen/jälkeen kuin x tapahtui”?

Äidin kuolema

Ex-miehen kuolema, lasten saaminen. Myös muutot ovat aina aloittaneet uuden jakson elämässä.

Puolison tapaaminen, lasten syntymä.

Pahin on petetyksi tuleminen.

Kyllä, kun sairastuin IBS:ään.

Pitkäaikaisista mielenterveysongelmista parantuminen ja elämänkatsomuksen muuttuminen.

Raskaaksi tuleminen, nykyisen miehen tapaaminen, omistusasunnon osto, vakityön saaminen.

Miehen tapaaminen, Lasten syntymät, Veljen kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisista mielenterveysongelmista parantuminen ja elämänkatsomuksen muuttuminen.

Täällä sama.

Mulla se, kun eräs ihminen johon luotin kohteli vihaisesti ja halveksivasti enkä saanut puolustautua.

Ero pitkäaikaisesta kumppanista ja lasten isästä.

Pitkä tapailusuhde jossa tietenkin  kävi huonosti eli mies löysi uuden. Sen jälkeen menin terapiaan ja opettelin elämää toisesta näkökulmasta. Samalla kävin läpi myös jo ennen suhdetta kokemani loppuunpalamisen ja masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kun sairastuin IBS:ään.

Feel you. Täällä Crohn. Lapsen syntymä ja kotoa pois muutto kai ne muut elämääsuuntaavat.

Lapsena en tajunnut, kuinka epäluotettavia ja julmia toiset lapset voivat olla, joten uskoin salaisuuksiani ihmisille, joita pidin kavereinani. Salaisuudet olivat tämän päivän vinkkelistä aivan yhdentekeviä, mutta lapselle merkittäviä.

Näitä salaisuuksia käytettiin minua vastaan ja aiheutui tilanne, jossa minua koulukiusattiin vuosia, enkä uskaltanut panna vastaan siinä pelossa, että salaisuuksiani levitetään. Tämä oli erityisen turhauttavaa, ilman paljastumisen pelkoa olisin voinut pätkiä kiusaajiani turpaan.

Näen tuon elämäni käännekohtana, sillä 25 vuotta myöhemmin suhtaudun ihmisiin erittäin epäluuloisesti ja tunnen selittämätöntä vihaa ja katkeruutta maailmaa kohtaan siitä huolimatta, että elämäni lopulta sujui ihan normaalisti. Minulla on hyvä työpäikka, avioliitto ja läheisiä ystäviä. Vaikka en haluaisi mitään muuta kuin päästää irti vanhoista ikävistä muistoista, silti usein tuntuu että jokin sopukka sielussani edelleen huutaa hyvitystä.

Erosin vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Entisestä pelokkaasta, nöyristelvästä kynnysmattoäidistä kuoriutui itsevarma, arvonsa tunteva NAINEN. Todellinen elämä alkoi siitä kun lahko jäi taakse.

Ex-mieheni tapaaminen ja ero hänestä 12 vuotta myöhemmin. Molemmat olivat käänteentekeviä tapahtumia elämässäni. 

Nuorimman lapsemme syntymä. Nyt hän on aikuinen.

Ensimmäisen lapsen syntymä. Se on ollut niin valtava elämänmuutos ja kauhea vauvavuosi rankka koetinkivi, että mikään ennen sitä tapahtunut ei ole ollenkaan samalla tasolla verrattavissa. Onhan noita sitten pienempiä juttuja ollut, kuten mieheni tapaaminen, talon ostaminen, työpaikan löytyminen, jne. Mut ne on niin pieniä asioita perheen perustamisen rinnalla.

Toinen lapsi tulossa ja nyt tiedetään että vaikka tulisi miten vaikeaa niin eiköhän siitäkin selvitä, kun selvittiin ensimmäisestäkin jotenkuten. En usko että toinen lapsi enää mullistaa elämää yhtä pahasti, ja toki toivotaan että olisi huomattavasti helpompi tapaus tämä toinen...

Ensimmäisen lapsen syntymä, ero pitkästä avoliitosta, työpaikan vaihto vuorotyöstä päivätyöhön

Elämäni jakautuu aikaan jolloin luottotiedot olivat kunnossa ja luottotietojen menetyksen jälkeiseen aikaan. Jälkimmäinen on ollut paljon vaikeampaa ja stressaavampaa ja täynnä häpeää.