Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen uusi työpaikalla, pikaruokaravintolaketjussa. Mokaan koko ajan.
15.07.2019 |
Oon ollut viikon, eri vuoroissa että tiedän mitä milloinkin tapahtuu.
Tuntuu että kaikilla vastaavilla on erilaiset säännöt mitä noudattavat, ja kun teen edellisen vastaavan säännöillä, mulle heti valitetaan tai huudetaan. Meinasin alkaa itkemään edellisessä vuorossa koska oli niin rankkaa, yritin tosi paljon mutta silti valitettiin.
Enkä uskalla sanoa vielä mitään, koska en tunne ketään, enkä halua hyppiä varpaille.
Ahdistaa aina vapaapäivinä ja pelottaa mennä töihin, että mitähän tällä kertaa teen väärin. Opin aina virheistäni ja haluan luottaa siihen etten enää tekisi lisää mokia mutta en tiedä enää mihin uskoa.
En oo mikään nuori mutta tää on eka työpaikka, oon ollut pitkään työtön.
Tuntuu että kaikki vihaa mua ja mä vaan sählään eikä musta ole mitään hyötyä.
Kommentit (36)
Kiitos kivoista ja kannustavista kommenteista. Noi muut jätäm välistä.
On siellä muutama kiva työntekijä ja niiden kanssa työ menee kuin siivillä. Vaikka on kiire he pysyvät rauhallisina. Ja se rauhallisuus tarttuu muhunkin
Toisin käy niiden muiden kanssa että se kiire tarttuu muhunkin ja sit oon ihan sekasin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on taas tympeitä kommentteja tämäkin keskustelu täynnä. Älä ap välitä niistä. He ovat varmasti työpaikoillaan juuri noita ilkeitä huutajia.
Olen ihan varma, että olosi helpottuu, kun pääset työhön kunnolla sisään. Siinä menee jonkun aikaa, mutta kyllä se helpottaa. Koita jaksaa. Ehkä kannattaisi kysyä esimieheltä yleiset ohjeet ja sanoa, että koet hankalana, että jokaisella on omat säännöt ja neuvot. Tuo on todella sekavaa uudelle, että jokainen sanoo eri tavalla ja sitten huutaa. Ethän sinä tee edes mitään virhettä, koska useimmat asiat voi hoitaa monella tapaa. Joillakin vaan muodostuu pakkomielle omiin tapoihinsa.
Koita jaksaa, kyllä se helpottaa vielä. <3
No kerro meille esimerkkejä niistä mokista, niin osataan suhteuttaa. 🌺 Todennäköisesti ne ovat pieniä juttuja. Toivon ainakin, ettet ole jatkanut lattialle pudonneen pihvin paistamista. 😆 Siinä tapauksessa olet ansainnutkin saada huutia.
Tunnen sun tuskan, olen ollut viisi vuotta pikaruokalassa duunissa ja kouluttanutkin sinä aikana lukemattomat uudet työntekijät, jopa palkannutkin yhden :D Mua ei aikoinaan perehdytetty hommaan, lykättyyn suunnilleen avain kouraan ja sanottiin että avaa liike tämän toisen, samana päivänä aloittaneen työntekijän kanssa. Aina sai huudot seuraavaan vuoroon tulevilta vanhoilta työntekijöiltä kun kaikki oli "ihan päin vittua" eikä mitään olla osattu tehdä. Laskin aina nätsiti kymmeneen silmät kiinni ja totesin, ettei minulle ole opetettu asiaa X tai juurikin että toinen työntekijä on näyttänyt sen tekemisen ihan eri tavalla. Pikkuhiljaa homma alkoi sujumaan, parin viikon jälkeen sain jo tehdä liikkeessä yksin hommia. Oman alkuni koitan aina pitää mielessä uusia opettaessa, aina hoen että soittakaa aina kun on joku ongelma tai kysykää tyhmimmätkin mieleen tulevat kysymykset, kyllä me kantapään kautta oppineet autetaan. Toi sun kouluttaminen kertoo kyllä enemmän niistä vanhemmista työntekijöistä kuin sinusta oppijana. Kun opit homman niin alkaa sujua.
