Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

psykiatrinen diagnostiikka perustuu subjektiiviseen tulkintaan

Vierailija
12.07.2019 |

Psykiatriset sairaudet perustuvat sopimuksen varaisten oireiden yhteenlaskuun, jossa potilaalla on esiinnyttävä tietty määrä oireita, jotta sairaus voitaisiin diagnosoida. Toisinaan diagnoosi tehdään pelkän lääkärin intuition perusteella, mikä tekee diagnoosista luonnollisesti vieläkin epävarmemman. Konsensukseen perustuvien diagnoosien tekeminen onkin osoittautunut odotetun vaikeaksi. Tästä klassinen esimerkki on psykologi David Rosenhanin johtaman tutkijaryhmän 70-luvulla tekemä koe.5 Rosenhanin tutkimus osoitti, että psykiatriseen hoitoon lähetettyä ihmistä tulkitaan siinä roolissa ja asiayhteydessä, missä hän sattuu olemaan. Tutkimuksessa Rosenhan ja seitsemän muuta tutkijaa hakeutuivat psykiatrisen sairaalan vastaanottoon väittäen kuulevansa ääniä. Muuten he käyttäytyivät täysin normaalisti. Kaikki tutkijat otettiin sairaalaan, missä he lopettivat väittämästä kuulevansa ääniä. Tutkijoita pidettiin kuitenkin mielisairaina, koska he olivat potilaan roolissa psykiatrisessa sairaalassa. Heitä pidettiin sairaalahoidossa keskimäärin 19 päivää ja heille määrättiin tuona aikana 2100 pilleriä psyykenlääkkeitä, jotka he kuitenkin jättivät salaa syömättä. Kaikki kotiutuivat diagnoosilla oireettomassa vaiheessa oleva skitsofrenia.

Kokeen jälkeen eräässä sairaalassa ei uskottu Rosenhanin tutkimustulosta. Rosenhan kertoi lähettävänsä kyseiseen sairaalaan seuraavan kolmen kuukauden aikana valepotilaita. Sairaala raportoikin pian tunnistaneensa 40 Rosenhanin lähettämää valepotilasta. Rosenhan vastasi, että todellisuudessa valepotilaita ei oltu lähetetty yhtäkään.

Kuten edellinen esimerkki osoittaa, psykiatrinen diagnostiikka on niin epämääräistä, että se jättää paljon tulkinnan varaa lääkärille. Esimerkkinä voidaan käyttää skitsofreniadiagnoosista tuttua määrettä: ”esiintyy suurimman osan ajasta tai jonkin aikaa useimpien päivien ajan”. Ilmiöitä, joita psykiatriassa nimitetään sairauden oireiksi, esiintyy jokaisella ihmisellä ja myös tämä seikka tekee psykiatrisesta sairausluokittelusta hyvin kyseenalaista. Tätä havainnollistaa 70-luvulla tehty tutkimus, jossa tutkijat haastattelivat 463 terveeksi luokiteltua ihmistä, ja heistä jokaiselta löytyi ajatuksia, uskomuksia, mielialoja tai fantasioita, jotka olisi voitu tulkita sopivassa asiayhteydessä tukemaan mielisairausdiagnoosia.5

https://madinfinland.org/diagnostiikka_relativismi/

Kommentit (63)

Vierailija
21/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

No.. Ei, diagnoosia ei anneta subjektiivisen kokemuksen perusteella vaan tieteellisesti tutkittujen testien ja oirekuvausten avulla jotka arvioi koulutetut ammattilaiset. Tietenkin kyseessä on aina ihmiset sekä arvioijana että arvioitavana eli virheiden mahdollisuus on olemassa ja niitä pyritään kontrolloimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta psykiatrian demonisoiminen sen takia on vähän sama juttu kun lastensuojelun demonisoiminen siellä tapahtuneiden inhimillisten virheiden takia tai edes epäkohtien takia mitä tietty tulee korjata mutta mitä löytyy tasan joka alalta. Ei auta ketään tuollainen, ei niitä jotka näillä aloilla auttavat heikossa asemassa olevia eikä niitä ketä autetaan, ja vaikka kaikkia ei vaan voida auttaa vaikka yritetään nii ei oo kenenkään etu yrittää polkea alas koko auttava taho.

