Mitä kuritusta sinä olet saanut vanhemmiltasi, syntymävuotesi?

-85, älyttömiä ja epäloogisia kieltoja. Ilman lupaa kioskille karkkiostoksille, barbileikit kielletty viikon ajan. Ynnä muuta yhtä fiksua.

kakara joka toistuvasti ja jatkuvasti häiritsee, solvaa muita kanssaihmisiä, tarvitsee "koivuniemeä".

Sellainen ei valitettavasti opi. Kun sellainen jatkossa kuitenkin voi saada joltain toiseltakin pihalla selkäänsä kun soittaa suutaan. Aikuisten "vihoista" puhumattakaan.

-89 syntynyt, sain tukkapöllyä ja luunappeja. Omat lapseni eivät todellakaan saa vaikka itselle ei noista mitään traumoja jäänytkään. Mies on syntynyt -75 ja hän sai piiskaa myös oksalla ja vyöllä.

Ei koskaan fyysistä väkivaltaa ole käytetty.

Yleensä asiat on ratkaistu ihan vaan puhumalla. Jos on vaikka alkanut liikaa riitelemään sisarusten kanssa niin on käsketty omaan huoneeseen rauhoittumaaan ja vähän ajan päästä äiti tai isä tullut juttelemaan aiheesta. Mä ainakin olin lapsena sen verran herkkä että jo se oli tosi kurjaa kun huomasi että oli suututtanut isän, se meni yleensä ihan hiljaseksi tai puhui matalalla äänellä ja se jo tuntui tosi ikävältä ja sai katumaan mitä nyt olikaan tullut tehtyä. En muista että vanhemmat olisi koskaan huutaneet mistään. 

Kerran rangaistuksena aikaistettiin kotiintuloaikaa puolella tunnilla joksikin aikaa, kun olin tullut myöhässä kotiin illalla ala-asteiässä.

-91 syntynyt.

Alle kouluikäisenä olin päiväkodissa ilmeisesti oppinut haistattamaan peetä ja esittelemään keskisormea. Joskus sitten kotona en halunnut tehdä niinkuin isä pyysi ja otin sitten käyttöön nuo kavereilta opitut rumat keinot. Sain sellaisen tukkapöllyn, etten isälleni uudestaan haistatellut kuin vasta teini-iässä.

Muistaakseni tuo on ainoa kerta, kun isä kuritti fyysisesti. Hän ei siis huvikseen tai pikkujutuista nippaillut, oli kyllä selvinpäin ankara, mutta kuitenkin oikeudenmukainen. Olin enimmäkseen kiltti lapsi, mutta muistan itsekin, että uhma- ja murkkuikäisenä olen osannut olla myös erittäin hankala.

Vierailija kirjoitti:

Alle kouluikäisenä olin päiväkodissa ilmeisesti oppinut haistattamaan peetä ja esittelemään keskisormea. Joskus sitten kotona en halunnut tehdä niinkuin isä pyysi ja otin sitten käyttöön nuo kavereilta opitut rumat keinot. Sain sellaisen tukkapöllyn, etten isälleni uudestaan haistatellut kuin vasta teini-iässä.

Muistaakseni tuo on ainoa kerta, kun isä kuritti fyysisesti. Hän ei siis huvikseen tai pikkujutuista nippaillut, oli kyllä selvinpäin ankara, mutta kuitenkin oikeudenmukainen. Olin enimmäkseen kiltti lapsi, mutta muistan itsekin, että uhma- ja murkkuikäisenä olen osannut olla myös erittäin hankala.

Ja olen siis -81 syntynyt.

-85: vanhemmat ottivat meitä niskasta kovaa kiinni ja löivät sisarusten kanssa päitämme yhteen, aikuinen istui rinnan päällä pitkiä aikoja koko painolla, lujaa tukistamista, lyöntejä, lasten potkimista kengillä ja ilman, nurkassa seisottamista. Ei ole ollut ymmärrettävää, mielestäni vanhempani ovat henkisesti häiriintyneitä ihmisiä. Pelkäsin molempia, kun käytös oli arvaamatonta.

-89 syntynyt, tukkapöllyä ja väkisin raahaamista omaan huoneeseen rauhoittumaan. Syynä kiukuttelu ja vastaan sanominen. Siinä mielessä ymmärrettävää, että olin lapsena varsin temperamenttinen. Sen tyyppinen lapsi, jolle ei oikeasti mikään puhe riitä.

En mitään, 1965.

Kerran 3-vuotiaana sain tukkapöllyä, niin että päähän tuli kalju kohta. Asia surettaa vieläkin.

Muutoin oli ”vain” huutamista ja henkistä lyttäämistä.

-1993

En mitään. Minut kasvatettiin keskustelemalla, ei siis myöskään mitään kotiaresteja, jäähyjä tai viikkorahan menetyksiä. Samaa olen jatkanut omien lasteni kanssa ja ihan mukaviksi ja pärjääviksi teineiksi ovat kasvaneet. Olen syntynyt 1979.

Tukkapöllyä, luunappeja, nurkassa seisottamista, huutamista,  kotiarestia jne.. En noista ole mitenkään kovinkaan katkera, mutta tämä pätee ainoastaan niihin kertoihin mitkä tulleet aiheesta. Välillä sain rangaistuksia asioista, mitä en tehnyt. Sitä taas pidän henkisenä väkivaltana. Olen syntynyt 1995.

