Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sukulaiset piilovittuilevat minulle, miksi?
12.07.2019 |
En ymmärrä. Sekä anoppi, että miehen veli muun muassa. Ovat näennäisen ystävällisiä , mutta välillä saattaa jotain lipsahtaa. Esim kerroin anopille, että olen käyttänyt vauvalla kestovaippoja, niin kommentoi siihen hieman vinoillen ”oletpas sitten hyvä äiti”.
Mielestäni oli aika tökerö ja tyhmä kommentti. Tai en voisi itse kommentoida noin ikinä vastaavassa tilanteessa. Veli kans viestittää jutuillaan että ei ehkä pidä minusta(?), vaikea edes selittää, outo olo tulee vaan välillä ko. henkilöiden seurassa.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle ivaamiselle pitää tehdä loppu. On tärkeää joka kerta pystyä ilmaisemaan, että käytös oli loukkaavaa.
Sitä ei ole helppo tehdä, kun menee aina niin ymmälleen toisen typeryydestä.
Ei hätää, jos moukka henkilö nälvii ja et heti pysty puolustautumaan, voit ottaa asian esille vaikka puolen tunnin kuluttua: " Niin, sanoit tuossa taas minulle inhottavasti (ja sitten kertaat tapahtuman), sinulla on usein tapana toimia noin, saanko jonkun selityksen miksi kohtelet minua näin, kun en tiedä mitä pahaa sinulle olen tehnyt, tuntuu inhottavalta ja en ymmärrä tuollaista, lisäksi minua hävettää puolestanne, koska tuo on niin raukkamaista ja lapsenomaista. Jos haluaa painaa toista alaspäin, niin tekee sen edes rehellisesti ja suoraan, eikä alkeellisen sarkasmin kautta, muka "turvallisesti" ja "huomaamattomasti". En ole niin tyhmä kuin kuvittelet, ne roolit on ihan toisin päin nyt tässä!"
Jos et saa sanottua tuota, niin kirjoita lapulle ja tökkää se teennäisesti hymyillen hänen käteensä.
Tuolloin voit lisätä: "Kirjoitan tämän tähän paperille, koska minusta on kiusallista edes keskustella tällaisesta asiasta aikuisen ihmisen kanssa."
Kauhean noloa, pitkät liirumlaarumit tai lappu, auh. Vaikka asia on juuri näin syväanalysoituna niin ei asiaa esitetä näin. Riittää vähän matalampi, selkeä ääni, vakaa katse tampioon ja lause "lopeta vittuilu". Eiköhän se pointti tule tällä selväksi ilman, että tekee itsestään pellen pitkillä lauseilla. Tuommoinen liirumlaarum vaan antaa erittäin epävarman selittelijän kuvan, unohda tuo neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat kateellisia? Joillain perheillä/sivuilla tuntuu olevan jokin sisäänrakennettu alemmuudentunto. Kun sukuun tulee sitten miniää ja vävyä, niin voidaan olla kateellisia tämän kuvitelluille tai todellisille perhetaustoille.
Toinen vaihtoehto voisi olla se, että perheen dynamiikka ei ole vielä siirtynyt "aikuiset lapset" -vaiheeseen. Eli vanhemmat eivät vielä osaa kunnioittaa aikuisia lapsiaan tasavertaisina ihmisinä, jotka elävät ensisijaisesti sitä omaa elämää. Samaa voi olla sisarusten kesken, ei vielä osata päästää lapsuuden ja nuoruuden rooleista irti. Te olette miehen kanssa perustanut oman perheen, joka menee tärkeysjärjestyksessä lapsuudenperheen edelle, joten sinä edustat tavallaan sitä lapsuudenperheen romuttumista heille. Tällainen tilanne voi johtua monista seikoista, esimerkiksi vanhemman mielenterveysongelmista mutta myös siitäkin jos olette kaikki kovin nuoria vielä, esim. 20v, jolloin on luonnollistakin olla kiinni vanhemmissaan.
