Homous kristityissä piireissä -- apuja ja ideoita tarvitaan
Koen tilanteen itselleni vaikeaksi. Mun on vaikeaa hyväksyä omat homoseksuaaliset taipumukseni, jotka ilmenevät ajatusten ja fantasioiden tasolla. En siis ole koskaan toteuttanut niitä. Olen myös uskovainen, mutta mulla ei ole mitään "omaa" seurakuntaa. Olen käynyt parissa eri seurakunnassa jumalanpalveluksissa ja toinen niistä on hyvin liberaali ja toisessa hyvin jyrkät (sinänsä raamatulliset) näkemykset asiasta.
Sen konservatiivisemman seurakunnan viimeisimmässä jumalanpalveluksessa saarna oli erittäin homovihamielinen ja vaikka ymmärränkin sen Raamatun kannalta, tuli siitä itselleni todella ahdistava olo, josta en tiedä poispääsyä. En usko, että voisin kyseisessä seurakunnassa puhua avoimesti niistä ajatuksistani kenellekään koskaan, edes luottamuksellisesti. Oon nähnyt ahdistavia painajaisia sen jälkeen...siis sellaisia kauhuelokuvamaisia, joissa kaikki vihjailee siihen suuntaan, että olen homo/lesbo ja tunnen hirveää häpeää.
Miten pääsen tästä eteenpäin. Tulin uskoon aivan todella ja "lopullisesti" hiljattain ja löysin todella voimakasta turvaa ja mielenrauhaa jumalanpalveluksista siinä liberaalimmassa paikassa. En ollut tuntenut niin hyvää oloa vuosikausiin ja olen siitä lähtien käynyt lähes joka sunnuntai jumalanpalveluksissa ja kaipaan sinne pääsyä viikolla. Siinä konservatiivisemmassa kiehtoo se oikeaoppisuus, mutta miten sovitan ristiriidan oman itseni ja sen seurakuntayhteisössä pärjäämisen välillä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä konservatiivisemmassa paikassa siis ihan suoraan sanottiin, että S*atana houkuttelee ihmisiä luokseen homouden muodossa. Ja siis se iski todella kipeään paikkaan, sillä olen itse todella pahasti kärsinyt sen asian vuoksi jo ennen kirkkoon hakeutumista (ja hakeuduinkin osittain siksi, että saisin siihen jotain lohtua/vapautumista synneistä).
Synnintuntoni on siis valmiiksi niin vahva, että mut käytännössä musertaa sellainen. Kun siis en myöskään usko, että ko. seurakunnassa he haluaisivat niitä eksyneitä lampaita siihen tavallaan aika eksklusiiviseen joukkoonsa, vaikka saarnassa sivuttiin sitäkin. Siellä ei ollut ainakaan ulkoisesti ketään elämän murjoman näköistä ihmistä muutenkaan. Tavallaan jollain tasolla ristiriitaistakin. Voisinpa jossain jutella tällaisesta aiheesta.
Kyllä varmasti voit jutella jonkun kanssa. Esim. kirkon työntekijät ovat kuulleet yhtä ja toista ja jos et halua puhua oman seurakuntasi työntekijän kanssa, valitse toinen seurakunta. On myös auttavia puhelimia, netistä löytyy. Minusta on nyt tärkeää, mitä itse ajattelet ja mihin tähtäät tulevaisuudessa ja saada tukea, koska valitettavasti manipulaatioitakin on. Minkäikäinen olet?
Minä juttelisin mieluumminkin tällaisesta asiasta vaikka Tapani Suonnon kanssa (One Way), joka on tunnetusti hyvin armollinen, mutta jumalinen - toisin kun jonkun gaypapin kanssa, jonka neuvojen takia Ap menee tod.näk. vaan homonpaan suuntaan.
Minne seurakuntaan päädytkin niin muista, ettei sua ja sun suhdetta Jeesukseen koskaan määritä ajatukset ja himot, joita sulle tulee. Sun suhde Jumalaan on tärkein asia.
Opi tuntemaan Jumalaa, äläkä anna minkään estää sitä, vaikka olisit mielestäsi tai jonkun muun mielestä mitä vaan.
Määkin oon täysherero vaippasuunnasta. helluntai