Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunnistatteko te muut itsessänne aikuisten aiheuttamaa häpeää, joka on esteenä elämällenne nyt aikuisina?
12.07.2019 |
Eli että ei voi elää lämäänsä niin kuin haluaisi tai niin kuin itse tykkäisi, koska vanhemmat ovat häiriköineet elämäänne häpeällä, sanoen, että teissä on jotain noloa, vaikka ainoa säälittävä noloilija on ollut vanhempi itse? Osa siitä voi olla myös itseltä piilossa. Olen itse aivan varma, että omat raivokohtaukseni lapsilleni johtuvat äitini minuun kaatamasta häpeästä. Lapseni kärsivät siis siksi, samoin minä! En oikeasti todellakaan näe mitään syytä huutaa lapsilleni, mutta jostain sekin vain tulee. Epäilen äitini paheksuntaa minusta lapsena. Voi voi sentään.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jokaisen narsistivanhemman lapset tunnistavat kuten minäkin. Pahoinpidelty henkisesti(ja fyysisestikin), siirtävät juurikin oman häpeänsä vihaamansa lapsen niskoille. OLisi toden totta ollut mukavaa "kostaa" aikusiena menstymällä, mutta saikin pirulainen sairastutettua minut niin etten kyllä tule ikinä pärjäämään missään kuten normaalit ihmiset:( Saa unohtaa uran ja ihmissuhteet suosiolla.
Mä kostan äidilleni perimällä hänen rikkaan exänsä 🤗 Siinä on mulle menestystä sen akan nenän edestä riittämiin. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
Ap
Vai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Nimenomaan vähättelee. En ymmärrä mitä hän siitä saa, en mä hänen vahvistustaan tarvitse sille, että itse tiedän, miten mua on kohdeltu väärin. Niin miksi tuo luulee vähättelyllä olevan vaikutusta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
Ap
Ei ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
ApEi ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Ei olekaan, enkä ole väittänytkään tilanteen olevan jotenkin terve. Minua on kiusattu häpäisyllä ja sillä on seurauksensa tekijälleen. On täyin tervettä kos taa pahantekijälle. Se ei ole tervettä, että mulle on tehty pahaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistisen vanhemman vahinkoja ei kyllä ymmärrä kuin sen kokeneet, en tiedä mitä aloittajalle tai muille on tapahtunut, mutta kyllä yksi tällainen paholainen kykenee tuhoamaan syntipukki-lapsensa elämän varsin taidokkaasti. Itselläkin viha nousee pintaan aika ajoin, ja sitähän ei "saisi"tuntea, kun omaa äitiään ei muka saisi vihata. Ei voida uskoa jonkun, etenkään äidin voivan olla niin paha omalle lapselleen, että se on kyllä vihansa ihan itse ansainnut. Ja jos on tosiaan tuhonnut lapsensa kyvyn elää ikinä kunnolla normaalia elämää, teeskentelee vaan itse kaiken olevan hyvin (kulissit pidettävä pystyssä läpi elämän)jne. Jotku täällä eivät todellakaan tiedä(kiittäkää onneanne)millaisia hirviövvanhempia voi joillakin olla!
Niinpä. Vaikka katkaisikin välit vanhempaan, niin hänen inhottava mitätöivä äänensä (sisäistetty alistava vanhempi) ei lakkaa soimasta päässä. Joka päivä joudut taistelemaan sitä vastaan. Välillä se kehottaa jopa tekemään itsemurhan, kun sen mielestä olet ihmisenä niin huono. Onnekkaita ovat ne, joilla ei tällaista riesaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeäongelmat ivät välttämättä liity siihen, että mietittäisiin, mitä muut itsestä ajattelevat. Se voi olla paljon syvempi kokemus itsessä.
ApYmmärrän, mutta mä elän omaa elämääni kuten haluan ja jos mun tekemiseni tuottavat jollekin häpeää (kuten ovat joskus äidilleni tuottaneetkin), niin se on sitten voi voi. Toki olen tehnyt myös asioita, joita olen itse jälkeenpäin hävennyt, mutta katson, että sellainen nyt vaan kuuluu elämään.
