Lue keskustelun säännöt.
psykiatrinen diagnostiikka perustuu subjektiiviseen tulkintaan
12.07.2019 |
Psykiatriset sairaudet perustuvat sopimuksen varaisten oireiden yhteenlaskuun, jossa potilaalla on esiinnyttävä tietty määrä oireita, jotta sairaus voitaisiin diagnosoida. Toisinaan diagnoosi tehdään pelkän lääkärin intuition perusteella, mikä tekee diagnoosista luonnollisesti vieläkin epävarmemman. Konsensukseen perustuvien diagnoosien tekeminen onkin osoittautunut odotetun vaikeaksi. Tästä klassinen esimerkki on psykologi David Rosenhanin johtaman tutkijaryhmän 70-luvulla tekemä koe.5 Rosenhanin tutkimus osoitti, että psykiatriseen hoitoon lähetettyä ihmistä tulkitaan siinä roolissa ja asiayhteydessä, missä hän sattuu olemaan. Tutkimuksessa Rosenhan ja seitsemän muuta tutkijaa hakeutuivat psykiatrisen sairaalan vastaanottoon väittäen kuulevansa ääniä. Muuten he käyttäytyivät täysin normaalisti. Kaikki tutkijat otettiin sairaalaan, missä he lopettivat väittämästä kuulevansa ääniä. Tutkijoita pidettiin kuitenkin mielisairaina, koska he olivat potilaan roolissa psykiatrisessa sairaalassa. Heitä pidettiin sairaalahoidossa keskimäärin 19 päivää ja heille määrättiin tuona aikana 2100 pilleriä psyykenlääkkeitä, jotka he kuitenkin jättivät salaa syömättä. Kaikki kotiutuivat diagnoosilla oireettomassa vaiheessa oleva skitsofrenia.
Kokeen jälkeen eräässä sairaalassa ei uskottu Rosenhanin tutkimustulosta. Rosenhan kertoi lähettävänsä kyseiseen sairaalaan seuraavan kolmen kuukauden aikana valepotilaita. Sairaala raportoikin pian tunnistaneensa 40 Rosenhanin lähettämää valepotilasta. Rosenhan vastasi, että todellisuudessa valepotilaita ei oltu lähetetty yhtäkään.
Kuten edellinen esimerkki osoittaa, psykiatrinen diagnostiikka on niin epämääräistä, että se jättää paljon tulkinnan varaa lääkärille. Esimerkkinä voidaan käyttää skitsofreniadiagnoosista tuttua määrettä: ”esiintyy suurimman osan ajasta tai jonkin aikaa useimpien päivien ajan”. Ilmiöitä, joita psykiatriassa nimitetään sairauden oireiksi, esiintyy jokaisella ihmisellä ja myös tämä seikka tekee psykiatrisesta sairausluokittelusta hyvin kyseenalaista. Tätä havainnollistaa 70-luvulla tehty tutkimus, jossa tutkijat haastattelivat 463 terveeksi luokiteltua ihmistä, ja heistä jokaiselta löytyi ajatuksia, uskomuksia, mielialoja tai fantasioita, jotka olisi voitu tulkita sopivassa asiayhteydessä tukemaan mielisairausdiagnoosia.5
Kommentit (63)
No ennen oli ennen. Tottapuhuen sen näkee monesta jo paljaalla silmällä, ettei ole kaikki muumit laaksossa.
Jos terve tunnet olevasi, niin töihin sitten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ennen oli ennen. Tottapuhuen sen näkee monesta jo paljaalla silmällä, ettei ole kaikki muumit laaksossa.
Jos terve tunnet olevasi, niin töihin sitten vaan.
Tuo muuttunut ulkonäkö ja outo olemus voivat olla myös lääkkeiden seurausta.
Eihän se, että on väärä diagnoosi, tarkoita, että olisi terve. Jos ihminen on raiskattu, ei hän tod näk kärsi epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä pelätessään miehiä vaan post traumaattisesta stressireaktiosta. Jos aletaan hoitaman persoonallisuushäiriötä, niin silloin trauma sivuutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Te ette ilmeisesti osastohoidosta ole kuulleet? Harhakuvitelma on, että niissä olosuhteissa ihminen voisi esim.skitsofreniaa sairastavana feikata olevansa terve...tai päin vastoin.
Osasto-olosuhteissa kyse ei ole vaan keskusteluista, joissa arvio tehdään, vaan 24/7 observoinnista, ison ihmismäärän toimesta. Harvemmin niissä mennään väärään, vaikka monesti umpipsykoottiset sitä jaksaa kailottaa.
Hoitaja, 15v psykiatrisella töissä.
Onhan sitä testattu miten feikkaamalla pääsee sisään ja kun "ihmeparantuu", ei pääse ulos. Esimerkkejä on pilvin pimein, mutta ehkä härskeintä touhu on ollut Turussa, jossa moottorisahajonglööri paiskattiin koppiin eikä päässyt sieltä pois. Lähde https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/
"Statuksessani kerroin kuinka menin hakemaan lääkäriltä migreenilääkettä ja hän ei uskonut, että olen moottorisahajonglööri tai ollut Pohjois-Koreassa. Loppupäätelmänä hän teki M1-tarkkailulähetteen ja minut pakotettiin poliisin toimesta A1-psykoosiosastolle ja eristysselliin. Silloin tällöin pubissa istuessani joku tulee tilanteesta kyselemään, joten nyt haluan kertoa faktoja tilanteen taustoista, jotta voin ohjata kyselijät jatkossa tänne."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette ilmeisesti osastohoidosta ole kuulleet? Harhakuvitelma on, että niissä olosuhteissa ihminen voisi esim.skitsofreniaa sairastavana feikata olevansa terve...tai päin vastoin.
