Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen äiti
Alkup.
11.07.2019 |
Oltiin tapailtu miehen kanssa pari kuukautta. Tuli jouluaatonaatto, ja yhtäkkiä mies soitti minulle että äitinsä haluaisi tulla nopeasti käymään, että olisivat luonani 5min päästä. (En siis ollut hänen äitiään vielä nähnyt koskaan)
Sanoin miehelle että en haluaisi nyt, koska en kokenut halua tapaamiseen vielä, eikä hetki muutenkaan ollut hyvä.
Mies ei tyytynyt vastaukseeni vaan perusteli ”kun äiti nyt haluaisi”.
Hetken päästä olivat ovellani.
Kunnioittiko mies mielestänne minun toivettani, vai menikö äitinsä tahdon mukaan?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi, että täällä palstalla on aika paljon anoppeja, joten elä ihmettele saamiasi kommentteja ja tykkäyksiä.
Kiitos tiedosta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi, että täällä palstalla on aika paljon anoppeja, joten elä ihmettele saamiasi kommentteja ja tykkäyksiä.
Kyllä, niin varmasti on, ja paljon myös meitä miniöitä, jotka tulemme loistavasti anoppimme kanssa toimeen, koska 1) osaamme kunnioittaa heidän tapojaan, 2) osaamme tarvittaessa itsekin joustaa, 3) arvostamme sitä, että miehemme pitää yhteyttä omaan sukuunsa ja haluaa viettää heidän kanssaan aikaa sekä auttaa heitä tarvittaessa ja 4) ihmissuhteissa yleensäkin olemme ymmärtäneet, että kun jokainen joustaa vuorollaan eikä tuhria jää märehtimään, niin kaikilla on kivampaa. Mutta tätä ei voi vauva-palstan anoppi-ketjuissa kertoa joutumatta hakutuksi, tai, vielä pahempaa, epäillyksi anopiksi :D.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!
Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?
Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.
Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?
Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.
Sulla menee pointti aivan ohi.
Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?
+
Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.
Miehen tahto ei sitä määritä että milloin minä haluan nähdä hänen äitinsä ja sukunsa.
”Taas kerran kieltäytyisi tapaamasta”? Älä keksi asioita jotka ei pidä paikkaansa.Miehesi parasta ajatellen toivon, että teet tästä tapauksesta ja noista muista "äiti-jutuista" sen päätelmän, että ette sovi yhteen. Näin nuorella miehellä on hyvää aikaa etsiä mukavampi, positiivisempi ja vähemmän päällepäsmärimäinen puoliso, joka ei halua määrätä kaikesta, joka ei ylitulkitse kaikkea, joka ei pidä miehen äitiä välittömästi vihollisenaan ja joka ei ole sitä mieltä, että miehellä ei saa olla edes omaa sukuaan koskevissa asioissa omaa tahtoa. Tuosta suhteestanne ei seuraa mitään hyvää miehelle eikä miehen sukulaisparoille, mutta monen monta uutta aloitusta "ihan kauheasta anopista, joka ei taivu miniän tapoihin ja tahtoon" tänne vauvapalstalle.
Mitä ihmettä :D
Kaikesta päätän ja päsmäröin ja pidän vihollisena?
Siis oletko todella sitä mieltä, että mies päättää milloin hänen kumppaninsa tapaa vanhempansa ja sukunsa?Kyllä olen. Kenen siitä pitäisi päättää, jos ei miehen, kun on kyse miehen suvusta ja miehen kumppanista? Siisoikeasti, miten tuo ei muka ole mielestäsi miehen päätettävissä oleva asia? Vai otitko nyt nuoren miehen juuri siinä toivossa, että saisit tahdottoman ohjaltaivan, jonka puolesta sinä saisit päättää jopa siitä, miten hänen sukuunsa pidetään yhteyttä?
Tietenkin kumppani kertoo milloin on valmis näkemään vanhemmat/sukulaiset. Ei se niinpäin ole että mies ole suhteessa sukunsa kanssa, ja päättää milloin tuon oman sukunsa vyöryttää näytille uuden naisystävänsä luo.
Pariskuntana siitä yhdessä puhutaan ja kysellään, itse ainakin odotin miehen aloitteellisuutta tavata omat vanhempani enkä tyrkkää heitä mieheni luo.