Mä oon ollut joka työpaikassa ihan pihalla ekat viikot. Yhdessä kaupassa aloin sanoa vastaan, että ”kukaan ei ole kertonut tätä mulle”, kun tuli niitä tilanteita vastaan. Välillä sanoin sen ärsyyntyneenä, jos mulle kuitattiin asiasta jotenkin tylysti. Sitten asiat kerrottiin, ja pian kaikki sujuikin hyvin. Älä masennu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sun tuskan, olen ollut viisi vuotta pikaruokalassa duunissa ja kouluttanutkin sinä aikana lukemattomat uudet työntekijät, jopa palkannutkin yhden :D Mua ei aikoinaan perehdytetty hommaan, lykättyyn suunnilleen avain kouraan ja sanottiin että avaa liike tämän toisen, samana päivänä aloittaneen työntekijän kanssa. Aina sai huudot seuraavaan vuoroon tulevilta vanhoilta työntekijöiltä kun kaikki oli "ihan päin vittua" eikä mitään olla osattu tehdä. Laskin aina nätsiti kymmeneen silmät kiinni ja totesin, ettei minulle ole opetettu asiaa X tai juurikin että toinen työntekijä on näyttänyt sen tekemisen ihan eri tavalla. Pikkuhiljaa homma alkoi sujumaan, parin viikon jälkeen sain jo tehdä liikkeessä yksin hommia. Oman alkuni koitan aina pitää mielessä uusia opettaessa, aina hoen että soittakaa aina kun on joku ongelma tai kysykää tyhmimmätkin mieleen tulevat kysymykset, kyllä me kantapään kautta oppineet autetaan. Toi sun kouluttaminen kertoo kyllä enemmän niistä vanhemmista työntekijöistä kuin sinusta oppijana. Kun opit homman niin alkaa sujua.
No nyt onkin kirjotusvirheitä, sori silmät ihan ristissä juurikin raskaan aamuvuoron jälkeen :D Lykättyyn=lykättiin ja lykätty -sanojen sekoitus. Nätsiti=nätisti
Viikko on vasta lyhyt aika omaksua kaikki uudet asiat. Koko ajan opit, rutiinit tulevat tutuiksi ja työ käy helpommaksi. Käytä muistilappuja, jos ne itseäsi auttavat. Siitä on helppo tarkistaa, muistiko tehdä kaikki työpisteen avaus- tai sulkemisrutiinit oikein. Esim. uusi kassajärjestelmä voi olla vaikea alussa muistaa, joten joku muistilappu voi siinäkin olla tarpeen. Yritä tehdä huolellisesti ja yksi asia kerrallaan, niin siitä jo saat itseluottamusta, kun onnistut.
Virheitä ei kannata etukäteen pelätä. Niitä sattuu joskus kaikille, jotka jotakin tekevät. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut itsekin nuorempana pikaruokaravintolassa töissä ja myös vuoropäällikkönä. Sanoisin näin, että koska pikaruokaravintolssa useimmat työntekijät ja vuoropäälliköt ovat myös lopulta aika nuoria ja kokemattomia (useimmille eka työpaikka, myös niille vuoropäälliköille), niin se antaa vähän väärän kuvan työelämästä. Monelka on myös huono kiireen ja stressin sietokyky, joka saa käytyäytymään vihaisesti ja tiuskivasti, koska ovat itsekin hieman epävarmoja.
Anna ajankulua, älä stressaa liikaa itse, hoida työsi vain niin hyvin kuin pystyt ja unohda työasiat surutta vapaa ajalla. Kannustan myös kokeilemaan uusia työpaikkoja myöhemmin, jotta saat vähän perspektiiviä työelämään muistakin paikoista ja työyhteisöitä. Sanoisin että eniten vaikuttaa työyhteisön ilmapiiri työssä jaksamiseen. Paskahommiakin jaksaa kummasyi tehdä, jos vain työkaverit ovat ystävällisiä ja toisiaan tukevia.
Kun stressi nousee korkealle niin mokailu alkaa. Pitää malttaa ottaa etäisyyttä asioihin ja tehdä järkevästi töitä. Tee niinkuin sanotaan mutta älä päästä pomoasi pääsi sisälle. Älä ota mitään henkilökohtaisesti. Usein työntekijät jotka on yhdessä työpaikassa huonoja oikein loistaa jossain toisessa työpaikassa. Se johtuu siitä kemiasta ja yhteishengestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä.
Juu en todellakaan ole lattialta nostellut mitään muuta kuin roskiin tavaraa ja heti käsien pesuun. Mulla on hygieniapassi, ei tuu tehtyä noin typeriä.
Siitä tulee sanomista, kun minut jätetään yksin ja minun pitäisi pitää kaikki narut käsissä yhtäaikaan.
Teen jotain muuta hommaa, enkä älyä että pitäisi keskittyä myöskin niihin muihinkin hommiin 100%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä työelämässä vallitsee liika kiire ja tavoitteellisuus, siihen kun lisätään tollanen vuorotyö jossa työtehtävät vaihtelee vuorosta riippuen, ja jossa on iso työporukka kestettävänä, mutta perehdytys jää silti tyngäksi, niin se on tosi usein just tota. Ite sain melkein burn outin kun olin noissa hektisissä työpaikoissa ja työpaikka vaihtuikin vielä moneen kertaan ja aina piti aloittaa suunnilleen kaikki alusta.. sit palo vaan käämi siihen että kiireen tuoma stressi puretaan siihen helpoimpaan uhriin, eli silloin uusimpana minuun, niin aloin avata sen suuni saadakseni hyödyllisiä ohjeita ja tyhjentäviä vastauksia kysymyksiini sen ainaisen ärinän ja tuhahtelun sijaan, sitä piti vaan osata vaatia. Tsemppii, se on riittävästi kun yrittää vaan parhaansa :)
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Juu en todellakaan ole lattialta nostellut mitään muuta kuin roskiin tavaraa ja heti käsien pesuun. Mulla on hygieniapassi, ei tuu tehtyä noin typeriä.