Vierailija
22/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tutkimus on tehty 70-luvulla ja psykiatria on kehittynyt siitä paljon. Toki edelleenkin diagnoosit antavat ihmiselle tietynlaista leimaa ja ihminen tulee helposti kohdelluksi diagnoosinsa mukaisesti. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuolloin elettiin aikaa, jolloin homouskin taisi olla sairaus.

Psykiatrinen diagnostiikka on siinä suhteesa ongelmallista, että se perustuu lääkärin ja potilaan väliselle keskustelulle. Jotenkin oireita on kuitenkin niputettava, jos halutaan laatia hoitomalleja ja -suosituksia, jotka kuitenkin poikkeavat toisistaan esim. kaksisuuntaisessa tai masennuksessa. Mutta: psykiatria kyllä tekee eron esimerkiksi normaaliin elämään kuuluvan masennuksentunteen ja kliinisen, sairaudeksi asti kehittyneen masennuksen välille, sellaisen joka rajoittaa toimintakykyä ja on itse asiassa hyvin erilainen kokemus kuin normaali elämään kuuluva suru.

Mutta kun epänormaaleiksi lasketaan normaaliin elämään kuuluvia asioita. Se on se ongelma. Ja kyllä edelleen diagnoosi sigmatisoi. Itse sain väärän diagnoosin ja puheeni tulkittiin tämän diagnoosin läpi. Vaihdoin sitten lääkäriä, joka korjasi diagnoosini oikeaksi. Silloin kun minulla oli se väärä diagnoosin, niin voit todella kuvitella, kuinka vaikeaa se oli. Eihän sitä just kukaan usko, että dg voi olla väärä. Kritisointi on just sitä "sairautta". Kumma juttu vaan, että diagnoosi tosiaan vaihtui kun lääkäri vaihtui lääkäriin joka halusi kuulla asioitani.

No nyt on oikea diagnoosi. Oletko jo työkykyinen?

En ole työkykyinen vielä. Aiempi kuntoutus meni aikalailla hukkaan väärän diagnoosin takia. Nyt sitten alkaa kuntoutus oikealla diagnoosilla, kunhan saan kuntoutuspaikan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No.. Ei, diagnoosia ei anneta subjektiivisen kokemuksen perusteella vaan tieteellisesti tutkittujen testien ja oirekuvausten avulla jotka arvioi koulutetut ammattilaiset. Tietenkin kyseessä on aina ihmiset sekä arvioijana että arvioitavana eli virheiden mahdollisuus on olemassa ja niitä pyritään kontrolloimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta psykiatrian demonisoiminen sen takia on vähän sama juttu kun lastensuojelun demonisoiminen siellä tapahtuneiden inhimillisten virheiden takia tai edes epäkohtien takia mitä tietty tulee korjata mutta mitä löytyy tasan joka alalta. Ei auta ketään tuollainen, ei niitä jotka näillä aloilla auttavat heikossa asemassa olevia eikä niitä ketä autetaan, ja vaikka kaikkia ei vaan voida auttaa vaikka yritetään nii ei oo kenenkään etu yrittää polkea alas koko auttava taho.

Kyllä nimenomaan annetaan subjektiivisen kokemuksen perusteella. Psykiatrinen diagnoosi on sosiaalinen konstruktio, joten mihinkään vankkaan tieteeseen eivät oirekuvaukset perustu. Nehän on PÄÄTETTY ihan ihmisten kesken, että mitä oireita mihinkin kuuluu.