Mä nauttisin jos äitini joutuisi häpeämään minua :) Se kärsimys olisi hänelle ihan oikein.
ApMä taas en välitä pätkääkään, häpeääkö äitini jotain vai ei. Hänellä on oma elämänsä ja mulla omani.
Niin no enpä minäkään ole tietoinen siitä, häpeääkö hän jotain tekemisiäni vai e. Mutta mulle tuottaisi silti iloa se, jos tietäisin hänen kärsimyksistään. Ne ovat hänen oma syynsä, kun ei ole etsinyt niihin apua.
ApMulle ei tuottaisi. Mä repäisin itseni irti lapsuudenperheestäni samana päivänä kuin täytin 18 vuotta. Uhmakkaana. Olen tuntenut iloa, kun olen pärjännyt ja menestynyt elämässäni 10 kertaa paremmin kuin olisin itsekään uskonut ja 100 kertaa paremmin kuin vanhempani olisivat ikinä uskoneet.
Kuulostaa siltä, että pyrit pakonomaisesti konpensoimaa tunnelukkojasi. Et ole tainnut kunnolla oppia tunnistamaan menneisyyden vaikutusta itseeni. Se nimittäin vaikuttaa toimintaan ja ajatteluun, myönsi sen itselleen tai ei. Omata kokemuksesta sanoin, että menneiden käsittely alkaa kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun elämässä on riittävästi turvaa vaikeiden tunteiden kohtaamiseen.
Paljon mahdollista, mutta mä haluan nyt kuitenkin nauttia elämästäni. Voin alkaa käsittelemään jotain lukkoja vaikka sitten vanhuuseläkkellä.
Kyllä mäkin osaan nauttia elämästä, ei asioiden käsitteleminen sitä mitenkään estä. Ainoa vaan, että siitä voi nauttia enemmän, kun käsittelee asioita, jotka ovat vielä paremman onnen edessä. Tosin itse en voi kehua menestyneeni elämässä, joskaan se ei ole minulle tärkeää, mutta koen, että en ole saanut elää sellaista elämää, kuin olisin itse halunnut tämän takia.
Ap
Tässä on sun ja mun ero. Mä olen saanut elää parempaa elämää kuin mistä nuorena edes haaveilin. Kyllä ne vanhempien "et tule pärjäämään" -sanomiset vaikutti minuunkin, mutta ei latistamalla vaan kasvattamalla uhmaa. Olisin 18-vuotissynttäreinäni halunnut lähteä kavereiden kanssa baariin, mutta sehän ei tullut kuuloonkaan. Kuulin ties kuinka monennen kerran elämäni aikana "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla....". Olin niin vihainen, että painelin omaan huoneeseeni, pakkasin mukaan vaatteita, kaikki hopea- ja kultakoruni sekä muut esineeni, joista arvelin myymällä saavani rahaa. Vedin takin päälleni, tiputin kotiavaimet olohuoneen sohvapöydälle vanhempieni nenän eteen ja sanoin "NYT en enää asu". Ja lähdin. Vanhempani varmaan ajattelivat, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ei ajanut. Elettiin vielä lankapuhelinten aikaa ja meni useampi kuukausi ennenkuin soitin kotiin ja melkein vuosi ennenkuin suostuin tapaamaan vanhempiani.
Mulle tuo lähtö tarkoitti vapautta. Vapautta elää ja tehdä mitä huvittaa. Tietenkin myös vastata itse tekemisistäni. Mun paremman onneni esteenä ei ole ollut mitään, mitä olisi pitänyt käsitellä. Mulle riitti, että olin vapaa eikä tarvinnut enää edes ajatella menneisyyden asioita. Sun kohdallasi voi olla niin, että et ole vielkään vapaa. Menneisyytesi asiat ovat sulle edelleen kahleena. Ja sen vuoksi sun pitää käsitellä niitä, jotta saisit kahleesi viimein poikki. Mä katkaisin kahleeni rivakasti parissa minuutissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
ApEi ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Viha on täysin terve tunne, jos on vuosia ollut henkisen väkivallan uhrina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
ApEi ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Ei olekaan, enkä ole väittänytkään tilanteen olevan jotenkin terve. Minua on kiusattu häpäisyllä ja sillä on seurauksensa tekijälleen. On täyin tervettä kos taa pahantekijälle. Se ei ole tervettä, että mulle on tehty pahaa.
