Työpaikat valtiolla?

Ei kande hakea kirjoitti:

Kahden viikon hakuaika ja tehtävän aloitus viikon päästä hakuajan päätyttyä indikoi kyllä sitä, että viran julistaminen avoimeen hakuun on vain muodollisuus ja esittelymuistio Miran tai Janin ylivoimaisesta pätevyydestä virkaan on hallintojohtajan allekirjoitusta vailla.

Olen töissä valtiolla ja meillä on todella usein paikkailmoituksessa joku päivämäärä, jolloin työ alkaa. Nauretaan sitten, että eihän pomo ole edes töissä ennen paikan täyttämistä, miten kuvitellaan, että edes haastatellaan tuohon mennessä. Saadaan se uusi työkaveri 3-4 kk kuluttua, ei koskaan sinä päivänä, joka on työpaikkailmoituksessa.

itse pääsin valtiolle töihin, uskokaa tai älkää, avoimen hakemuksen (valtiolle.fi) kautta :D

Komppaan jotakuta edellistä eli hakekaa määräaikaisen tehtävän kautta valtiolle. Sitten kun olet valtiolla voit jo sujuvammin etsiä sitä oikeaa hommaa ja virastoa. Valtion sisällä voi liikkua.

Neuvon minäkin että vaikka määräaikaisuudet voi pelottaa epävarmoina, niin kannattaa hakea niitä koska määräaikaisella on paremmat mahkut vakivirkaan kuin täysin talon ulkopuolisella.

Olin viisi vuotta sitten valtiolla palkkatukityössä ja siellä vakkarisihteerit sanoivat, että porukkaa jää eläkkeelle eikä uusia oteta taloon, niin nykyään yksi sihteeri hoitaa kahden hommat.

Hainpa tuon työn jälkeen kaksi eri kertaa samaan puljuun vakivirkaan. Ensimmäinen hakukerta oli eri osastolle, mutta suosittelija löytyi siitä seinän takaa. Ei vaikutusta, ei tullut kutsua haastatteluunkaan. Eikä tietenkään tullut, olihan virkaan valittu hyvinkin tuttu nimi, jonka vanhempi muuten myös työskenteli samaisessa talossa. Mitenkä lie tytär aikanaan päässyt töihin, heh.

Toinen haku oli melkein tismalleen samanlaiseen työtehtävään missä olin työllistettynä ollut. Arvelin kyllä siihenkin olevan tekijä valmiina, mutta oli ihan pakko kokeilla koska pystyin kirjoittamaan hakemukseen kuinka olin tehnyt kyseisiä työtehtäviä aiemmin, joten pääsisin hyvin nopeasti kiinni työhön. Veikkaanpa, että siihen samaiseen työhön oli hakenut myös minun edeltäjiäni ja minun jälkeeni olleita työllistettyjä. Ei vaan taaskaan haastateltu, vaan virkaan nimitettiin joku käräjäsihteeri eli jo valtiolla valmiiksi ollut. No, siinäpä opettivat taas uuden kun olisi "valmiita paketteja" ollut myös tarjolla.

Näiden tapausten jälkeen on mennyt maku koko touhusta.

Vierailija kirjoitti:

Olin viisi vuotta sitten valtiolla palkkatukityössä ja siellä vakkarisihteerit sanoivat, että porukkaa jää eläkkeelle eikä uusia oteta taloon, niin nykyään yksi sihteeri hoitaa kahden hommat.

Hainpa tuon työn jälkeen kaksi eri kertaa samaan puljuun vakivirkaan. Ensimmäinen hakukerta oli eri osastolle, mutta suosittelija löytyi siitä seinän takaa. Ei vaikutusta, ei tullut kutsua haastatteluunkaan. Eikä tietenkään tullut, olihan virkaan valittu hyvinkin tuttu nimi, jonka vanhempi muuten myös työskenteli samaisessa talossa. Mitenkä lie tytär aikanaan päässyt töihin, heh.

Toinen haku oli melkein tismalleen samanlaiseen työtehtävään missä olin työllistettynä ollut. Arvelin kyllä siihenkin olevan tekijä valmiina, mutta oli ihan pakko kokeilla koska pystyin kirjoittamaan hakemukseen kuinka olin tehnyt kyseisiä työtehtäviä aiemmin, joten pääsisin hyvin nopeasti kiinni työhön. Veikkaanpa, että siihen samaiseen työhön oli hakenut myös minun edeltäjiäni ja minun jälkeeni olleita työllistettyjä. Ei vaan taaskaan haastateltu, vaan virkaan nimitettiin joku käräjäsihteeri eli jo valtiolla valmiiksi ollut. No, siinäpä opettivat taas uuden kun olisi "valmiita paketteja" ollut myös tarjolla.

