Miksi monessa perheessä on "sääntö" , että täysi-ikäinen tulkoon toimeen omillaan?

No kai aika vähän on sellaisia, jotka eivät auta yhtään. Ja toisaalta niitäkään, jotka kustantavat kaiken.

Meillä ainakin on jonkinlainen välimuoto. Nuorempikin muutti juuri opiskelupaikan saatuaan. Maksoimme takuuvuokran ja annoimme rahaa sohvaan ja hankimme yhdessä kaikenlaista tarpeellista kotiin. Astioita olemme pikku hiljaa keränneet. Mutta varsinaisesti elämiseen emme anna rahaa, nuori on kesätöissä nyt, syksyllä sitten opintotuki/asumistuki ja säästyneillä kesätyörahoilla elää. Toivoo myös että ehtii tehdä hieman töitä opiskelun ohessa.

Vanhempi on asunut 4 vuotta omillaan. Samalla tavalla auttelimme alussa mutta sen jälkeen ainoastaan muutamiin opiskelukirjoihin on rahaa meiltä pyytänyt (ja saikin). Hyvin tuntuu pärjäävän ja jos nyt elämä kovasti kolhisi, toki me turvaverkkona olemme.

Silti minusta on tärkeää antaa nuorille se alkusysäys ja sen jälkeen tukea oman elämän saattamisessa tasapainoon. Ei syytää rahaa, jotta olisi "helpompaa". Eikä toisaalta potkaista tyhjän päälle pärjäämään myöskään.

Mielenkiintoinen ketju. Omalla kohdalla vanhemmat maksoi lukion ja ajokortin, vaatteet ym. ja kun lähdin yliopistoon (muutin toiseen kaupunkiin) niin ostivat ruokaa ja vaatteita jos oli tarve eikä itsellä rahaa. Ei kyllä tullut mieleenkään pyytää enempää kun olivat ihan tavisduunareita. Kaikki bailaamiset ym rahoitin kesätöillä, tuli juhlittua kyllä tosi vähän...

Lapselleni vanhemmat ovat ostaneet aika paljon leluja ja vaatteita, vieneet matkoillekin. Nyt antavat teinille synttärinä ja jouluna rahaa, tämä on ihan ok. Mitä tulee omiin menoihini niin palkallani tulen oikein hyvin toimeen ja maksan kaikki kuluni itse, ex maksaa oman osansa lapsen kuluista. On voimaannuttavaa ja saan iloa joka päivä siitä että olen taloudellisesti itsenäinen. Tiedän lähipiiristä 40-50 vuotiaita "lapsia" joita tuetaan taloudellisesti vieläkin, ei voi käsittää..ja siis siten että nämä kerjäävät rahaa vanhemmiltaan, jotka sitten auttavat. Taloudellinen tuki vapaaehtoisesti on ok (esim ennakkoperintö) mutta taloudellinen hyväksikäyttö ei.

Sairaalloisen pihi isä ja kroonisesti sairas työkyvyttömyyseläkkeellä oleva äiti.

Suunnittelen verhojen hankintaa nykyiseen asuntooni ja muistelin eilen viimeksi, että teetin ensimmäisen kerran verhot, kun asuin vielä kotona.

Äidin kanssa sovin aikanaan, että saan itselle lapsilisät, mutta siitä maksoinkin sitten ruokaa ja vuokraa lukuunottamatta kaikki kuluni, koulukirjat, lääkärissä käynnit, vaatteet, puhelimen ja puhelinlaskut, meikit, harrastukset, jopa ne verhot...

Kun täytin 18, niin täytyi alkaa maksamaan vuokrasta puolet äidille, koska hän oli työkyvytön ja tukien varassa ja minut laskettiin "kämppäkaveriksi". Onneksi sain työpaikan kun valmistuin.

Isä maksoi lain määräämät elatusmaksut äidille (erosivat kun olin teini), mutta ei mitään "ylimääräistä". Myöhemmin elämässä on tapahtunut kaikenlaista, jouduin työttömäksi ja opiskelin uuden ammatin, tiukkaa oli.

Isällä oli kyllä rahaa, mutta aina muisti tavatessa kertoa "kuinka on hyvä kun olet pärjännyt omillasi".

Joo, pärjännyt ja pärjännyt...

...joskus opiskeluaikoina ei ollut kuun lopulla varaa vessapaperiin ja oli aika nöyryyttävää pyytää tuttavilta lainaan muutamaa killinkiä siihen... sekin oli nöyryyttävää kun housuissa oli reikiä eikä ollut varaa ostaa uusia ja piti mennä niillä resuilla kouluun... Oli myös rankkaa seurata niiden elämää joilla vanhemmat osallistuivat kuluihin, oli nimittäin hyvin erilainen opiskeluaika heillä... kyllä, kateeksi kävi monta kertaa. 

Olin köyhä koko lapsuuteni ja monta vuotta vielä senkin jälkeen kun olin aikuinen ja tietyllä tapaa se on jättänyt minuun jälkensä. Henkisen turvattomuuden tunteen. 

Hei!

Tuntuu oudolta, jos varakkaat vanhemmat eivät auta lapsiaan taloudellisesti, vaikka heillä on tiukkaa tulla toimeen.

Itse kyselen lapsiltani miten pärjäävät ja autan heitä tarpeen tullen, vaikka ovat jo aikuisia.

Ostan heille myös lahjoja pitkin vuotta ja merkkipäivinä ja jouluna saavat myös rahaa lahjojen ohella.

Opiskeluaikana  rahoitin vaatteet ym. kulut, ettei tarvinnut elää köyhyydessä ja pystyi keskittymään opintoihinsa ja valmistumaan nopeasti. 

Vanhemmat kustansivat paljon vaikka kävin kesätöissä 15-vuotiaasta asti. Antoivat mahdollisuuden laittaa omat tienestit säästöön. Ja näin teinkin.