Osasto-olosuhteissa kyse ei ole vaan keskusteluista, joissa arvio tehdään, vaan 24/7 observoinnista, ison ihmismäärän toimesta. Harvemmin niissä mennään väärään, vaikka monesti umpipsykoottiset sitä jaksaa kailottaa.
Hoitaja, 15v psykiatrisella töissä.Onhan sitä testattu miten feikkaamalla pääsee sisään ja kun "ihmeparantuu", ei pääse ulos. Esimerkkejä on pilvin pimein, mutta ehkä härskeintä touhu on ollut Turussa, jossa moottorisahajonglööri paiskattiin koppiin eikä päässyt sieltä pois. Lähde https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/
"Statuksessani kerroin kuinka menin hakemaan lääkäriltä migreenilääkettä ja hän ei uskonut, että olen moottorisahajonglööri tai ollut Pohjois-Koreassa. Loppupäätelmänä hän teki M1-tarkkailulähetteen ja minut pakotettiin poliisin toimesta A1-psykoosiosastolle ja eristysselliin. Silloin tällöin pubissa istuessani joku tulee tilanteesta kyselemään, joten nyt haluan kertoa faktoja tilanteen taustoista, jotta voin ohjata kyselijät jatkossa tänne."
Ei sopinut hänen ammattinsa psykiatrian suppeaan maailmankuvaan, joten tottahan toki potilaan on oltava hullu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No.. Ei, diagnoosia ei anneta subjektiivisen kokemuksen perusteella vaan tieteellisesti tutkittujen testien ja oirekuvausten avulla jotka arvioi koulutetut ammattilaiset. Tietenkin kyseessä on aina ihmiset sekä arvioijana että arvioitavana eli virheiden mahdollisuus on olemassa ja niitä pyritään kontrolloimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta psykiatrian demonisoiminen sen takia on vähän sama juttu kun lastensuojelun demonisoiminen siellä tapahtuneiden inhimillisten virheiden takia tai edes epäkohtien takia mitä tietty tulee korjata mutta mitä löytyy tasan joka alalta. Ei auta ketään tuollainen, ei niitä jotka näillä aloilla auttavat heikossa asemassa olevia eikä niitä ketä autetaan, ja vaikka kaikkia ei vaan voida auttaa vaikka yritetään nii ei oo kenenkään etu yrittää polkea alas koko auttava taho.
Kyllä nimenomaan annetaan subjektiivisen kokemuksen perusteella. Psykiatrinen diagnoosi on sosiaalinen konstruktio, joten mihinkään vankkaan tieteeseen eivät oirekuvaukset perustu. Nehän on PÄÄTETTY ihan ihmisten kesken, että mitä oireita mihinkin kuuluu.
Samalla logiikalla esim sydänkohtauksen oireetkin on vain päätetty ja perustuvat lääkärin subjektiiviseen arvioon kivusta, hikoilusta, pahoinvoinnista jotka havaitaan. Sitten tehdään tutkimuksia, samoin kuin jos havaitaan että henkilö kuulee harhoja ja pyrkii hyppäämään ikkunoista niin tehdään havainto jonka perusteella epäillään psykoosia ja sitten asia tutkitaan. Ylipäätään kaikki tutkimus perustuu havaintoihin ja niistä erilaisin menetelmin tehtyihin päätelmiin joita voidaan pitää luotettavina.
Psykoosin havainnot eivät ole millään tavoin verrannollisia sydänkohtauksen havaintoihin. Esim psykoosin voi näytellä, sydänpysähdystä ei.
Ei voi kumpaakaan, voi tietty näytellä oiretta oli se sitten kipu tai kuuloharha, mutta ei sairautta, nimenomaan testit tuovat totuuden esille myös psyykkisissä sairauksissa vrt munchausenin syndrooma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ennen oli ennen. Tottapuhuen sen näkee monesta jo paljaalla silmällä, ettei ole kaikki muumit laaksossa.
Jos terve tunnet olevasi, niin töihin sitten vaan.
Tuo muuttunut ulkonäkö ja outo olemus voivat olla myös lääkkeiden seurausta.
Eihän se, että on väärä diagnoosi, tarkoita, että olisi terve. Jos ihminen on raiskattu, ei hän tod näk kärsi epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä pelätessään miehiä vaan post traumaattisesta stressireaktiosta. Jos aletaan hoitaman persoonallisuushäiriötä, niin silloin trauma sivuutetaan.
Niinpä. Miksi ihminen tuomitaan jos kerta psykiatrikin tietää että ihminen on mennyt tolaltaan jostain tapahtumasta kuten usein on. Eikö silloin tarvitsisi ymmärrystä, eikä nimenomaan ymmärtämättömyyttä, siis että nyt sinut laitetaan kastiin F jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ennen oli ennen. Tottapuhuen sen näkee monesta jo paljaalla silmällä, ettei ole kaikki muumit laaksossa.
