Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Downton Abbey. Mitä tapahtuu Edithtille?
Kommentit (500)
Huomenna torstaina 25.07.2019 klo 16:50 alkaa sitten Downton Abbeyn 6. eli viimeinen kausi. Vielä 10 jaksoa jäljellä.
Kausi 6, 1/10. Vuonna 1925 ajat ovat kovat myös aristokraateille. Ystäväperhe myy pakon edessä sukukartanonsa, ja myös jaarli joutuu hakemaan säästöjä. Kuinka se heijastuu kartanonväen elämään? Lady Mary kokee kovia. (U) HD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Vierailija kirjoitti:
Maryn tyyli on murskaavan viileän tyylikäs.
Jospa tuo 1920-luvun tyyli palaisi 2020-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin, ei briteissä tämän tason juttuihin oteta huonosti näyttelevää, siellä kun on varaa valita.
Marysta tulee mieleeni meidän sisarusparven vanhin. Samanlainen viileä kuningatar, jolla ihan pienestä asti on ollut itsestäänselvää, että hän on ykkönen ja muiden on häntä palveltava/toteltava/kunnioitettava. Vanhemmat hyväksyivät tämän ja sen jatkuvan nälvinnän, mitä me nuoremmat jouduimme kuulemaan. Nälvintä kohdistui mm. ulkonäköön (tuommoisia kukaan mies katso, pysykää aina pari metriä kauempana kaupungilla, ettei tartte hävetä, olet apinan näköinen jne), älykkyyteen ja ihan vain olemassaoloon (mm. odotan sitä päivää, kun teistä pääsen eroon, turpa kiinni, olkaa hiljaa, teidän mielipiteillänne ei ole väliä, pitääkö mun sietää noita, mulla on kaikki hyvin, kun vain sinun kanssa ei tarvi olla jne jne).
Itse tein aikuisena opiskelujen jälkeen edithit. Läksin omille teilleni, enkä ole taakseni vilkuillut. SInne jäi kuningatarmehiläinen ja mun vanhemmat elämään onnellisina, kun ainakin yhdestä pskasta eroon pääsivät. Vanhempieni hautajaisissakaan en käynyt - mitäpä minä maanmatonen sinne olisin mennyt tunnelmaa ja tilaisuuden arvokkuutta pilaamaan. Tämä vanhempi sisareni on kauhistellut tympeää käytöstäni (aina mä olen tiennyt että se on ihan sairas!) ja varsinkin, kun hänelle syntyi vammainen lapsi, olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa pitää yhteyttä ja seurustella keskenään - oho, kummallisesti nyt olisi seura kelvannut. Oi, mikähän oli syynä tähän ihmeellisen mielenmuutokseen? Sisarrakkaus? Ihmisrakkaus? Vai ilmainen hoitopalvelu lapselle? Tukiverkko? Ei oikein kiinnostanut, koska minä olen ihan liian alhainen, typerä ja huono henkilö hänen lastansa hoitamaan.
On oikeastaan hupaisaa, miten yksi televisiosarja saa muistot pulpahtamaan esiin kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nautin hyvin kirjoitetusta tarinasta. En nimittäin ole menneistä katkera, oli nimittäin onnenpotku, että tein pesäeroon lapsuudenkotiini hyvissä ajoin, siellä sattui ja tapahtui myöhemmin kaikenlaista ikävää. Ja sisareni ja vanhempieni ennusteluista huolimatta olen ollut myös rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin, ei briteissä tämän tason juttuihin oteta huonosti näyttelevää, siellä kun on varaa valita.
Marysta tulee mieleeni meidän sisarusparven vanhin. Samanlainen viileä kuningatar, jolla ihan pienestä asti on ollut itsestäänselvää, että hän on ykkönen ja muiden on häntä palveltava/toteltava/kunnioitettava. Vanhemmat hyväksyivät tämän ja sen jatkuvan nälvinnän, mitä me nuoremmat jouduimme kuulemaan. Nälvintä kohdistui mm. ulkonäköön (tuommoisia kukaan mies katso, pysykää aina pari metriä kauempana kaupungilla, ettei tartte hävetä, olet apinan näköinen jne), älykkyyteen ja ihan vain olemassaoloon (mm. odotan sitä päivää, kun teistä pääsen eroon, turpa kiinni, olkaa hiljaa, teidän mielipiteillänne ei ole väliä, pitääkö mun sietää noita, mulla on kaikki hyvin, kun vain sinun kanssa ei tarvi olla jne jne).
