Vakavasti masentuneen uusi perspektiivi elämään

Pyörin ennen itsesäälissä ja käytin rahani tyhmästi kaikkeen turhaan, jonka oletin piristävän itseäni. Ei mikään piristänyt. Alkukeväästä harkitsin taas, ties monettako kertaa, salaa itsemurhaa mutta päähäni juolahti ihan uudenlainen näkökulma: mitä jos alkaisin elämään -ja olemaan- muita läheisiäni varten?

Niinpä sitten tein, varasin äsken sirkukseen liput (vien kummilapsen) ja käytän muutenkin aikani, rahani sekä energiani toisten eteen. Kukaan ei pääse ns. hyötymään minusta, ja päätän itse, mitä ostan ja missä avustan. Mutta yhtäkkiä eläminen on paljon helpompaa, kun ei enää tuskaile näiden asioiden kanssa? Eikä iltaisin ahdista samalla tavalla.

Saa huudella provoa. Masennusta takana yli 20 vuotta, joten ei mikään ihan tuore juttu.