Vierailija
24/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No.. Ei, diagnoosia ei anneta subjektiivisen kokemuksen perusteella vaan tieteellisesti tutkittujen testien ja oirekuvausten avulla jotka arvioi koulutetut ammattilaiset. Tietenkin kyseessä on aina ihmiset sekä arvioijana että arvioitavana eli virheiden mahdollisuus on olemassa ja niitä pyritään kontrolloimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta psykiatrian demonisoiminen sen takia on vähän sama juttu kun lastensuojelun demonisoiminen siellä tapahtuneiden inhimillisten virheiden takia tai edes epäkohtien takia mitä tietty tulee korjata mutta mitä löytyy tasan joka alalta. Ei auta ketään tuollainen, ei niitä jotka näillä aloilla auttavat heikossa asemassa olevia eikä niitä ketä autetaan, ja vaikka kaikkia ei vaan voida auttaa vaikka yritetään nii ei oo kenenkään etu yrittää polkea alas koko auttava taho.

Kyllä nimenomaan annetaan subjektiivisen kokemuksen perusteella. Psykiatrinen diagnoosi on sosiaalinen konstruktio, joten mihinkään vankkaan tieteeseen eivät oirekuvaukset perustu. Nehän on PÄÄTETTY ihan ihmisten kesken, että mitä oireita mihinkin kuuluu.

Samalla logiikalla esim sydänkohtauksen oireetkin on vain päätetty ja perustuvat lääkärin subjektiiviseen arvioon kivusta, hikoilusta, pahoinvoinnista jotka havaitaan. Sitten tehdään tutkimuksia, samoin kuin jos havaitaan että henkilö kuulee harhoja ja pyrkii hyppäämään ikkunoista niin tehdään havainto jonka perusteella epäillään psykoosia ja sitten asia tutkitaan. Ylipäätään kaikki tutkimus perustuu havaintoihin ja niistä erilaisin menetelmin tehtyihin päätelmiin joita voidaan pitää luotettavina.

Vierailija
25/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ongelmaa lähtisin aiheesta hakemaan, sen saattaisin löytää siitä yksilöstä, joka hakeutuu psykiatrisen avun piiriin silloin, kun se ei ole ollut tarpeen mukaista vaan se lähimmäisen olkapää olisi ollut parempi vaihtoehto. Oltuaan hoidon piirissä tietyn ajan täytyy potilas diagnosoida, jotta hoitosuhdetta voidaan jatkaa.

Blogin kirjoittaja, jota aloittaja tässä siteeraa peräänkuuluttaa humaanista otetta psykiatrisessa hoidossa. Jo tämä seikka itsessään tukee esittämääni näkemystä.

Usein ihmiset ollessaan surullisia, kuvittelevat kyseen olevan masennuksesta, varsinkin surun pitkittyessä.

Mitä aloituksen otsakkeeseen tulee: on ilmiselvää, että diagnoosi perustuu yksilön kokemukseen, josta lääkäri omat arvionsa tekee. Pätee myös sairauksien kohdalla: selkäsärky, pääkipu. Ei näitä välttämättä pystytä millään kokeella arvioimaan; jäljelle jää vain potilaan oma sana.

Koe, johon blogin kirjoittaja viittaa-

Äänien kuuleminen on skitsofreniassa keskeinen, ellei keskeisin oire. Jos ihminen passitetaan sairaalaan tai tämä menee sairaalaan tämän oireen kanssa, on ilmeistä, että sitä pidetään osana skitsofreniaa - äänien kuulemista ei pidetä normaalina.

Blogin kirjoittaja kirjoittaa: "Elinikäiseen lääkehoitoon alistaminen ei ole mahdollista ilman psykiatrista diagnoosia." Alistaminen tarkoittaa omasta tahdosta riippumatonta hoitoa, eli kirjoittajan tapauksessa lääkehoitoa. Tämä tarkoittaisi pakkohoitoa ja kriteerit pakkohoidon toteutumiseen ovat äärimmäisen kireät. Normaaleissa olosuhteissa ihminen voi noudattaa omaa tahtoaan.

Jos ihmiset näkisivät psykiatristen sairaaloiden potilaita, ymmärtäisivät he asiaa asiaa ehkä paremmin.

