Mies, miltä tuntuu, kun joku nainen on ihastunut sinuun?

Kamalalta. Olen homo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto, kun pelottaakin lukea näistä yksipuolisista ihastuksista. Vaikuttavat suoraan sanoen sairailta ja epätoivoisilta naisilta.

Kuulostat pahasti kiintymyssuhdehäiriöiseltä ihmiseltä. Ei ihastumisessa ole mitään pahaa, se on ihana tunne. Eikä yksipuolisessa ihastumisessa ole mitään pahaa, vaikka yrität siitä sellaista tehdä. Sitä sattuu kaikkien elämässä, että toisinaan ihastuksen tunne ei ole molemminpuoleista. Paitsi tietysti niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat tunne-elämältään niin lukossa ja traumatisoituneita, että herkkyyden sijaan ihailevat kovuutta, koska itsensä likoon laittaminen sattuisi liikaa ja muistuttaisi vanhoista traumoista hylätyksi tulemisen ja siitä syntyneen häpeän suhteen. Pelkäät omaa häpeääsi niin paljon, että yrität ulkoistaa sitä epätoivoisesti kaikkiin muihin.

Tämä on täyttä Vauvaa. Miehiltä kysytään ja miehet vastaavat, niin paikalle pamahtaa keittiöpsykologiasta valmistunut yh sönköttämään, miten miesten pitäisi tuntea.

En tiedä

M48

En tiedä. Olisi mukava joskus kokea tuo Tulane.

Jos on reilusti itseä nuorempi ja hyvännäköinen nainen niin kyllähän se ilahduttaa. Muussa tapauksessa lähinnä vaivaannuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Helvetin pelottavaa, se yleensä myöhemmin tietää ensinnäkin rahan menoa, sen jälkeen pettämistä, valehtelua, riitoja ja helvetin vaikea ero. Tuossa kiteytettynä miltä se tuntuu, välissä voi olla kivojakin hetkiä kun nainen haluaa pyörittää pikkusormen ympärille suhteen alussa.

Ompas sulla p©skoja kokemuksia. Miten ihmeessä olet törmännyt vain heihin jotka eivät ole olleet luottamuksesi arvoisia?

Mieti omaa tapaasi toimia mitkä asiat olet toistanut ja muuta se. Koska jostain syystä sun ihastumistutka on nyt kujalla ja sun tarvii korjaa se.

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida sellaista olla. Tosin tunnen yhden naisen, jolla lähinnä hymy hyytyy tai tulee vaivaantuneen oloiseksi, jos hän sattuu minut huomaamaan ja minä hänet. Muille hän kyllä hymyilee ja on iloinen. Mukava olla tällainen erikoistapaus, vaikkei kovin imartelevalta tunnukaan. Muut naiset eivät tällaisia ole. Noh, kukin tyylillään.

Mulla on just tää menetelmä meidän toimarin suhteen, on nuorempi kuin minä ja h-tin puoleensavetävä. Just tyyppiä jonka voi todella kuvitella ottavan ja omistavan. No mulla on tylsä ukko joten ymmärrän miksi ihastuin, mutta en todellakaan odota vastakaikua. Niinpä käyttäydyn melkoisen viileästi. Ei sen puoleen, tyyppi tulee itekin palavereihin moikkaamatta minua ja muutenkin olen lähinnä ilmaa. Ihan peruskohteliaisuuskin puuttuu, ite yritän kumminkin edes tervehtiä normaalisti. Onneksi en usein tarvitse tavata kun ei olla samassa toimipisteessä mutta on elimistö sekaisin pari päivää aina kun hänet näen. Mutta eiköhän tästä ohi pääse, aikanaan.

Tää on näitä asioita mihin vaikuttaa yksilö, ei sukupuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanalta. Ihastunut naisen katse on jotain sanoinkuvaamatonta. Samalla siinä itsekin ihastuu.

Naisten ihastuskatseen kautta pystyy yhdistymään johonkin laajempaan jumalalliseen yhteyteen. Muita portteja siihen on maailmasta vaikea löytää.

Voi kun muistaisin

Ei vitsi te miehet ootte urpoja. Muhun on olluy vaikka ja kuka mies ihastunut. Must se on aina ollu hauskaa ja vähän söpöäkin. Yhden sain sattumalta vahingossa tietää.. harmi, että olin silloin vielä niin alaikäinen ja se mies oli n 30 v. Huoh.. sillä olis varmaan ollut hyvä k yrpä. No sai varmasti paremman naisen kuin mä miehen. Ainakin näin olen kuullut. Haaveilin kyllä s eksistä sen kanssa. Aloin melkein tykästymään siihen, mutta niin vaan karkas naimisiin toisen naisen kanssa. Ei jaksanut odottaa mua 🙄😭