Itse tein aikuisena opiskelujen jälkeen edithit. Läksin omille teilleni, enkä ole taakseni vilkuillut. SInne jäi kuningatarmehiläinen ja mun vanhemmat elämään onnellisina, kun ainakin yhdestä pskasta eroon pääsivät. Vanhempieni hautajaisissakaan en käynyt - mitäpä minä maanmatonen sinne olisin mennyt tunnelmaa ja tilaisuuden arvokkuutta pilaamaan. Tämä vanhempi sisareni on kauhistellut tympeää käytöstäni (aina mä olen tiennyt että se on ihan sairas!) ja varsinkin, kun hänelle syntyi vammainen lapsi, olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa pitää yhteyttä ja seurustella keskenään - oho, kummallisesti nyt olisi seura kelvannut. Oi, mikähän oli syynä tähän ihmeellisen mielenmuutokseen? Sisarrakkaus? Ihmisrakkaus? Vai ilmainen hoitopalvelu lapselle? Tukiverkko? Ei oikein kiinnostanut, koska minä olen ihan liian alhainen, typerä ja huono henkilö hänen lastansa hoitamaan.
On oikeastaan hupaisaa, miten yksi televisiosarja saa muistot pulpahtamaan esiin kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nautin hyvin kirjoitetusta tarinasta. En nimittäin ole menneistä katkera, oli nimittäin onnenpotku, että tein pesäeroon lapsuudenkotiini hyvissä ajoin, siellä sattui ja tapahtui myöhemmin kaikenlaista ikävää. Ja sisareni ja vanhempieni ennusteluista huolimatta olen ollut myös rakastettu.
Aina pitää tosin muistaa, että sisarukset ja vanhemmat ovat voineet kokea asian hyvin toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana jakso tänään. Jotenkin erilainen kuin ennen. Ei niin jäykkä.
Voi miten ihanasti Carson puhui Hughesista <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin roolihahmonsa. Hahmo itsessään vaan on ärsyttävä, eli onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin, ei briteissä tämän tason juttuihin oteta huonosti näyttelevää, siellä kun on varaa valita.
Marysta tulee mieleeni meidän sisarusparven vanhin. Samanlainen viileä kuningatar, jolla ihan pienestä asti on ollut itsestäänselvää, että hän on ykkönen ja muiden on häntä palveltava/toteltava/kunnioitettava. Vanhemmat hyväksyivät tämän ja sen jatkuvan nälvinnän, mitä me nuoremmat jouduimme kuulemaan. Nälvintä kohdistui mm. ulkonäköön (tuommoisia kukaan mies katso, pysykää aina pari metriä kauempana kaupungilla, ettei tartte hävetä, olet apinan näköinen jne), älykkyyteen ja ihan vain olemassaoloon (mm. odotan sitä päivää, kun teistä pääsen eroon, turpa kiinni, olkaa hiljaa, teidän mielipiteillänne ei ole väliä, pitääkö mun sietää noita, mulla on kaikki hyvin, kun vain sinun kanssa ei tarvi olla jne jne).
Itse tein aikuisena opiskelujen jälkeen edithit. Läksin omille teilleni, enkä ole taakseni vilkuillut. SInne jäi kuningatarmehiläinen ja mun vanhemmat elämään onnellisina, kun ainakin yhdestä pskasta eroon pääsivät. Vanhempieni hautajaisissakaan en käynyt - mitäpä minä maanmatonen sinne olisin mennyt tunnelmaa ja tilaisuuden arvokkuutta pilaamaan. Tämä vanhempi sisareni on kauhistellut tympeää käytöstäni (aina mä olen tiennyt että se on ihan sairas!) ja varsinkin, kun hänelle syntyi vammainen lapsi, olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa pitää yhteyttä ja seurustella keskenään - oho, kummallisesti nyt olisi seura kelvannut. Oi, mikähän oli syynä tähän ihmeellisen mielenmuutokseen? Sisarrakkaus? Ihmisrakkaus? Vai ilmainen hoitopalvelu lapselle? Tukiverkko? Ei oikein kiinnostanut, koska minä olen ihan liian alhainen, typerä ja huono henkilö hänen lastansa hoitamaan.