Minä kyllä tarttuisin sinuna noihin kommentteihin, ja kysyisin esim. mitä tarkoitit tuolla? Anteeksi, mutta kuulosti siltä että ivasit minua?
Ei auta tarttua asiaan, anoppi ei ikinä myöntäisi vittuilleensa, ja tilanne menee vaan entistä vaikeammaksi. Saattaa jopa loukkaantua ja aloittaa pahimmassa tapauksessa mykkäkoulun. Kuinka kehtaan väittää sellaista! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ovat kateellisia? Joillain perheillä/sivuilla tuntuu olevan jokin sisäänrakennettu alemmuudentunto. Kun sukuun tulee sitten miniää ja vävyä, niin voidaan olla kateellisia tämän kuvitelluille tai todellisille perhetaustoille.
Toinen vaihtoehto voisi olla se, että perheen dynamiikka ei ole vielä siirtynyt "aikuiset lapset" -vaiheeseen. Eli vanhemmat eivät vielä osaa kunnioittaa aikuisia lapsiaan tasavertaisina ihmisinä, jotka elävät ensisijaisesti sitä omaa elämää. Samaa voi olla sisarusten kesken, ei vielä osata päästää lapsuuden ja nuoruuden rooleista irti. Te olette miehen kanssa perustanut oman perheen, joka menee tärkeysjärjestyksessä lapsuudenperheen edelle, joten sinä edustat tavallaan sitä lapsuudenperheen romuttumista heille. Tällainen tilanne voi johtua monista seikoista, esimerkiksi vanhemman mielenterveysongelmista mutta myös siitäkin jos olette kaikki kovin nuoria vielä, esim. 20v, jolloin on luonnollistakin olla kiinni vanhemmissaan.
Minä kyllä tarttuisin sinuna noihin kommentteihin, ja kysyisin esim. mitä tarkoitit tuolla? Anteeksi, mutta kuulosti siltä että ivasit minua?
Juu ja emme ole 20v, vaan reilusti yli 30v molemmat! Tuossa perheessä aikuiset lapset eivät kyllä ole itsenäistyneet samalla tavalla kuin vaikkapa itse olen omasta lapsuudenperheestäni. Miehenikin oli hyvin paljon vielä riippuvainen vanhemmistaan silloin kun aloimme seurustella ja on nykyään melkeinpä ainoa sisaruksista, joka ei jatkuvasti tarvitse vanhempiensa apua.
Olen kyllä aina ajatellut että anoppi ja appi jollain tavalla arvostavatkin minua, kun osaan (mieheni kanssa) hoitaa lapseni, kotini ja raha-asiat ilman heidän apuaan. Jäähän heille vielä kaksi muuta hyysättävää sisarusta, ja alkavat itsekin olla jo iäkkäämpiä. Toki saavat myös halutessaaan ottaa lapsenlapsia hoitoon, enkä puutu heidän tekemisiin, ja kiitän aina kun auttavat. T. Ap
Anoppi on ehkä katkera vanhentumisestaan. Tottunut ehkä oleman koko suvun matriarkka, jota kaikki palvoo ja ihailee, eikä halua, että kukaan vie hänen paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle ivaamiselle pitää tehdä loppu. On tärkeää joka kerta pystyä ilmaisemaan, että käytös oli loukkaavaa.
Sitä ei ole helppo tehdä, kun menee aina niin ymmälleen toisen typeryydestä.
Ei hätää, jos moukka henkilö nälvii ja et heti pysty puolustautumaan, voit ottaa asian esille vaikka puolen tunnin kuluttua: " Niin, sanoit tuossa taas minulle inhottavasti (ja sitten kertaat tapahtuman), sinulla on usein tapana toimia noin, saanko jonkun selityksen miksi kohtelet minua näin, kun en tiedä mitä pahaa sinulle olen tehnyt, tuntuu inhottavalta ja en ymmärrä tuollaista, lisäksi minua hävettää puolestanne, koska tuo on niin raukkamaista ja lapsenomaista. Jos haluaa painaa toista alaspäin, niin tekee sen edes rehellisesti ja suoraan, eikä alkeellisen sarkasmin kautta, muka "turvallisesti" ja "huomaamattomasti". En ole niin tyhmä kuin kuvittelet, ne roolit on ihan toisin päin nyt tässä!"