Jos terve tunnet olevasi, niin töihin sitten vaan.
Tuo muuttunut ulkonäkö ja outo olemus voivat olla myös lääkkeiden seurausta.
Eihän se, että on väärä diagnoosi, tarkoita, että olisi terve. Jos ihminen on raiskattu, ei hän tod näk kärsi epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä pelätessään miehiä vaan post traumaattisesta stressireaktiosta. Jos aletaan hoitaman persoonallisuushäiriötä, niin silloin trauma sivuutetaan.
Niinpä. Miksi ihminen tuomitaan jos kerta psykiatrikin tietää että ihminen on mennyt tolaltaan jostain tapahtumasta kuten usein on. Eikö silloin tarvitsisi ymmärrystä, eikä nimenomaan ymmärtämättömyyttä, siis että nyt sinut laitetaan kastiin F jotain.
Pahimmassa tapauksessa käy niin, että trauman "todellisia" syitä aletaan etsimään persoonasta, lapsuudesta yms. Eli tyyliin, kyllähän muut pääsevät raiskauksesta nopeammin yli, mikä sinun persoonassasi on sellaista, ettet pääse tai, että eihän kaikki koe raiskausta näin pahan asiana, mikä sinua vaivaa, kun koet jne.. Tätä tehdään ihan jatkuvasti tätä vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ongelmaa lähtisin aiheesta hakemaan, sen saattaisin löytää siitä yksilöstä, joka hakeutuu psykiatrisen avun piiriin silloin, kun se ei ole ollut tarpeen mukaista vaan se lähimmäisen olkapää olisi ollut parempi vaihtoehto. Oltuaan hoidon piirissä tietyn ajan täytyy potilas diagnosoida, jotta hoitosuhdetta voidaan jatkaa.
Blogin kirjoittaja, jota aloittaja tässä siteeraa peräänkuuluttaa humaanista otetta psykiatrisessa hoidossa. Jo tämä seikka itsessään tukee esittämääni näkemystä.
Usein ihmiset ollessaan surullisia, kuvittelevat kyseen olevan masennuksesta, varsinkin surun pitkittyessä.
Mitä aloituksen otsakkeeseen tulee: on ilmiselvää, että diagnoosi perustuu yksilön kokemukseen, josta lääkäri omat arvionsa tekee. Pätee myös sairauksien kohdalla: selkäsärky, pääkipu. Ei näitä välttämättä pystytä millään kokeella arvioimaan; jäljelle jää vain potilaan oma sana.
Koe, johon blogin kirjoittaja viittaa-
Äänien kuuleminen on skitsofreniassa keskeinen, ellei keskeisin oire. Jos ihminen passitetaan sairaalaan tai tämä menee sairaalaan tämän oireen kanssa, on ilmeistä, että sitä pidetään osana skitsofreniaa - äänien kuulemista ei pidetä normaalina.
Blogin kirjoittaja kirjoittaa: "Elinikäiseen lääkehoitoon alistaminen ei ole mahdollista ilman psykiatrista diagnoosia." Alistaminen tarkoittaa omasta tahdosta riippumatonta hoitoa, eli kirjoittajan tapauksessa lääkehoitoa. Tämä tarkoittaisi pakkohoitoa ja kriteerit pakkohoidon toteutumiseen ovat äärimmäisen kireät. Normaaleissa olosuhteissa ihminen voi noudattaa omaa tahtoaan.
Jos ihmiset näkisivät psykiatristen sairaaloiden potilaita, ymmärtäisivät he asiaa asiaa ehkä paremmin.
"Jos ongelmaa lähtisin aiheesta hakemaan, sen saattaisin löytää siitä yksilöstä, joka hakeutuu psykiatrisen avun piiriin silloin, kun se ei ole ollut tarpeen mukaista vaan se lähimmäisen olkapää olisi ollut parempi vaihtoehto. Oltuaan hoidon piirissä tietyn ajan täytyy potilas diagnosoida, jotta hoitosuhdetta voidaan jatkaa."
Kaikilla ei ole lähimmäistä, jonka olkapäähän voisi nojata vaikeina aikoina. Tämä on ikävää, koska muiden tuen avulla jotkut voisivat päästä eteenpäin. Aika törkeää syyllistää kärsivää ihmistä, että tarvitsee tukea ja apua vaikeuksiinsa. Luuletko, että kukaan hakeutuu kevyin perustein psykiatrian polille?
Nykyään puhutaan enemmän mielenterveysongelmista ja avun hakemisesta. Ihmisiä kehoitetaan koko ajan herkemmin hakemaan apua, olkoon ongelma mikä tahansa. Ilmeisesti sinun mielestäsi niin ei pitäisi tehdä. Jos taas tarkoitit, että apua tarvitsevalla ihmisellä olisi tukea tarjolla ammattiavun ulkopuolella, mutta sitä ei oteta vastaan - et voi tietää miksi näin toimitaan. Voi olla, että läheinen, ystävä yms. ei olekaan niin läheinen tai ei kestä toisen ongelmia. Monissa ihmissuhteisiin liittyvissä keskusteluissa tulee usein esille, miten ympärillä olevat ihmiset eivät kestä toisen vaikeuksia. Toisaalta jotkut läheiset ovat olleet vaikuttamassa mielenterveysongelmien syntymiseen. Esim. lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu aiheuttaa hyvin todennäköisesti psyykkisiä häiriöitä. Ei kelvottomien vanhempien puoleen voi kääntyä hädän hetkellä.