On oikeastaan hupaisaa, miten yksi televisiosarja saa muistot pulpahtamaan esiin kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nautin hyvin kirjoitetusta tarinasta. En nimittäin ole menneistä katkera, oli nimittäin onnenpotku, että tein pesäeroon lapsuudenkotiini hyvissä ajoin, siellä sattui ja tapahtui myöhemmin kaikenlaista ikävää. Ja sisareni ja vanhempieni ennusteluista huolimatta olen ollut myös rakastettu.
Ohis, mutta oletko yksi niistä, jotka tuntuvat inhoavan Marya ja puolustavan Edithiä?
Menee ohi ketjun aiheen, mutta nuo kaksi tuntuvat tässä ketjussa jakavan porukkaa siinä määrin, että teki mieli jo aiemmin kysyä, ovatko Edithin puolustajat ja Maryn vihaajat tunteneet omassa elämässään myös kollain tavoin jääneen vanhemman sisaruksensa varjoon ja tämä tuntuisi täysin vahvistavan ajatukseni, että näin on, sillä sen verran vahvaa inhoa Marya kohtaan tuntuu kommenteissa olevan vaikka molemmat sisarukset ovat sarjassa kieroilleet ja nälvineet toisiaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana jakso tänään. Jotenkin erilainen kuin ennen. Ei niin jäykkä.
6. tuotantokautta moni pitää parhainpana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin, ei briteissä tämän tason juttuihin oteta huonosti näyttelevää, siellä kun on varaa valita.
Marysta tulee mieleeni meidän sisarusparven vanhin. Samanlainen viileä kuningatar, jolla ihan pienestä asti on ollut itsestäänselvää, että hän on ykkönen ja muiden on häntä palveltava/toteltava/kunnioitettava. Vanhemmat hyväksyivät tämän ja sen jatkuvan nälvinnän, mitä me nuoremmat jouduimme kuulemaan. Nälvintä kohdistui mm. ulkonäköön (tuommoisia kukaan mies katso, pysykää aina pari metriä kauempana kaupungilla, ettei tartte hävetä, olet apinan näköinen jne), älykkyyteen ja ihan vain olemassaoloon (mm. odotan sitä päivää, kun teistä pääsen eroon, turpa kiinni, olkaa hiljaa, teidän mielipiteillänne ei ole väliä, pitääkö mun sietää noita, mulla on kaikki hyvin, kun vain sinun kanssa ei tarvi olla jne jne).
Itse tein aikuisena opiskelujen jälkeen edithit. Läksin omille teilleni, enkä ole taakseni vilkuillut. SInne jäi kuningatarmehiläinen ja mun vanhemmat elämään onnellisina, kun ainakin yhdestä pskasta eroon pääsivät. Vanhempieni hautajaisissakaan en käynyt - mitäpä minä maanmatonen sinne olisin mennyt tunnelmaa ja tilaisuuden arvokkuutta pilaamaan. Tämä vanhempi sisareni on kauhistellut tympeää käytöstäni (aina mä olen tiennyt että se on ihan sairas!) ja varsinkin, kun hänelle syntyi vammainen lapsi, olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa pitää yhteyttä ja seurustella keskenään - oho, kummallisesti nyt olisi seura kelvannut. Oi, mikähän oli syynä tähän ihmeellisen mielenmuutokseen? Sisarrakkaus? Ihmisrakkaus? Vai ilmainen hoitopalvelu lapselle? Tukiverkko? Ei oikein kiinnostanut, koska minä olen ihan liian alhainen, typerä ja huono henkilö hänen lastansa hoitamaan.