Vierailija
26/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakkohoitoon tarkkailuun voidaan kuitenkin lähettää pienelläkin epäilyllä. Pakkohoito on ihmisoikeusongelma. Ihmistä pakkolääkitään lääkkeillä, jotka voivat aiheuttaa mm. pysyviä seksuaalivaikutuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totta muuten tuo, että psykiatrin maailmankuva vaikuttaa siihen, että nähdäänkö potilas sairaana vai ei. Esim jos potilaan suhtautuminen seksuaalisuuteen, uskontoon, avioliittoon, yhteiskuntaan on erilainen kuin psykiatrin, niin tämä voidaan nähdä psyykkisenä ongelmana.

Vierailija
28/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos ongelmaa lähtisin aiheesta hakemaan, sen saattaisin löytää siitä yksilöstä, joka hakeutuu psykiatrisen avun piiriin silloin, kun se ei ole ollut tarpeen mukaista vaan se lähimmäisen olkapää olisi ollut parempi vaihtoehto. Oltuaan hoidon piirissä tietyn ajan täytyy potilas diagnosoida, jotta hoitosuhdetta voidaan jatkaa.

Blogin kirjoittaja, jota aloittaja tässä siteeraa peräänkuuluttaa humaanista otetta psykiatrisessa hoidossa. Jo tämä seikka itsessään tukee esittämääni näkemystä.

Usein ihmiset ollessaan surullisia, kuvittelevat kyseen olevan masennuksesta, varsinkin surun pitkittyessä.

Mitä aloituksen otsakkeeseen tulee: on ilmiselvää, että diagnoosi perustuu yksilön kokemukseen, josta lääkäri omat arvionsa tekee. Pätee myös sairauksien kohdalla: selkäsärky, pääkipu. Ei näitä välttämättä pystytä millään kokeella arvioimaan; jäljelle jää vain potilaan oma sana.

Koe, johon blogin kirjoittaja viittaa-

Äänien kuuleminen on skitsofreniassa keskeinen, ellei keskeisin oire. Jos ihminen passitetaan sairaalaan tai tämä menee sairaalaan tämän oireen kanssa, on ilmeistä, että sitä pidetään osana skitsofreniaa - äänien kuulemista ei pidetä normaalina.

Blogin kirjoittaja kirjoittaa: "Elinikäiseen lääkehoitoon alistaminen ei ole mahdollista ilman psykiatrista diagnoosia." Alistaminen tarkoittaa omasta tahdosta riippumatonta hoitoa, eli kirjoittajan tapauksessa lääkehoitoa. Tämä tarkoittaisi pakkohoitoa ja kriteerit pakkohoidon toteutumiseen ovat äärimmäisen kireät. Normaaleissa olosuhteissa ihminen voi noudattaa omaa tahtoaan.

Jos ihmiset näkisivät psykiatristen sairaaloiden potilaita, ymmärtäisivät he asiaa asiaa ehkä paremmin.

"Jos ongelmaa lähtisin aiheesta hakemaan, sen saattaisin löytää siitä yksilöstä, joka hakeutuu psykiatrisen avun piiriin silloin, kun se ei ole ollut tarpeen mukaista vaan se lähimmäisen olkapää olisi ollut parempi vaihtoehto. Oltuaan hoidon piirissä tietyn ajan täytyy potilas diagnosoida, jotta hoitosuhdetta voidaan jatkaa."

Kaikilla ei ole lähimmäistä, jonka olkapäähän voisi nojata vaikeina aikoina. Tämä on ikävää, koska muiden tuen avulla jotkut voisivat päästä eteenpäin. Aika törkeää syyllistää kärsivää ihmistä, että tarvitsee tukea ja apua vaikeuksiinsa. Luuletko, että kukaan hakeutuu kevyin perustein psykiatrian polille?