Ap
Se että sun äiti halus että siivoat, lainas sun heppalehtiä ja joskus näytti negatiivisia tunteita sua kohtaan ei tarkoita että sulle on tehty pahaa. Sä olet vaan narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
ApEi ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Minkä takia kutsut toisen elämän pilaamista pikkujutuksi? Häpeän avulla elämäni on toisen pilaama. Se ei ole mikään pikkuasia. Millä tavalla tämä koskettaa sinua? Olet myös siirtänyt häpeääsi muihin ja olet pöyristynyt, kun se satuttikin heitä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
ApEi ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Ei olekaan, enkä ole väittänytkään tilanteen olevan jotenkin terve. Minua on kiusattu häpäisyllä ja sillä on seurauksensa tekijälleen. On täyin tervettä kos taa pahantekijälle. Se ei ole tervettä, että mulle on tehty pahaa.
ApSe että sun äiti halus että siivoat, lainas sun heppalehtiä ja joskus näytti negatiivisia tunteita sua kohtaan ei tarkoita että sulle on tehty pahaa. Sä olet vaan narsisti.
Mikä sinä olet? Mitä saat tästä irti? Mitä toimintasi sinulle antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeäongelmat ivät välttämättä liity siihen, että mietittäisiin, mitä muut itsestä ajattelevat. Se voi olla paljon syvempi kokemus itsessä.
ApYmmärrän, mutta mä elän omaa elämääni kuten haluan ja jos mun tekemiseni tuottavat jollekin häpeää (kuten ovat joskus äidilleni tuottaneetkin), niin se on sitten voi voi. Toki olen tehnyt myös asioita, joita olen itse jälkeenpäin hävennyt, mutta katson, että sellainen nyt vaan kuuluu elämään.
Mä nauttisin jos äitini joutuisi häpeämään minua :) Se kärsimys olisi hänelle ihan oikein.
ApMä taas en välitä pätkääkään, häpeääkö äitini jotain vai ei. Hänellä on oma elämänsä ja mulla omani.
Niin no enpä minäkään ole tietoinen siitä, häpeääkö hän jotain tekemisiäni vai e. Mutta mulle tuottaisi silti iloa se, jos tietäisin hänen kärsimyksistään. Ne ovat hänen oma syynsä, kun ei ole etsinyt niihin apua.
ApMulle ei tuottaisi. Mä repäisin itseni irti lapsuudenperheestäni samana päivänä kuin täytin 18 vuotta. Uhmakkaana. Olen tuntenut iloa, kun olen pärjännyt ja menestynyt elämässäni 10 kertaa paremmin kuin olisin itsekään uskonut ja 100 kertaa paremmin kuin vanhempani olisivat ikinä uskoneet.
Kuulostaa siltä, että pyrit pakonomaisesti konpensoimaa tunnelukkojasi. Et ole tainnut kunnolla oppia tunnistamaan menneisyyden vaikutusta itseeni. Se nimittäin vaikuttaa toimintaan ja ajatteluun, myönsi sen itselleen tai ei. Omata kokemuksesta sanoin, että menneiden käsittely alkaa kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun elämässä on riittävästi turvaa vaikeiden tunteiden kohtaamiseen.
Paljon mahdollista, mutta mä haluan nyt kuitenkin nauttia elämästäni. Voin alkaa käsittelemään jotain lukkoja vaikka sitten vanhuuseläkkellä.
Kyllä mäkin osaan nauttia elämästä, ei asioiden käsitteleminen sitä mitenkään estä. Ainoa vaan, että siitä voi nauttia enemmän, kun käsittelee asioita, jotka ovat vielä paremman onnen edessä. Tosin itse en voi kehua menestyneeni elämässä, joskaan se ei ole minulle tärkeää, mutta koen, että en ole saanut elää sellaista elämää, kuin olisin itse halunnut tämän takia.