Kyllä, hakeutuessaan psykiatriseen järjestelmään, täytyy nykykäytännön mukaan antaa jokaiselle diagnoosi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö käytäntöä voisi muuttaa ja luopua psykiatrisista diagnooseista. Ihmisiä voi auttaa monella eri tavalla. Tärkeintä on, että apu perustuu vapaaehtoisuuteen, ymmärtää ihmisten erilaisuutta sekä kunnioittaa heitä.
"Mitä aloituksen otsakkeeseen tulee: on ilmiselvää, että diagnoosi perustuu yksilön kokemukseen, josta lääkäri omat arvionsa tekee. Pätee myös sairauksien kohdalla: selkäsärky, pääkipu. Ei näitä välttämättä pystytä millään kokeella arvioimaan; jäljelle jää vain potilaan oma sana."
Totta kai diagnosointiin kuuluu myös yksilön kokemus, hyvänen aika. On myös olemassa harvinaisempia sairauksia/tilanteita, joita ei ole tunnistettu tai joiden tunnistaminen on vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että lääketiede on oikeaa tiedettä ja psykiatria ei ole.
Mitä tulee skitsofreniaan ja äänien kuulemiseen, kuka tahansa voi alkaa kuulemaan ääniä, jos esim. kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta. Kyse on silloin stressaavasta elämäntilanteesta, eikä sairaudesta.
Pakkohoidon kriteereitä voidaan teoriassa pitää tiukkoina, mutta käytäntö voi olla joskus toista. Etkö ymmärrä, että myös pakkohoitolähetettä tehdessä on kyse lääkärin subjektiivisesta mielipiteestä? Ihmisen pakkohoitoon lähettäminen ja erilaiset pakkotoimenpiteet psykiatrisilla osastoilla ovat traumaattisia ja ihmisoikeuksia loukkaavia toimia. Tiesitkö, että YK on kieltänyt pakkohoidon?
Mitkä ovat normaalit olosuhteet? Voiko niitä määritellä yksiselitteisesti? Jos ei, silloinhan kyse on mielivallasta.
"Jos ihmiset näkisivät psykiatristen sairaaloiden potilaita, ymmärtäisivät he asiaa asiaa ehkä paremmin."
Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Olen nähnyt psykiatristen sairaaloiden "potilaita" ja koko järjestelmän toiminnan, mikä on vain vahvistanut kritiikkiäni psykiatriasta. Nuorena uskoin toisin, mutta se johtui kokemuksen ja tiedon puutteesta.
Yritä ihan ensin päättää tuleeko mielenterveysongelmiin hakea apua vai ei ja mitkä ovat niitä ongelmia, joihin apua haetaan ja millaista sen avun tulisi olla. On vaikeaa ottaa kantaa näin ailahtelevaan tekstiin ja tapoihini ei muutenkaan kuulu vastata hyökkäävään tyyliin kirjoiteltuihin kannanottoihin.
Parempia päiviä sulle toivottelen.
Liverpoolin yliopiston tutkijat kyseenalaistavat vakiintuneiden diagnoosien tieteellisen pohjan.
Liverpoolin yliopiston kohututkimus väittää suurinta osaa psykiatrisista diagnooseista ”tieteellisesti merkityksettömiksi”.
Tutkijoiden mukaan yksilöiden välisten erojen vuoksi yleisdiagnoosi ei kuvaa riittävän tarkasti tietyn henkilön kokemia henkisiä ongelmia.
Tutkijat analysoivat psyykkisiä häiriöitä kategorisoivan, ammattilaisten käyttämän Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM–5) -oppaan kappaleet skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, masennuksesta, ahdistuksesta ja traumaperäisistä häiriöistä.
Tutkijoiden mukaan eri diagnoosien välillä on huomattavan paljon samankaltaisia oireita, eivätkä kategoriat ota riittävällä tavalla huomioon yksilön traumaperäisiä tai muita merkittäviä elämänkokemuksia.
Diagnoosien väitetään näin ollen kertovan hyvin vähän itse potilaasta ja tämän tarvitsemasta hoidosta. Professori Peter Kindermanin mukaan potilaiden diagnoosit annetaan usein epäkriittisesti mielenvaltaisen ja sisäisesti ristiriitaisen kriteeristön pohjalta.
– Eri diagnoosien määrittely antaa illuusion niiden selitysvoimasta. Ne ovat kuitenkin tieteellisesti merkityksettömiä ja voivat leimata ihmisiä kielteisellä tavalla. Toivon, että tulokset kannustavat mielenterveysalan ammattilaisia pohtimaan asiaa laajemmin ja harkitsemaan traumojen ja muiden vastoinkäymisten vaikutusta, tutkimusta johtanut tohtori Kate Allsopp toteaa tiedotteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha psykiatriaa on syyttää, siellä tehdään mikä pystytään. Ihmisen ja hänen mielensä suhde vain nyt on yleisesti ottaen toivoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ennen oli ennen. Tottapuhuen sen näkee monesta jo paljaalla silmällä, ettei ole kaikki muumit laaksossa.
Jos terve tunnet olevasi, niin töihin sitten vaan.
Tuo muuttunut ulkonäkö ja outo olemus voivat olla myös lääkkeiden seurausta.