Jos et saa sanottua tuota, niin kirjoita lapulle ja tökkää se teennäisesti hymyillen hänen käteensä.
Tuolloin voit lisätä: "Kirjoitan tämän tähän paperille, koska minusta on kiusallista edes keskustella tällaisesta asiasta aikuisen ihmisen kanssa."[/quot
Hyvä nostaa kissa pöydälle mutta rakentavasti, jos haluaa oikeasti ratkaisua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat kateellisia? Joillain perheillä/sivuilla tuntuu olevan jokin sisäänrakennettu alemmuudentunto. Kun sukuun tulee sitten miniää ja vävyä, niin voidaan olla kateellisia tämän kuvitelluille tai todellisille perhetaustoille.
Toinen vaihtoehto voisi olla se, että perheen dynamiikka ei ole vielä siirtynyt "aikuiset lapset" -vaiheeseen. Eli vanhemmat eivät vielä osaa kunnioittaa aikuisia lapsiaan tasavertaisina ihmisinä, jotka elävät ensisijaisesti sitä omaa elämää. Samaa voi olla sisarusten kesken, ei vielä osata päästää lapsuuden ja nuoruuden rooleista irti. Te olette miehen kanssa perustanut oman perheen, joka menee tärkeysjärjestyksessä lapsuudenperheen edelle, joten sinä edustat tavallaan sitä lapsuudenperheen romuttumista heille. Tällainen tilanne voi johtua monista seikoista, esimerkiksi vanhemman mielenterveysongelmista mutta myös siitäkin jos olette kaikki kovin nuoria vielä, esim. 20v, jolloin on luonnollistakin olla kiinni vanhemmissaan.
Minä kyllä tarttuisin sinuna noihin kommentteihin, ja kysyisin esim. mitä tarkoitit tuolla? Anteeksi, mutta kuulosti siltä että ivasit minua?
Ei auta tarttua asiaan, anoppi ei ikinä myöntäisi vittuilleensa, ja tilanne menee vaan entistä vaikeammaksi. Saattaa jopa loukkaantua ja aloittaa pahimmassa tapauksessa mykkäkoulun. Kuinka kehtaan väittää sellaista! T. Ap
Älä syytä vaan kerro, miltä sinusta tuntuu. Perheessä on ilmeisesti tuollainen puhekulttuuri, eivätkä välttämättä edes ole siitä itse tietoisia. Puhuvatko toisilleenkin piikitellen?
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle ivaamiselle pitää tehdä loppu. On tärkeää joka kerta pystyä ilmaisemaan, että käytös oli loukkaavaa.
Sitä ei ole helppo tehdä, kun menee aina niin ymmälleen toisen typeryydestä.
Ei hätää, jos moukka henkilö nälvii ja et heti pysty puolustautumaan, voit ottaa asian esille vaikka puolen tunnin kuluttua: " Niin, sanoit tuossa taas minulle inhottavasti (ja sitten kertaat tapahtuman), sinulla on usein tapana toimia noin, saanko jonkun selityksen miksi kohtelet minua näin, kun en tiedä mitä pahaa sinulle olen tehnyt, tuntuu inhottavalta ja en ymmärrä tuollaista, lisäksi minua hävettää puolestanne, koska tuo on niin raukkamaista ja lapsenomaista. Jos haluaa painaa toista alaspäin, niin tekee sen edes rehellisesti ja suoraan, eikä alkeellisen sarkasmin kautta, muka "turvallisesti" ja "huomaamattomasti". En ole niin tyhmä kuin kuvittelet, ne roolit on ihan toisin päin nyt tässä!"
Jos et saa sanottua tuota, niin kirjoita lapulle ja tökkää se teennäisesti hymyillen hänen käteensä.
Tuolloin voit lisätä: "Kirjoitan tämän tähän paperille, koska minusta on kiusallista edes keskustella tällaisesta asiasta aikuisen ihmisen kanssa."