Nykyään puhutaan enemmän mielenterveysongelmista ja avun hakemisesta. Ihmisiä kehoitetaan koko ajan herkemmin hakemaan apua, olkoon ongelma mikä tahansa. Ilmeisesti sinun mielestäsi niin ei pitäisi tehdä. Jos taas tarkoitit, että apua tarvitsevalla ihmisellä olisi tukea tarjolla ammattiavun ulkopuolella, mutta sitä ei oteta vastaan - et voi tietää miksi näin toimitaan. Voi olla, että läheinen, ystävä yms. ei olekaan niin läheinen tai ei kestä toisen ongelmia. Monissa ihmissuhteisiin liittyvissä keskusteluissa tulee usein esille, miten ympärillä olevat ihmiset eivät kestä toisen vaikeuksia. Toisaalta jotkut läheiset ovat olleet vaikuttamassa mielenterveysongelmien syntymiseen. Esim. lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu aiheuttaa hyvin todennäköisesti psyykkisiä häiriöitä. Ei kelvottomien vanhempien puoleen voi kääntyä hädän hetkellä.

Kyllä, hakeutuessaan psykiatriseen järjestelmään, täytyy nykykäytännön mukaan antaa jokaiselle diagnoosi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö käytäntöä voisi muuttaa ja luopua psykiatrisista diagnooseista. Ihmisiä voi auttaa monella eri tavalla. Tärkeintä on, että apu perustuu vapaaehtoisuuteen, ymmärtää ihmisten erilaisuutta sekä kunnioittaa heitä.

"Mitä aloituksen otsakkeeseen tulee: on ilmiselvää, että diagnoosi perustuu yksilön kokemukseen, josta lääkäri omat arvionsa tekee. Pätee myös sairauksien kohdalla: selkäsärky, pääkipu. Ei näitä välttämättä pystytä millään kokeella arvioimaan; jäljelle jää vain potilaan oma sana."

Totta kai diagnosointiin kuuluu myös yksilön kokemus, hyvänen aika. On myös olemassa harvinaisempia sairauksia/tilanteita, joita ei ole tunnistettu tai joiden tunnistaminen on vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että lääketiede on oikeaa tiedettä ja psykiatria ei ole.

Mitä tulee skitsofreniaan ja äänien kuulemiseen, kuka tahansa voi alkaa kuulemaan ääniä, jos esim. kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta. Kyse on silloin stressaavasta elämäntilanteesta, eikä sairaudesta.

Pakkohoidon kriteereitä voidaan teoriassa pitää tiukkoina, mutta käytäntö voi olla joskus toista. Etkö ymmärrä, että myös pakkohoitolähetettä tehdessä on kyse lääkärin subjektiivisesta mielipiteestä? Ihmisen pakkohoitoon lähettäminen ja erilaiset pakkotoimenpiteet psykiatrisilla osastoilla ovat traumaattisia ja ihmisoikeuksia loukkaavia toimia. Tiesitkö, että YK on kieltänyt pakkohoidon?

Mitkä ovat normaalit olosuhteet? Voiko niitä määritellä yksiselitteisesti? Jos ei, silloinhan kyse on mielivallasta.

"Jos ihmiset näkisivät psykiatristen sairaaloiden potilaita, ymmärtäisivät he asiaa asiaa ehkä paremmin."

Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Olen nähnyt psykiatristen sairaaloiden "potilaita" ja koko järjestelmän toiminnan, mikä on vain vahvistanut kritiikkiäni psykiatriasta. Nuorena uskoin toisin, mutta se johtui kokemuksen ja tiedon puutteesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisin voinut jättää menemättä psykiatrille ja selviytyä yksin, ihan ilman mitään diagnooseja. Koska kuitenkin terapiaan halusin joku diagnoosi oli pakko laittaa. En tuntenut itseäni masentuneeksi mutta itkin kun tuli puhetta vaikeista asioista, siitä masennusdiagnoosi. Lisäksi ahdistushäiriö mikä varmaan pitikin paikkansa. Tosin jos olisin värittänyt vähän totuutta ja puhunut vaikka päivittäisistä vainoharhoista olisin varmaan saanut psykoosidiagnoosin.