On oikeastaan hupaisaa, miten yksi televisiosarja saa muistot pulpahtamaan esiin kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nautin hyvin kirjoitetusta tarinasta. En nimittäin ole menneistä katkera, oli nimittäin onnenpotku, että tein pesäeroon lapsuudenkotiini hyvissä ajoin, siellä sattui ja tapahtui myöhemmin kaikenlaista ikävää. Ja sisareni ja vanhempieni ennusteluista huolimatta olen ollut myös rakastettu.
Sinuna en vertaisi siskoasi Maryyn tai perhettänne Crawleyhin, kuulostatte käytöstavattomilta roskaväeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään Maryn roolihahmosta ja siitä miten Dockery sitä näyttelee!
Dockery näyttelee hyvin, ei briteissä tämän tason juttuihin oteta huonosti näyttelevää, siellä kun on varaa valita.
Marysta tulee mieleeni meidän sisarusparven vanhin. Samanlainen viileä kuningatar, jolla ihan pienestä asti on ollut itsestäänselvää, että hän on ykkönen ja muiden on häntä palveltava/toteltava/kunnioitettava. Vanhemmat hyväksyivät tämän ja sen jatkuvan nälvinnän, mitä me nuoremmat jouduimme kuulemaan. Nälvintä kohdistui mm. ulkonäköön (tuommoisia kukaan mies katso, pysykää aina pari metriä kauempana kaupungilla, ettei tartte hävetä, olet apinan näköinen jne), älykkyyteen ja ihan vain olemassaoloon (mm. odotan sitä päivää, kun teistä pääsen eroon, turpa kiinni, olkaa hiljaa, teidän mielipiteillänne ei ole väliä, pitääkö mun sietää noita, mulla on kaikki hyvin, kun vain sinun kanssa ei tarvi olla jne jne).
Itse tein aikuisena opiskelujen jälkeen edithit. Läksin omille teilleni, enkä ole taakseni vilkuillut. SInne jäi kuningatarmehiläinen ja mun vanhemmat elämään onnellisina, kun ainakin yhdestä pskasta eroon pääsivät. Vanhempieni hautajaisissakaan en käynyt - mitäpä minä maanmatonen sinne olisin mennyt tunnelmaa ja tilaisuuden arvokkuutta pilaamaan. Tämä vanhempi sisareni on kauhistellut tympeää käytöstäni (aina mä olen tiennyt että se on ihan sairas!) ja varsinkin, kun hänelle syntyi vammainen lapsi, olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa pitää yhteyttä ja seurustella keskenään - oho, kummallisesti nyt olisi seura kelvannut. Oi, mikähän oli syynä tähän ihmeellisen mielenmuutokseen? Sisarrakkaus? Ihmisrakkaus? Vai ilmainen hoitopalvelu lapselle? Tukiverkko? Ei oikein kiinnostanut, koska minä olen ihan liian alhainen, typerä ja huono henkilö hänen lastansa hoitamaan.
On oikeastaan hupaisaa, miten yksi televisiosarja saa muistot pulpahtamaan esiin kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Nautin hyvin kirjoitetusta tarinasta. En nimittäin ole menneistä katkera, oli nimittäin onnenpotku, että tein pesäeroon lapsuudenkotiini hyvissä ajoin, siellä sattui ja tapahtui myöhemmin kaikenlaista ikävää. Ja sisareni ja vanhempieni ennusteluista huolimatta olen ollut myös rakastettu.
Voi ei, kuulostaa, että hyvinkin olet 'menneistä katkera'.
Onko Bertie Edithin tuleva husband? Ei aatelinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta Carson on epäuskottava sulhanen.
En itsekään tykännyt tästä sivujuonesta että Carson ja Hughes menivät naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään tykännyt tästä sivujuonesta että Carson ja Hughes menivät naimisiin.
Miten niin sivujuonesta? Sitähän on jännätty sarjan ekoista jaksoista asti!
Sisko väittää et kirjoittelen täällä. En muuten kirjoittele!
Vierailija kirjoitti:
Sisko väittää et kirjoittelen täällä. En muuten kirjoittele!
Are you Mary or Edith?
Alue: Aihe vapaa
Maryn tyyli on murskaavan viileän tyylikäs.