ApTässä on sun ja mun ero. Mä olen saanut elää parempaa elämää kuin mistä nuorena edes haaveilin. Kyllä ne vanhempien "et tule pärjäämään" -sanomiset vaikutti minuunkin, mutta ei latistamalla vaan kasvattamalla uhmaa. Olisin 18-vuotissynttäreinäni halunnut lähteä kavereiden kanssa baariin, mutta sehän ei tullut kuuloonkaan. Kuulin ties kuinka monennen kerran elämäni aikana "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla....". Olin niin vihainen, että painelin omaan huoneeseeni, pakkasin mukaan vaatteita, kaikki hopea- ja kultakoruni sekä muut esineeni, joista arvelin myymällä saavani rahaa. Vedin takin päälleni, tiputin kotiavaimet olohuoneen sohvapöydälle vanhempieni nenän eteen ja sanoin "NYT en enää asu". Ja lähdin. Vanhempani varmaan ajattelivat, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ei ajanut. Elettiin vielä lankapuhelinten aikaa ja meni useampi kuukausi ennenkuin soitin kotiin ja melkein vuosi ennenkuin suostuin tapaamaan vanhempiani.
Mulle tuo lähtö tarkoitti vapautta. Vapautta elää ja tehdä mitä huvittaa. Tietenkin myös vastata itse tekemisistäni. Mun paremman onneni esteenä ei ole ollut mitään, mitä olisi pitänyt käsitellä. Mulle riitti, että olin vapaa eikä tarvinnut enää edes ajatella menneisyyden asioita. Sun kohdallasi voi olla niin, että et ole vielkään vapaa. Menneisyytesi asiat ovat sulle edelleen kahleena. Ja sen vuoksi sun pitää käsitellä niitä, jotta saisit kahleesi viimein poikki. Mä katkaisin kahleeni rivakasti parissa minuutissa.
Niin, sulla ei ole sellaista häpeää, joka olisi estänyt elämääsi. Sulla on ollut suht normaali nuoruus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
ApEi ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Ei olekaan, enkä ole väittänytkään tilanteen olevan jotenkin terve. Minua on kiusattu häpäisyllä ja sillä on seurauksensa tekijälleen. On täyin tervettä kos taa pahantekijälle. Se ei ole tervettä, että mulle on tehty pahaa.
ApSe että sun äiti halus että siivoat, lainas sun heppalehtiä ja joskus näytti negatiivisia tunteita sua kohtaan ei tarkoita että sulle on tehty pahaa. Sä olet vaan narsisti.
Mikä sinä olet? Mitä saat tästä irti? Mitä toimintasi sinulle antaa?
Olen kyllästynyt tähän kk:n ps*koottiseen jankkaamiseen.
Tiedän mitä ap tarkoittaa. Vanhempani kasvattivat meitä tyyliin "turpa kiinni ja tee niinku mä sanon". Kaikessa piti onnistua heti ensimmäisellä yrityksellä, muuten olet täys luuseri. Usein sai kuulla ulkonäköön ja persoonaan käyvää arvostelua. "hyi kun sulla on ruma hymy" "oot itteäs täynnä, hienohelma".
Edelleen on vaikeaa yrittää tehdä jotakin uutta kun pelkään epäonnistumista, tai pukeutua kauniisti ettei vaan anna ylimielistä vaikutelmaa, kysyä muilta apua ja neuvoja, tehdä isoja päätöksiä, hymyillä...
Kaikesta huolimatta tämä ei tule olemaan minun tyttäreni kohtalo, pidän huolen että häntä kannustetaan ja rakastetaan, mokatakin saa. Enkä tule kuuna päivänä arvostelemaan hänen ulkonäköään ja luonnettaan negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
ApEi ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Ei olekaan, enkä ole väittänytkään tilanteen olevan jotenkin terve. Minua on kiusattu häpäisyllä ja sillä on seurauksensa tekijälleen. On täyin tervettä kos taa pahantekijälle. Se ei ole tervettä, että mulle on tehty pahaa.
ApSe että sun äiti halus että siivoat, lainas sun heppalehtiä ja joskus näytti negatiivisia tunteita sua kohtaan ei tarkoita että sulle on tehty pahaa. Sä olet vaan narsisti.