Anteeksi kun vastaan, vaikka olen nainen. Mutta minä olen siis ollut jo usemman kuukauden ihastunut erääseen mieheen, jolla on tuore ero, viikko-viikkosysteemi lapsen kanssa ja isoja juttuja työelämässä. Lisäksi olen monin tavoin erilainen kuin tuo mies, enkä ehkä vastaa hänen ulkoisia kriteerejään. Olen paljastanut kiinnostukseni ja ihastuneisuuteni ensin epäsuorasti, sitten suorasti ja voin sanoa miehen tunteet: kiusaantuneisuus, ärsyyntyneisyys, epämukavuus, paha olo minunkin puolesta. Ei selvästikään enää halua olla kanssani tekemisissä (vaikka ennen oltiin kavereita), en myöskään usko että ihastumiseni hivelee millään tavalla hänen itsetuntoaan. 

Toisaalta tällä hetkellä eräs toinen mies on minuun tosi ihastunut. Kun esim. nauran hänen jutuilleen, kehun jotain pikku asiaa (esim. "kiva paita sulla") tai sanon hänelle jotain myönteistä esim "olipa kiva nähdä", hän loistaa kuin Naantalin aurinko. 

Eli summa summarum: riippuu ihan siitä, mikä on miehen elämäntilanne ja tunteet sinua kohtaan. Ja kyllä normaalilla tunne-elämällä ja sosiaalisilla taidoilla varusteltu nainen muuten huomaa, miten mies reagoi siihen, jos nainen on ihastunut. 

Ei vitsi te miehet ootte urpoja. Muhun on olluy vaikka ja kuka mies ihastunut. Must se on aina ollu hauskaa ja vähän söpöäkin. Yhden sain sattumalta vahingossa tietää.. harmi, että olin silloin vielä niin alaikäinen ja se mies oli n 30 v. Huoh.. sillä olis varmaan ollut hyvä k yr pä. No sai varmasti paremman naisen kuin mä miehen. Ainakin näin olen kuullut. Haaveilin kyllä s ek sistä sen kanssa. Aloin melkein tykästymään siihen, mutta niin vaan karkas naimisiin toisen naisen kanssa. Ei jaksanut odottaa mua 🙄😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto, kun pelottaakin lukea näistä yksipuolisista ihastuksista. Vaikuttavat suoraan sanoen sairailta ja epätoivoisilta naisilta.

Kuulostat pahasti kiintymyssuhdehäiriöiseltä ihmiseltä. Ei ihastumisessa ole mitään pahaa, se on ihana tunne. Eikä yksipuolisessa ihastumisessa ole mitään pahaa, vaikka yrität siitä sellaista tehdä. Sitä sattuu kaikkien elämässä, että toisinaan ihastuksen tunne ei ole molemminpuoleista. Paitsi tietysti niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat tunne-elämältään niin lukossa ja traumatisoituneita, että herkkyyden sijaan ihailevat kovuutta, koska itsensä likoon laittaminen sattuisi liikaa ja muistuttaisi vanhoista traumoista hylätyksi tulemisen ja siitä syntyneen häpeän suhteen. Pelkäät omaa häpeääsi niin paljon, että yrität ulkoistaa sitä epätoivoisesti kaikkiin muihin.

Tämä on täyttä Vauvaa. Miehiltä kysytään ja miehet vastaavat, niin paikalle pamahtaa keittiöpsykologiasta valmistunut yh sönköttämään, miten miesten pitäisi tuntea.

Todella hienoja ihmisiä tollaset, jotka kertoo toisille miten niiden pitäis olla ja elää. Ei saa#tana mitä vi#tun pas#kaa :D

SYKKII ! OOH BEIBY!

1) ex-työkaveri: seksikäs nainen, tuntui hyvältä ja eroottinen lataus oli nautinnollinen kun olimme kahden samassa työhuoneessa

2) toinen ex-työkaveri: kävi vähän kähmiväksi, mikä oli ahdistavaa

3) lounasravintolan työntekijä: vilkutteli perään, kun lähdin ravintolasta. Kiva flirttailla salaattia kasatessa. Tiesittekö, että kysymyksen halutusta leivän väristä (tummaa vai vaaleaa) voi esittää hyvin seksikkäästi?

4) toinen raflatyöntekijä kaivoi minun yhteystietoni netistä yhden visiitin jälkeen ja laittoi viestiä perään. Olin otettu ja olisi kyllä kelvannut, jos en olisi ollut varattu.

5) Cheerleader flirttaili koko tapahtuman ajan, joten piti käydä lopuksi antamassa yhteystiedot. Vähän seksiviestiteltiin, mutta välimatkaa oli vähän liikaa.

Pääasiassa siis kivoja kokemuksia.