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi miniän ja anopin pitäisi olla jokin erityissuhde tai tulla toimeen tai miksi miniän hakevat itselleen hyväksyttää.
Eihän kaikkien muidenkaan ihmisten kanssa olla hyviä ystäviä esim. naapurin, työkaverien jne. miksi siis anopin.
En minäkään ole hyvä ystävä naapurien kanssa ja kanssakäymiseen riittää vain hyvät käytöstavat ja hyvää päivää sanomiset. Ja vastaavasti anopin kanssa ollaan myös parhaat ystävykset ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista vastauksista, jotain kummallista tässä kyllä on, jota minun on hieman vaikea hahmottaa.
Yksi syy mitä olen mielessäni pohtinut on että anoppia ärsyttää, kun en pahemmin avaudu mistään ongelmistamme hänelle. Sanon kuulumisia kysyttäessä lähes aina että kaikki on hyvin (meillä on mielestäni kaikki pääasiallisesti hyvin ja olemme olleet onnekkaita monessa asiassa). En myöskään ole ihan vauvana antanut lapsia vielä hoitoon, vaikka on pyytänyt, kun ei ole tarvetta, ärsyttäisikö sekin? On saanut kyllä hoitaa vauvoja aina kun ollaan oltu kylässä, käymme kuitenkin ainakin parisen kertaa kuussa heillä.
Yritän toki myös olla mahdollisimman hyvä äiti, ymmärtäen kuitenkin että en ole täydellinen, mutta miten se voisi ärsyttää? Olisiko se parempi että olisin masentunut tai en jaksaisi hoitaa lapsiani, tai minua ei kiinnostaisi?
Lapset ovat tällä hetkellä tärkein asia elämässäni ja olen nauttinut kovasti äitinä olosta ja kaikista lapsista vauva-ajasta lähtien. Tottakai lasten kasvaessa tulee erilaisia ongelmia vastaan, eikä esim vanhin lapselle todellakaan ole luonteeltaan helpoimmasta päästä.
En tiedä, mutta luulen että jokin asia tai tekemiseni häntä ärsyttää. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat kateellisia? Joillain perheillä/sivuilla tuntuu olevan jokin sisäänrakennettu alemmuudentunto. Kun sukuun tulee sitten miniää ja vävyä, niin voidaan olla kateellisia tämän kuvitelluille tai todellisille perhetaustoille.
Toinen vaihtoehto voisi olla se, että perheen dynamiikka ei ole vielä siirtynyt "aikuiset lapset" -vaiheeseen. Eli vanhemmat eivät vielä osaa kunnioittaa aikuisia lapsiaan tasavertaisina ihmisinä, jotka elävät ensisijaisesti sitä omaa elämää. Samaa voi olla sisarusten kesken, ei vielä osata päästää lapsuuden ja nuoruuden rooleista irti. Te olette miehen kanssa perustanut oman perheen, joka menee tärkeysjärjestyksessä lapsuudenperheen edelle, joten sinä edustat tavallaan sitä lapsuudenperheen romuttumista heille. Tällainen tilanne voi johtua monista seikoista, esimerkiksi vanhemman mielenterveysongelmista mutta myös siitäkin jos olette kaikki kovin nuoria vielä, esim. 20v, jolloin on luonnollistakin olla kiinni vanhemmissaan.
Minä kyllä tarttuisin sinuna noihin kommentteihin, ja kysyisin esim. mitä tarkoitit tuolla? Anteeksi, mutta kuulosti siltä että ivasit minua?
Ei auta tarttua asiaan, anoppi ei ikinä myöntäisi vittuilleensa, ja tilanne menee vaan entistä vaikeammaksi. Saattaa jopa loukkaantua ja aloittaa pahimmassa tapauksessa mykkäkoulun. Kuinka kehtaan väittää sellaista! T. Ap
Älä syytä vaan kerro, miltä sinusta tuntuu. Perheessä on ilmeisesti tuollainen puhekulttuuri, eivätkä välttämättä edes ole siitä itse tietoisia. Puhuvatko toisilleenkin piikitellen?