Mikä sinä olet? Mitä saat tästä irti? Mitä toimintasi sinulle antaa?
Olen kyllästynyt tähän kk:n ps*koottiseen jankkaamiseen.
Miksi sitten ruokit sitä kirjoittelemalla tänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut traumaterapiaa? Minua harmittaa ettei siihen ole ohjattu psykiatrian poliklinikalla jo vuosia sitten. Vasta nyt olen itsekseni tajunnut, että sitä luultavimmin olisin tarvinnut. Se olisi voinut auttaa tehokkaammin käsittelemään omia ongelmia. Olen oireillut psyykkisesti eri tavoin jo lapsesta lähtien, mutta hoidon piiriin päädyin vasta aikuisena erään Traumaattisten tapahtuman myötä.
- 8 ja 11
Sinun traumasi ovat varmasti aitoja ja olen pahoillani, että olet joutunut niitä kokemaan, mutta ap:n traumat ovat sitä luokkaa, että äiti käski siivoamaan ja lainasi heppalehdet serkulle.
Oletko pohtinut miksi sinulla on tarve vähätellä jonkun toisen kokemuksia? Mistä tämä toiminta johtuu?
Susta on okei että ihminen toivoo päivästä toiseen julkisesti pahaa äidilleen, koska tämä lainasi heppalehtiä?
Tietenkin se on ok, kiusaathan sinäkin julkisesti minua ja vääristelet sanomaani.
ApVai että oikein kiusaan. Sä täällä vasta eilen haukuit äitiäsi ja kerroit kuinka haluat että hän kärsii.
Niin? Enkö sais haluta niin?
ApEi ole tervettä tuollaisten pikkujuttujen vuoksi haluta pahaa toiselle ihmiselle. Eikä etenkään ole tervettä että sun koko elämä pyörii asian ympärillä.
Ei olekaan, enkä ole väittänytkään tilanteen olevan jotenkin terve. Minua on kiusattu häpäisyllä ja sillä on seurauksensa tekijälleen. On täyin tervettä kos taa pahantekijälle. Se ei ole tervettä, että mulle on tehty pahaa.
ApSe että sun äiti halus että siivoat, lainas sun heppalehtiä ja joskus näytti negatiivisia tunteita sua kohtaan ei tarkoita että sulle on tehty pahaa. Sä olet vaan narsisti.
Tarkoittaa. Hän haukkui käytöstäni, jossa ei ollut mitään vikaa. Se satutti ja aiheutti häpeää. Se on pilannut elämääni ja se on yksiselitteisesti äitini vika. Mutta ymmärrän kyllä, että et kykene sitä myönteisessä valossa ymmärtämään, koska olet jonkinasteinen ps y kopaatti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeäongelmat ivät välttämättä liity siihen, että mietittäisiin, mitä muut itsestä ajattelevat. Se voi olla paljon syvempi kokemus itsessä.
ApYmmärrän, mutta mä elän omaa elämääni kuten haluan ja jos mun tekemiseni tuottavat jollekin häpeää (kuten ovat joskus äidilleni tuottaneetkin), niin se on sitten voi voi. Toki olen tehnyt myös asioita, joita olen itse jälkeenpäin hävennyt, mutta katson, että sellainen nyt vaan kuuluu elämään.
Mä nauttisin jos äitini joutuisi häpeämään minua :) Se kärsimys olisi hänelle ihan oikein.
ApMä taas en välitä pätkääkään, häpeääkö äitini jotain vai ei. Hänellä on oma elämänsä ja mulla omani.
Niin no enpä minäkään ole tietoinen siitä, häpeääkö hän jotain tekemisiäni vai e. Mutta mulle tuottaisi silti iloa se, jos tietäisin hänen kärsimyksistään. Ne ovat hänen oma syynsä, kun ei ole etsinyt niihin apua.
ApMulle ei tuottaisi. Mä repäisin itseni irti lapsuudenperheestäni samana päivänä kuin täytin 18 vuotta. Uhmakkaana. Olen tuntenut iloa, kun olen pärjännyt ja menestynyt elämässäni 10 kertaa paremmin kuin olisin itsekään uskonut ja 100 kertaa paremmin kuin vanhempani olisivat ikinä uskoneet.