Vierailija
30/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaahas, kommenttini ( nro 25) poistettiin, vaikka se oli asiallinen. Suomessa ei kestetä vähänkään suorempaa kritiikkiä psykiatriasta ym. Mitä siitä, kun ihmiset traumatisoituvat ja kuolevat ollessaan kontrollikoneiston kohteina. Pitäisi olla vaan hiljaa. Huolestuttavaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jostain luin että yksi asiakasryhmä mielisairaaloissa on ja pysyy. Suurperheen äidit.

No tämähän vasta todistaa sen että niillä hyvin todennäköisesti "sekoamisessa" on kyse stressaavan elämän aiheuttamasta uupumuksesta eli ulkoisista olosuhteista eikä diagnoosia ja lääkkeitä vaativasta sisäisestä häiriöstä. Ratkaisu EI siis ole mielisairaala ja lääkkeet vaan lastenhoitoapu!! Niiden tapauksessa. Ja monessa muussa. Mutta psykiatri vaan kirjoittaa oireita paperille ja lääkitsee niitä. Wrong.

Vierailija
32/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No.. Ei, diagnoosia ei anneta subjektiivisen kokemuksen perusteella vaan tieteellisesti tutkittujen testien ja oirekuvausten avulla jotka arvioi koulutetut ammattilaiset. Tietenkin kyseessä on aina ihmiset sekä arvioijana että arvioitavana eli virheiden mahdollisuus on olemassa ja niitä pyritään kontrolloimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta psykiatrian demonisoiminen sen takia on vähän sama juttu kun lastensuojelun demonisoiminen siellä tapahtuneiden inhimillisten virheiden takia tai edes epäkohtien takia mitä tietty tulee korjata mutta mitä löytyy tasan joka alalta. Ei auta ketään tuollainen, ei niitä jotka näillä aloilla auttavat heikossa asemassa olevia eikä niitä ketä autetaan, ja vaikka kaikkia ei vaan voida auttaa vaikka yritetään nii ei oo kenenkään etu yrittää polkea alas koko auttava taho.

Kyllä nimenomaan annetaan subjektiivisen kokemuksen perusteella. Psykiatrinen diagnoosi on sosiaalinen konstruktio, joten mihinkään vankkaan tieteeseen eivät oirekuvaukset perustu. Nehän on PÄÄTETTY ihan ihmisten kesken, että mitä oireita mihinkin kuuluu.

Samalla logiikalla esim sydänkohtauksen oireetkin on vain päätetty ja perustuvat lääkärin subjektiiviseen arvioon kivusta, hikoilusta, pahoinvoinnista jotka havaitaan. Sitten tehdään tutkimuksia, samoin kuin jos havaitaan että henkilö kuulee harhoja ja pyrkii hyppäämään ikkunoista niin tehdään havainto jonka perusteella epäillään psykoosia ja sitten asia tutkitaan. Ylipäätään kaikki tutkimus perustuu havaintoihin ja niistä erilaisin menetelmin tehtyihin päätelmiin joita voidaan pitää luotettavina.

Psykoosin havainnot eivät ole millään tavoin verrannollisia sydänkohtauksen havaintoihin. Esim psykoosin voi näytellä, sydänpysähdystä ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Psykiatria on täydellistä pseudotiedettä. Pseudotieteen erottaa tieteestä se, että voidaan asettaa testattava hypoteesi. Psykiatriassa voidaan asettaa hypoteesi, kuten serotoniinihypoteesi, mutta sitäkään ei ole vieläkään saatu vahvistettua ja tuskin saadaankaan.

Potilaan kannalta tärkeintä on varmistaa se, ettei psykiatri ole hullumpi kuin itse on.

Vierailija
34/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon tarkkailuun voidaan kuitenkin lähettää pienelläkin epäilyllä. Pakkohoito on ihmisoikeusongelma. Ihmistä pakkolääkitään lääkkeillä, jotka voivat aiheuttaa mm. pysyviä seksuaalivaikutuksia.

