Miehen äiti

Vierailija kirjoitti:

Se että kunnioittaa sinun tahtoasi ei tarkoita sitä, että tekee aina niin kuin sinä tahdot

Paitsi toimivassa parisuhteessa tekee. Jos toinen sanoi ettet tuo äitiäsi mun luo nyt, silloin ei raahata sitä muijaa mun kämpille.

Vierailija kirjoitti:

Se että kunnioittaa sinun tahtoasi ei tarkoita sitä, että tekee aina niin kuin sinä tahdot

Aina? Kyse on nyt tästä tapauksesta joten voisiko asian pitääkin tässä eikä yleistää.

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitens se tapaaminen sitten  meni?

En nyt ehkä jouluisesta piipahduksesta olisi niin kovin osannut loukkaantuakaan. Ehkä voisin olla jopa otettu siitä, että suhteemme on miehen äidinkin mielestä jo parin kuukauden kohdalla niin vakava, että hän haluaa poiketa minua morjenstamaan jouluna. Jännä paikka tietysti sinulle.

Joissain piireissä joulutervehdykset läheisille ovat kuuluneet asiaan. 

Jos nyt kyse on vanhasta asiasta, ja olet täällä esiintyvien anoppivouhotusketjujen kanssa alkanut epäillä olevasi "meetoo" näiltä osin, niin  pliis, unohda. Ehkä tuo tassumaisuus ja johdateltavuus voi ilmetä juuri tuollakin tavalla: kun täältä luen miten kamalia anopit ja miehet ovat, niin tottakai minunkin vastaavat ovat kauheita. Vai eikö olekin?

Hän on läpeensä utelias ihminen joka halusi nähdä vain naamani. Tilanne oli minulle kiusallinen enkä olis halunnut että hän ovelleni tulee.

Jos joissain piireissä joulutervehdykset on tapana, niin eikö ole jo omaa tyhmyyttä jos ei tajuta että kaikissa piireissä ei ole, ja silloin olla tuppaamatta kylään?
Mut joo, miehen selkärangattomuus tässä on se mikä ottaa päähän.

Miksi otsikko sitten on "Miehen äiti"? Miksei vaikka "Selkärangaton mies"?

Joo olis ollut kuvaavampi otsikko, harmi kun en saa muutettua enää.

Kun itse olet 32 ja poika on 25, niin olette todennäköisesti kyllä todella eri elämänvaiheissa. Miehet nyt muutenkin kypsyy naisia hitaammin.

Jos pyydystät pojuja, saat pojuja. Mitäs jos kattelisit itsesi ikäisiä.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!

Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?

Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.

No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.

Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?

Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.

Ero olis paikallaan jos sun pitää noin pienestä vinkua.

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!

Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?

Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.

No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.

Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?

Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.

Sulla menee pointti aivan ohi.

Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.

Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!

Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?

Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.

No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.

Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?

Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.

Sulla menee pointti aivan ohi.

Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.

Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?

Äitinsä halun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että kunnioittaa sinun tahtoasi ei tarkoita sitä, että tekee aina niin kuin sinä tahdot

Paitsi toimivassa parisuhteessa tekee. Jos toinen sanoi ettet tuo äitiäsi mun luo nyt, silloin ei raahata sitä muijaa mun kämpille.

Apua, ei mikään ihme, että täälläkin naiset valittavat huonosta parisuhteesta, jos oikeasti ajatusmaailma on se, että jos toinen ei tee aina sinun tahtosi mukaan, hän ei kunnioita sinua. 

Kyllä se mies kuulkaas pysyy ihan itsellisenä yksilönä seurustelun aloituksen ja papin aamenenkin jälkeen ja sillä miehellä on oikeus ihan omaan tahtoon. Vaikka se kuinka kunnioittaisi sinua ihmisenä, niin ei, sen miehen ei todellakaan tarvitse toimivassa parisuhteessa aina tehdä niin kuin sinä tahdot. Ja kyllä, jos mies on sitä mieltä, että nyt on hyvä aika vihdoin esitellä uusi puoliso ja äiti toisilleen, niin se mies saa ihan oikeasti päättää näin tehdä. Ties vaikka tässäkin tapauksessa olisi jo monta kertaa ehdotellut, mutta koskaan ei ole sopinut, ja nyt päätti, että tämä tärkeä asia hoidetaan alta pois. Ihan pointsit siitä, että osoitti aloitteellisuutta ja omaa tahtoa.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät itsekin vastauksen. Mies kutsui itsensä ja äitinsä kylään luoksesi 5 minuutin varoitusajalla eikä huomioinut, kun yritit vastustella. Toisaalta hän ilmeisesti tiesi, että kotisi on riittävän hyvässä kunnossa ottamaan vieraita vastaan. Olikohan äidillä mahdollisesti joulutervehdys hankittuna ja mukana, perinteisesti juuri joulun aikaan sellaisia on tapana viedä ja silloin spontaani pikavisiitti siinä samalla on mahdollista.

