Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Downton Abbey. Mitä tapahtuu Edithtille?
Kommentit (500)
Niin paljon kuin Bransonista pidänkin, tuo hänen kotiinpaluunsa nimenomaan Carsonin ja Hughesin häihin oli tahditon teko. Varasti kaiken huomion hääparilta! Vai olikohan niin, että Branson ei tiennyt näistä häistä mitään ennen kuin tupsahti keskelle juhlaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Niin paljon kuin Bransonista pidänkin, tuo hänen kotiinpaluunsa nimenomaan Carsonin ja Hughesin häihin oli tahditon teko. Varasti kaiken huomion hääparilta! Vai olikohan niin, että Branson ei tiennyt näistä häistä mitään ennen kuin tupsahti keskelle juhlaa?
Mistä hän olisi juhlista tiennyt. Tuskin Mary tai Edith on asiasta kirjoittaneet päivämäärinen. Ja tulloin kirjeet kulki hitaasti mantereelta toiselle
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Niin paljon kuin Bransonista pidänkin, tuo hänen kotiinpaluunsa nimenomaan Carsonin ja Hughesin häihin oli tahditon teko. Varasti kaiken huomion hääparilta! Vai olikohan niin, että Branson ei tiennyt näistä häistä mitään ennen kuin tupsahti keskelle juhlaa?
Mistä hän olisi juhlista tiennyt. Tuskin Mary tai Edith on asiasta kirjoittaneet päivämäärinen. Ja tulloin kirjeet kulki hitaasti mantereelta toiselle
Mutta osasi silti tulla sinne juhlapaikalle? Siinä vaiheessa olisi voinut jäädä muualle odottelemaan hetkeksi.
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Niin paljon kuin Bransonista pidänkin, tuo hänen kotiinpaluunsa nimenomaan Carsonin ja Hughesin häihin oli tahditon teko. Varasti kaiken huomion hääparilta! Vai olikohan niin, että Branson ei tiennyt näistä häistä mitään ennen kuin tupsahti keskelle juhlaa?
Ei tiennyt häistä. Hänhän sanoi, että kuuli häistä kun tuli kartanoon.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Niin paljon kuin Bransonista pidänkin, tuo hänen kotiinpaluunsa nimenomaan Carsonin ja Hughesin häihin oli tahditon teko. Varasti kaiken huomion hääparilta! Vai olikohan niin, että Branson ei tiennyt näistä häistä mitään ennen kuin tupsahti keskelle juhlaa?
Ei tiennyt häistä. Hänhän sanoi, että kuuli häistä kun tuli kartanoon.
Mary lupasi kirjoittaakin vasta häiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin, ei briteissä tämän tason juttuihin oteta huonosti näyttelevää, siellä kun on varaa valita.
Marysta tulee mieleeni meidän sisarusparven vanhin. Samanlainen viileä kuningatar, jolla ihan pienestä asti on ollut itsestäänselvää, että hän on ykkönen ja muiden on häntä palveltava/toteltava/kunnioitettava. Vanhemmat hyväksyivät tämän ja sen jatkuvan nälvinnän, mitä me nuoremmat jouduimme kuulemaan. Nälvintä kohdistui mm. ulkonäköön (tuommoisia kukaan mies katso, pysykää aina pari metriä kauempana kaupungilla, ettei tartte hävetä, olet apinan näköinen jne), älykkyyteen ja ihan vain olemassaoloon (mm. odotan sitä päivää, kun teistä pääsen eroon, turpa kiinni, olkaa hiljaa, teidän mielipiteillänne ei ole väliä, pitääkö mun sietää noita, mulla on kaikki hyvin, kun vain sinun kanssa ei tarvi olla jne jne).