Olen jo sen verran irti vanhemmistani etteivät he tule mukanani parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!
Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?
Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.
Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?
Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.
Sulla menee pointti aivan ohi.
Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?
+
Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.
Miehen tahto ei sitä määritä että milloin minä haluan nähdä hänen äitinsä ja sukunsa.
”Taas kerran kieltäytyisi tapaamasta”? Älä keksi asioita jotka ei pidä paikkaansa.Miehesi parasta ajatellen toivon, että teet tästä tapauksesta ja noista muista "äiti-jutuista" sen päätelmän, että ette sovi yhteen. Näin nuorella miehellä on hyvää aikaa etsiä mukavampi, positiivisempi ja vähemmän päällepäsmärimäinen puoliso, joka ei halua määrätä kaikesta, joka ei ylitulkitse kaikkea, joka ei pidä miehen äitiä välittömästi vihollisenaan ja joka ei ole sitä mieltä, että miehellä ei saa olla edes omaa sukuaan koskevissa asioissa omaa tahtoa. Tuosta suhteestanne ei seuraa mitään hyvää miehelle eikä miehen sukulaisparoille, mutta monen monta uutta aloitusta "ihan kauheasta anopista, joka ei taivu miniän tapoihin ja tahtoon" tänne vauvapalstalle.
Mitä ihmettä :D
Kaikesta päätän ja päsmäröin ja pidän vihollisena?
Siis oletko todella sitä mieltä, että mies päättää milloin hänen kumppaninsa tapaa vanhempansa ja sukunsa?Kyllä olen. Kenen siitä pitäisi päättää, jos ei miehen, kun on kyse miehen suvusta ja miehen kumppanista? Siisoikeasti, miten tuo ei muka ole mielestäsi miehen päätettävissä oleva asia? Vai otitko nyt nuoren miehen juuri siinä toivossa, että saisit tahdottoman ohjaltaivan, jonka puolesta sinä saisit päättää jopa siitä, miten hänen sukuunsa pidetään yhteyttä?
Olet selvästi yksi näistä palstan anopeista. Kyllä se pitää olla YHTEINEN päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi, että täällä palstalla on aika paljon anoppeja, joten elä ihmettele saamiasi kommentteja ja tykkäyksiä.
Kyllä, niin varmasti on, ja paljon myös meitä miniöitä, jotka tulemme loistavasti anoppimme kanssa toimeen, koska 1) osaamme kunnioittaa heidän tapojaan, 2) osaamme tarvittaessa itsekin joustaa, 3) arvostamme sitä, että miehemme pitää yhteyttä omaan sukuunsa ja haluaa viettää heidän kanssaan aikaa sekä auttaa heitä tarvittaessa ja 4) ihmissuhteissa yleensäkin olemme ymmärtäneet, että kun jokainen joustaa vuorollaan eikä tuhria jää märehtimään, niin kaikilla on kivampaa. Mutta tätä ei voi vauva-palstan anoppi-ketjuissa kertoa joutumatta hakutuksi, tai, vielä pahempaa, epäillyksi anopiksi :D.
En ole missään vaiheessa sanonut ettenkö tulisi anoppini kanssa toimeen.
On naurettavaa millaisia johtopäätöksiä vedetään yhden asian pohjalta, tässä kun kyse oli miehestä ja hänen toiminnastaan oman naisystävänsä toive ja halu tallaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei koskaan tule anoppia, joka ottaa oikeuden omiin käsiinsä päättää että milloin lapseni kumppani tapaa minut.
Kunnioitan heidän päätöstään että tekevät sen sitten kun katsovat suhteen olevan sillä mallilla, että suvulle toisensa esittelevät.
Anoppina en kehtaisi tunkeutua minulle vieraan ihmisen kotiin, jos hän on puhelimessa sitä ennen sanonut, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle. Eikä ole edes itse minua kotiinsa kutsunut. Jos haluan tavata poikani uuden seurustelukumppanin, kysyn pojalta, koska heillä olisi hyvä hetki piipahtaa yhdessä meillä kahvilla tai lounaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että kunnioittaa sinun tahtoasi ei tarkoita sitä, että tekee aina niin kuin sinä tahdot
Paitsi toimivassa parisuhteessa tekee. Jos toinen sanoi ettet tuo äitiäsi mun luo nyt, silloin ei raahata sitä muijaa mun kämpille.