Miksi teet aloituksen joulun aikaisista tapahtumista nyt? (Jos tämä ei ollut provo?). Älä jää märehtimään tapausta pitkäksi aikaa vaan keskustele miehesi kanssa asioista. Kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäiset pikkuvirheet tms.

Minä tiedänkin vastauksen. Miehen kanssa kun asian otin puheeksi, niin hän on sitä mieltä että toimi minua kunnioittaen eikä äitinsä tajdon mukaan. Se tässä hiertää.

Ja kun vähitellen tässä on tullut lisää näitä ”äiti-juttuja”, niin palasin ajatuksissani alkuaikaan ja mietin että oisko pitänyt jo silloin tajuta mikä on homman nimi.

Tuollaisesta ei vielä kyllä pitäisi osata aavistaa mitään. Aivan normaali tilanne piipahtaa jouluna tai joulunalla nopeasti, tolla varoitusajalla korkeintaan kahvit ja sitten vierailijoiden matka jatkuisi.

Mies oli toki hieman huonotapainen kun jätti ilmoituksen piipahduksesta viimetinkaan, toisaalta tuollainen vierailu saattaisi ollakin aivan extemporee piipahdus.

Yleensäkin hankalat ihmissuhteet paljastuvat vasta ajan kanssa kun oppii tuntemaan vähän paremmin.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!

Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?

Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.

No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.

Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?

Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.

Sulla menee pointti aivan ohi.

Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.

Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?

Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.

Lakkaa kuuntelemasta sinua kun äitinsä haluaa jotain. Kielii että tää on koko perheessä sisäistetty malli. Eikä lupaa hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että kunnioittaa sinun tahtoasi ei tarkoita sitä, että tekee aina niin kuin sinä tahdot

Paitsi toimivassa parisuhteessa tekee. Jos toinen sanoi ettet tuo äitiäsi mun luo nyt, silloin ei raahata sitä muijaa mun kämpille.

Apua, ei mikään ihme, että täälläkin naiset valittavat huonosta parisuhteesta, jos oikeasti ajatusmaailma on se, että jos toinen ei tee aina sinun tahtosi mukaan, hän ei kunnioita sinua. 

Kyllä se mies kuulkaas pysyy ihan itsellisenä yksilönä seurustelun aloituksen ja papin aamenenkin jälkeen ja sillä miehellä on oikeus ihan omaan tahtoon. Vaikka se kuinka kunnioittaisi sinua ihmisenä, niin ei, sen miehen ei todellakaan tarvitse toimivassa parisuhteessa aina tehdä niin kuin sinä tahdot. Ja kyllä, jos mies on sitä mieltä, että nyt on hyvä aika vihdoin esitellä uusi puoliso ja äiti toisilleen, niin se mies saa ihan oikeasti päättää näin tehdä. Ties vaikka tässäkin tapauksessa olisi jo monta kertaa ehdotellut, mutta koskaan ei ole sopinut, ja nyt päätti, että tämä tärkeä asia hoidetaan alta pois. Ihan pointsit siitä, että osoitti aloitteellisuutta ja omaa tahtoa.

Mustasit väärän alueen tuosta tekstistä, seuraava lause oli se oleellisempi.

Mies ei todellakaan päätä sitä milloin tuo äitinsä naisystävänsä luo kylään, jestas!

Kyllä pariskunta ihan itse yhdessä keskustelee että milloin kumpikin haluaa ja on valmis näkemään kumppaninsa sukua!

Ja ei, tässä tapauksessa asiaa ei oltu ehdoteltu aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!

Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?

Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.

No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.

Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?

Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.

Sulla menee pointti aivan ohi.

Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.

Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?

Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.

Miehen tahto ei sitä määritä että milloin minä haluan nähdä hänen äitinsä ja sukunsa.

”Taas kerran kieltäytyisi tapaamasta”? Älä keksi asioita jotka ei pidä paikkaansa.

Vaikka ikäerolla ei olekaan väliä???, niin miehet ovat vielä 20-30 vuoden välissä täydessä kasvuvaiheessa. Ihan taatusti siellä mammat uteliaina haluavat nähdä tyttöystävän, joten mitä nuorempi mies kyseessä ja mitä enemmän lapseensa kiintynyt mutsi sen varmemmin saa tyttöystävä pohtia onkohan suhde sittenkään niin hyvä kuin toivoisi.