Itse tein aikuisena opiskelujen jälkeen edithit. Läksin omille teilleni, enkä ole taakseni vilkuillut. SInne jäi kuningatarmehiläinen ja mun vanhemmat elämään onnellisina, kun ainakin yhdestä pskasta eroon pääsivät. Vanhempieni hautajaisissakaan en käynyt - mitäpä minä maanmatonen sinne olisin mennyt tunnelmaa ja tilaisuuden arvokkuutta pilaamaan. Tämä vanhempi sisareni on kauhistellut tympeää käytöstäni (aina mä olen tiennyt että se on ihan sairas!) ja varsinkin, kun hänelle syntyi vammainen lapsi, olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa pitää yhteyttä ja seurustella keskenään - oho, kummallisesti nyt olisi seura kelvannut. Oi, mikähän oli syynä tähän ihmeellisen mielenmuutokseen? Sisarrakkaus? Ihmisrakkaus? Vai ilmainen hoitopalvelu lapselle? Tukiverkko? Ei oikein kiinnostanut, koska minä olen ihan liian alhainen, typerä ja huono henkilö hänen lastansa hoitamaan.
On oikeastaan hupaisaa, miten yksi televisiosarja saa muistot pulpahtamaan esiin kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nautin hyvin kirjoitetusta tarinasta. En nimittäin ole menneistä katkera, oli nimittäin onnenpotku, että tein pesäeroon lapsuudenkotiini hyvissä ajoin, siellä sattui ja tapahtui myöhemmin kaikenlaista ikävää. Ja sisareni ja vanhempieni ennusteluista huolimatta olen ollut myös rakastettu.
Voi ei, kuulostaa, että hyvinkin olet 'menneistä katkera'.
Heh. En ole. Ei se, että kertoo tosiasioita niin kuin ne oli, ole välttämättä katkeruutta (vrt Nykäsen tyttären kokemukset isästään). Olemme puhuneet tästä asiasta toisten sisarusteni kanssa, ja nuorin on hieman katkera, koska hän eli ison osan aikuiselämäänsä vanhimman sisaremme vaikutuspiirissä osaamatta irrottautua. Hänelle oli varattuna 'vanhempiamme uskollisesti hoitava vanhapiikatytär' - rooli. Mutta ryökäle sekin nousi lopulta kapinaan ja läksi pois elämään omaa elämäänsä, ei vanhimman sisaremme ja vanhempiemme elämää. Tämä taitaakin itse asiassa olla varsin kipeä asia monelle, sellainen tabu: kaikki lapset eivät ole yhtä rakkaita tai tärkeitä vanhemmilleen. Minusta DA:ssa on onnistuttu hienosti käsittelemään tätäkin asiaa.
Perheemme ei myöskään varsinaista ros kaväkeä ollut, niin kuin joku tuolla ehdotti, vaan oli (paino sanalla oli) sangen varakasta sukua. Henkisesti ehkä, sillä ros kaahan tuollainen käytös on, kaikki tuollainen alistamiseen, häpäisyyn ja halventamiseen pyrkimisethän sitä on (niin kuin tästä wt-kommentoijasta sen huomaa - it really takes one to know one), kertovat ihmisen ro skaluonteesta, jota mikään vauraus, koulutus tai asema ei pysty muuttamaan. Mutta kaukaa katsottuna näyttää varmaan hienolta. Niin kuin Mary.
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Niin paljon kuin Bransonista pidänkin, tuo hänen kotiinpaluunsa nimenomaan Carsonin ja Hughesin häihin oli tahditon teko. Varasti kaiken huomion hääparilta! Vai olikohan niin, että Branson ei tiennyt näistä häistä mitään ennen kuin tupsahti keskelle juhlaa?
Haloo! Sekoitat fiktion ja faktan. Koko sarja perustuu käsikirjoitukseen, eikä " roolihenkilöt" ole todellisia, eivätkä määrää itse tekemisiään ja sanomisiaan saati ratkaisujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin, ei briteissä tämän tason juttuihin oteta huonosti näyttelevää, siellä kun on varaa valita.