Kyllä tämäkin on totta, että perheessä taitavat piilovittuilun (myös mieheni), ja tuntuu että ovat välillä oikein ylpeitä kuinka taitavasti jollekin ovat piilovittuileet. Eivät siis suoraan näillä sanoilla puhu asiasta, mutta muuten puhuvat ”suorituksistaan”. Mutta aina on kyllä ollut jotain ns hampaankolossa sitä kohtaan ketä piilovittuillaan/avoimesti vittuillaan. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle ivaamiselle pitää tehdä loppu. On tärkeää joka kerta pystyä ilmaisemaan, että käytös oli loukkaavaa.
Sitä ei ole helppo tehdä, kun menee aina niin ymmälleen toisen typeryydestä.
Ei hätää, jos moukka henkilö nälvii ja et heti pysty puolustautumaan, voit ottaa asian esille vaikka puolen tunnin kuluttua: " Niin, sanoit tuossa taas minulle inhottavasti (ja sitten kertaat tapahtuman), sinulla on usein tapana toimia noin, saanko jonkun selityksen miksi kohtelet minua näin, kun en tiedä mitä pahaa sinulle olen tehnyt, tuntuu inhottavalta ja en ymmärrä tuollaista, lisäksi minua hävettää puolestanne, koska tuo on niin raukkamaista ja lapsenomaista. Jos haluaa painaa toista alaspäin, niin tekee sen edes rehellisesti ja suoraan, eikä alkeellisen sarkasmin kautta, muka "turvallisesti" ja "huomaamattomasti". En ole niin tyhmä kuin kuvittelet, ne roolit on ihan toisin päin nyt tässä!"
Jos et saa sanottua tuota, niin kirjoita lapulle ja tökkää se teennäisesti hymyillen hänen käteensä.
Tuolloin voit lisätä: "Kirjoitan tämän tähän paperille, koska minusta on kiusallista edes keskustella tällaisesta asiasta aikuisen ihmisen kanssa."
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi miniän ja anopin pitäisi olla jokin erityissuhde tai tulla toimeen tai miksi miniän hakevat itselleen hyväksyttää.
Eihän kaikkien muidenkaan ihmisten kanssa olla hyviä ystäviä esim. naapurin, työkaverien jne. miksi siis anopin.
En minäkään ole hyvä ystävä naapurien kanssa ja kanssakäymiseen riittää vain hyvät käytöstavat ja hyvää päivää sanomiset. Ja vastaavasti anopin kanssa ollaan myös parhaat ystävykset ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Et varmaan ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Anoppi on kuitenkin naimisiin menon jälkeen samaa sukua, miehen äiti ja lastenlasten isoäiti. Ei ihan verrattavissa naapuriin. Toki valitettavaa, jos hänen kanssaan ei tule toimeen. Pakkohan ei kuitenkaan ole olla tekemisissä.
Ehkä hänellä on mielenterveysongelmia tai vaikka alkava Alzheimer?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain moitteet ex-appivanhemmiltani että olin sulkeutunut. No, en ole. Alussa olin varautunut mitä kerron ja vähän häkeltynyt heidän selkeästi ahnaammasta tyylistä tietää heti kaikki kaikesta. Itse odotan, että minulle kerrotaan, en kysele, kuuntelen. Voihan se olla sulkeutunutta siihen verrattuna, että pälpättää loputtomiin ja kyselee ummet ja lammet.
Sanon sulle ap vaan ettei tupata jos ei tykätä. Et luota miehesi sukuun tai tyylisi on erilainen niin jäät vieraammaksi eikä sinusta niin pidetä - jos perhe ei ymmärrä eikä arvosta erilaisia ihmisiä. Jos avaudut niin osoitat luottamusta ja lähennyt. Minua ei se huvittanut niin etäisemmäksi jäätiin vaikka 15 vuotta tunnettiin. Eivät olleet minun tyylisiäni ihmisiä niin enpä avautunut koskaan. Vaikka olin aina päättänyt yrittää olla heille "auki" niin heidän tyylinsä tökki niin pahasti, että sanoin itsekseni "voi jumalauta" ja napsautin suun kiinni hyvää päivää kirvesvartta tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle ivaamiselle pitää tehdä loppu. On tärkeää joka kerta pystyä ilmaisemaan, että käytös oli loukkaavaa.