POjalla on vielä oppimista ja irti kasvamista. Ei välttämättä ole mikään selkärangaton reppana, vaan ei yksinkertaisesti osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät itsekin vastauksen. Mies kutsui itsensä ja äitinsä kylään luoksesi 5 minuutin varoitusajalla eikä huomioinut, kun yritit vastustella. Toisaalta hän ilmeisesti tiesi, että kotisi on riittävän hyvässä kunnossa ottamaan vieraita vastaan. Olikohan äidillä mahdollisesti joulutervehdys hankittuna ja mukana, perinteisesti juuri joulun aikaan sellaisia on tapana viedä ja silloin spontaani pikavisiitti siinä samalla on mahdollista.

Miksi teet aloituksen joulun aikaisista tapahtumista nyt? (Jos tämä ei ollut provo?). Älä jää märehtimään tapausta pitkäksi aikaa vaan keskustele miehesi kanssa asioista. Kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäiset pikkuvirheet tms.

Minä tiedänkin vastauksen. Miehen kanssa kun asian otin puheeksi, niin hän on sitä mieltä että toimi minua kunnioittaen eikä äitinsä tajdon mukaan. Se tässä hiertää.

Ja kun vähitellen tässä on tullut lisää näitä ”äiti-juttuja”, niin palasin ajatuksissani alkuaikaan ja mietin että oisko pitänyt jo silloin tajuta mikä on homman nimi.

Tuollaisesta ei vielä kyllä pitäisi osata aavistaa mitään. Aivan normaali tilanne piipahtaa jouluna tai joulunalla nopeasti, tolla varoitusajalla korkeintaan kahvit ja sitten vierailijoiden matka jatkuisi.

Mies oli toki hieman huonotapainen kun jätti ilmoituksen piipahduksesta viimetinkaan, toisaalta tuollainen vierailu saattaisi ollakin aivan extemporee piipahdus.

Yleensäkin hankalat ihmissuhteet paljastuvat vasta ajan kanssa kun oppii tuntemaan vähän paremmin.

Jos sanon että nyt ei käy, on huono hetki, en halua jne.niin kyllähän miehen pitäisi sitä kunnioittaa, eikä silti tuoda äitiään ovelleni. Sanoa äidilleen että ei mennä nyt ja piste, ei hänen tarvitse äidilleen perustella ja kertoa että miksei mennä.

Asiasta ei ollut aiemmin ollut yhtään mitään puhetta edes.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!

Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?

Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.

No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.

Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?

Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.

Sulla menee pointti aivan ohi.

Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.

Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?

Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.

Miehen tahto ei sitä määritä että milloin minä haluan nähdä hänen äitinsä ja sukunsa.

”Taas kerran kieltäytyisi tapaamasta”? Älä keksi asioita jotka ei pidä paikkaansa.

Miehesi parasta ajatellen toivon, että teet tästä tapauksesta ja noista muista "äiti-jutuista" sen päätelmän, että ette sovi yhteen. Näin nuorella miehellä on hyvää aikaa etsiä mukavampi, positiivisempi ja vähemmän päällepäsmärimäinen puoliso, joka ei halua määrätä kaikesta, joka ei ylitulkitse kaikkea, joka ei pidä miehen äitiä välittömästi vihollisenaan ja joka ei ole sitä mieltä, että miehellä ei saa olla edes omaa sukuaan koskevissa asioissa omaa tahtoa. Tuosta suhteestanne ei seuraa mitään hyvää miehelle eikä miehen sukulaisparoille, mutta monen monta uutta aloitusta "ihan kauheasta anopista, joka ei taivu miniän tapoihin ja tahtoon" tänne vauvapalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!

Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?

Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.

No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.

Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?

Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.

Sulla menee pointti aivan ohi.

Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.

Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?

Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.

Miehen tahto ei sitä määritä että milloin minä haluan nähdä hänen äitinsä ja sukunsa.

”Taas kerran kieltäytyisi tapaamasta”? Älä keksi asioita jotka ei pidä paikkaansa.

Miehesi parasta ajatellen toivon, että teet tästä tapauksesta ja noista muista "äiti-jutuista" sen päätelmän, että ette sovi yhteen. Näin nuorella miehellä on hyvää aikaa etsiä mukavampi, positiivisempi ja vähemmän päällepäsmärimäinen puoliso, joka ei halua määrätä kaikesta, joka ei ylitulkitse kaikkea, joka ei pidä miehen äitiä välittömästi vihollisenaan ja joka ei ole sitä mieltä, että miehellä ei saa olla edes omaa sukuaan koskevissa asioissa omaa tahtoa. Tuosta suhteestanne ei seuraa mitään hyvää miehelle eikä miehen sukulaisparoille, mutta monen monta uutta aloitusta "ihan kauheasta anopista, joka ei taivu miniän tapoihin ja tahtoon" tänne vauvapalstalle.

Mitä ihmettä :D

Kaikesta päätän ja päsmäröin ja pidän vihollisena?

Siis oletko todella sitä mieltä, että mies päättää milloin hänen kumppaninsa tapaa vanhempansa ja sukunsa?