Ei M1-lähetettä ihan kevyesti tehdä ja koko M1-3 ideahan on just se, että jos joku lääkäri epäilee, toisten on se vahvistettava. Kiitos Riitta Kauppisen, enää yksi kateellinen lääkäri ei voi määrätä toista koppiin pakkohoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö ole mielenkiintoista että kaikki OIKEAT mielen sairaudet kuten alzheimer, dementia... kuuluvat sen ihan oikean lääketieteen piiriin, ei psykiatrian.

Vierailija
36/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Te ette ilmeisesti osastohoidosta ole kuulleet? Harhakuvitelma on, että niissä olosuhteissa ihminen voisi esim.skitsofreniaa sairastavana feikata olevansa terve...tai päin vastoin.

Osasto-olosuhteissa kyse ei ole vaan keskusteluista, joissa arvio tehdään, vaan 24/7 observoinnista, ison ihmismäärän toimesta. Harvemmin niissä mennään väärään, vaikka monesti umpipsykoottiset sitä jaksaa kailottaa.

Hoitaja, 15v psykiatrisella töissä.

Vierailija
37/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon tarkkailuun voidaan kuitenkin lähettää pienelläkin epäilyllä. Pakkohoito on ihmisoikeusongelma. Ihmistä pakkolääkitään lääkkeillä, jotka voivat aiheuttaa mm. pysyviä seksuaalivaikutuksia.

Ei M1-lähetettä ihan kevyesti tehdä ja koko M1-3 ideahan on just se, että jos joku lääkäri epäilee, toisten on se vahvistettava. Kiitos Riitta Kauppisen, enää yksi kateellinen lääkäri ei voi määrätä toista koppiin pakkohoitoon.

Pakkolääkitys voidaan kuitenkin aloittaa tarkkailusakin. Eli potilas joutuu kokemaan kemiallista väkivaltaa lääkärin subjektiivisen tulkinnan mukaan.

Vierailija
38/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Te ette ilmeisesti osastohoidosta ole kuulleet? Harhakuvitelma on, että niissä olosuhteissa ihminen voisi esim.skitsofreniaa sairastavana feikata olevansa terve...tai päin vastoin.

Osasto-olosuhteissa kyse ei ole vaan keskusteluista, joissa arvio tehdään, vaan 24/7 observoinnista, ison ihmismäärän toimesta. Harvemmin niissä mennään väärään, vaikka monesti umpipsykoottiset sitä jaksaa kailottaa.

Hoitaja, 15v psykiatrisella töissä.

Pakkohoito on silti moraalisesti väärin.

Vierailija
39/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Te ette ilmeisesti osastohoidosta ole kuulleet? Harhakuvitelma on, että niissä olosuhteissa ihminen voisi esim.skitsofreniaa sairastavana feikata olevansa terve...tai päin vastoin.

Osasto-olosuhteissa kyse ei ole vaan keskusteluista, joissa arvio tehdään, vaan 24/7 observoinnista, ison ihmismäärän toimesta. Harvemmin niissä mennään väärään, vaikka monesti umpipsykoottiset sitä jaksaa kailottaa.

Hoitaja, 15v psykiatrisella töissä.

Ööh. Entä kuinka moni tervejärkinen kykenee pysymään täysin normaalina tollaisissa olosuhteissa jos tahdonvastaisesti niihin joutuis? En minä ainakaan.

Vierailija
40/63 |
13.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista että kaikki OIKEAT mielen sairaudet kuten alzheimer, dementia... kuuluvat sen ihan oikean lääketieteen piiriin, ei psykiatrian.

Eli silloin kun mielen sairaus on täysin aukottomasti todistettu olemassa olevaksi todelliseksi viaksi, se siirtyy pois pseudotieteestä eli psykiatrian alalta ja kuuluu ihan peruslääketieteeseen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi yhdeksän