Työpaikkaihastujat ovat kyllä aivan oma rotunsa. Ovat ilmeisesti niin laiskoja tekemään työtään, että on aikaa tuollaiseen ylimääräiseen.

Monenlaisia tunteita. Kuten muutkin ovat sanoneet niin riippuu kontekstista. Suhteellisen nuorena miehenä olen kokenut ns. puumia jotka jostain syystä ovat kokeneet minut viehättäväksi ja no usein en pistä pahaksi vaikka tulee juttelemaan ja selvästi tiirailee. Mutta muutamia kertoja on ollut sen verran agressiivisia, että se on vain ahdistanut. Yksi tuli suoraan paljon mitään sanomatta vain sylikn ja pakotti odottomattomasti kielareita. Silloin kyllä pyysin naista lähtemään.

Yleensä koen kuitenkin ihastuneisuuden imartelevaksi, mutta samalla myös surulliseksi. Imartelevaksi, sillä se on aika harvinaista, että nainen ilmaisee itseään niin selvästi ja suoraan. Ihailen sitä, että on niin itsevarma uskaltaakseen näyttää tunteitaan.

Surullista siksi, että minulla on synkkä menneisyys jolta olen suojellut muita 11-vuotta, aina 16-vuotiaasta asti. En voi, en vain voi. Surullista, koska ei ole kiva tunne rikkoa toisen sydäntä ja itsetuntoa kun he ovat keränneet tarpeeksi rohkeutta asettaa itsensä haavoittuvaksi. Ei ole kivaa tuottaa pettymystä ja surua, olla niin itsekäs etten voi antaa toiselle edes mahdollisuutta.

En voi, menneisyyteni on liian synkkä ja modernin tieteen ulottumattomissa. Yritän aina kertoa, että syy on minussa eikä heissä. Silti se ei paranna sitä tunnetta, ja havaitsee sen miten satutan heitä. Vihaan sitä. Siksi pysynkin nykyään passiivisena ja osalla tapaa platonisena ja etäisenää; näkymättömänä.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia tunteita. Kuten muutkin ovat sanoneet niin riippuu kontekstista. Suhteellisen nuorena miehenä olen kokenut ns. puumia jotka jostain syystä ovat kokeneet minut viehättäväksi ja no usein en pistä pahaksi vaikka tulee juttelemaan ja selvästi tiirailee. Mutta muutamia kertoja on ollut sen verran agressiivisia, että se on vain ahdistanut. Yksi tuli suoraan paljon mitään sanomatta vain sylikn ja pakotti odottomattomasti kielareita. Silloin kyllä pyysin naista lähtemään.

Yleensä koen kuitenkin ihastuneisuuden imartelevaksi, mutta samalla myös surulliseksi. Imartelevaksi, sillä se on aika harvinaista, että nainen ilmaisee itseään niin selvästi ja suoraan. Ihailen sitä, että on niin itsevarma uskaltaakseen näyttää tunteitaan.

Surullista siksi, että minulla on synkkä menneisyys jolta olen suojellut muita 11-vuotta, aina 16-vuotiaasta asti. En voi, en vain voi. Surullista, koska ei ole kiva tunne rikkoa toisen sydäntä ja itsetuntoa kun he ovat keränneet tarpeeksi rohkeutta asettaa itsensä haavoittuvaksi. Ei ole kivaa tuottaa pettymystä ja surua, olla niin itsekäs etten voi antaa toiselle edes mahdollisuutta.

En voi, menneisyyteni on liian synkkä ja modernin tieteen ulottumattomissa. Yritän aina kertoa, että syy on minussa eikä heissä. Silti se ei paranna sitä tunnetta, ja havaitsee sen miten satutan heitä. Vihaan sitä. Siksi pysynkin nykyään passiivisena ja osalla tapaa platonisena ja etäisenää; näkymättömänä.

Huomasin kirjoitusvirheeni, mutta ehdin jo painaa lähetä. Lisäksi unohdin mainita, että mainitsemalleni puumanaiselle en ollut töykeä pyytässeäni lähtemään. En halunnut loukata hänen tunteitaan, joten kiitin, mutta kerroin ettei sinä iltana sopinut. Kiitin, koska oletus miehillä on olla aina kiinnostunut ja se yksi asia vain mielessä. Jopa homomiehetkin kokevat tämän heteroiden stereotypian (en ole homo, ystäväni on).

Merkillinen ketju kun näitä ihastumisia ei kyseenalaista kukaan vaan kaikki naiset ovat olleet ihastuneita vastanneisiin miehiin. Jos naisilta kysyttäisiin samaa, miltä tuntuu kun joku mies on ihastunut sinuun, niin vastaukset olisivat tyyppiä kuvittelet, ei ole ihastunut, mistä tiedät, en usko jne.