Ap:lle tiedoksi, että täällä palstalla on aika paljon anoppeja, joten elä ihmettele saamiasi kommentteja ja tykkäyksiä.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapahtui joulun aikaan, nyt on heinäkuu. Sanoisin, että mitä väliä!?!

Entä jos se olis tapahtunut toissapäivänä, ja kyseessä oliskin ollut vaikka syntymäpäivä?

Tuossa asiassa on olemassa syvempi pointti. Ei se että milloin se tapahtui.

No kyllä se aika paljon kertoo ap:stä ihmisenä, jos on oikeasti nyt tuota asiaa märehtinyt joulusta asti ja vieläkin ottaa niin tunnon päälle, että pitää vauva-palstalla avaus tehdä.

Kerro ihmeessä että mitä se minusta kertoo?

Että olet ihminen joka jää märehtimään jokaista pikkuasiaa ja paisuttelet olemattomista asioista elämää suurempia juttuja. Yksi tapaaminen sinne tai tänne - oli ensitapaaminen tai ei. Mitä kamalaa tuolla pikavisiitillä muka tapahtui? Miehesi ajatteli, että nyt kun ovat äidin kanssa siellä päin liikenteessä, olisi kiva esitellä se elämän tällä hetkellä tärkein ihminen (sinä) sille toiseksi tärkeimmälle, joka aiemmin oli tärkein (äiti). Ehkä jopa ajatteli, että tapaamisesta tulisi luontevampi, kun kumpikaan ei ehdi etukäteen jännittää ja stressata, ei ole paineita tarjoiluista jne. Mutta sinä nyt edelleen pyörittelet tätä päässäsi, pidät sitä osoituksena siitä ja tästä, ja ihan oikeasti, teet siitä vielä avauksen vauva-palstalle. Vähän vähemmän ylitulkintaa ja märehtimistä ja kaiken vääntämistä negatiiviseksi ja vähän enemmän rentoutta ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne tulevat ja sen jälkeen eteenpäin siirtymistä elämässä. Näin sekä sinulla, miehelläsi että hänen äidillään on helpompaa ja kivampaa.

Sulla menee pointti aivan ohi.

Minä sanoin että nyt ei ole hyvä hetki, mies puolustelee että kun äiti nyt haluaa, ja hetken päästä ovat ovellani.

Kysymys oli että toimiko mies minun tahtoani kunnioittaen vai äitinsä halun mukaan?

+

Kuule, oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että entäpä jos se mies toimikin ihan oman halunsa mukaan ja omaa tahtoaan kunnioittaen? Niillä miehillä kun on, yllättäen, ihan olemassa se oma tahto (jos ei vaimo ja/tai äiti sitä olemattomaksi nuiji) ja niillä on jopa oikeus ihan sen oman tahdon mukaan toimia. Ihan sama, minkä siinä hätäpäissään keksi selitykseksi, että et taas kerran kieltäytyisi tapaamisesta.

Miehen tahto ei sitä määritä että milloin minä haluan nähdä hänen äitinsä ja sukunsa.

”Taas kerran kieltäytyisi tapaamasta”? Älä keksi asioita jotka ei pidä paikkaansa.

Miehesi parasta ajatellen toivon, että teet tästä tapauksesta ja noista muista "äiti-jutuista" sen päätelmän, että ette sovi yhteen. Näin nuorella miehellä on hyvää aikaa etsiä mukavampi, positiivisempi ja vähemmän päällepäsmärimäinen puoliso, joka ei halua määrätä kaikesta, joka ei ylitulkitse kaikkea, joka ei pidä miehen äitiä välittömästi vihollisenaan ja joka ei ole sitä mieltä, että miehellä ei saa olla edes omaa sukuaan koskevissa asioissa omaa tahtoa. Tuosta suhteestanne ei seuraa mitään hyvää miehelle eikä miehen sukulaisparoille, mutta monen monta uutta aloitusta "ihan kauheasta anopista, joka ei taivu miniän tapoihin ja tahtoon" tänne vauvapalstalle.

Mitä ihmettä :D

Kaikesta päätän ja päsmäröin ja pidän vihollisena?

Siis oletko todella sitä mieltä, että mies päättää milloin hänen kumppaninsa tapaa vanhempansa ja sukunsa?

Kyllä olen. Kenen siitä pitäisi päättää, jos ei miehen, kun on kyse miehen suvusta ja miehen kumppanista? Siisoikeasti, miten tuo ei muka ole mielestäsi miehen päätettävissä oleva asia? Vai otitko nyt nuoren miehen juuri siinä toivossa, että saisit tahdottoman ohjaltaivan, jonka puolesta sinä saisit päättää jopa siitä, miten hänen sukuunsa pidetään yhteyttä?