Kuulostaa siltä, että pyrit pakonomaisesti konpensoimaa tunnelukkojasi. Et ole tainnut kunnolla oppia tunnistamaan menneisyyden vaikutusta itseeni. Se nimittäin vaikuttaa toimintaan ja ajatteluun, myönsi sen itselleen tai ei. Omata kokemuksesta sanoin, että menneiden käsittely alkaa kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun elämässä on riittävästi turvaa vaikeiden tunteiden kohtaamiseen.
Paljon mahdollista, mutta mä haluan nyt kuitenkin nauttia elämästäni. Voin alkaa käsittelemään jotain lukkoja vaikka sitten vanhuuseläkkellä.
Kyllä mäkin osaan nauttia elämästä, ei asioiden käsitteleminen sitä mitenkään estä. Ainoa vaan, että siitä voi nauttia enemmän, kun käsittelee asioita, jotka ovat vielä paremman onnen edessä. Tosin itse en voi kehua menestyneeni elämässä, joskaan se ei ole minulle tärkeää, mutta koen, että en ole saanut elää sellaista elämää, kuin olisin itse halunnut tämän takia.
ApTässä on sun ja mun ero. Mä olen saanut elää parempaa elämää kuin mistä nuorena edes haaveilin. Kyllä ne vanhempien "et tule pärjäämään" -sanomiset vaikutti minuunkin, mutta ei latistamalla vaan kasvattamalla uhmaa. Olisin 18-vuotissynttäreinäni halunnut lähteä kavereiden kanssa baariin, mutta sehän ei tullut kuuloonkaan. Kuulin ties kuinka monennen kerran elämäni aikana "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla....". Olin niin vihainen, että painelin omaan huoneeseeni, pakkasin mukaan vaatteita, kaikki hopea- ja kultakoruni sekä muut esineeni, joista arvelin myymällä saavani rahaa. Vedin takin päälleni, tiputin kotiavaimet olohuoneen sohvapöydälle vanhempieni nenän eteen ja sanoin "NYT en enää asu". Ja lähdin. Vanhempani varmaan ajattelivat, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ei ajanut. Elettiin vielä lankapuhelinten aikaa ja meni useampi kuukausi ennenkuin soitin kotiin ja melkein vuosi ennenkuin suostuin tapaamaan vanhempiani.
Mulle tuo lähtö tarkoitti vapautta. Vapautta elää ja tehdä mitä huvittaa. Tietenkin myös vastata itse tekemisistäni. Mun paremman onneni esteenä ei ole ollut mitään, mitä olisi pitänyt käsitellä. Mulle riitti, että olin vapaa eikä tarvinnut enää edes ajatella menneisyyden asioita. Sun kohdallasi voi olla niin, että et ole vielkään vapaa. Menneisyytesi asiat ovat sulle edelleen kahleena. Ja sen vuoksi sun pitää käsitellä niitä, jotta saisit kahleesi viimein poikki. Mä katkaisin kahleeni rivakasti parissa minuutissa.
Sinällään tuo on jo ollut hyväosaista elämää, jos kotoa on oikeasti ollut mahdollisuus ottaa hatkat tuolla tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Narsistisen vanhemman vahinkoja ei kyllä ymmärrä kuin sen kokeneet, en tiedä mitä aloittajalle tai muille on tapahtunut, mutta kyllä yksi tällainen paholainen kykenee tuhoamaan syntipukki-lapsensa elämän varsin taidokkaasti. Itselläkin viha nousee pintaan aika ajoin, ja sitähän ei "saisi"tuntea, kun omaa äitiään ei muka saisi vihata. Ei voida uskoa jonkun, etenkään äidin voivan olla niin paha omalle lapselleen, että se on kyllä vihansa ihan itse ansainnut. Ja jos on tosiaan tuhonnut lapsensa kyvyn elää ikinä kunnolla normaalia elämää, teeskentelee vaan itse kaiken olevan hyvin (kulissit pidettävä pystyssä läpi elämän)jne. Jotku täällä eivät todellakaan tiedä(kiittäkää onneanne)millaisia hirviövvanhempia voi joillakin olla!