Näiden tapausten jälkeen on mennyt maku koko touhusta.

Jäät toiseksi jos jollain muulla on esittää parempi todistus. Osaamisella ja ammattitaidolla ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Minä menin valtiolle, kun pyysivät ja lupasivat maksaa sen, mitä pyysin. Se oli paljon enemmän kuin mitä edeltäjä oli saanut, mutta poikkeuslupa irtosi ministeriöstä. En siten mennytkään virkaan vaan s-palkkaluokille. Työni pistettiin hakuun tietysti, jotta pykälät täyttyivät, mutta sanoivat ettei minun tarvitse olla huolissani, ettenkö saisi paikkaa. En ollutkaan huolissani, olihan minulla hyvätuloinen homma hallussa yksityisellä sektorilla.

Näin kuvittelen sen menevän useasti, kun yritetään hakea osaavaa "sopivan" hakijan sijasta. Jos joudutaan valitsemaan "pätevin", saadaan usein sellainen, jonka työstä suoriutumisesta ei ole takeita.

Julkisen sektorin ongelma on, että pätevyys mitataan opiskelusuorituksina, ei työsuorituksina. Onko parhaat todistukset esittävä paras työtä tekemässä? Ne ovat kaksi eri maailmaa.

Entäs kun on sen osaavan lisäksi täysin sopiva. Pilipalihommiahan nekin tekee suurelta osin.

Työhistorian ollessa pelkkää samaa pitäisi herätä kysymys, että onko henkilö pätevä ja osaava, vai tekee siksi vaan samaa, koska ei ole kovin osaava ja siksi ei uskalla kokeilla mitään muuta. Osaavilla on työhistoriassa kokemusta monesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin valtiolle, kun pyysivät ja lupasivat maksaa sen, mitä pyysin. Se oli paljon enemmän kuin mitä edeltäjä oli saanut, mutta poikkeuslupa irtosi ministeriöstä. En siten mennytkään virkaan vaan s-palkkaluokille. Työni pistettiin hakuun tietysti, jotta pykälät täyttyivät, mutta sanoivat ettei minun tarvitse olla huolissani, ettenkö saisi paikkaa. En ollutkaan huolissani, olihan minulla hyvätuloinen homma hallussa yksityisellä sektorilla.

Näin kuvittelen sen menevän useasti, kun yritetään hakea osaavaa "sopivan" hakijan sijasta. Jos joudutaan valitsemaan "pätevin", saadaan usein sellainen, jonka työstä suoriutumisesta ei ole takeita.

Julkisen sektorin ongelma on, että pätevyys mitataan opiskelusuorituksina, ei työsuorituksina. Onko parhaat todistukset esittävä paras työtä tekemässä? Ne ovat kaksi eri maailmaa.

Entäs kun on sen osaavan lisäksi täysin sopiva. Pilipalihommiahan nekin tekee suurelta osin.

Työhistorian ollessa pelkkää samaa pitäisi herätä kysymys, että onko henkilö pätevä ja osaava, vai tekee siksi vaan samaa, koska ei ole kovin osaava ja siksi ei uskalla kokeilla mitään muuta. Osaavilla on työhistoriassa kokemusta monesta...

Mitä tarkoitat "työhistorian ollessa pelkkää samaa"? Olen ollut samalla nimikkeellä samassa työpaikassa 10 vuotta ja tehnyt sinä aikana monipuolisemmin erilaisia tehtäviä kuin mitä 5-6 kertaa työpaikkaa vaihtanut. Kaikki on kiinni siitä, miten osaat osaamisesi ja tekemisesi kertoa.

Olen valtiolla hommissa, ja en suinkaan ole syntymässäni virkaa saanut. Koulutus, työkokemus, soveltuvuus, työhaastatteluun panostaminen; niillä aikoinaan ensimmäisen sijaisuuden sain.

Nyt olen osaltani mukana rekrytoinneissa. Vaikka olisi pitkään talossa olleita määräaikaisia, kyllä haku on "aito". Useissa virastoissa tunnistetaan hyvin se , että voi olla hyväkin saada ns. uutta verta tehtäviin. Myös avoimia hakemuksia kannattaa laittaa, sitä kautta voi hyvinkin lyhyeen sijaisuuteen päästä kiinni.