Eihän se, että on väärä diagnoosi, tarkoita, että olisi terve. Jos ihminen on raiskattu, ei hän tod näk kärsi epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä pelätessään miehiä vaan post traumaattisesta stressireaktiosta. Jos aletaan hoitaman persoonallisuushäiriötä, niin silloin trauma sivuutetaan.
Juuri näin! Olen itse herkkä ja älykäs ihminen. Nuorena aikuisena elämässäni sattui niin järkyttäviä asioita, että jouduin pois tolaltani. (Ei psykoosia kumminkaan.)
Kohta huomasin olevani merkitty nainen, "hullu", jolle kirjoitettiin monenlaisia myrkkyjä reseptillä.
Kukaan ei tarjonnut empatiaa ja lohdutusta, ystävyyttä. Näitä olisin tarvinnut.
Vuosien mittaan tajusin, ettei lääkäreistä ja ns. terapiasta ole mitään hyötyä. Lakkasin olemasta potilas ja otin ohjat oiin käsiini.
Lääkkeet olin lopettanut jo aiemmin. Siitä lähti toipumiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monissa muissakin sairauksissa diagnoosi perustuu pitkälti potilaan kuvaukselle oireistaan. Esim. selkäkipu ei välttämättä näy missään kuvauksessa. Kaikenlaisissa testeissä potilas voi näytettä, jos haluaa. Lääkärin tulee lähtökohtaisesti uskoa potilaan kertomus.
Esim. skitsofrenia on olemassa. Se ei ole makuasia, vaikka jotkut toki ovat eri mieltä siitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Aika monissa muissakin sairauksissa diagnoosi perustuu pitkälti potilaan kuvaukselle oireistaan. Esim. selkäkipu ei välttämättä näy missään kuvauksessa. Kaikenlaisissa testeissä potilas voi näytettä, jos haluaa. Lääkärin tulee lähtökohtaisesti uskoa potilaan kertomus.
Esim. skitsofrenia on olemassa. Se ei ole makuasia, vaikka jotkut toki ovat eri mieltä siitä itse.
Skitsofrenia on sosiaalinen konstruktio. On haluttu antaa tälläinen nimitys tietylle oireryppäälle. Potilas voi kertoa ihan realistisen asian mutta se tulkitaan psykoottiseksi / harhaiseksi lääkärin ajatuksen mukaan. Esim juuri tuo moottorisahajonglööri. Hän ei ollut psykoosissa vaan lääkärillä oli suppea maailmankuva. Totuus on tarua ihmeellisempää monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monissa muissakin sairauksissa diagnoosi perustuu pitkälti potilaan kuvaukselle oireistaan. Esim. selkäkipu ei välttämättä näy missään kuvauksessa. Kaikenlaisissa testeissä potilas voi näytettä, jos haluaa. Lääkärin tulee lähtökohtaisesti uskoa potilaan kertomus.
Esim. skitsofrenia on olemassa. Se ei ole makuasia, vaikka jotkut toki ovat eri mieltä siitä itse.
Somaattiissa sairauksissa, kuten selkäkipu, aiheuttaja löydetään. On myös helppo testata poistuuko kipu salpaamalla esimerkiksi prostaglandiinien tuotto (tulehduskipulääkkeet) tms.
Skitsofrenia on määritelty, mutta skitsofrenian syytä ei tiedetä ja tiedetään, että antagonisteilla, laskemalla dopamiinin määrää, oireet helpottuvat, mutta onko skitsofrenian syy liiallisen dopamiinin tuotto, vai onko se seuraus, ei tiedetä. Näin ollen skitsofreniassakin hoito on hakuammuntaa.
Tärkein todiste siitä, ettei lääkehoito toimi on lääkkeiden käytön lisääntyminen samaan aikaan kun mielenterveysperusteisten eläköitymisten määrä kasvaa. Samoin itsemurhan tehneistä lähes 100% on omannut diagnoosin ennen itsemurhaa ja lähes kaikilta löytyy määrättyä reseptilääkettä verenkierrostaan. Usein kylläkin liikaa, koska uskotaan, että lääke parantaa ja enemmän on parempi, vaikka todellisuudessa lääke voi lisätä itsetuhoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ongelmaa lähtisin aiheesta hakemaan, sen saattaisin löytää siitä yksilöstä, joka hakeutuu psykiatrisen avun piiriin silloin, kun se ei ole ollut tarpeen mukaista vaan se lähimmäisen olkapää olisi ollut parempi vaihtoehto. Oltuaan hoidon piirissä tietyn ajan täytyy potilas diagnosoida, jotta hoitosuhdetta voidaan jatkaa.
Blogin kirjoittaja, jota aloittaja tässä siteeraa peräänkuuluttaa humaanista otetta psykiatrisessa hoidossa. Jo tämä seikka itsessään tukee esittämääni näkemystä.
Usein ihmiset ollessaan surullisia, kuvittelevat kyseen olevan masennuksesta, varsinkin surun pitkittyessä.
Mitä aloituksen otsakkeeseen tulee: on ilmiselvää, että diagnoosi perustuu yksilön kokemukseen, josta lääkäri omat arvionsa tekee. Pätee myös sairauksien kohdalla: selkäsärky, pääkipu. Ei näitä välttämättä pystytä millään kokeella arvioimaan; jäljelle jää vain potilaan oma sana.
