En ymmärrä miten joku voi olla niin masentunut ettei jaksa edes peseytyä

Onko siinä jotenkin kummallista, että ihmisten käyttäytymisessä masennusoireet ilmenevät jotenkin vaihtelevasti?

Minulla ensimmäinen oire matalapsineen syvenemisestä on, että ei tahtoisi jaksaa peseytyä eikä ajaa partaa.

Keskivaikea masennus diagnosoitiin tk:ssa muutama vuosi sitten.

Pääsin pahimman yli lääkekuurilla ja keskusteluavulla, mutta tahtoo aina välillä vetää synkäksi.

Minulla ei ole masennusta enkä siltikään käy joka päivä suihkussa, en tiskaa joka päivä enkä edes aina jaksa pestä hampaitani iltaisin. Ihan normaalia elämää silti elän, menestyn opinnoissani ja työpaikalla menee ihan hyvin. Kavereitakin on. Huolehdin siitä, että olen puhdas ja siisti, kun menen ihmisten ilmoille, kotona ei ole niin väliä. En oikein ymmärrä ap:n ymmärtämättömyyttä.

Hyvällä ystävälläni todettiin vaikea masennus joitain vuosia sitten. Aloitti lääkityksen (vasta) viime vuonna, on kokeillut nyt muutamia masennuslääkkeitä. Ovat ne jonkin verran auttaneet, mutta jokapäiväinen elämä oli siltikin hyvin vaikeaa: sängystä ei meinannut päästä ylös, ei muistanut/viitsinyt syödä, ei saanut pidettyä tavaroita järjestyksessä, siivosi hyvin harvoin. Pari kuukautta sitten psykiatri onneksi alkoi epäillä ADHD:ta. Ystävä pääsi nopeasti testiin, sai ADHD-diagnoosin ja -lääkityksen. Nyt arjen rutiinit onnistuvat jo paremmin. Ei vielä ihan täydellistä, mutta pitää asuntonsa asuttavassa kunnossa, syö säännöllisesti, käy kaupassa jne.

Monilla aikuisilla masennus on kytköksissä diagnosoimattomaan ADHD:een. Jos sinulla tai läheiselläsi on masennus eikä arkitoimista tule oikein mitään, koeta päästä ADHD-testeihin. Testeihin pääsy ei ymmärtääkseni ole helppoa, mutta kysy vaikka hyvää ystävää/perheenjäsentä tueksi hoitamaan ajanvaraukset ja vaikka tulemaan testipaikkaan mukaan. Diagnoosi ja ADHD-lääkitys voi mullistaa elämän - siis parempaan suuntaan. Tsemppiä teille!