Sitä ei ole helppo tehdä, kun menee aina niin ymmälleen toisen typeryydestä.
Ei hätää, jos moukka henkilö nälvii ja et heti pysty puolustautumaan, voit ottaa asian esille vaikka puolen tunnin kuluttua: " Niin, sanoit tuossa taas minulle inhottavasti (ja sitten kertaat tapahtuman), sinulla on usein tapana toimia noin, saanko jonkun selityksen miksi kohtelet minua näin, kun en tiedä mitä pahaa sinulle olen tehnyt, tuntuu inhottavalta ja en ymmärrä tuollaista, lisäksi minua hävettää puolestanne, koska tuo on niin raukkamaista ja lapsenomaista. Jos haluaa painaa toista alaspäin, niin tekee sen edes rehellisesti ja suoraan, eikä alkeellisen sarkasmin kautta, muka "turvallisesti" ja "huomaamattomasti". En ole niin tyhmä kuin kuvittelet, ne roolit on ihan toisin päin nyt tässä!"
Jos et saa sanottua tuota, niin kirjoita lapulle ja tökkää se teennäisesti hymyillen hänen käteensä.
Tuolloin voit lisätä: "Kirjoitan tämän tähän paperille, koska minusta on kiusallista edes keskustella tällaisesta asiasta aikuisen ihmisen kanssa."[/quot
Hyvä nostaa kissa pöydälle mutta rakentavasti, jos haluaa oikeasti ratkaisua!
Oletko ihan tosissasi? Ja kirjoitat vielä lapulle, jonka tökkäät eteen tai lähetät kirjeen, kun janoat ystävyyttä tai haluat leikkiä yhdessä hiekkalaatikolla. Entä jos toinen osapuoli kokee sinut rasittavaksi ja haluaa pysyä etäisissä väleissä, eikä halua edes ystävyyttä.
Teetkö saman tempun "mä haluun olla sun kanssa" ja lähettelet lappuja muille sukulaisille, ystäville, työkavereille ja naapureille.
Kuulostaa läheisriippuvaisuudelta, ei ystävyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain moitteet ex-appivanhemmiltani että olin sulkeutunut. No, en ole. Alussa olin varautunut mitä kerron ja vähän häkeltynyt heidän selkeästi ahnaammasta tyylistä tietää heti kaikki kaikesta. Itse odotan, että minulle kerrotaan, en kysele, kuuntelen. Voihan se olla sulkeutunutta siihen verrattuna, että pälpättää loputtomiin ja kyselee ummet ja lammet.
Sanon sulle ap vaan ettei tupata jos ei tykätä. Et luota miehesi sukuun tai tyylisi on erilainen niin jäät vieraammaksi eikä sinusta niin pidetä - jos perhe ei ymmärrä eikä arvosta erilaisia ihmisiä. Jos avaudut niin osoitat luottamusta ja lähennyt. Minua ei se huvittanut niin etäisemmäksi jäätiin vaikka 15 vuotta tunnettiin. Eivät olleet minun tyylisiäni ihmisiä niin enpä avautunut koskaan. Vaikka olin aina päättänyt yrittää olla heille "auki" niin heidän tyylinsä tökki niin pahasti, että sanoin itsekseni "voi jumalauta" ja napsautin suun kiinni hyvää päivää kirvesvartta tyyliin.
Toisaalta nyt kun mietin niin eipä kyllä anoppi itse omista ongelmistaan myöskään koskaan avaudu. Ei ainakaan tule nyt mieleen mitään. Hän ei ole koskaan väsynyt tai sairas, ja jaksaa vaikka mitä. Itse kuitenkin saatan joskus sanoa kyllä olevani hieman poikki rankan työrupeaman, valvomisen tai muun jälkeen.