Koe, johon blogin kirjoittaja viittaa-
Äänien kuuleminen on skitsofreniassa keskeinen, ellei keskeisin oire. Jos ihminen passitetaan sairaalaan tai tämä menee sairaalaan tämän oireen kanssa, on ilmeistä, että sitä pidetään osana skitsofreniaa - äänien kuulemista ei pidetä normaalina.
Blogin kirjoittaja kirjoittaa: "Elinikäiseen lääkehoitoon alistaminen ei ole mahdollista ilman psykiatrista diagnoosia." Alistaminen tarkoittaa omasta tahdosta riippumatonta hoitoa, eli kirjoittajan tapauksessa lääkehoitoa. Tämä tarkoittaisi pakkohoitoa ja kriteerit pakkohoidon toteutumiseen ovat äärimmäisen kireät. Normaaleissa olosuhteissa ihminen voi noudattaa omaa tahtoaan.
Jos ihmiset näkisivät psykiatristen sairaaloiden potilaita, ymmärtäisivät he asiaa asiaa ehkä paremmin.
"Jos ongelmaa lähtisin aiheesta hakemaan, sen saattaisin löytää siitä yksilöstä, joka hakeutuu psykiatrisen avun piiriin silloin, kun se ei ole ollut tarpeen mukaista vaan se lähimmäisen olkapää olisi ollut parempi vaihtoehto. Oltuaan hoidon piirissä tietyn ajan täytyy potilas diagnosoida, jotta hoitosuhdetta voidaan jatkaa."
Kaikilla ei ole lähimmäistä, jonka olkapäähän voisi nojata vaikeina aikoina. Tämä on ikävää, koska muiden tuen avulla jotkut voisivat päästä eteenpäin. Aika törkeää syyllistää kärsivää ihmistä, että tarvitsee tukea ja apua vaikeuksiinsa. Luuletko, että kukaan hakeutuu kevyin perustein psykiatrian polille?
Nykyään puhutaan enemmän mielenterveysongelmista ja avun hakemisesta. Ihmisiä kehoitetaan koko ajan herkemmin hakemaan apua, olkoon ongelma mikä tahansa. Ilmeisesti sinun mielestäsi niin ei pitäisi tehdä. Jos taas tarkoitit, että apua tarvitsevalla ihmisellä olisi tukea tarjolla ammattiavun ulkopuolella, mutta sitä ei oteta vastaan - et voi tietää miksi näin toimitaan. Voi olla, että läheinen, ystävä yms. ei olekaan niin läheinen tai ei kestä toisen ongelmia. Monissa ihmissuhteisiin liittyvissä keskusteluissa tulee usein esille, miten ympärillä olevat ihmiset eivät kestä toisen vaikeuksia. Toisaalta jotkut läheiset ovat olleet vaikuttamassa mielenterveysongelmien syntymiseen. Esim. lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu aiheuttaa hyvin todennäköisesti psyykkisiä häiriöitä. Ei kelvottomien vanhempien puoleen voi kääntyä hädän hetkellä.
Kyllä, hakeutuessaan psykiatriseen järjestelmään, täytyy nykykäytännön mukaan antaa jokaiselle diagnoosi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö käytäntöä voisi muuttaa ja luopua psykiatrisista diagnooseista. Ihmisiä voi auttaa monella eri tavalla. Tärkeintä on, että apu perustuu vapaaehtoisuuteen, ymmärtää ihmisten erilaisuutta sekä kunnioittaa heitä.
"Mitä aloituksen otsakkeeseen tulee: on ilmiselvää, että diagnoosi perustuu yksilön kokemukseen, josta lääkäri omat arvionsa tekee. Pätee myös sairauksien kohdalla: selkäsärky, pääkipu. Ei näitä välttämättä pystytä millään kokeella arvioimaan; jäljelle jää vain potilaan oma sana."
Totta kai diagnosointiin kuuluu myös yksilön kokemus, hyvänen aika. On myös olemassa harvinaisempia sairauksia/tilanteita, joita ei ole tunnistettu tai joiden tunnistaminen on vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että lääketiede on oikeaa tiedettä ja psykiatria ei ole.
Mitä tulee skitsofreniaan ja äänien kuulemiseen, kuka tahansa voi alkaa kuulemaan ääniä, jos esim. kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta. Kyse on silloin stressaavasta elämäntilanteesta, eikä sairaudesta.
Pakkohoidon kriteereitä voidaan teoriassa pitää tiukkoina, mutta käytäntö voi olla joskus toista. Etkö ymmärrä, että myös pakkohoitolähetettä tehdessä on kyse lääkärin subjektiivisesta mielipiteestä? Ihmisen pakkohoitoon lähettäminen ja erilaiset pakkotoimenpiteet psykiatrisilla osastoilla ovat traumaattisia ja ihmisoikeuksia loukkaavia toimia. Tiesitkö, että YK on kieltänyt pakkohoidon?
Mitkä ovat normaalit olosuhteet? Voiko niitä määritellä yksiselitteisesti? Jos ei, silloinhan kyse on mielivallasta.
"Jos ihmiset näkisivät psykiatristen sairaaloiden potilaita, ymmärtäisivät he asiaa asiaa ehkä paremmin."
Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Olen nähnyt psykiatristen sairaaloiden "potilaita" ja koko järjestelmän toiminnan, mikä on vain vahvistanut kritiikkiäni psykiatriasta. Nuorena uskoin toisin, mutta se johtui kokemuksen ja tiedon puutteesta.
Yritä ihan ensin päättää tuleeko mielenterveysongelmiin hakea apua vai ei ja mitkä ovat niitä ongelmia, joihin apua haetaan ja millaista sen avun tulisi olla. On vaikeaa ottaa kantaa näin ailahtelevaan tekstiin ja tapoihini ei muutenkaan kuulu vastata hyökkäävään tyyliin kirjoiteltuihin kannanottoihin.
Parempia päiviä sulle toivottelen.
Itsehän sinä aloit jaottelemaan milloin hoidon piiriin voi mennä ja milloin ei. Vastasin vain typerään tekstiisi, mikä ei ehkä kannattanut, koska et näköjään ymmärrä lukemaasi.
Olen siis sitä mieltä, että totta kai olisi parempi jos ihmisellä olisi vaikeuksien keskellä läheinen, jolle voisi avautua sen sijaan että hakeutuisi psykiatrin vastaanotolle. Aina ei kuitenkaan ole muita vaihtoehtoja ja myöskään TIETOA psykiatrian todellisesta luonteesta. Monet katuvat, että ovat hakeutuneet "avun" piiriin, kun eivät tienneet ajoissa millaista touhua se on. Vaikka ihanne olisi, että kaikilla olisi läheisiä joiden puoleen kääntyä vastoinkäymisiä kohdatessa, näin ei ole. Siksi olisi hyvä, että yhteiskuntakin voisi TARVITTAESSA auttaa. Toinen vaihtoehto on, että ihmiset jäävät ongelmiensa kanssa yksin. Tosin näin on jo nyt, koska kunnollista apua ei aina saa tai ei voi luottaa viranomaisiin.
Aiemmassa viestissäni, joka poistettiin (miksi???), oli linkki suomi24 keskusteluun otsikolla: "Brittipsykologit haluavat lakkauttaa diagnoosit". Tarkoitus oli, että ihmiset voivat perehtyä aiheeseen enemmänkin ja huomata, että psykiatrian kriitikoiden joukossa on myös arvostettuja alalla toimivia ammattilaisia, eikä vain yksittäisiä mielenterveysapuun pettyneitä henkilöitä. Mutta tämähän ei sinulle ja kaltaisillesi käy.
Se ettet pystyy vastaamaan viestiini kertoo argumenttiesi loppumisesta.
Minäkin toivottelen sinulle parempia päiviä, ettei tarvitse olla niin herkkähipiäinen ja kokea kirjoituksia hyökkäävinä ja uhkaavina, mitkä eivät sellaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Liverpoolin yliopiston tutkijat kyseenalaistavat vakiintuneiden diagnoosien tieteellisen pohjan.
Liverpoolin yliopiston kohututkimus väittää suurinta osaa psykiatrisista diagnooseista ”tieteellisesti merkityksettömiksi”.
Tutkijoiden mukaan yksilöiden välisten erojen vuoksi yleisdiagnoosi ei kuvaa riittävän tarkasti tietyn henkilön kokemia henkisiä ongelmia.
Tutkijat analysoivat psyykkisiä häiriöitä kategorisoivan, ammattilaisten käyttämän Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM–5) -oppaan kappaleet skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, masennuksesta, ahdistuksesta ja traumaperäisistä häiriöistä.
Tutkijoiden mukaan eri diagnoosien välillä on huomattavan paljon samankaltaisia oireita, eivätkä kategoriat ota riittävällä tavalla huomioon yksilön traumaperäisiä tai muita merkittäviä elämänkokemuksia.
Diagnoosien väitetään näin ollen kertovan hyvin vähän itse potilaasta ja tämän tarvitsemasta hoidosta. Professori Peter Kindermanin mukaan potilaiden diagnoosit annetaan usein epäkriittisesti mielenvaltaisen ja sisäisesti ristiriitaisen kriteeristön pohjalta.
– Eri diagnoosien määrittely antaa illuusion niiden selitysvoimasta. Ne ovat kuitenkin tieteellisesti merkityksettömiä ja voivat leimata ihmisiä kielteisellä tavalla. Toivon, että tulokset kannustavat mielenterveysalan ammattilaisia pohtimaan asiaa laajemmin ja harkitsemaan traumojen ja muiden vastoinkäymisten vaikutusta, tutkimusta johtanut tohtori Kate Allsopp toteaa tiedotteessa.
Britanniassa on ollut pientä kohua siitä, että ns. rajatilapersoonallisuusdiagnooseja eli epävakaata pesrsoonallisuushäiriötä annetaan lähes pelkästään nuorille naisille - sellaisille, jotka ovat kokeneet jonkin trauman, tyypillisesti seksuaalista väkivaltaa. Joku joukko psykiatreja ei vain suostu käsittämään, että kyse on traumaperäisestä oireilusta. Näinkin äärimmäisiä asioita voi siis käydä, kun nuorten naisten kokemukset sivuutetaan ja mitätöidään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No.. Ei, diagnoosia ei anneta subjektiivisen kokemuksen perusteella vaan tieteellisesti tutkittujen testien ja oirekuvausten avulla jotka arvioi koulutetut ammattilaiset. Tietenkin kyseessä on aina ihmiset sekä arvioijana että arvioitavana eli virheiden mahdollisuus on olemassa ja niitä pyritään kontrolloimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta psykiatrian demonisoiminen sen takia on vähän sama juttu kun lastensuojelun demonisoiminen siellä tapahtuneiden inhimillisten virheiden takia tai edes epäkohtien takia mitä tietty tulee korjata mutta mitä löytyy tasan joka alalta. Ei auta ketään tuollainen, ei niitä jotka näillä aloilla auttavat heikossa asemassa olevia eikä niitä ketä autetaan, ja vaikka kaikkia ei vaan voida auttaa vaikka yritetään nii ei oo kenenkään etu yrittää polkea alas koko auttava taho.