Marysta tulee mieleeni meidän sisarusparven vanhin. Samanlainen viileä kuningatar, jolla ihan pienestä asti on ollut itsestäänselvää, että hän on ykkönen ja muiden on häntä palveltava/toteltava/kunnioitettava. Vanhemmat hyväksyivät tämän ja sen jatkuvan nälvinnän, mitä me nuoremmat jouduimme kuulemaan. Nälvintä kohdistui mm. ulkonäköön (tuommoisia kukaan mies katso, pysykää aina pari metriä kauempana kaupungilla, ettei tartte hävetä, olet apinan näköinen jne), älykkyyteen ja ihan vain olemassaoloon (mm. odotan sitä päivää, kun teistä pääsen eroon, turpa kiinni, olkaa hiljaa, teidän mielipiteillänne ei ole väliä, pitääkö mun sietää noita, mulla on kaikki hyvin, kun vain sinun kanssa ei tarvi olla jne jne).
Itse tein aikuisena opiskelujen jälkeen edithit. Läksin omille teilleni, enkä ole taakseni vilkuillut. SInne jäi kuningatarmehiläinen ja mun vanhemmat elämään onnellisina, kun ainakin yhdestä pskasta eroon pääsivät. Vanhempieni hautajaisissakaan en käynyt - mitäpä minä maanmatonen sinne olisin mennyt tunnelmaa ja tilaisuuden arvokkuutta pilaamaan. Tämä vanhempi sisareni on kauhistellut tympeää käytöstäni (aina mä olen tiennyt että se on ihan sairas!) ja varsinkin, kun hänelle syntyi vammainen lapsi, olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa pitää yhteyttä ja seurustella keskenään - oho, kummallisesti nyt olisi seura kelvannut. Oi, mikähän oli syynä tähän ihmeellisen mielenmuutokseen? Sisarrakkaus? Ihmisrakkaus? Vai ilmainen hoitopalvelu lapselle? Tukiverkko? Ei oikein kiinnostanut, koska minä olen ihan liian alhainen, typerä ja huono henkilö hänen lastansa hoitamaan.
On oikeastaan hupaisaa, miten yksi televisiosarja saa muistot pulpahtamaan esiin kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nautin hyvin kirjoitetusta tarinasta. En nimittäin ole menneistä katkera, oli nimittäin onnenpotku, että tein pesäeroon lapsuudenkotiini hyvissä ajoin, siellä sattui ja tapahtui myöhemmin kaikenlaista ikävää. Ja sisareni ja vanhempieni ennusteluista huolimatta olen ollut myös rakastettu.
Voi ei, kuulostaa, että hyvinkin olet 'menneistä katkera'.
Heh. En ole. Ei se, että kertoo tosiasioita niin kuin ne oli, ole välttämättä katkeruutta (vrt Nykäsen tyttären kokemukset isästään). Olemme puhuneet tästä asiasta toisten sisarusteni kanssa, ja nuorin on hieman katkera, koska hän eli ison osan aikuiselämäänsä vanhimman sisaremme vaikutuspiirissä osaamatta irrottautua. Hänelle oli varattuna 'vanhempiamme uskollisesti hoitava vanhapiikatytär' - rooli. Mutta ryökäle sekin nousi lopulta kapinaan ja läksi pois elämään omaa elämäänsä, ei vanhimman sisaremme ja vanhempiemme elämää. Tämä taitaakin itse asiassa olla varsin kipeä asia monelle, sellainen tabu: kaikki lapset eivät ole yhtä rakkaita tai tärkeitä vanhemmilleen. Minusta DA:ssa on onnistuttu hienosti käsittelemään tätäkin asiaa.
Perheemme ei myöskään varsinaista ros kaväkeä ollut, niin kuin joku tuolla ehdotti, vaan oli (paino sanalla oli) sangen varakasta sukua. Henkisesti ehkä, sillä ros kaahan tuollainen käytös on, kaikki tuollainen alistamiseen, häpäisyyn ja halventamiseen pyrkimisethän sitä on (niin kuin tästä wt-kommentoijasta sen huomaa - it really takes one to know one), kertovat ihmisen ro skaluonteesta, jota mikään vauraus, koulutus tai asema ei pysty muuttamaan. Mutta kaukaa katsottuna näyttää varmaan hienolta. Niin kuin Mary.
Kannattais katsellakin sitä DA koska siellä nimenomaan on sanottu, että lapsia rakastetaan yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään tykännyt tästä sivujuonesta että Carson ja Hughes menivät naimisiin.