Remmiä persuksille, s.1960. Yleensä kotipihasta poistumisesta, kun oli kielletty.

1971. Tukkapöllyä ja luunappeja tuli. En ole katkera, enkä koe traumatisoituneeni näistä mitenkään. Luulen, että poikani katkeroituu enemmän siitä, kun pleikka on välillä takavarikoituna.

Tukkapöllyä ja luunappeja. Olen syntynyt 1983.

Sitä ei tapahtunut usein eikä sitä annettu pienestä, vaan useamman varoituksen jälkeen, esim. sisaruksen kiusaamisesta tai tavaroiden tuhoamisesta. Ei ole jäänyt traumoja, ne oli ihan "ansaittuja", vaikken todellakaan tekisi niin omille lapsilleni. Se oli sitä aikaa.

-89 kerran kotiarestia, ei pitänyt. Muuten sitten välinpitämättömyyttä ja laiminlyöntiä, muttane tuskin olivat rangaistuskeinoja.

Piiskaa, nyrkkiä, potkuja, hiuksia revittiin tupoittain, päätä uitettiin ensin potassa, sitten vessanpöntössä. Nälkäpäiviä jos paino oli noussut. 2-13-vuotiaana, sitten jouduin lastenkotiin.

Ei jäänyt traumoja, mutta musta tuli väkivaltainen teini. Aikuisena päätin, että omaa lastani en koskaan pahoinpitele.

Olen syntynyt 1984.

Vierailija kirjoitti:

Tukkapöllyä ja luunappeja. Olen syntynyt 1983.

Sitä ei tapahtunut usein eikä sitä annettu pienestä, vaan useamman varoituksen jälkeen, esim. sisaruksen kiusaamisesta tai tavaroiden tuhoamisesta. Ei ole jäänyt traumoja, ne oli ihan "ansaittuja", vaikken todellakaan tekisi niin omille lapsilleni. Se oli sitä aikaa.

Sitä aikaa? Meillä vain käytiin aivan yllättäen käsiksi. Äiti saattoi myös heitellä tavaroita, jos hermot menivät jostain syystä. Isä taas oli henkisesti väkivaltainen ja morkkasi lapsiaan aina kun mahdollista. Ei tarvinnut tehdä yhtään mitään, riitti että vanhemmalla oli huono päivä. Tappelivat sitten keskenäänkin väkivaltaisesti ja pitivät mykkäkouluja. Välillä äiti ei puhunut minullekaan ja saattoi jättää esimerkiksi ulkovaatteita hankkimatta, jolloin kuljin monta vaatetta päällekkäin laitettuna ulkona.

- 8

Tukkapöllyä, luunappeja, eristämistä sukulaisista, uhkailua lähettää hullujenhuoneelle tai sairaalaan (kun kehtasin valittaa tupakansavusta tai yöllisistä dokujuhlista.. meillä ei tunnettu oikeutta häiriöttömiin yöuniin), minua myös usein kärkkäästi muistutettiin että kuka maksaakaan vuokran.

Harppu elää vielä, en ole missään tekemisissä kanssaan enkä ole myöskään tehnyt omia lapsia.

Olen syntynyt v 1970.

Vierailija kirjoitti:

-89 syntynyt, tukkapöllyä ja väkisin raahaamista omaan huoneeseen rauhoittumaan. Syynä kiukuttelu ja vastaan sanominen. Siinä mielessä ymmärrettävää, että olin lapsena varsin temperamenttinen. Sen tyyppinen lapsi, jolle ei oikeasti mikään puhe riitä.

Kuka mahtoi alapeukuttaa ja mistä syystä?

Tuosta puhumisen tehottomuudesta voin kertoa, että olin jo pikkulapsena todella manipulatiivinen. Käyttäydyin pitkälti sen mukaan, miten sain parhaiten ajettua omaa etuani. Itsekeskeisyys on toki ominaista pienille lapsille, mutta itsekeskeisyyden lisäksi olin todella laskelmoiva.

Jos vanhempien kanssa sovittiin, että nyt toimitaan näin, se ei merkinnyt minulle oikeasti mitään. Äiti sanoi vaikka, ettei ota kauppaan mukaan, ettei tule riitaa, kun ei osteta leluja. Minä vedin hirveät itkupotkuraivarit (pelkkää teatteria) päästäkseni mukaan ja lupasin olla nätisti laskelmoiden, että äiti saattaisi kuitenkin antaa periksi kaupassa, jos/kun vetäisin sielläkin raivarit. Tukkapöllyn riski oli pienempi paha kuin periksi saamisen mielihyvä. Toisaalta sitä tukkapöllyn tuottamaa kärsimystäkin usein liioittelin tuottaakseni vanhemmille syyllisyyden tunteita ja saadakseni lohdutukseksi jotain mukavaa, josta olisin muuten jäänyt paitsi.

Tukkapölly ym. on tietenkin objektiivisesti väärin, mutta ymmärrän myös, että joskus ne hermot vain menevät, kun lapsi suoraan sanottuna terrorisoi koko perhettä.