Lue keskustelun säännöt.
Kaunokirjallisuutta jossa ei pääteemana miehen ja naisen suhde?
12.07.2019 |
Tai ylipäätään suhdedraama. Klassikoita on niin raskas lukea kun pelkkää naisten objektisointia ja miesten fantasioita naisista.
Suositelkaa siis jotain missä tätä asetelmaa ei ole.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen nyt ihan mitä mieleen juolahtaa:
- Stefan Spjut: Staalo
- Ljudmila Ulitskajan novellikokoelmat: Naisten valheet, Tyttölapsia, Meidän tsaarimme väkeä
- Auli Mantila: Varpunen
Ja Antti Holman Järjestäjä kannattaa lukea! Siinä on kyllä suhdedraamaa, mutta ei naisten objektivisointia. (Ymmärrän, mistä puhut. Kyllä mäkin kiinnitän huomiota siihen, mutta pystyn yleensä siirtämään sen sivuun.)
nro 3
Vierailija kirjoitti:
Ja Antti Holman Järjestäjä kannattaa lukea! Siinä on kyllä suhdedraamaa, mutta ei naisten objektivisointia. (Ymmärrän, mistä puhut. Kyllä mäkin kiinnitän huomiota siihen, mutta pystyn yleensä siirtämään sen sivuun.)
nro 3
Suoaittelemasi tyttölapsia kuulostaa esimerkiksi aika alentavalta. Eikö oikeasti ole kirjallisuutta missä naisia ei halveerata?
Kertoo naisen asemasta jotain. Ja siitä miten hirviöitä miehenne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja Antti Holman Järjestäjä kannattaa lukea! Siinä on kyllä suhdedraamaa, mutta ei naisten objektivisointia. (Ymmärrän, mistä puhut. Kyllä mäkin kiinnitän huomiota siihen, mutta pystyn yleensä siirtämään sen sivuun.)
nro 3
Suoaittelemasi tyttölapsia kuulostaa esimerkiksi aika alentavalta. Eikö oikeasti ole kirjallisuutta missä naisia ei halveerata?
Kertoo naisen asemasta jotain. Ja siitä miten hirviöitä miehenne ovat.
Ai, tää taisikin olla provo. Ihan vilpittömästi kuitenkin suosittelin. No, toivottavasti joku muu saa vinkkejä tästä ketjusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja Antti Holman Järjestäjä kannattaa lukea! Siinä on kyllä suhdedraamaa, mutta ei naisten objektivisointia. (Ymmärrän, mistä puhut. Kyllä mäkin kiinnitän huomiota siihen, mutta pystyn yleensä siirtämään sen sivuun.)
nro 3
Suoaittelemasi tyttölapsia kuulostaa esimerkiksi aika alentavalta. Eikö oikeasti ole kirjallisuutta missä naisia ei halveerata?
Kertoo naisen asemasta jotain. Ja siitä miten hirviöitä miehenne ovat.
Ai, tää taisikin olla provo. Ihan vilpittömästi kuitenkin suosittelin. No, toivottavasti joku muu saa vinkkejä tästä ketjusta!
Se että naisellisesti provosoidut ei tarkoita että se oli vastapuolen aie.
Miehet inhoaa naisia niin syvästi, että se on dokumentoitut kaikkiin maailman kirjoihin. Myös naisten kirjoittamiin sellaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reino Lehväslaihon kirjoissa ei pääteemana ole miehen ja naisen välinen suhde.
Defoe Robinson Crusoe
Ruttovuosi
Camus Sivullinen
James Joyce Odysseus
Nortamo Raumlaissii jaarituksia
Volter Kilpi Alastaron salissa
Veijo Meri Manillaköysi
Ilmari Kianto Punainen viiva
Tässä muutamia aluksi. Pyydä lisää kun olet nämä lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyökkipiika joka kännissä pirttihirrmu ja talon isänta joka myös toki kännissä hänkiin ja ikean parivuoteesta on katkennnut jalka kun on nusittu uuutta pellavapäätä maailmaan. Pojasta kasvaa iso korsto joka muuttaa kaupunkiin juoppolalli joka isee silmänsä naiseen. Meneväät naimisiin muutttavat ahtaaseen kerrostalo yksiööön ja miehestä tuleekin toimistorotta ja naiseeesta hapankorppu.
Patrick O Brian Kuninkaan mies, Komentajakapteeni, Yllätysten laiva, Tehtävä Mauritiuksella, Lohduttomuuden saari, Fregattien taistelu
Robert Louis Stevenson Aarresaari
Erich Maria Remarque Länsirintamalta ei mitään uutta
Ylipäätään sota ja seikkailujutuissa hyvin harvoin naisia edes mainitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että enin kaunokirjallisuus, ainakin minun lukemastani. Mutta voi olla että eri ihmiset kokevat eri asian pääteemaksi. On vaikea löytää kaunokirjallisuutta, jossa ei jollakin tapaa olisi mukana myös miehen ja naisen välinen suhde, sen verran yleinen ilmiö nuo suhteet ovat. Mutta kokeillanpa:
William Golding: Kärpästen herra, Näkyvä pimeys
Umberto Eco: Ruusun nimi
Pentti Saarikoski: Ovat muistojemme lehdet kuolleet
Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet
Noista tuo Kärpästen herra ei sisällä miesten ja naisten suhteesta yhtään mitään, edes sivuosassa, joten siitä varmaan on turvallista aloittaa. Muissa niitä suhteita on mutta aika lailla sivuosassa.
No näissä käsitellään kyllä (myös) miesten ja naisten välisiä suhteita, mutta naisten kirjoittamia ja joissa mielestäni ei ole tuota läpeensäkoluttua valkoisen heteromiehen näkökulmaa:
Rachel Cusk: Ääriviivat (+2 jatko-osaa joita.ei kai vielä suomennettu, Transit ja Kudos)
Eimear McBride: A girl is a half-formed thing ja Lesser Bohemians
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko lukenut Tuulen viemää?