Todennäköisesti riippuu virastosta, millä perusteilla henkilökunta valitaan. Ei kaikissa virastoissa enää nykyään paikat ole varattu tietyille henkilöille, vaan palkataan myös talon ulkopuolelta. Vuosia sitten vanhojen johtajien aikaan, paikka oli pedattu jollekin, kun työpaikkailmoitus julkaistiin, mutta ei enää nykyään. Totta kai talon sisältä määräaikaisetkin hakevat avoimiin virkoihin ja tällöin heillä on jo työkokemusta joistakin viraston tehtävistä, mutta heistäkään kaikki hakijat eivät pääse edes haastatteluun.

Totta kai haen määräaikaisuuksiakin. Mutta kun ei niihin määräaikaisuuksiinkaan pääse. Niihin ottavat jonkun työntekijän lapsen tai sitten jonkun joka on ollut paikassa aiemmin työharjoittelussa.

Vierailija kirjoitti:

itse pääsin valtiolle töihin, uskokaa tai älkää, avoimen hakemuksen (valtiolle.fi) kautta :D

No ei todellakaan uskota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse pääsin valtiolle töihin, uskokaa tai älkää, avoimen hakemuksen (valtiolle.fi) kautta :D

No ei todellakaan uskota!

Kannattaisi uskoa. Omassa työpaikassani on tällä hetkellä sijaisuutta tekemässä henkilö, joka hakeutui yksikköön nimenomaan avoimella hakemuksella.

Valtiolta täältä hei! Kannattaa AINA hakea määräaikaisiakin virkoja, koska ne ovat "jalka ovenraossa" väyliä vakivirkoihin. Vakkarivirkohin on yleensä niin paljon päteviä ja työkokemusta ko. tehtävästä omaavia, että niitä voikin olla vaikeampi ulkopuolelta saada. Haut ovat läpinäkyviä, joten mitään suhmurointia on vakivirkojen kanssa oikeasti hankala harrastaa. Aitoja hakuja nekin on, mutta jos samaa hommaa joku on tehnyt jo jokusen vuoden, ei ulkopuolelta tullut voi millään perusteella tällaista hakijaa ohittaa. Ja ihan oikeinhan se on. Mieti itse itsesi jotain tehtävää tehneenä, että ulkopuolelta joku tulisi ja saisi paikan ilman kyseisen työn kokemusta? Valtiolla on paljon korkeasti koulutettua motivoitunutta porukkaa määräaikaisissa pätkätöissä matalasti palkattuna, joten on vaikea uskoa että valituksi tulisi muita kuin parhaiten sopivia henkilöitä virkoihin. 

t. Ulkopuolelta vakivirkaa ilman suhteita hakenut ja paikan saanut

Niin kukaanhan ei koskaan hae niitä määräaikaisia virkoja O_o

##### mitä idiootteja kommentoimassa.

Minä pääsin valtiolle suoraan vakinaiseen virkaan tavallisen haun kautta (valtiolle.fi). Vähän oli tavallista byrokraattisempi hakuprosessi. Pankkimaailmasta tulin ja aikaisempaa työkokemusta ei ollut valtiolta eikä edes kunnalta. Virkaan vaadittiin maisterinpaperit.

Valtio on kultapossukerho. Hyvät lomat, palkat hakkaa kuntasektorin 6-0 ja jos ei muuten, niin kaikille on keksitty komeat tittelit ja sitten päälliköiden palkkoja verrataan muiden päälliköiden palkkoihin -> palkkakuoppa ja lisää palkkaa. Takavuosinahan oli joku laskenut, että Trafinkin viestintäosasto oli isompi kuin Nokian ja järjestäin lähes kaikki jotain johtajia ja päälliköitä.

Töihin valtiolle pääsee, jos on perheenjäseniä siellä valmiiksi tai on puoluepolitiikassa kunnostautunut tai vähintään ollut ahkerana jakamassa jonkun kansanedustajan vaaliesitteitä. Eräs tuttu sai vastavalmistuneena EU-viran, koska oli erään europarlaamentikon tukiryhmässä mukana. Hulppea palkka ja lopuksi lähes miljoonan erorahat, kun palasi muutaman vuoden päästä Suomeen.