Apua, ei mikään ihme, että täälläkin naiset valittavat huonosta parisuhteesta, jos oikeasti ajatusmaailma on se, että jos toinen ei tee aina sinun tahtosi mukaan, hän ei kunnioita sinua.
Kyllä se mies kuulkaas pysyy ihan itsellisenä yksilönä seurustelun aloituksen ja papin aamenenkin jälkeen ja sillä miehellä on oikeus ihan omaan tahtoon. Vaikka se kuinka kunnioittaisi sinua ihmisenä, niin ei, sen miehen ei todellakaan tarvitse toimivassa parisuhteessa aina tehdä niin kuin sinä tahdot. Ja kyllä, jos mies on sitä mieltä, että nyt on hyvä aika vihdoin esitellä uusi puoliso ja äiti toisilleen, niin se mies saa ihan oikeasti päättää näin tehdä. Ties vaikka tässäkin tapauksessa olisi jo monta kertaa ehdotellut, mutta koskaan ei ole sopinut, ja nyt päätti, että tämä tärkeä asia hoidetaan alta pois. Ihan pointsit siitä, että osoitti aloitteellisuutta ja omaa tahtoa.
Miehellä ei ole toimivaa parisuhdetta, mikäli ei usko mitä sanotaan. Jos toinen sanoo ettei halua nyt vieraita, sina vaan änkkäät vastaan ja tuot vieraan väkisin. Tässä tapauksessa siis ei ollut edes yhteinen koti vaan yksin APN. Parisuhteessa kumpikin huomio toisensa mielipiteet, jos et ole omistasi valmis joustamaan, pysy sinkkuna ja saat tehdä niinkuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Anoppina en kehtaisi tunkeutua minulle vieraan ihmisen kotiin, jos hän on puhelimessa sitä ennen sanonut, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle. Eikä ole edes itse minua kotiinsa kutsunut. Jos haluan tavata poikani uuden seurustelukumppanin, kysyn pojalta, koska heillä olisi hyvä hetki piipahtaa yhdessä meillä kahvilla tai lounaalla.
Näin normaalit ihmiset toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi, että täällä palstalla on aika paljon anoppeja, joten elä ihmettele saamiasi kommentteja ja tykkäyksiä.
Kyllä, niin varmasti on, ja paljon myös meitä miniöitä, jotka tulemme loistavasti anoppimme kanssa toimeen, koska 1) osaamme kunnioittaa heidän tapojaan, 2) osaamme tarvittaessa itsekin joustaa, 3) arvostamme sitä, että miehemme pitää yhteyttä omaan sukuunsa ja haluaa viettää heidän kanssaan aikaa sekä auttaa heitä tarvittaessa ja 4) ihmissuhteissa yleensäkin olemme ymmärtäneet, että kun jokainen joustaa vuorollaan eikä tuhria jää märehtimään, niin kaikilla on kivampaa. Mutta tätä ei voi vauva-palstan anoppi-ketjuissa kertoa joutumatta hakutuksi, tai, vielä pahempaa, epäillyksi anopiksi :D.
Millaisia tapoja osoittaa anoppi joka tuppautuu hänelle vieraan ihmisen luo, vaikka nimenomaan kielletty tulemasta juuri nyt? Jos nyt välttämättä halusi joulutervehdykseksi jotain laittaa niin ihan hyvin olisi voinut a) pyytää nuorta pariskuntaa kotiinsa kylään b) lähettää sen poikansa mukana. Menetkö itse useastikin kyläilemään niin että isäntäväki sanoo ettei nyt sovi?
Vierailija kirjoitti:
Ero olis paikallaan jos sun pitää noin pienestä vinkua.
Ero on paikallaan, mutta aivan toisista syistä. Jos mies ei kuuntele ja usko mitä sanotaan pikkuasioista niin miten tällaisen kanssa isotkaan asiat sovitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että kunnioittaa sinun tahtoasi ei tarkoita sitä, että tekee aina niin kuin sinä tahdot
Paitsi toimivassa parisuhteessa tekee. Jos toinen sanoi ettet tuo äitiäsi mun luo nyt, silloin ei raahata sitä muijaa mun kämpille.