Kyllä nimenomaan annetaan subjektiivisen kokemuksen perusteella. Psykiatrinen diagnoosi on sosiaalinen konstruktio, joten mihinkään vankkaan tieteeseen eivät oirekuvaukset perustu. Nehän on PÄÄTETTY ihan ihmisten kesken, että mitä oireita mihinkin kuuluu.
Samalla logiikalla esim sydänkohtauksen oireetkin on vain päätetty ja perustuvat lääkärin subjektiiviseen arvioon kivusta, hikoilusta, pahoinvoinnista jotka havaitaan. Sitten tehdään tutkimuksia, samoin kuin jos havaitaan että henkilö kuulee harhoja ja pyrkii hyppäämään ikkunoista niin tehdään havainto jonka perusteella epäillään psykoosia ja sitten asia tutkitaan. Ylipäätään kaikki tutkimus perustuu havaintoihin ja niistä erilaisin menetelmin tehtyihin päätelmiin joita voidaan pitää luotettavina.
Harhoja kuuluu hyvin moniin psykiatrisiin häiriöihin, ja niihinkin kuuluu järkyttävä kirjo erilaisia harhoja ajatusharhoista näköharhoihin. On kerrassaan koomista, että joku oikeasti uskoo, että noiden todella kirjavien oireiden taustalla vaikuttaisi jokin dopamiini epätasapaino aivoissa etenkään, kun siitä ei ole mitään suoraa näyttöä. Ja miltä sinusta tuntuisi, jos pelkän rintakivun perusteella saisit närästyslääkkeet, koska ei olisi mitään lääketieteellistä keinoa erottaa esim. EKGlla sydänkohtaus ja närästys toisistaan? Tai miltä kuulostaisi vaikka määrittämätön agnina pectoris? Siis sellainen sydäri, joka ei ihan täytä sydärin kriteerejä, mutta ei sovi oikein muunkaan häiriön kriteereihin. Psykiatria on täynnä näitä määrittämättömiä tiloja. Voit saada skitsofreniadiagnoosinkin täyttämättä skitsofrenian varsinaisia kriteerejä, koska ns. oireesi eivät oikein istu muuhunkaan häiriöluokkaan.
Psykiatria on ainoa lääketieteen haara, joka teeskentelee hoitavansa somaattisia sairauksia, mutta määrittää häiriöt täysin normatiivisesti. Todisteet näiden häiriöiden somaattisesti pohjasta ovat noloja. Tehdään jotain aivokuvantamistutkimuksia hulluilla ja toitotetaan mediassa kovaan ääneen, että esimerkiksi lääkkeiden aiheuttamat aivomuutokset johtuvat jostain täysin fiktiivisestä sairaudesta. Samaan aikaan Suomessa eräällä alueella ollaan saatu skitsofrenian vuosittainen esiintyvyys laskemaan 33/100 00 3/100 00 kohden pelkästään laskemalla lääkityksen käyttö puoleen ja panostamalla varhaiseen psykososiaaliseen interventioon. Jos tämä tulos olisi saatu aikaan jollain lääkkeellä, valtamedia olisi julistanut vallankumousta skitsofrenia-nimisen ”aivosairauden” hoidossa. Psykiatrian tieteellinen taso on oikeasti niin nolo, ettei siitä kovin rehellisesti kannata asiantuntijoidenkaan avautua. Voisi nimittäin hedelmällinen yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa kuihtua kasaan aika nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohoitolähetteen saaneiden valitusta.
Mikähän aloituksen kärki eli asia oli?? Että mielenterveysongelmia /-sairauksia ei ole vaan ne ovat itseään pönkittävien psykiatrien ylläpitämä myytti. ...noinko?
Se, että normaaleja asioita luokitellaan sairaudeksi psykiatriassa.
Osastohoitoon on äärimmäisen vaikea päästä. Siinä vaiheessa ollaan normaalista jo kovin kaukana.
Samaa mieltä ollut vaikka kuinka kauan. Hyvä että tästä puhutaan. Aina syntyy ongelmia kun joku on oikeassa vain auktoriteetin takia. Katsoin joskus ohjelman Seilin saaresta, jonne joutui hoitoon ihan nuoria tyttöjä. Jos et ollut normien mukainen ja vieläpä köyhä, voi voi. Kuukautiset seurattiin ja kirjattiin ylös kuin jokin "oire", vanhat sedät. Tuntui vain sairaalloiselta tirkistelynhalulta. Ajattelin että se tyttö oli terve mutta diagnooseja vain etsittiin ja kohdeltiin kuin hullua.
Miettikää paljonko AJATTELU tuolla jäykällä alalla on siitä muuttunut?