Omien lasten ongelmista kyllä välillä avautuu, ja eniten toki muiden ihmisten ongelmista ja vioista. Niistä perheessä tykätään kyllä jauhaa. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain moitteet ex-appivanhemmiltani että olin sulkeutunut. No, en ole. Alussa olin varautunut mitä kerron ja vähän häkeltynyt heidän selkeästi ahnaammasta tyylistä tietää heti kaikki kaikesta. Itse odotan, että minulle kerrotaan, en kysele, kuuntelen. Voihan se olla sulkeutunutta siihen verrattuna, että pälpättää loputtomiin ja kyselee ummet ja lammet.
Sanon sulle ap vaan ettei tupata jos ei tykätä. Et luota miehesi sukuun tai tyylisi on erilainen niin jäät vieraammaksi eikä sinusta niin pidetä - jos perhe ei ymmärrä eikä arvosta erilaisia ihmisiä. Jos avaudut niin osoitat luottamusta ja lähennyt. Minua ei se huvittanut niin etäisemmäksi jäätiin vaikka 15 vuotta tunnettiin. Eivät olleet minun tyylisiäni ihmisiä niin enpä avautunut koskaan. Vaikka olin aina päättänyt yrittää olla heille "auki" niin heidän tyylinsä tökki niin pahasti, että sanoin itsekseni "voi jumalauta" ja napsautin suun kiinni hyvää päivää kirvesvartta tyyliin.
Toisaalta nyt kun mietin niin eipä kyllä anoppi itse omista ongelmistaan myöskään koskaan avaudu. Ei ainakaan tule nyt mieleen mitään. Hän ei ole koskaan väsynyt tai sairas, ja jaksaa vaikka mitä. Itse kuitenkin saatan joskus sanoa kyllä olevani hieman poikki rankan työrupeaman, valvomisen tai muun jälkeen.
Omien lasten ongelmista kyllä välillä avautuu, ja eniten toki muiden ihmisten ongelmista ja vioista. Niistä perheessä tykätään kyllä jauhaa. T. Ap
Älä missään tapauksessa avaudu ja kerro ongelmista, jos he ovat pahantahtoisia. Vit-tuilu yms ei ole henkilökohtaisesti sinua vastaan, sillä saman kokisi kuka tahana, jonka puolisosi on valinnut kumppanikseen. Meillä yksi miniä tuli oikein hyvin juttuun ensi alkuun, mutta erityisesti hän joutui myöhemmin lynkkauksen kohteeksi. Häntä paneteltiin puolisolle ja muille jatkuvasti. Kaikkea käytettiin häntä vastaan. Panettelu jatkui vielä avioeron jälkeenkin. Mitä asiallisemmat välit pidät, sitä helpommalla pääset.
Meillä asioiden puheeksi ottaminen olisi vain pahentanut asioita. Sillä olisi heti saanut vihamiehen maineen ja seurakset olisivat näkyneet ties missä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain moitteet ex-appivanhemmiltani että olin sulkeutunut. No, en ole. Alussa olin varautunut mitä kerron ja vähän häkeltynyt heidän selkeästi ahnaammasta tyylistä tietää heti kaikki kaikesta. Itse odotan, että minulle kerrotaan, en kysele, kuuntelen. Voihan se olla sulkeutunutta siihen verrattuna, että pälpättää loputtomiin ja kyselee ummet ja lammet.
Sanon sulle ap vaan ettei tupata jos ei tykätä. Et luota miehesi sukuun tai tyylisi on erilainen niin jäät vieraammaksi eikä sinusta niin pidetä - jos perhe ei ymmärrä eikä arvosta erilaisia ihmisiä. Jos avaudut niin osoitat luottamusta ja lähennyt. Minua ei se huvittanut niin etäisemmäksi jäätiin vaikka 15 vuotta tunnettiin. Eivät olleet minun tyylisiäni ihmisiä niin enpä avautunut koskaan. Vaikka olin aina päättänyt yrittää olla heille "auki" niin heidän tyylinsä tökki niin pahasti, että sanoin itsekseni "voi jumalauta" ja napsautin suun kiinni hyvää päivää kirvesvartta tyyliin.