Apua, ei mikään ihme, että täälläkin naiset valittavat huonosta parisuhteesta, jos oikeasti ajatusmaailma on se, että jos toinen ei tee aina sinun tahtosi mukaan, hän ei kunnioita sinua.
Kyllä se mies kuulkaas pysyy ihan itsellisenä yksilönä seurustelun aloituksen ja papin aamenenkin jälkeen ja sillä miehellä on oikeus ihan omaan tahtoon. Vaikka se kuinka kunnioittaisi sinua ihmisenä, niin ei, sen miehen ei todellakaan tarvitse toimivassa parisuhteessa aina tehdä niin kuin sinä tahdot. Ja kyllä, jos mies on sitä mieltä, että nyt on hyvä aika vihdoin esitellä uusi puoliso ja äiti toisilleen, niin se mies saa ihan oikeasti päättää näin tehdä. Ties vaikka tässäkin tapauksessa olisi jo monta kertaa ehdotellut, mutta koskaan ei ole sopinut, ja nyt päätti, että tämä tärkeä asia hoidetaan alta pois. Ihan pointsit siitä, että osoitti aloitteellisuutta ja omaa tahtoa.
Jos toinen sanoo, ettei halua nyt tavata miehen äitiä niin silloin pitää uskoa ettei nyt raahaa sitä äitiään toisen asunnolle. Tämähän on selkeä kotirauhan rikkomus.
Itse olisin kyllä kutsumattomat vieraat jättänyt ihan kylmästi oven ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Anoppina en kehtaisi tunkeutua minulle vieraan ihmisen kotiin, jos hän on puhelimessa sitä ennen sanonut, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle. Eikä ole edes itse minua kotiinsa kutsunut. Jos haluan tavata poikani uuden seurustelukumppanin, kysyn pojalta, koska heillä olisi hyvä hetki piipahtaa yhdessä meillä kahvilla tai lounaalla.
Tämä juuri on tässä oleellista, että ap ja miesystävä eivät asu yhdessä, ja miesystävä kutsui äitinsä ap:n kotiin, ei omaansa. Ajattelen niin, että omaan kotiinsa saa kutsua keitä haluaa, vaikka jossain tilanteessa voi olla kohteliasta kysyä muilta vierailta asiasta myös, mutta periaatteessa saa kutsua kenet vaan ja jos joku ei siitä tykkää, voi poistua. Mutta toisen ihmisen kotiin ei todellakaan voi kutsua ketään ilman lupaa eikä toisen ihmisen osoitetta pidä edes jakaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin vastauksen. Mies kutsui itsensä ja äitinsä kylään luoksesi 5 minuutin varoitusajalla eikä huomioinut, kun yritit vastustella. Toisaalta hän ilmeisesti tiesi, että kotisi on riittävän hyvässä kunnossa ottamaan vieraita vastaan. Olikohan äidillä mahdollisesti joulutervehdys hankittuna ja mukana, perinteisesti juuri joulun aikaan sellaisia on tapana viedä ja silloin spontaani pikavisiitti siinä samalla on mahdollista.
Miksi teet aloituksen joulun aikaisista tapahtumista nyt? (Jos tämä ei ollut provo?). Älä jää märehtimään tapausta pitkäksi aikaa vaan keskustele miehesi kanssa asioista. Kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäiset pikkuvirheet tms.
Minä tiedänkin vastauksen. Miehen kanssa kun asian otin puheeksi, niin hän on sitä mieltä että toimi minua kunnioittaen eikä äitinsä tajdon mukaan. Se tässä hiertää.
Ja kun vähitellen tässä on tullut lisää näitä ”äiti-juttuja”, niin palasin ajatuksissani alkuaikaan ja mietin että oisko pitänyt jo silloin tajuta mikä on homman nimi.Tuollaisesta ei vielä kyllä pitäisi osata aavistaa mitään. Aivan normaali tilanne piipahtaa jouluna tai joulunalla nopeasti, tolla varoitusajalla korkeintaan kahvit ja sitten vierailijoiden matka jatkuisi.
Mies oli toki hieman huonotapainen kun jätti ilmoituksen piipahduksesta viimetinkaan, toisaalta tuollainen vierailu saattaisi ollakin aivan extemporee piipahdus.Yleensäkin hankalat ihmissuhteet paljastuvat vasta ajan kanssa kun oppii tuntemaan vähän paremmin.