Siitä tulee sanomista, kun minut jätetään yksin ja minun pitäisi pitää kaikki narut käsissä yhtäaikaan.
Teen jotain muuta hommaa, enkä älyä että pitäisi keskittyä myöskin niihin muihinkin hommiin 100%
Kannustan kirjoittamaan tähän ketjuun niitä ihan konkreettisia mokia siksikin, että se monesti auttaa. Oman pään sisällä voi jumittaa johonkin pieneen asiaan, jota sitten työstää moneen kertaan ja syyllistyy siitä. Kun opettelee sanomaan sen hiertävän asian ääneen jollekin (vaikka sitten vauvapalstalle), monesti samalla omassa päässä se vaivaava asia saa yhtäkkiä oikeat mittasuhteet. Ja usein se asia vaivaa sen jälkeen selvästi vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Juu en todellakaan ole lattialta nostellut mitään muuta kuin roskiin tavaraa ja heti käsien pesuun. Mulla on hygieniapassi, ei tuu tehtyä noin typeriä.
Siitä tulee sanomista, kun minut jätetään yksin ja minun pitäisi pitää kaikki narut käsissä yhtäaikaan.
Teen jotain muuta hommaa, enkä älyä että pitäisi keskittyä myöskin niihin muihinkin hommiin 100%
Kannustan kirjoittamaan tähän ketjuun niitä ihan konkreettisia mokia siksikin, että se monesti auttaa. Oman pään sisällä voi jumittaa johonkin pieneen asiaan, jota sitten työstää moneen kertaan ja syyllistyy siitä. Kun opettelee sanomaan sen hiertävän asian ääneen jollekin (vaikka sitten vauvapalstalle), monesti samalla omassa päässä se vaivaava asia saa yhtäkkiä oikeat mittasuhteet. Ja usein se asia vaivaa sen jälkeen selvästi vähemmän.
1. Tulin väärästä ovesta
2. Tiskasin väärin
3. Kokosin tuotteet väärässä järjestyksessä
Joo, ehkä pieniä juttuja. Mutta siellä kiireessä tuntuu suurelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Juu en todellakaan ole lattialta nostellut mitään muuta kuin roskiin tavaraa ja heti käsien pesuun. Mulla on hygieniapassi, ei tuu tehtyä noin typeriä.
Siitä tulee sanomista, kun minut jätetään yksin ja minun pitäisi pitää kaikki narut käsissä yhtäaikaan.
Teen jotain muuta hommaa, enkä älyä että pitäisi keskittyä myöskin niihin muihinkin hommiin 100%
Kannustan kirjoittamaan tähän ketjuun niitä ihan konkreettisia mokia siksikin, että se monesti auttaa. Oman pään sisällä voi jumittaa johonkin pieneen asiaan, jota sitten työstää moneen kertaan ja syyllistyy siitä. Kun opettelee sanomaan sen hiertävän asian ääneen jollekin (vaikka sitten vauvapalstalle), monesti samalla omassa päässä se vaivaava asia saa yhtäkkiä oikeat mittasuhteet. Ja usein se asia vaivaa sen jälkeen selvästi vähemmän.
1. Tulin väärästä ovesta
2. Tiskasin väärin
3. Kokosin tuotteet väärässä järjestyksessäJoo, ehkä pieniä juttuja. Mutta siellä kiireessä tuntuu suurelta.
Ei taatusti ole iso kämmi, jos ensimmäisellä viikolla kokoaa jonkun niistä lukuisista burgereista väärässä järjestyksessä. 😀 On ihan ymmärrettävää, ettei niitä kaikkia voi heti muistaa.
En edes tiedä miten tiskataan väärin. 🤔 Tietty pitää koneessa olla oikea pesuaine ja oikea lämpötila ja ohjelma, ja tiskit aseteltu turvallisesti (ei puukot pystyssä sojottamassa) ja niin, että ne puhdistuvat kunnolla. Mutta jos ekalla viikolla sun kämmit on tuota luokkaa, niin hyvin sä vedät. 👍🏻
Alue: Aihe vapaa
Kaikki aloittelevat työntekijät ovat alussa aina pihalla ja se tiedetään myös työpaikassasi. Älä ota henkilökohtaisesti, samaa kohtelua saavat muutkin. Ja ekan viikon jälkeen helpottaa, koko ajan tiedät enemmän ja mokaat vähemmän.
Oma lukunsa on se, miten hyvä työilmapiiri työpaikallasi on, olen kuullut, että monessa pikaruokalassa meno on epäinhimillistä, jopa kokeneiden työntekijöidenkin mielestä.
Sinnittele ja etsi koko ajan uutta paikkaa, esim. kaupan kassalla tienaa paremmin ja ei oo ihan niin kiire ja homma on vähän helpompaa.