Tämä juonenkäänne tuntui aina pelkältä fanserviceltä ja korvaukselta siitä, että alkuperäisistä pareista kaksi kolmesta meni mönkään näyttelijöiden jätettyä sarjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edith ansaitsi onnensa kovien koettelemusten jälkeen. Hän oli työssään tarmokas, toisin kuin suhteessaan alistavaan perheeseen. Maryn miesehdokkaat olivat leskeksi jäämisen jälkeen kuin samasta muotista, mitään erityistä persoonaa ei noussut esiin. Samannäköisiäkin. Kaikki vain jostain syystä muka sekosivat siihen välillä varsin hyytävään ladyyn.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Niin paljon kuin Bransonista pidänkin, tuo hänen kotiinpaluunsa nimenomaan Carsonin ja Hughesin häihin oli tahditon teko. Varasti kaiken huomion hääparilta! Vai olikohan niin, että Branson ei tiennyt näistä häistä mitään ennen kuin tupsahti keskelle juhlaa?
Haloo! Sekoitat fiktion ja faktan. Koko sarja perustuu käsikirjoitukseen, eikä " roolihenkilöt" ole todellisia, eivätkä määrää itse tekemisiään ja sanomisiaan saati ratkaisujaan.
No en tietenkään sekoita! Käsikirjoittajat olisivat voineet kirjoittaa toisin, ellei tarkoituksena ollut nimenomaan huomion vieminen hääparista Bransoniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Niin paljon kuin Bransonista pidänkin, tuo hänen kotiinpaluunsa nimenomaan Carsonin ja Hughesin häihin oli tahditon teko. Varasti kaiken huomion hääparilta! Vai olikohan niin, että Branson ei tiennyt näistä häistä mitään ennen kuin tupsahti keskelle juhlaa?
Haloo! Sekoitat fiktion ja faktan. Koko sarja perustuu käsikirjoitukseen, eikä " roolihenkilöt" ole todellisia, eivätkä määrää itse tekemisiään ja sanomisiaan saati ratkaisujaan.
No en tietenkään sekoita! Käsikirjoittajat olisivat voineet kirjoittaa toisin, ellei tarkoituksena ollut nimenomaan huomion vieminen hääparista Bransoniin.
Ehkä hääpari kesti sen 50 sekunnin huomion.
Vierailija kirjoitti:
tämä on kyllä paras:
Kuin myös tämä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leskirouvan ääni kuulostaa samalle kuin Hakekaa kätilö sarjan kertojan.
Vierailija kirjoitti:
Leskirouvan ääni kuulostaa samalle kuin Hakekaa kätilö sarjan kertojan.
Mutta on eri. Kätilössä Vanessa Redgrave, DA:ssa Maggie Smith.
Batesin pariskunta on ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä. Ollaan muka niin täydellistä ja vara aina arvostella muita vaikka ukko tap anu jo kaksi ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Batesin pariskunta on ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä. Ollaan muka niin täydellistä ja vara aina arvostella muita vaikka ukko tap anu jo kaksi ihmistä.
Katsokaa sitä sarjaa!
Bates on aika puistattava ja Anna ärsyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin, ei briteissä tämän tason juttuihin oteta huonosti näyttelevää, siellä kun on varaa valita.
Marysta tulee mieleeni meidän sisarusparven vanhin. Samanlainen viileä kuningatar, jolla ihan pienestä asti on ollut itsestäänselvää, että hän on ykkönen ja muiden on häntä palveltava/toteltava/kunnioitettava. Vanhemmat hyväksyivät tämän ja sen jatkuvan nälvinnän, mitä me nuoremmat jouduimme kuulemaan. Nälvintä kohdistui mm. ulkonäköön (tuommoisia kukaan mies katso, pysykää aina pari metriä kauempana kaupungilla, ettei tartte hävetä, olet apinan näköinen jne), älykkyyteen ja ihan vain olemassaoloon (mm. odotan sitä päivää, kun teistä pääsen eroon, turpa kiinni, olkaa hiljaa, teidän mielipiteillänne ei ole väliä, pitääkö mun sietää noita, mulla on kaikki hyvin, kun vain sinun kanssa ei tarvi olla jne jne).