Miten usein sinä piipahdat joulun alla sinulle täysin vieraiden ihmisten kotiin? Varsinkin niin, että emäntä sanoi ettei nyt sovi? Toki on tässä apnkin vikaa, mitäs päästi nämä tyypit kotiinsa. Ovea ei ole pakko avata jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!
Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?
Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.
Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?
Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.
Sulla menee pointti aivan ohi.
Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?
Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.
Vaikka kuinka miehellä olisi oma tahto niin se ei oikeuta häntä viemään vierasta toisen ihmisen kotiin varsinkin jos tämä on ihan selkeästi kielletty. Omaan kotiinsa mies voi kutsua vieraita koska haluaa. Jos koti olisi yhteinen niin silloinkaan ei voi toimia vastoin sen toisen osapuolen tahtoa. Osan porukasta kannattaa pysyä ihan sinkkuna vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin vastauksen. Mies kutsui itsensä ja äitinsä kylään luoksesi 5 minuutin varoitusajalla eikä huomioinut, kun yritit vastustella. Toisaalta hän ilmeisesti tiesi, että kotisi on riittävän hyvässä kunnossa ottamaan vieraita vastaan. Olikohan äidillä mahdollisesti joulutervehdys hankittuna ja mukana, perinteisesti juuri joulun aikaan sellaisia on tapana viedä ja silloin spontaani pikavisiitti siinä samalla on mahdollista.
Miksi teet aloituksen joulun aikaisista tapahtumista nyt? (Jos tämä ei ollut provo?). Älä jää märehtimään tapausta pitkäksi aikaa vaan keskustele miehesi kanssa asioista. Kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäiset pikkuvirheet tms.
Minä tiedänkin vastauksen. Miehen kanssa kun asian otin puheeksi, niin hän on sitä mieltä että toimi minua kunnioittaen eikä äitinsä tajdon mukaan. Se tässä hiertää.
Ja kun vähitellen tässä on tullut lisää näitä ”äiti-juttuja”, niin palasin ajatuksissani alkuaikaan ja mietin että oisko pitänyt jo silloin tajuta mikä on homman nimi.Tuollaisesta ei vielä kyllä pitäisi osata aavistaa mitään. Aivan normaali tilanne piipahtaa jouluna tai joulunalla nopeasti, tolla varoitusajalla korkeintaan kahvit ja sitten vierailijoiden matka jatkuisi.
Mies oli toki hieman huonotapainen kun jätti ilmoituksen piipahduksesta viimetinkaan, toisaalta tuollainen vierailu saattaisi ollakin aivan extemporee piipahdus.Yleensäkin hankalat ihmissuhteet paljastuvat vasta ajan kanssa kun oppii tuntemaan vähän paremmin.
Miten usein sinä piipahdat joulun alla sinulle täysin vieraiden ihmisten kotiin? Varsinkin niin, että emäntä sanoi ettei nyt sovi? Toki on tässä apnkin vikaa, mitäs päästi nämä tyypit kotiinsa. Ovea ei ole pakko avata jos ei halua.
Juuri näin. Itse olisin jättänyt oven avaamatta ja sanonut käyneeni suihkussa, imuroineeni, tai puuhastelleeni jotain muuta minkä takia en kuullut ovikelloa. Tai sitten rehellisesti kertonut, että en avannut, kun jo puhelimessa sanoin ettei vierailu sovi. Ennen vanhaan tultiin ovelle ilmoittamatta ohikulkumatkalla, nykyään se on epäkohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin vastauksen. Mies kutsui itsensä ja äitinsä kylään luoksesi 5 minuutin varoitusajalla eikä huomioinut, kun yritit vastustella. Toisaalta hän ilmeisesti tiesi, että kotisi on riittävän hyvässä kunnossa ottamaan vieraita vastaan. Olikohan äidillä mahdollisesti joulutervehdys hankittuna ja mukana, perinteisesti juuri joulun aikaan sellaisia on tapana viedä ja silloin spontaani pikavisiitti siinä samalla on mahdollista.
Miksi teet aloituksen joulun aikaisista tapahtumista nyt? (Jos tämä ei ollut provo?). Älä jää märehtimään tapausta pitkäksi aikaa vaan keskustele miehesi kanssa asioista. Kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäiset pikkuvirheet tms.
