Poikkeuksellisesta elämästä kertovia blogeja (karmivia, opettavaisia, ahdistavia jne)
Olen lukenut Tampereen kirvesmurhaajan siskon blogin, lapsikohteisen, sen erään pojan jonka narsistivanhemmat pilasi koko hänen elämänsä, joitakin syöpäblogeja..
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Hirsitalon emäntä kertoi alkoholistiperheen lapsen kokemuksista.
Kiitos suosituksestasi!
Joku voisi kertoa miten noita nykyaikaisia blogeja pääsee lukemaan alusta loppuun ilman että ensin pitää selata lopusta alkuun... ennen oli sivupalkissa
Autokolarissa 3v vammautuneen tytön äidin blogi http://mettemarjut.blogspot.com/
INCL-tautiin kuoleen tytön äidin blogi http://tastakaikesta.blogspot.com/
https://joskusjouluna.blogspot.com/
Väkivaltaisessa alkoholistiperheessä kasvanut asperger-nuori.
Päivikirja, itsemurhan tehneen naisen blogi.
surupaivakirja.fi
Isä ampui tyttärensä ;ja itsensä) kostona, lapsen äidin blogi kyseessä.
Ton päivikirjan luin joskus, se oli surullinen.
Tuo Surupäiväkirja. Ja Onneksi on aamut. Voi niin pahalta tuntuu.
Minun mielestä on hyvä että ne pahan kokeneet kykenevät kirjoittamaan suruaan ulos.
Vierailija kirjoitti:
Autokolarissa 3v vammautuneen tytön äidin blogi http://mettemarjut.blogspot.com/
INCL-tautiin kuoleen tytön äidin blogi http://tastakaikesta.blogspot.com/
Hoksasin just, että Youtubessa oleva video "Marikan päivä" kertoo tuosta auto-onnettomuuden tytöstä.
On tosiaan ahdistavia jo nämä kuvaukset.
En tiedä että meneekö etsimääsi kategoriaan, mutta Kabul 1001 oli huippumielenkiintoinen. Kirjoittaja asui ennen Afganistanissa, kertoili elämästään siellä ja siitä miten mm. joutui aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Nykyään asuu muualla. Itse luin kaikki postaukset, suosittelen!
Järkytyn enemmän kuoren esittelystä, jatkuvasta ontosta "ilosta" ja blingblingistä.
ReettaNoomiElina, valitettavasti tyttö menehtyi :( Äitinsä aloitti uuden blogin nimeltään Vademekkumi, jota myös seuraan. Suosittelen näitä blogeja ihan jokaiselle, menee oman elämän murheet ihan uuteen perspektiiviin.
Alunperin päädyin Reetta-blogiin koska ystäväni sairasti leukemian noihin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Järkytyn enemmän kuoren esittelystä, jatkuvasta ontosta "ilosta" ja blingblingistä.
Sama täällä. Ei voi uskoa, että se on aitoa ja miksi pitää feikata blogissa ja instassa.
Kohta helpottaa - kertoo pienen pojan äkillisestä kuolemasta ja miten äiti käsittelee menetystään
Vierailija kirjoitti:
Tuo Surupäiväkirja. Ja Onneksi on aamut. Voi niin pahalta tuntuu.
Minun mielestä on hyvä että ne pahan kokeneet kykenevät kirjoittamaan suruaan ulos.
Onneksi on aamut on tuo kirvesmurhaajan siskon blogi (=kuolleen tytön päiväkirja). Se on karmivuudessaan loistava. Kirjoittaja on osannut pukea sanoiksi kauhun, surun ja ahdistuksen. Luin sen aikanaan samalta istumalta alusta siihenastiseen loppuun. Nythän veli on vapautunut.
Suodittelen myös tuota " tästä kaikesta". Ei voinut itkemättä lukea.
Kaksin kaunihimpi on muuttunut hyvinkin onnelliseksi, eikä se toki ollut ahdistavasti kirjoitettu edes sairausaikana - kuten ei myöskään tästä kaikesta ole ahdistavasti kirjoitettu. Sairausaikana luin tuota blogia itkien, asetelma oli traaginen. Onneksi asiat kääntyivät hyviksi.
Aloitin lukemaan tuota Surupäiväkirjaa, mutta kyllähän se selkeästi on kirjoitettu terapiana surijalle itselleen. Lukijana blogilta toivoisi konkreettisempaa tekstiä, mitä tapahtui ja miten. En niin välitä kauniista melkein runomuotoisesta tekstistä kun siinä ei kerrota olennaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin lukemaan tuota Surupäiväkirjaa, mutta kyllähän se selkeästi on kirjoitettu terapiana surijalle itselleen. Lukijana blogilta toivoisi konkreettisempaa tekstiä, mitä tapahtui ja miten. En niin välitä kauniista melkein runomuotoisesta tekstistä kun siinä ei kerrota olennaisia asioita.
Kyllä siellä on aika konkreettisesti kerrottu olennaiset tapahtumat. Hyvin hän kirjoittaa mielestäni.
Hirsitalon emäntä kertoi alkoholistiperheen lapsen kokemuksista.