Itse tein aikuisena opiskelujen jälkeen edithit. Läksin omille teilleni, enkä ole taakseni vilkuillut. SInne jäi kuningatarmehiläinen ja mun vanhemmat elämään onnellisina, kun ainakin yhdestä pskasta eroon pääsivät. Vanhempieni hautajaisissakaan en käynyt - mitäpä minä maanmatonen sinne olisin mennyt tunnelmaa ja tilaisuuden arvokkuutta pilaamaan. Tämä vanhempi sisareni on kauhistellut tympeää käytöstäni (aina mä olen tiennyt että se on ihan sairas!) ja varsinkin, kun hänelle syntyi vammainen lapsi, olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa pitää yhteyttä ja seurustella keskenään - oho, kummallisesti nyt olisi seura kelvannut. Oi, mikähän oli syynä tähän ihmeellisen mielenmuutokseen? Sisarrakkaus? Ihmisrakkaus? Vai ilmainen hoitopalvelu lapselle? Tukiverkko? Ei oikein kiinnostanut, koska minä olen ihan liian alhainen, typerä ja huono henkilö hänen lastansa hoitamaan.
On oikeastaan hupaisaa, miten yksi televisiosarja saa muistot pulpahtamaan esiin kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nautin hyvin kirjoitetusta tarinasta. En nimittäin ole menneistä katkera, oli nimittäin onnenpotku, että tein pesäeroon lapsuudenkotiini hyvissä ajoin, siellä sattui ja tapahtui myöhemmin kaikenlaista ikävää. Ja sisareni ja vanhempieni ennusteluista huolimatta olen ollut myös rakastettu.
Voi ei, kuulostaa, että hyvinkin olet 'menneistä katkera'.
Heh. En ole. Ei se, että kertoo tosiasioita niin kuin ne oli, ole välttämättä katkeruutta (vrt Nykäsen tyttären kokemukset isästään). Olemme puhuneet tästä asiasta toisten sisarusteni kanssa, ja nuorin on hieman katkera, koska hän eli ison osan aikuiselämäänsä vanhimman sisaremme vaikutuspiirissä osaamatta irrottautua. Hänelle oli varattuna 'vanhempiamme uskollisesti hoitava vanhapiikatytär' - rooli. Mutta ryökäle sekin nousi lopulta kapinaan ja läksi pois elämään omaa elämäänsä, ei vanhimman sisaremme ja vanhempiemme elämää. Tämä taitaakin itse asiassa olla varsin kipeä asia monelle, sellainen tabu: kaikki lapset eivät ole yhtä rakkaita tai tärkeitä vanhemmilleen. Minusta DA:ssa on onnistuttu hienosti käsittelemään tätäkin asiaa.
Perheemme ei myöskään varsinaista ros kaväkeä ollut, niin kuin joku tuolla ehdotti, vaan oli (paino sanalla oli) sangen varakasta sukua. Henkisesti ehkä, sillä ros kaahan tuollainen käytös on, kaikki tuollainen alistamiseen, häpäisyyn ja halventamiseen pyrkimisethän sitä on (niin kuin tästä wt-kommentoijasta sen huomaa - it really takes one to know one), kertovat ihmisen ro skaluonteesta, jota mikään vauraus, koulutus tai asema ei pysty muuttamaan. Mutta kaukaa katsottuna näyttää varmaan hienolta. Niin kuin Mary.
Kannattais katsellakin sitä DA koska siellä nimenomaan on sanottu, että lapsia rakastetaan yhtä paljon.
Sanoahan aina voi, käytäntö on usein toinen. Joku lapsista nostetaan jalustalle ja häntä suositaan ja hänelle sallitaan paljon enemmän vapauksia sanoa ja olla. Jos joku muu lapsista sanoo vastaan, hän on kauhea ihminen ja hirveän kateellinen. Ja DA käsittelee myös sisarusten eriarvoisuutta, täytyy olla sokea, jos ei sitä huomaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos en väärin muista niin tulee toinenkin ikääntynyt pari vielä.