Minä tiedänkin vastauksen. Miehen kanssa kun asian otin puheeksi, niin hän on sitä mieltä että toimi minua kunnioittaen eikä äitinsä tajdon mukaan. Se tässä hiertää.
Ja kun vähitellen tässä on tullut lisää näitä ”äiti-juttuja”, niin palasin ajatuksissani alkuaikaan ja mietin että oisko pitänyt jo silloin tajuta mikä on homman nimi.Tuollaisesta ei vielä kyllä pitäisi osata aavistaa mitään. Aivan normaali tilanne piipahtaa jouluna tai joulunalla nopeasti, tolla varoitusajalla korkeintaan kahvit ja sitten vierailijoiden matka jatkuisi.
Mies oli toki hieman huonotapainen kun jätti ilmoituksen piipahduksesta viimetinkaan, toisaalta tuollainen vierailu saattaisi ollakin aivan extemporee piipahdus.Yleensäkin hankalat ihmissuhteet paljastuvat vasta ajan kanssa kun oppii tuntemaan vähän paremmin.
Miten usein sinä piipahdat joulun alla sinulle täysin vieraiden ihmisten kotiin? Varsinkin niin, että emäntä sanoi ettei nyt sovi? Toki on tässä apnkin vikaa, mitäs päästi nämä tyypit kotiinsa. Ovea ei ole pakko avata jos ei halua.
Juuri näin. Itse olisin jättänyt oven avaamatta ja sanonut käyneeni suihkussa, imuroineeni, tai puuhastelleeni jotain muuta minkä takia en kuullut ovikelloa. Tai sitten rehellisesti kertonut, että en avannut, kun jo puhelimessa sanoin ettei vierailu sovi. Ennen vanhaan tultiin ovelle ilmoittamatta ohikulkumatkalla, nykyään se on epäkohteliasta.
Niin oli omaa tyhmyyttäni myös.
Yritin kuitenkin olla kohtelias - mutta miks mun olis pitänyt niin tehdä kun ei minuakaan kohtaan oltu.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!
Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?
Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.
Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?
Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.
Sulla menee pointti aivan ohi.
Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?
+
Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.
Miehen tahto ei sitä määritä että milloin minä haluan nähdä hänen äitinsä ja sukunsa.
”Taas kerran kieltäytyisi tapaamasta”? Älä keksi asioita jotka ei pidä paikkaansa.Miehesi parasta ajatellen toivon, että teet tästä tapauksesta ja noista muista "äiti-jutuista" sen päätelmän, että ette sovi yhteen. Näin nuorella miehellä on hyvää aikaa etsiä mukavampi, positiivisempi ja vähemmän päällepäsmärimäinen puoliso, joka ei halua määrätä kaikesta, joka ei ylitulkitse kaikkea, joka ei pidä miehen äitiä välittömästi vihollisenaan ja joka ei ole sitä mieltä, että miehellä ei saa olla edes omaa sukuaan koskevissa asioissa omaa tahtoa. Tuosta suhteestanne ei seuraa mitään hyvää miehelle eikä miehen sukulaisparoille, mutta monen monta uutta aloitusta "ihan kauheasta anopista, joka ei taivu miniän tapoihin ja tahtoon" tänne vauvapalstalle.
Mitä ihmettä :D
Kaikesta päätän ja päsmäröin ja pidän vihollisena?
Siis oletko todella sitä mieltä, että mies päättää milloin hänen kumppaninsa tapaa vanhempansa ja sukunsa?Kyllä olen. Kenen siitä pitäisi päättää, jos ei miehen, kun on kyse miehen suvusta ja miehen kumppanista? Siisoikeasti, miten tuo ei muka ole mielestäsi miehen päätettävissä oleva asia? Vai otitko nyt nuoren miehen juuri siinä toivossa, että saisit tahdottoman ohjaltaivan, jonka puolesta sinä saisit päättää jopa siitä, miten hänen sukuunsa pidetään yhteyttä?
Olipa mies nuori tai vanha , hän ei voi toisen puolesta päättää ketä ja koska AP ottaa vieraaksi omaan kotiinsa. Mies voi omasta puolestaan päättää vain koska haluaisi tavata APN sukua eikä tykätä äitiään vastoin nimenomaista kieltoa APN kotiin. Tämä on kyllä hyvä peruste jättää sika.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ap määrää omasta kodistaan.