Olen tainnut täällä joskus kertoa, millaista nöyryyttämistä ja pomppottamista valtiolla harrastetaan työnhaussa. Hain MÄÄRÄAIKAISTA tehtävää eräässä laitoksessa. Olin pätevä työhön ja työkokemustakin. Pääsin haastatteluun. Haastatteluaikoja oli ma-pe tarjolla 9 tai klo 13. Haastattelussa paljastui, että haastattelevat 10 henkeä eli joka aamu klo 9 ja toinen hakija klo 13. Haastattelijoita oli muistaakseni kolme tai neljä. Suomennettuna nämä suojatyöpaikkalaiset käytti kokonaisen viikon haastattelurumbaan isolla porukalla. Tottakai aamulla juotiin kahvi, sitten haastateltiin 9-10:30 ja sitten purettiin asiaa, syötiin lounas ja uusi hakija klo 13-14:30 ja taas juteltiin loput. Missä työpaikassa on varaa varata määräaikaisen työntekijän hakemiseen tommoinen lauma viikoksi? Sitten kymmenestä kolme parasta pääsi toiselle kierrokselle, en päässyt ja en tiedä, paljonko käyttivät aikaa siihen. Lopulta tuli ilmoitus valtitusta: oli valmiiksi siellö töissä. :)

Olen valtiolla töissä. Meillä on ensinnäkin usein avoimia paikkoja. Eläköityminen vauhdissa. Kyllä, usein ns. alemman palkkaluokan tehtäviin valitaan henkilö, joka on aiemmin ollut esim. kesätöissä tai harjoittelussa opintojen puolesta. JOS henkilö hoiti työn hyvin. Ylempien palkkaluokkien hakijat, niihin voi päästä kuka vaan, jolla ylempi korkeakoulututkinto ja tarvittavaa työkokemusta. Todella moni ylemmän palkkaluokan tekijä on tullut meille yksityiseltä sektorilta. Meillä arvostetaan koulutusta, mihinkään hommaan ei pääse, jos ei minimi alempaa korkeakoulututkintoa. Ja parempiin paikkoihin ehdoton vaatimus ylempi korkeakoulututkinto. Haastatteluissa syynätään hakijaa aika tarkasti, yleensä 2-3 haastattelijaa plus "kirjuri". Hakijoille tehdään Supon tarkistus sekä luottotiedotkin voidaan tarkistaa. Toki näistä kerrotaan hakijalle.

Onko kokemusta siitä, että kutsutaanko "oikeissa hauissa" haastatteluun jo hakuaikana vai vasta hakuajan päätyttyä?

Vierailija kirjoitti:

Olen valtiolla hommissa, ja en suinkaan ole syntymässäni virkaa saanut. Koulutus, työkokemus, soveltuvuus, työhaastatteluun panostaminen; niillä aikoinaan ensimmäisen sijaisuuden sain.

Nyt olen osaltani mukana rekrytoinneissa. Vaikka olisi pitkään talossa olleita määräaikaisia, kyllä haku on "aito". Useissa virastoissa tunnistetaan hyvin se , että voi olla hyväkin saada ns. uutta verta tehtäviin. Myös avoimia hakemuksia kannattaa laittaa, sitä kautta voi hyvinkin lyhyeen sijaisuuteen päästä kiinni.

Olen myös valtion virastossa töissä ja kyllä meille on tullut paljon uusia ihmisiä talon ulkopuolelta vakituisiin virkoihin.

Monet virat toki täytetään sisäisessä haussa talon sisällä. Vasta sen jälkeen ne menevät ulkoiseen hakuun. Talossa olevat määräaikaiset voivat hakea vasta julkisessa haussa.

Nykyisin ei voi olla enää mitään suhmurointia vaan valintojen pitää olla niin hyvin perusteltuja että kestävät mahdollisen valitusprosessin. Pätevin tulee valita.

Talossa olevaa ei voida valita jos ulkopuolelta tulevalla on oikea koulutus ja enemmän alan työkokemusta. Mutta on selvää ja mielestäni myös reilua, että monia vuosia määräaikaisena tehtävää hyvin hoitanut alan maisteri tulee melko todennäköisesti valituksi.

Meidän virastossa on muuten tosi moni tullut ensimmäistä kertaa taloon korkeakouluharjoittelun kautta. Vaikka hakuilmoituksessa ei mainittaisi koulutusvaatimusta, niin käytännössä kaikilla uusilla virkaan valituilla on alan korkeakoulututkinto. Ja hakijoita on paljon, yhteen määräaikaiseen tehtävään voi olla satoja hakijoita.

Mutta kannattaa aina hakea jos mielenkiintoinen paikka on auki. Kyllä niihin aina joku valitaan, myös talon ulkopuolelta :)