Toisaalta nyt kun mietin niin eipä kyllä anoppi itse omista ongelmistaan myöskään koskaan avaudu. Ei ainakaan tule nyt mieleen mitään. Hän ei ole koskaan väsynyt tai sairas, ja jaksaa vaikka mitä. Itse kuitenkin saatan joskus sanoa kyllä olevani hieman poikki rankan työrupeaman, valvomisen tai muun jälkeen.
Omien lasten ongelmista kyllä välillä avautuu, ja eniten toki muiden ihmisten ongelmista ja vioista. Niistä perheessä tykätään kyllä jauhaa. T. Ap
Kateellista porukkkaa varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle ivaamiselle pitää tehdä loppu. On tärkeää joka kerta pystyä ilmaisemaan, että käytös oli loukkaavaa.
Sitä ei ole helppo tehdä, kun menee aina niin ymmälleen toisen typeryydestä.
Ei hätää, jos moukka henkilö nälvii ja et heti pysty puolustautumaan, voit ottaa asian esille vaikka puolen tunnin kuluttua: " Niin, sanoit tuossa taas minulle inhottavasti (ja sitten kertaat tapahtuman), sinulla on usein tapana toimia noin, saanko jonkun selityksen miksi kohtelet minua näin, kun en tiedä mitä pahaa sinulle olen tehnyt, tuntuu inhottavalta ja en ymmärrä tuollaista, lisäksi minua hävettää puolestanne, koska tuo on niin raukkamaista ja lapsenomaista. Jos haluaa painaa toista alaspäin, niin tekee sen edes rehellisesti ja suoraan, eikä alkeellisen sarkasmin kautta, muka "turvallisesti" ja "huomaamattomasti". En ole niin tyhmä kuin kuvittelet, ne roolit on ihan toisin päin nyt tässä!"
Jos et saa sanottua tuota, niin kirjoita lapulle ja tökkää se teennäisesti hymyillen hänen käteensä.
Tuolloin voit lisätä: "Kirjoitan tämän tähän paperille, koska minusta on kiusallista edes keskustella tällaisesta asiasta aikuisen ihmisen kanssa."[/quot
Hyvä nostaa kissa pöydälle mutta rakentavasti, jos haluaa oikeasti ratkaisua!
Oletko ihan tosissasi? Ja kirjoitat vielä lapulle, jonka tökkäät eteen tai lähetät kirjeen, kun janoat ystävyyttä tai haluat leikkiä yhdessä hiekkalaatikolla. Entä jos toinen osapuoli kokee sinut rasittavaksi ja haluaa pysyä etäisissä väleissä, eikä halua edes ystävyyttä.
Teetkö saman tempun "mä haluun olla sun kanssa" ja lähettelet lappuja muille sukulaisille, ystäville, työkavereille ja naapureille.
Kuulostaa läheisriippuvaisuudelta, ei ystävyydeltä.Tässä taas upea esimerkki kiusaamisesta. Nää edellisen kommentin tyypit on kiusaajia. Ja ton kommentin perusteella niitä jotka ei oo kokenut paljonkaan paskaa. Silti aina aukomassa päätään.
Pienten vauvjoen äidit on hormooneista sekasin yleensäkin,kaikki on kettuilua ja he itse tietävät kyllä mikä on parasta ja oikein, kukaan ei saa kyseenalaistaa.
Olet heidän silmissään ehkä hieman naivi ihminen. Tyydy vaan osaasi ja välttele heidän seuraansa.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko ikinä kuulleet tilanteesta että v:tuilua voi harrastaa, vaikka ei ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin henkilön kanssa. Merkillistä. Kyllä jotkut jaksaa. Ignooraminen on yleensä paras vastatoimi tai reaktio sellaisiin henkilöihin tai sellaisiin toimiin joiden kohteena ei halua olla. Tosin ignooraminen tehoaa joskus liiankin hyvin ja voi saada joissain aikaan uskomattomia kosto haluja.